i'm dreaming of a white christmas

Joulukoristeet, suklaakalenterit ja joulusuklaat ovat ilmestyneet jo kauppoihin. Joulukuusenkin jo bongasin koristamassa Ikean ravintolaa. Pikkujoulut alkaa olla jo suunniteltu ja varattu. Ahkerimmat ovat jo hommanneet lahjatkin. Äitini on tehnyt joululaatikot jo valmiiksi pakkaseen. Joulu lähestyy. 

Tontut ovat kurkkineet meidän ikkunoista jo tovin ja kuulemma lähimetsässäkin niitä on näkynyt. Niin ja onhan meillä jo joulupukkikin vieraillut. Tarkemmin kylläkin isoäidin ja isoisän luona. Hän oli jättänyt sinne lahjaksi lapsille lapaset. Niin kilttejä lapsia, että saa ennakkoon lahjoja. Tämä oli siis esikoisen näkökanta ja hän myös ihan itse keksi tarinan isoäidin kutomien lapasten taustalle. Jouluntuntua alkaa siis olla ilmassa, joten olihan se jo korkea aika kirjoittaa kirje joulupukille. 

Pojan toiveet ovat ihan hyviä ja yllätyin, ettei niitä ollut sen enempää. Vielä. Kirje saattaa mennä uusiksi lelulehden ilmestyttyä. Nukella poika tarkoitti kuulemma superman -nukkea ja kynillä tusseja. Batmanasua Eikka on toivonut jo pidemmänaikaa ja siitä hän muistaa mainita usein. Se asia on kuulemma jo hoidossa. Kiitti pukki. Ihmisten säikkymisen taustat jäi minulle epäselviksi.

Pienenä tyttönä olin itse vaatimattomasti, missin elkein, kirjoittanut joulupukinkirjeeseen vain yhden toiveen; joulurauhaa. Tänävuonna pukinkirjeessäni lukee joulurahaa ja sukset. Sellaiset kunnon pelit! Nykyiset kun luistaa ylämäessa ja pitää alamäessä. Saattaa olla, että mainitsen kirjeessäni myös viinikaapin. Sellaisen mihin saisi kaksi lämpötilaa. Siitä olen haaveillut jo pitkään. 

Joka vuosi suunnittelen aloittavani lahjahankinnat hyvissä ajoin, enkä ota asiasta stressiä. Niin ei vain ole koskaan vielä tapahtunut. Yritän kuitenkin taas tänävuonna ja vähän olen jo lahjaideoita tuumaillut. Myös joulukoristeita olen jo hipelöinyt kaupassa. Viimevuonna en laittanut juurikaan joulua kotona, sillä emme olleet joulunpyhinä paikalla. Tänävuonna kuitenkin ajatus on toinen. 

Niin se vain on jo joulu mielessä. Neljän viikon päästä alkaa töissä pikkujoulusesonki ja hupskeikkaa sitten onkin jo kohta joulu. Jee!! Mä niin pidän joulusta

Joko voi toivottaa hyvää joulun odotusta?

Joulu on joulu

Mikä on se juttu mikä tekee sinun joulustasi joulun? Jokaisella on jokin itselle tärkeä ja ehdoton juttu, mikä viimeistään tuo joulufiiliksen ja mitä ilman joulu ei tunnu samalta. Minulle joulu on perinteiden juhla ja perinteistä haluan pitää kiinni. Ne muistuttavat omista lapsuuden jouluista ja silloin joulu todella oli Joulu.

Minun jouluuni kuuluu perinteisesti riisipuuro, lumiukko -lastenohjelma, aamusauna, äidin jouluruoka tottakai, vadelmarahka, joulukuusi (mieluusti oikea, mutta olen oppinut kelpuuttamaan myös muovisen), kynttilöin valaistu hautausmaa, yhdessäolo, lahjat, glögi, Pandan juhlapöydän konvehdit ja jännitys. Lapsena jännitti niin, ettei edellisenä iltana saanut unta ja aamulla heräsi niin aikaisin, ettei vielä lastenohjelmatkaan olleet alkaneet. Jollain lailla minua jännittää edelleen joulut. Ei enää lahjojen takia niinkuin lapsena, mutta se jännitys vain kuuluu jouluun. Jännittää, vaikka ei ole mitään syytä jännittää. Se on kuin opittu tapa. 

