Vatsan väänteet ja vauvakaverit

Meidän viikkoon on mahtunut kaikenlaista, mutta pääosin vatsan vääntöjä ja vauvakavereita. 

Keskiviikko Iltana saatiin Eikan kanssa kylään  "peipijengi", eli neljä ystävääni, joilla on samanikäiset vauvat. Melkein kuusi tuntia vaihdettiin vauvakuulumisia ja höpöteltiin kaikesta, mistä nyt pienten vauvojen äidit keskustelevat. Ja tottakai syötiinkin taas hyvin! :) Aika meni kyllä taas niin nopeasti! Seuraavat treffit pitääkin varmaan jo aloittaa heti aamusta, niin ei vaan lopu aika kesken. Mietittiin jo seuraaviakin treffejä ja naurettiin ajatukselle, kuinka me pakotetaan lapset "vauvatreffeille" vielä rippikouluiässäkin! :)

Eilen käytiin Eikan kanssa moikkaamassa Vilma neitiä. Vilma on Eikkaa päivän nuorempi, vaikka laskettujenaikojen mukaan hänen olisi pitänyt olla kuukautta vanhempi. Vilma on suloinen tyttö, jolla on kyllä mainiot posket! :) Hauska nähdä kuinka samanikäiset vauvat ovatkin niin erilaisia. Siinä on selkeä ero, että Eikka syntyi 2,5 viikkoa etuajassa ja Vilma samanverran yliajassa. Vilma on siis tavallaan ollut kypsempi jo heti syntyessään. Oli mukava nähdä Vilman äitiä ja kuulla heidän kuulumisiaan. Juttua olisi tänäänkin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta kotiinkin oli lähdettävä.

Vatsaa meidän Eikalla on vääntänyt aina hieman, mutta nyt viimeiset puolitoistaviikkoa ilma ei ole tahtonut tulla lainkaan pihalle ja vaipan sisältö on ollut aivan vihreää. Viime yö oli ensimmäinen yö kun jouduttiin vähän valvoakkin vatsan takia, muuten onneksi ilmavaivat ovat kiusanneet pientä vaan päivisin. Kaikenlaista on kokeiltu, mutta apua ei ole löytynyt. Tänään hain apteekista taas uutta tuotetta ja nyt päätin karsia omaa ruokavaliotakin hieman rankemmin. Toivottavasti alkaisi helpottamaan! Äidin sydän särkyy, kun pikkuinen huutaa välillä niin kovasti :(

Tylsät päivät

Vauva-arki meinaa välillä olla hieman tylsähköä. Tekemistä siis kyllä on, mutta seuraa kaipaan aika usein. Eikka on vielä niin pieni, että hänestä ei paljon seuraa ole ja hänen kanssaan harrastaminen ei ole vielä ihan ajankohtaista. Toki seurakuntahan tarjoaa perhe- ja vauvakerhoja, mutta en minä oikein osaa niihin tuon nyytin kanssa mennä ja muskari, vauvauinti ja vauvajumpat ovat tarkoitettu hieman isommille vauvoille. Ehkäpä ne on meidän viikko-ohjelmassa ensi syksynä sitten, mutta tällähetkellä päivät käyvät välillä vähän pitkiksi. Varsinkin silloin kun I on iltavuorossa.

Päivät kun viettää suurimmaksi osaksi kotona ja varsinkin nyt näinä  sadepäivinä kun ei ole uloskaan viitsinyt lähteä, niin tulee lojuttua Eikan kanssa sohvalla katsoen telkkaria, mistä ei siis tule päivisin varsinkaan mitään. (Eikä oikein iltaisinkaan) Ostoskanava pyörii neljällä eri kanavalla samaan aikaan ja jokaisella kanavalla lähetys kestää kolmea tuntia!! Lisäksi vielä yhdeltä kanavalta tulee samaan aikaan tunnin tätä loistokasta tv-ohjelmaa. Muilla kanavilla pyörii uusintoja tai jotain amerikkalaista huttua, kuten Teen mom ja illallissota. Emmerdale tulee jossain välissä, mutta empä ole päässyt juttuun jyvälle. Ja sitten vielä se Onnenarpa! Kuka sitä katsoo!? Onneksi on tuo tallentava boxi. Se on ollut monen sadepäivän pelastus. 

