3v.

Meillä asuu nyt 3 vuotias, suurilla tunteilla ja hörsyvällä huumorilla varustettu, pieni suuri mies, jonka vauhdissa ei tahdo pysyä, eikä hänen ajatuksen juoksuunkaan ennätä aina mukaan. Hänen kanssaan ei ole meiningistä puutetta!

Eikka on ilmeikäs lapsi. Hänen kasvonsa kertovat kaiken ja niistä näkee heti, millä fiiliksellä poika on. Toki sen huomaa hänestä muutenkin, sillä hän näyttää tunteensa vahvasti. Ilon riemua ja onnellisuuden hymähdyksiä ei voi olla kuulematta. Ei myöskään jätä arvuuttelun varaan onko lapsella paha mieli tai onko hän kokenut mielestään suurta vääryyttä. Sen kuulevat varmasti kaikki. 

Eikka on malttamaton luonne. Hän tekee ensin ja miettii sen jälkeen. Jos ehtii. Hän on touhukas ja vikkelä menijä, joka kaipaa paljon tekemistä ja huomiota. Hän nauttii tutuista ihmisistä ympärillään ja kyläilystä kavereiden luona. Hän ei juurikaan vierasta, eikä hän harrasta ennakkoluuloja missään muodossa. 

Jääräipäisellä pojalla on vahvat omat mielipiteet ja hän pitää niistä kiinni. Periksiantamattomuus on niin hyvä kuin myös huono piirre. Kun opettelimme ensimmäistä kertaa luistelemaan, niin lukuisista kaatumisista huolimatta Eikka nousi ylös aina vain uudelleen ja jaksoi yrittää tunnin verran. Seuraavana päivänä oli päästävä uudelleen. Hän myös jaksaa kinata vastaan ja koetella rajoja sinnikkäästi, ennenkuin hoksaa, että nyt ei auta. 

Eikka on liikunnallinen ja ketterä. Hän osaa tehdä kuperkeikan eteen ja taakse. Hän osaa myös hypätä trampoliinilta puolivoltilla. Hän kurvaa potkupyörällä hurjatkin alamäet jalat ylhäällä ja kiipeää mäen päälle laskeakseen uudelleen. Hän hiihtää hienosti suksilla ja luistimillakin päästiin tänä talvena jo vähän eteenpäin kaatumatta. Hänellä on kuulemma isot voimapatit ja hän esittelee käsivarsiaan ylpeänä. 

Vauhdikkaalla ja itsepäisellä lapsella on myös herkkä puoli. Hän huolehtii ja puolustaa pikkusiskoaan. Päiväkodissakin hän oli konahtanut hoitajalle, joka oli komentanut pikkusiskoa. Hän lohduttaa kun jotakuta itkettää. "Ei ole mitään hätää" -hän kertoo. Hän jakaa ja antaa omistaan pyytämättä muille. Hän halaa, suukottaa ja tulee aivan lähelle. Hän kertoo olevansa äidin ja isin rakas ja hän todella on meille rakas! 

Täällä ollaan!

Vaikka blogin puolella on ollut pitkä tovi hiljaiseloa, niin täällä me ollaan! Alkuvuosi ja talvi on ollut melkoista elämää. Kodin, perheen, työn ja harrastusten yhdisteleminen on haastavaa. Jotenkuten asiat kuitenkin rullaa ja homma kulkee, mutta blogille ei valitettavasti tahdo riittää aikaa. En ole ehtinyt purkamaan ajatuksiani tänne lainkaan. Se on harmillista, sillä nautin tästä kovin ja huomaan kaipaavani tätä. 

Talvi on ollut mahtava! Ollaan lasten kanssa nautittu lumesta ja sen paljoudesta. Pakkasetkaan eivät ole harmittaneet niin paljon kuin olisi voinut. Päivisin on kuitenkin päästy lasten kanssa ulos, vaikka yöpakkaset ovatkin kohonneet välillä hurjiin lukemiin. Vain muutaman päivän muistan, että meni pakkasen takia sisähommiksi. Pönttöuunit ovat kyllä pöhisseet ja liiterin takaseinä vilkkuu, mutta voitonpuolella jo ollaan.  Eikka sai joulupukilta luistimet ja ne ovat tainneetkin olla talven paras juttu.  Sinnikkäästi hän malttaa opetella, vaikka vaikeaa se aluksi on. Kummallisesti hänen hermot kestävät, vaikka ne ei niin hyvät yleensä ole. Hiihtäminen pojalta sujuu mainiosti. Hän tajusi heti mitä niillä tehdään ja miten mennään. Ollaan saatu koko perhe ulkoilla Eikan uusien harrastusten myötä.

Kovista pakkasista huolimatta taudit ovat jyllänneet tänä talvena sitkeästi. Meillä on onneksi sairastettu melko vähän. Molemmilla lapsilla on ollu nuhakuume kerran ja Lyylillä poskihampaat nostivat toisen kerran kuumeen. Itse selvisin muutaman päivän flunssalla. Vielä ei ainakaan keväiset vatsataudit ole kiusanneet ja toivon todella, ettei tauti meillä kyläilisi ollenkaan. Kurja tauti, eikä tässä oikein ehtisi sairastaa.

Kevät tekee tuloaan (hitaasti, mutta varmasti) ja tuo tullessaan Eikan 3-vuotis syntymäpäivät ja loman. Meidän perhe ja muutama ystävämme lähdemme taas tänä keväänä viikoksi Vuokattiin lomailemaan. Ihanaa kun on jotain mitä odottaa! Ennen yhteistä lomaa hitusen kyllä odotan tulevaa viikonloppua ja erämökkeilyä ihan vain kahdestaan hyvän ystäväni kanssa. Hitaat aamut, päiväunia, ulkoilua, maukasta ruokaa, viiniä, sauna ja rentoilua. Kun ei ketään tarvitse passata, ei kenenkään muun sotkuja siivota, kukaan ei keskeytä lausetta, eikä toivottavasti kukaan kiukuttele. Bueno viikonloppuloma! Viimekerrasta on liian kauan, joten odotan kyllä innolla.