Jouluruoka on tietysti yksi joulun keskeisimmistä asioista. Vaikkakin jouluruoka on perinteikäs ja tyylilleen uskollinen vuosivuodelta, niin jokaisella on ne omat suosikki herkut joulupöydässä. Minun joulu ei ole joulu, jos pöydässä ei ole kinkkua, rosollia ja vaaleanpunaista kermavaahtoa, lanttulaatikkoa, savustettua lohta, sienisalaattia ja vadelmarahkaa. Syön siis toki muitakin joulupöydän herkkuja, mutta nämä on ne, joita on ainakin santsattava.  Joulupuuro syödään kanelin ja sokerin kanssa ja mantelia koitetaan kaapia kilpaa kattilasta. Pähkinä-rusina-sekoitus on hyvää naposteltavaa juhlakattausta odotellessa. Vadelmarahka kruunaa jouluaterian joka vuosi. Vaikkakin jossain kohtaa itse ainakin yritin jo ehdottaa muuta jälkiruokaa ja leivottiin erilaisia kakkujakin, niin vadelmarahka on pitänyt pintansa ja pysynyt suosikkina. Joskus se on saanut vierelleen puolukkarahkaa, mutta senkin se päihitti. Vadelmarahka on todella tullut jäädäkseen. Mutta se on kyllä niin hyvää, että en ihmettele. Minun jouluuni kuuluu myös joka vuosi ähky. Kai sekin voidaan siis jo perinteeksi laskea.

Nyt kun on omia lapsia, odotan joululta eniten lasten iloa ja riemua. Meidän lapset eivät vielä osaa etukäteen jännittää pukkia, mutta isommat serkut jännittävät varmasti heidänkin puolestaan. Lyylille parasta joulussa varmasti on lahjapaperit, joita saa repiä ja nyhtää ihan pieniksi paloiksi. Eikka jo ymmärtää ja odottaa paketin sisältöä. Hän myös odottaa kovasti serkkuja isoäidin ja isoisän luo. En malta odottaa sitä riemua kun poika pääsee avamaan pakettinsa ja sieltä paljastuu jotain, mitä hän on kovasti pukilta toivonut. Onneksi ei ole enää montaa yötä.

Haluan vaalia perinteitä ja opettaa niitä omille lapsilleni. Jossain kohtaa, kun lapset ovat isompia, haluan luoda omia jouluperinteitä, joita lapseni voivat joskus opettaa omille lapsilleen. Joulu on ihanaa aikaa ja haluan, että lapseni voivat aikuisena muistella yhtä taianomaisia lapsuusjouluja kuin minä nyt. 

Riemullista ja tunnelmallista joulua kaikille!

Joulunodotusta

Joulukuun 10. päivä ja joulu tuntuu edelleen kovin kaukaiselta asialta. Mielessä on monta juttua, mitä pitää tehdä ennen joulua ja tänään hoksasin, että minunhan tulee kiire. Vaikka niin väitin tänävuonna olevani ajoissa ja olla stressaamatta joulua. Nyt viimeistään on aloitettava joulupukin hommat ja kohta on lyötävä lukkoon joulun suunnitelmat. Joululahjoja on pukinkonttiin kertynyt vasta muutama ja nekin itseasiassa odottaa postissa hakijaansa. 

Joulutähdet ja kyntteliköt ovat jo eksyneet meidän ikkunoihin ja ulos on viritetty "kausivalot". Pikkuhiljaa kotiin alkaa ilmestyä joulun tunnelmaa, vaikkakin tänävuonna paljon aikaisempia vuosia myöhemmin. Kuusta ei meille tänä(kään) vuonna tule, vaikka se niin ihana olisikin. En vain jaksa kokoajan olla nostelemassa sitä pystyyn ja kieltämässä lapsia. Pienen huonekuusen ostin koristamaan senkin päällistä ja olen pohtinut laittaisinko siihen muutaman koristeen tai valot. Kaunis se on kyllä sellaisenaankin. Kuusi on saanut vielä olla lapsilta rauhassa ja pahoin pelkään, että valot ja koristeet saattaisivat pilata sen rauhan. Eikka antaa joulukoristeiden kyllä olla rauhassa omilla paikoillaan, mutta Lyyliä ne tuntuvat kiinnostavan kamalasti. Hän ei onneksi ihan kaikkialle vielä yltä, vaikka onkin kova kiipeilemään ja hoksannut siirtää tuolia avuksi.