Ystäviä toki treffailen ja meille mielellään saa tulla kylään, mutta ei sitä nyt ihan jokapäivä voi jossain luuhatakkaan ja aina ei mene ystävienkään kanssa aikataulut yhteen. Moni on päivät töissä ja iltaisin on muuta menoa, eikä töiden jälkeen aina jaksa. Ystävät, jotka ovat myös äitiyslomalla asuvat joko niin kaukana, että ilman autoa ei heillä voi kyläillä ja minullakun ei autoa ole joka päivä käytössä. Lähempänä asuvienkaan kavereiden luo ei viitsi sateella vaunutella. Muutamat päivät ollaan Eikan kanssa vietetty vanhempieni luona aikaa tappaen. 

Onneksi I:llä ei ole enää kuin muutama viikko kesälomaan! Sitä tässä on kyllä odotettu. Aikaisemmin pitämättä jäänyt isyysloma pidentää lomaa vielä hieman ja muutama viikko lomaa jää loppukesällekkin. Jotain lomasuunnitelmiakin ollaan mietitty, mutta nyt näyttää keli hieman siltä, että viitsiikö sitä kotoa mihkään poistuakkaan. Villasukat jalassa nytkin! 

Ristiäiset

Rakas poikamme sai viikonloppuna nimen. Juhlat pidettiin minun vanhempieni luona ja tapahtumaa oli todistamassa perheemme ja läheisimmät. Noin kolmekymmentä henkeä. Blogissa vauva kulkee nyt jatkossa nimellä Eikka.

Kastetilaisuus oli kaunis, herkkä ja rento. Pappi ei tehnyt tilaisuudesta liian virallista, vaan jopa kertoi muutaman vitsin tilaisuuden aikana. Toki kuitenkin hyvänmaun rajoissa ja tilaisuus pysyi kuitenkin asiallisena, mutta ei jäykkänä. Eikka oli tilaisuuden ajan rauhassa ja taisi nukahtaakkin kummin syliin kesken seremonian. Mutta kastetilaisuuden jälkeen sitten, kun kuvia alettiin räpsiä, meni Eikalla hermo! Sylistä syliin hyppiminen ei ollut kivaa, sillä se häiritsi pienen unta. Hieman harmittaa, sillä kuvat jäivät sitten ottamatta.

Kummeiksi valikoitui kaksi hyvää ystäväämme. Ihanat kummit Eikka sai! <3 Varmasti tulevat olemaan pojan ja meidän vanhempienkin elämässä aina mukana. Siitä minusta kummiudessa onkin kysymys, että kummi on läsnä lapsen elämässä aikuisuuteen saakka muutenkin kuin vain synttäreillä ja jouluna lahjan merkeissä. 

Juhlissa tarjoiltiin äitini valmistamaa, suussa sulavaa savuporokeittoa, mihin halutessaan sai lisätä aurajuustoa. Ai että kun olikin hyvää! Kahvin kanssa oli sitruunaista valkosuklaa-vanilja täytekakkua ja nougatmuffineja. Osa juhlijoista jäi illaksi vielä saunomaan ja heille tarjoiltiin iltapalaksi kanttarellipiirakkaa ja salaattia. Hyvät oli eväät! :)

Ja niin ihanilla lahjoillakin oli meidän Eikkaa muistettu. Käytännöllisiä lahjoja, joista varmasti jää lapselle itselle monta mukavaa muistoa. 

Suuren suuri kiitos mukana olleille. Oli mukavat juhlat! Totta tosiaan on parasta, että ympärillä on niin mahtavia ihmisiä kuin meillä on. Kiitollinen ja onnellinen siitä! <3

Äiskä

Minun ensimmäinen äitienpäivä äitinä! <3 ihanaa! Tätä ei nyt kyllä mitenkään erityisemmin juhlita, riittää kun nautitaan pienen ihanuuden seurasta tänäänkin :) 

Äitiys on minulle vielä ihan uusi juttu, enkä vielä oikein kunnolla tiedä, mitä äitiys oikeasti onkaan, mutta minulla on käsitykseni ja aavistukseni. Tähän mennessä kuitenkin voin jo todeta, että äitiyteen kuuluu ainakin suunnattoman paljon rakkautta, epäitsekkyyttä, huolenpitoa, suojelua, stressiä ja pelkoa. Tämän hetkiseen äitiyteeni kuuluu myös lisäksi vähäisiä yöunia ja paljon kakkavaippoja :) 