Meillä on joka vuosi koristeltu piparkakkutalo. Se on mun mielestä ehkä paras joulukoriste, sillä se tuo taloon joulun tuoksun. Vielä viimevuonna meillä sai piparkakkutalo olla aivan rauhassa, sillä Eikka ei ymmärtänyt sen olevan syötävää. Tänä vuonna... Luulen, että koristeet häviäisivät ensimmäisen vartin aikana, eikä talosta olisi murustakaan jäljellä enää seuraavana päivänä. Ei siis piparitaloa tänävuonna. Ehkä kenties ripustan pari sydänpiparia roikkumaan jonnekkin niin korkealle, ettei kiipeilytaitoiset taaperot pääse niitä tuhoamaan. Joulumyyjäisissä näin piparkakusta tehdyt linnunpöntöt. Se oli hauska idea! Se näyttäsi aika hienolta seinällä ja tarpeeksi korkealla se pysyisi jouluun saakka ehjänä. Pistetään harkintaan.

Tänä vuonna ajattelin päästä helpolla, enkä laita kotiin mitään jouluruokia, sillä eipä me niitä pyhinä olla syömässä. Jouluherkut nautitaan äidin pöydässä. Toki lasten kanssa leivotaan pipareita ja joulutorttuja vielä ennen joulua, mutta ei muuta. En myöskään mitään erikoisempaa joulusiivousta ajatellut kotona tehdä, mutta matot haluan jouluksi puhtaaksi, sillä ne kyllä todella ovat pesun tarpeessa. Kiitos aina vaan jatkuvien kurakelien. Tulisipa jouluksi valkea maa ja pysyvät pakkaskelit.

Joulunodotusta muillekkin!

Viimeiset valmistelut

Jouluvalot on viritetty ja kynttilät on kovassa kulutuksessa. Joulukukkia löytyy useampikin ja tonttu tiirailee ikkunalaudalla. Koti siis on jo pikkuhiljaa virittäytynyt joulun tunnelmaan. Joulukuusikin meillä oli, mutta se ehti olla pystyssä huikeat 20 minuuttia, joten katsoimme parhaaksi luopua siitä ja veimme sen ulos. Harmittaa. Minulle itselle joulukuusi on tärkeä ja oikea tunnelman luoja. Nyt meillä on taapero ystävällinen kuusen karahka vitriinin päällä, jotta edes hieman tulee kuusen tuoksua. Sen on nyt kelvattava. 

Joululahjat on melkein jo hommattu ja paketoitu. Muutama enää uupuu, mutta ne onkin ne kaikkein hankalimmat. Vielä pitäisi hoitaa hieman tontun tehtäviä ja kiikuttaa osa lahjoista ja joulumuistamisista muiden pukinkontteihin. Niin ja joulukortit. Ne pitäisi tänään muistaa postittaa.

Vietämme joulua osittain vanhempieni luona, joten kovinkaan kummoisia joulutarjottavia ei kotona tarvitse laittaa. Meille tulee kuitenkin aattoiltana ja joulun pyhinä vieraita kylään, joten kahvin kanssa pitää jotain olla. Ihan mukava leipoa ja tehdäkkin, sillä se kuuluu jouluun ja tunnelmaan. Joulumakeiset ja piparit olen jo leiponut ja Eikan kanssa yhdessä osan pipateista koristelimme. Vielä jos ainakin joulutorttuja paistaisi ja jonkin kakun lupasin joulupöytään leipoa. Niin ja kuulemma ehdottomasti pitää oma kinkku paistaa, jotta saa ilta- ja yöpalaksi kinkkuvoileipiä. 

Joulusiivousta en sen kummemmin tee, mutta perus siivous olisi vielä ennen joulua tehtävä. Olen viime viikkoina pessyt mattoja ja vielä yksi matto kaipaa pesua. Sen hoidan pois alta tänään. Sitten jos vielä sohvan päälliset jaksaisi pestä ennen joulua. Se riittänee. 

En malta odottaa aattoa! Riisipuuroa, joulusauna, joulurauhan julistus, jännityksestä tärisevät lapset, jouluruoasta notkuvat pöydät ja eritoten äidin tekemä taivaallinen lanttulaatikko, hautuumaan kaunis kynttilämeri, glögi, suklaa, joulupukki ja lahjat, läheiset ihmiset ympärillä. Siihen on kiteytettynä meidän perheen joulu!

Joulun odotus alkakoon

Nyt kun Ilmat viilenivät ja maisema näyttää taas valkoiselta, hiipii joulufiilis pikkuhiljaa meillekkin ja joulun odotus alkaa. Odotus meidän perheessä aloitettiin viikonloppuna joulukadun avajaisilla ja kävimme joulumaassa joulupuurolla, sekä hevosajelulla. Joulupukkejakin nähtiin oikein kaksin kappalein ja Eikka oli heistä tietenkin innoissaan.

Joulutähdet ja kynttelikkö valaisee jo kartanon ikkunoissa ja muutama tonttukoriste on löytänyt paikkansa. Seuraavaksi tekisi mieli hommata jokin joulukukka ja pari uutta hillittyä ja taaperoystävällistä joulukoristetta sisälle. Kynttilät meillä saa olla melko rauhassa silloin kun niissä palaa tuli, mutta kun ei pala, ne kiinnostavat kovasti. Ihan koko joulun aikaa ei viitsisi kuluttaa koristeiden ja taaperon vahtimiseen ja uskotella, itselleen, että kyllä se lapsi pian niihin koristeisiin kyllästyy.

Paljon olisi ideoita jouluun liittyen. Tekisi mieli leipoa ja kokeilla muutamaa uutta jouluista reseptiä. Herkkulakosta johtuen taidan kuitenkin säästää leipomiset lähemmäksi joulua, jotta pääsen itsekin herkuista nauttimaan. DIY lahjoja olen myös suunnitellut ja haluaisinkin ehtiä ne toteuttamaan. Samoin muutama pieni jouluinen askarteluidea kutkuttaa mielessä. Jospa näille kaikille ideoille vain löytyisi aikaa. Toivottavasti ainakin osalle niistä.

Mielessä on ollut joulukalenteri tänne blogin puolelle ja kovasti nyt yritänkin sen toteuttaa, mutta katsotaan tuleeko siitä ihan sellainen kuin olen ajatellut ja riittääkö joka luukkuun idea ja onnistuuko ideoiden toteutus kuinka. Jääkää siis seuraamaan joulukalenteria ja ehdottakaa toki hyviä aiheita luukkuihin, jos sellaisia teille tulee mieleen. 

Jännittävää ja tunnelmallista joulun odotusta muillekkin!

Pikaisesti joulusta

Joulu alkais nyt olla taputeltuna. Usean kattauksen jälkeen ähkyistä on selvitty ja jouluruuat syöty tai hävitetty kinkkua lukuunottamatta. Eilen illalla maistuivat jo tortillat. Lahjat on avattu, mutta vielä pitäisi purkaa kassi, jossa lahjat ovat. Joulusuklaita on vielä reilusti. Niitä syödessä menee loppuvuosi ja tammikuussa alkaa suklaaton jakso. (Tai niin ainakin olen suunnitellut).

Jouluaaton vietimme minun vanhempieni luona yhdessä siskoni perheen, veljeni ja hänen tyttöystävän ja toisen siskoni kanssa. Riisipuuro, joulusauna, joulurauhanjulistus, kalapöytä, haudoilla käynti, joulupukki ja jouluruoka. Siinä pääpiirteittäin meidän joulu. Lapset odottivat innoissaan pukkia. Pukin tulessa he reippaasti lauloivat pukille, halasivat häntä, auttoivat jakamaan lahjoja ja vielä antoivat pukille karkkia hänen lähtiessään. Eikka pääsi myös pukin syliin. Hän ei ollenkaan pelännyt pukkia. Ihmetteli vain ja hamusi pukin partaa. Illalla lapset leikkivät lahjaksi saamillaan leluilla ja aikuiset pitelivät mahoistaan kiinni haaveillen vielä juustopöydästä. 

Joulupäivän kattaus olikin sitten meillä täällä kartanossa. Koko perhe oli paikalla, eli 11 aikuista ja 7 lasta. Pöytää pidennettiin, jotta kaikki mahtuisivat syömään. Silti lasten ruokailu jouduttiin suorittamaan ensin, sillä niin pitkää pöytää ei meille kyllä mahdu, että meidän koko perhe mahtuisi saman pöydän ääreen yhtäaikaa. Illalla saimme vielä vieraita kylään ja vietetiin iltaa syöden (kuinkas muutenkaan) ja pelaillen.

Tapaninpäivänä ei tanssittu, mutta syötiin taas. Viimeinen joulukattaus ja seurana olivat I:n sisko ja veli, siskon poikaystävä ja I:n kummitäti. Loppuja ruokia annettiin vieraillemme mukaan ja loput jämät menivät roskiin. Kinkku jäi. Illalla ystäviemme kanssa syötiin jo tortilloja. Kyllä vain maistui hyvälle! 