Netissä törmäsin testiin, jossa pystyi testaamaan, mikä on superkykysi äitinä. En tehnyt testiä, mutta totta tosiaan, äidit ovat kyllä jotain superihmisiä! Äideillä on uskomaton taito ymmärtää ja lukea lastaan. Äideiltä harvoin pysyy mikään asia täysin salassa. Äidit ovat super kärsivällisiä  ja heillä on ennätyspitkä pinna. Kyky ennakoida tulevaa ja näin vältää suurimmat katasrofit. Äidit tietävät kaiken ja osaavat auttaa kun heiltä kysyy ja pyytää apua. Ja äidinvaisto! Siinä se vasta superhybervoima onkin. Toivottavasti minustakin tulee sellainen superihminen! Samankaltainen kuin oma äitinikin on.

Äidin elämään kuitenkin kuuluu muutakin kuin äitinä olo. Kodin ja perheen lisäksi (joka se jo on aika homma!) pitää pitää huolta myös itsestä ja omista ihmissuhteista. Osalla on vielä työ ja harrastukset lisänä kaiken muun päälle. Ei varmasti ole ihan helppoa. Vielä kun tosiaan onnistuu ujuttamaan sen oman ajan johkin väliin ja ihan vaan höllätä välillä. Mutta aika moni äiti kuitenkin pystyy siihen. Kai se on supervoima sekin, nimittäin ajankäytön suunnittelu ja hallinta :)

Äitiys kestää loppuun saakka ja vielä sen jälkeenkin. Kun saat kasvatettua omat lapsesi, siirryt opastamaan heitä kasvattamaan omansa ja olet eräänlainen äitihahmo myös lapsenlapsillesi. Olet edelleen äiti, vaikka et enää olisikaan täällä. 

Matkalla äidiksi olen monta kertaa kaivannut oman äitini apua ja tukea. Ja sitä tietoa, taitoa ja niitä viisaita sanoja tulen varmasti tällä matkalla tarvitsemaan vielä ja paljon! 

Hyvää äitienpäivää äideille, erityisesti omalleni! <3

Kastejuhlaan

Vauvan ristiäiset ovat kahdenviikon päästä ja suunnittelut on jo hyvin käynnissä. Saimme papiksi juurikin hänet, kenet toivoimme. Sama pappi oli meidän vihkipappimme ja on itseasiassa kastanut minutkin silloin aikoinaan. Juhlimme ristiäisiä minun vanhempieni luona, sillä siellä on hyvin tilaa 30 hlön porukalle. Jos vain sää suosii, niin tilaisuuus olisi ihana pitää ulkona! Olenkin varautunut suunnitelmieni kanssa puutarhajuhliin :) 

Tarjoilu suunnitelmatkin on melkein valmiit. Kakku vielä puuttuu! Ihana kondiittori-leipuri ystäväni on luvannut tehdä kakun pienokaisemme juhliiin. Hän on niin pätevä, että varmasti saadaan upea ja herkullinen kakku! 

Niin ja on meillä tosiaan nimikin jo valmiina! Toiset nimet oltiin saatu päätettyä jo ennen "Ernestin" syntymää, mutta etunimestä ei päästy oikein mihkään päätökseen. Mikään nimi ei ollut ylitse muiden ja I sai keksittyä jokaisesta ehdottamastani nimestä jonkun tyhmän väännöksen tai nimi muistutti häntä jostain. Mutta kun me "Eikka" nähtiin ekaa kertaa synnytysalissa, yksi vaihtoehto tuli mieleen ja poika näytti heti siltä. Se olikin sitten ihan helppo päätös! 

Vielä kun löytäisi itselle jotain päällepantavaa juhliin. Tuntuu aika mahdottomalta! Mikään ei sovi, eikä näytä hyvältä. Kovinkaan juhlallinen ei asun tarvitsisi olla, mutta joku siistimpi mekko olisi kiva löytää. Noshin ihanista naisten uutuuksista vaihtoehdoksi löysin ihanan raitamekon, joka käy niin arkeen kuin juhlaan ja luulen, että sille olisi käyttöä minulla muutenkin. Taidampa sen tilata sovitukseen ja ehkä jotain muutakin, sillä uutuuksissa oli monta muutakin ihanuutta! :) 

Nosh.fi