Siskon tytöltäni (5v.)  kysyttäessä, mikä on hänen mielestään joulussa parasta, oli vastaus "No se tunnelma." Hän oli kyllä niin oikeassa ja tänä vuonna tunnelma oli totisesti kohdillaan. 
Seuraavaksi pakataan perhe autoon ja suunnataan alennusmyynneille!

Joulu on jo ovella

Viimeisiä viedään. Nimittäin jouluvalmisteluissa. Ensiviikolle jää kauppahommat ja ruokien laitto tottakai, sekä myös kuusen hankinta. Tyydymme tänävuonna hieman pienempään kuuseen, jonka asennamme jotenkin hieman korkeammalle, niin ettei pienet kätöset yllä. Katsotaan nyt, mitä siihen kehitellään. Kuusen koristeistakin puuttuu vielä tähti ja valot. 

Joulukortikuvat sittenkin tuli räpsittyä. Torstaina, eli ei siis yhtään liian myöhäistä. Ne piti alunperin ottaa jo paljon aikaisemmin, mutta ei ollut tonttulakkia. Vihdoin kun saatiin lakki, niin Eikka päätti ottaa iskua tuolilta ja sai kauniin mustan silmän, mikä ei oikein mätsää sen lakin kanssa. Nyt ekstempore päähänpisto, että vielähän ehtii. Torstai iltana kuvattiin, perjantaina käytiin sitten kehittämässä kuvat paikallisessa valokuvaliikkeessä ja maanantaina viedään vielä postiin. Yllättävän helppo kuvattava tuo meidän pieni tonttu, kun ei vaan yhtään yritä liikoja. Heh! 

Perjantaina juhlittiin meikämannen synttäreitä. 26 vee. Oujee! Eikka pääsi ekaa kertaa isoäitilään yökylään ja me saatiin tilalle muutama hyvä ystävä. Käytiin keilaamassa ja istuttiin loppuilta juustopöydän ympärillä. Oikein oli mukava ilta ja Eikallakin oli mennyt kaikki hyvin.

Omat synttärit kuuluvat ehdotomasti jouluun ja joulun odotukseen. Näin kun on aivan joulun alla syntynyt, on yleensä joululahjat ja synttäritlahjat saanut samassa. Toki lapsena muistettiin erikseen. Omat synttärit kun on juhlittu, tietää, että aivan kohta on siis joulu. Oi en malta odottaa!

Joululahjoista

Lunta on satanut viikonloppuna ainakin 30 cm. Puut on kauniin lumiset ja lumipenkat ja luonto on raikkaan näköinen. Mieli on heti paljon virkeämpi. Lumiset maisemat muistuttaa heti joulusta. 

En malta odottaa joulua! Joka vuosi sitä innolla odotan, mutta tämä joulu on erilainen, sillä se on monella tapaa ensimmäinen. Se on Eikan ensimmäinen joulu ja tottakai samalla myös meidän ensimmäinen joulu perheenä. Tämä on myös ensimmäinen joulu jonka vietämme omassa kodissamme ja sukulaiset tulevat meille. Tosin siis kylläkin vasta joulupäivänä. Myöskin ensimmäistä kertaa meinaan itse tehdä jouluruuat ja koristella kodin oikeasti jouluiseen fiilikseen.

Minulta on jo kyselty, että mitä poikamme haluaa joululahjaksi. Eli siis mitä äiti haluaa pojan saavan lahjaksi. Heh. Toki mieluusti jotain oikeasti tarpeellista. Eikkahan ei itse vielä tänä jouluna ymmärrä lahjoista muuta kuin lahjapaketin rapinan ja ehkä kauniin värisen paperin, joten varmastikkin se on vielä vanhempien tehtävä kirjoittaa hänen puolestaan pukille. 

Taaperokärryä me toivoimme pukilta ja  kuulemma toiveemme on kuultu. Myöskin olen sanonut, että keräiltävät lelut voisi olla kiva lahja. Esimerkiksi siis dublo legot ja puinen junarata. Ne kestävät käytännössä ikuisuuden ja varmasti tulevat olemaan mieluisia leluja. Lelut meillä muutenkin on tällähetkellä mallia vauva, joten en tiedä kuinka ne enää ensi keväänä kiinnostavat. 

Vaatteet toki ovat myös hyvä lahja ja lähipiiri varmastikkin jo tietää minkä tyylisiä vaatteita pojallamme on. Mieluusti aina yhden koon isompaa vaatetta, niin ei ainakaan ehdi käydä heti pieneksi. Kyseessä kun on ensimmäinen lapsemme, puuttuu meiltä myös paljon kaikkea isompien lapsien juttuja, kuten lastenastiat, ensi aterimet, potta, satukirjat, taapero lelut, pihalelut ja mitä kaikkea näitä nyt on.

Minäkin kirjoitin joulupukille. Toivoin nimittäin uutta rannekelloa. Sellaista hieman arkisempaa, jota voisin pitää käytännössä aina ranteessa. "Pukki" oli tämänkin toiveen kuullut ja kello komeileekin nyt jo ranteessa! I ihanuus toi sen tuliaiseksi. Voi miten ihana! <3
Toivoin myös uutta käsilaukkua. Minulla ei ole mitään sellaista hieman isompaa laukkua, vaan kamat kulkee aina hoitolaukussa tai marimekon isossa kangaskassissa mukana. Joku tyylikkäämpi "hoitolaukku" olisi mieluinen. Kassissa voisi vaikka lukea MK ;) 

Olen itse ostanut vasta yhden joululahjan. Muutama hyvä idea on mielessä, mutta siis vasta idea. Tykkään käydä jouluostoksilla niin, että pyörin kaupoilla ja mietin, että mikähän olisi kenellekkin kiva. Ei lahjojen ostaminen netistä ole yhtään niin mukavaa, sillä siitä puuttuu se fiilis. Täytyisi siis nyt vaan lähteä lahjaostoksille.

Pidän lahjojen antamisesta. Se on aina yhtä jännittävää, kun näkee jonkun avaamassa sinun antamaasi lahjaa ja näet hänen reaktionsa. Muutamana vuonna olen ollut niin malttamaton, että olen antanut I:lle joululahjan jo ennen joulua ja suunnilleen pakottanut hänet avaamaan sen. Jos hän ei ole suostunut olen yrittänyt vihjailla, mitä paketista löytyy, vaikka toinen haluaisi pitää yllätyksen aattoon saakka. En kestä nimittäin sitä salailua ja jännitystä! Viime jouluna sovittiin, että kumpikaan ei osta toiselle mitään lahjaa. Kuinka sitten kävikään.. Molemmat saivat yllätyslahjat jouluaattona! Hehee! 

Jouluinen banoffee

Vietettiin vauvajengin pikkujouluja (ilman vauvoja tälläkertaa) ja tottahan herkkujenkin piti kuulua teemaan. Päätin kokeilla suositusta banoffeesta jouluista versiota ja koeversioni pääsikin sitten pikkujouluihin kuulemaan arvostelut. Tykätty ja pidetty! Tätä herkkua on siis meillä myös jouluna ja ajattelin jakaa helpon ja nopean ohjeen myös teidän kanssanne.

Tarvitset:

250g Piparia
100g Voita
1 tlk Karamellisoitua maitoa
2 dl Vispikermaa
1 tl Vaniliinisokeria
1-2 rkl Kanelia
500g Karpaloita (puolukoita)

Murskaa piparit muruiksi ja sekoita sulavoi sekaan. Sekoita kunnolla. Kaada keksimurut irtopohjavuokaan ja levitä tasaiseksi. (Tämän toki voisi tehdä myös valmiiksi pienempiin annoskuppeihin tai itse olen monesti tehnyt suoraan tarjoiltavalle astialle ja tällöin käyttänyt vain irtopohjavuuan reunaa apuna.)

Piparimurupohjan päälle levitetään karamellisoitu maito. (Levitystä saattaa helpottaa, jos pohja on hiukan ehtinyt jähmettyä.) Ja tämän jälkeen lisätään karpalot tasaisesti.

Vatkaa kerma ja mausta se vaniliinsokerilla ja kanelilla. Kanelia voi laittaa oman maun mukaan. Levitä kermavaahto karpaloiden päälle tasaiseksi kerrokseksi ja koristele kakku haluamallasi tavalla. Itse käytin karpaloita ja murustelin piparia pinnalle.

Kakku on ehkä hiukan parempaa kun se on saanut yön yli maustua jääkaapissa.

Joulunjälkeistä elämää

Joulu meni taas nopeasti ohi. Hälinää ja vilinää riitti moneksi päiväksi kun kaikki sisarukset perheineen valtasivat mummolan, sukuloitiiin ja nähtiin ystäviä, jotka olivat tulleet viettämään joulua paikkakunnalle. Siihen se aika menikin. Ei tarvinnut juuri miettiä, että mitä sitä tekisi :)"Ernestikin" taisi pitää joulusta, sillä masussa on käynyt kova meno joulun aikaan. I:kin tunsi jo pienenpieniä potkuja <3 

Mopsin kanssa pulkkamäessä joulupäivänä.

Tänään vierailin neuvolassa. Paino oli pikkaisen noussut, mutta syytän siitä kyllä joulun herkkuja! Ja eipä onneksi vielä mitään hätää tuon painon suhteen. Paino kun on muutoin laskenut koko odotusajan. Kaikki arvot näyttivät hyviltä. Hb oli laskenut parillakymmenellä pykälällä, mutta oli edelleen 120, joten ei tarvitse rautaakaan alkaa mutustamaan. Parin viikon päästä sitten olisi lääkärillä käynti.

Eilen kävin kinkkua sulattelemassa spinnigissä. Tuntui hyvältä hikoilla oikein kunnolla! Selkäkin kesti polkemisen, mutta voi kaamee mikä närästys! Rennie on ollutkin parasystävä jo useamman päivän ajan. Yöh. Oksennus on vähän väliä suussa ja olo on huono. Piimäkuuria suositteli neuvolan täti.

Nyt sitten kevyesti arkeen palaamista. Muutama työpäivä, uudenvuoden viettoa ystävien seurassa ja taas hieman vapaata. Tuntuu hyvältä! Varsinkin nyt kun on selkä temppuillut, kevyt paluu arkeen tuntuu hyvältä vaihtoehdolta :)

Hyvää joulua!

Yksi yö jouluun! Itsellä sattuu olemaan edessä ruhtinaalliset kuusi päivää joululomaa. Ihanaa! Aion ottaa siitä kaiken irti! Syön ja rentoudun läheisten seurassa. 

Rakastan joulua! Perinteinen joulu on minulle tärkeä. Joulupuuro, joulukuusi, lumiukko-ohjelma, joulusauna, äidin tekemät jouluruuat, pandan konvehdit, haudalla käynti, lahjojen jako, aattoilta ja ähky. Niistä pääosin koostuu minun perinteinen joulu. Niin ja tietysti valkoisesta maisemasta! Loistavaa, että saatiin valkea joulu.  

Tänä jouluna vietämme aattoaamun I:n vanhempien luona. I:n sisko ja veli tulevat sinne myös. Iltapäivällä mennään sitten minun vanhempieni luo syömään ja ilta vietetään siellä. Siskoistani kaksi tulevat perheineen vanhempieni luokse vasta tapaninpäivänä, mutta vanhin siskoni on aattona paikalla, samoin veljeni ja hänen tyttöystävänsä (tai minkä hän töiltään ennättää). Joulunpyhät siis menevät syödessä perheiden luona. Isovanhempia ei meillä kummallakaan I:n kanssa enää ole elossa, joten sukulointi rajoituu aikalailla vain vanhempiimme.

Joulupäivän iltana luultavasti vanhaan tuttuun tapaan nähdään ystäviä ja istutaan heidän kanssaan iltaa. Tänävuonna tosin minun punaviinilasi vaihtuu glögiin :) Tapsanpäivänä perinteisesti täytyy jo heti aamusta rientää seuraamaan perinteistä kinkunsulatus-sählyturnausta koululle ja myöhemmin sitten juhlitaan siskon tytön 8v. synttäreitä. 

Oikein tunnelmallista ja ihanaa joulunaikaa myös teille kaikille! Nauttikaa kiireettömyydestä ja toisistanne. <3

                      

Joulukuu!

                    

Aamulla herätessä jännitti kuin pikkutyttöä.. JOULUKUU! Lapsena se tarkoitti ensimmäisen kalenteriluukun avaamista, jos oli malttanut odottaa, eikä käynyt salaa napsimassa suklaita jo aikaisemmin. 

Rakastan joulua!! En tiedä johtuuko se osittain myös siitä, että olen syntynyt joulukuussa. Muistan kuinka innoissaan lapsenakin olin kun joulukuu vaihtui. Se tiesi aina sitä että kohta on synttärit ja sitten kohta tuleekin jo pukki. Pitkät pyhät piirrettyineen ja jouluohjelmineen <3 

Joulun odotus ja jouluun valmistautuminen on ihanaa. Joululahjojen ostaminen ja niiden paketointi, joulukoristeet, joululaulut, jouluherkkujen napsiminen etukäteen, jne. Tänä vuonna jopa I sanoi, että odottaa joulua. I kun ei yleensä ole joulusta juuri välittänyt, muuten kuin notkuvien ruokapöytien verran :) Ehkä mun jouluhulluus alkaa tarttua häneenkin. 

Harmillisen mustaa ja masentavaa on ulkona, eivätkä ole tainneet luvata kelien juuri muuttuvan jouluksi. Yritin hieman virittäytyä joulun tunnelmaan laittamalla pihakuuseen valot ja iskin jouluvaloja myös hieman sisällekkin. Ehkä se tästä vielä. 

               

Siskon luona

Vierailin siskon perheen luona Littoisissa. Kolme yötä vierähti nopeasti. Isompi tyttö (kohta 8v.) oli päivät koulussa, siskoni ja hänen miehensä töissä, joten minä vietin päivisin aikaa nuoremman tyttären (4,5v.) kanssa. Shoppailtiin, ulkoiltiin, katsottiin elokuvia, keskusteltiin ja teimme piparkakkutalon! 

               

               

Vuosi sitten heillä kyläillessäni, teimme tyttöjen kanssa piparkakkutalon ja tänä vuonna nuorempi tytöistä ehdotti, että tekisimme taas. Ihan koko taloa emme tehneet itse, vaan ostimme valmiin talon, minkä sitten koristelimme. Pienempi olisi kovasti halunnut syödä talon heti sen kasattuamme, mutta sovimme että se on koriste ja sen voi syödä sitten lähempänä joulua.

               

               

Vauvasta keskusteltiin myös. Olisi kuulemma kiva, että se olisi tyttö, sillä näillä tytöille ei ole kuin tyttöserkkuja. Nimi voisi kuulemma olla Miia tai Minttu. Pojannimi voisi olla Daniel tai Leevi. Ja Sakari olisi kuulemma myös hyvä nimi. Vois sit kutsua häntä Sakeks :D Kysymyksiä tuli valtavasti. "Mitä se vauva tekee siellä mahassa?" "Kakkaako se?" "Nukkuuko se nyt?" "Heräsikö se nyt?" "Mitä se vauva syö?" "Juoko se limsaa?" "Onko se tyttö vai poika?" Ja vatsani kurniessa pienempi ihmetteli, että röyhtäisikö vauva :D 

Ihanat lapsukaiset! <3 

Joulu on jo ovella!

Tänään se virallisesti alkoi. Joulukausi! Töissä oli ensimmäinen pikkujouluillallinen teatteri esityksineen. Voi kun tätä on taas odotettu! Tai ainakin minä olen odottanut :) Alla muutama kiireessäni nappaama kuva tältä illalta.

               

               

               

               

               

               

Joululauluja, joulun tuoksua ja joulumieltä. Sitä on Vanha Pappila tulvillaan pikkujouluilloissa. Voi sitä ihanuutta! Rakastan joulua! Tämä on viides pikkujoulukauteni kyseisessä talossa ja aina vain se on yhtä ihanaa ja jännittävää. Tästä aina tietää, että joulu siis oikeasti on kohta. Pikkujoulukausi menee aina yhdessä hujauksessaja ja sitten sitä havahtuu siihen, että kaikki omat joulujutut kotona on tekemättä ja joulu on jo viikon päästä. Kiire hommata lahjat ja muut. Tänä vuonna yritän välttyä kiireeltä, mutta saattaa yritykseksi jäädä.

Pakko oli töissä hieman maistella laatikoita ja kinkkua. Voi miten hyvää! Lanttulaatikko on ehdoton suosikkini. Bataattilaatikko heti tokana. Ja onhan kaikki muukin jouluruoka todella hyvää! Paitsi itse en niin välitä graavilohesta. Nyt täytyy vain välttää jouluruoan syöntiä, jotta se vielä aattonakin maistuu hyvälle. 

Tänä vuonna(kaan) en aio sen koommin joulua laittaa kotiin. Emme joulunpyhinä juurikaan ole kotona, joten tuntuu se hieman turhalta laittaa kotia joulukuntoon. Toki jotain pientä on laitettava, mutta ihan vain pientä. Nissen kyllä kaivoin jo eilen esiin! :)