Halloween

Ihana pitkä aamu. Lapsikin nukkui yhdeksään saakka, eikä aamulla ollut kiire minnekkään. Päätimme skipata vauvauinnin tältä lauantailta, sillä illalla olisi luvassa paljuilua koko perheelle. Aamupäivä kului leipoessa. Porkkana-valkosuklaa kakkua ja minimuffinseja illan juhliin.

Siskoni lapset ovat järjestäneet halloweenbileet jo kuutena vuotena peräkkäin. Ihan vain oma perhe, muutama naapuri ja lapsien pari kaveria on kutsuttu. Talo oli koristeltu hämähäkinseiteillä, lamput oli vuorattu jätesäkeillä ja lapsilla oli pelottavat vamppyyriasut tekoverta myöten. Aikuisetkin olivat pukeutuneet. Ohjelmassa oli herkuttelua, saunomista ja sitä paljuilua. Joku vuosi takaperin lapset järjestivät kauhukammionkin. Lapsille halloween tuntuu kovin hauskalta ja tärkeältä juhlalta. Ehkä se on se jännitys. Ja onhan halloween oikeastaan ainut juhla johon kuuluu pukeutuminen naamiaisasuun. 

Eikkakin oli halloween tunnelmissa :)

Haudalle käytiin viemässä kynttilät. Minä tosin odotin vauvan kanssa autossa sen aikaa, mutta näin kuintenkin upean kynttilämeren hautuumaalla ja muistelin heitä, jotka ovat jo poissa. Samalla tuumin, kuinka kiitollinen olen ihmisistä ympärilläni ja kuinka ihanaa, että he ovat tässä ja nyt.

Iloisena marraskuuta kohti. Kahdet pikkujoulut olisi tiedossa ja lisäksi vähän muutakin juhlaa, sekä yökyläilyjä ja ystäviä. Ja ehkä yksi uusi vauvakin <3 Varmasti siis mukava kuukausi tulossa. 
Mukavaa marraskuuta muillekkin!

Maanantai aamu

Kelloja siirrettiin viikonloppuna. Joillekkin se tarkoittaa siis tunnin pisempiä yöunia, mutta ei meille. Lapsi ei vielä osaa ottaa tästä tapahtumasta kaikkea iloa irti, joten meillä herättiin tänäänkin jo ennen seitsämää. Jotenkin ei niin aikaisin osaa vielä itse tehdä mitään. Siispä keitin aamupalaksi puuroa ja kahvia ja kirjoitan nyt tätä blogia kynttilän valossa aamupalalla. Mopsi kävi ulkona ja asettui sohvalle nukkumaan, lapsi leikkii lattialla, Huomenta suomi mölyää taustalla ja I:kin nousi juuri sängystä. 

Ulkona on vielä hämärää ja taivas on sen verran pilvinen, että ei sää taida ihan heti kovin aurinkoiseksi muuttuakkaan. Väriloisto on siirtynyt puista maahan ja luonto näyttää enää vain todella harmaalta ja masentavalta. On kuitenkin aika lämmin, eikä yölläkään ollut pakkasen puolella. Jokuhan povasi lämmintä syksyä ja talvea. Jostain kyllä luin myös uutisen, joka lupasi jäätävän kylmää talvea. No se nyt ainakin on varmaa, että talvi tulee.

Viikonloppu oli kiva ja rentouttava. Vähän jopa sellainen miniloma. Oltiin nimittäin Turussa mun siskon perheen luona kylässä. Eikka viihtyi ja nautti serkkutyttöjen huomiosta ja me aikuiset nautittiin hyvästä ruuasta ja rennosta yhdessäolosta. Viikonloppu menee niin kamalan nopeasti. Paljon olisi tekemistä, mutta ei vaan kaikkea ehdi millään ja aika loppuu aina kesken.

Shoppailuun löytyy kuitenkin aina aikaa. Heh! 

Löysin vauvalle ihania vaatteita ja kivan kirpparilöydön, nimittäin Marimekon karkurit-hupparin. Kunto oli todella hyvä, vain pieni tahra hihassa, joka saattaa lähteä ihan tahranpoistoaineella. Hintaa oli vain neljä kokonaista euroa. Hieman on vain vielä reilua kokoa, mutta kyllähän se joskus on sopiva. 

Eikka muuten on nyt oppinut ryömimään ja viikonlopun aikana vauhti on vain kiihtynyt ja matkat pidentyneet. Lattialla ei esteetkään tunnu välttämättä haittaavan menoa, joten mikään ei enää ole turvassa lattiatasolla. Mopsikaan ei siis taida enää tulla sohvalta alas. Kovasti kiinnostaa myös jo korkeammalle sijaitsevat esineet, että saas nähdä millä tahdilla tuo liikkuminen oikein kehityy.

Kattomiehetkin saapuivat työmaalleen. Näin taas uusi viikko alkaa. Mukavaa syksyistä viikkoa kaikille! 

Katto

Kartano alkaa jo pikkuhiljaa muistuttamaan ja vaikuttamaan kodilta. Tavarat ovat melkein löytäneet paikoilleen ja sisustuskin on jo hieman valmiimpi. Toki ajatuksissa hommat on ihan vielä kesken ja todellisuudessakin seinällä tönöttää hyllyt vielä tyhjänä, mutta eihän kaikkea todellakaan voi heti valmiiksi saadakkaan. Eikä tarvitsekkaan. Paljon on vielä "mä haluun"-juttuja ja suunnitelmia mietittäväksi ja toteutettavaksi. Mutta hyvin ollaan kuitenkin jo kotiuduttu.

Suurimmat remontit alkaa tältäerää olla vähäksi aikaa ohi. Kattoremontti tosin on juurikin meneillään, mutta sen hoitaa ammattimiehet, joten meidän ei tarvitse siihen puuttua. Pientä hommaahan tässä kyllä on. Pitäisi ainakin vähän eteisen toista tuulikaappia eristää ennen talvea, keittiön valaistusta pitäisi askarrella ja säilytystiloja fixailla. Seuraava isompi remppakohde onkin sitten varmaan lastenhuone. Sillä ei vielä tosin kova kiire ole, mutta ajattelimme, että jos sen sitten joulun jälkeen ottaisi asiaksi. Pikkuhiljaa, niin ei tarvitse kiireessä tehdä.

Tosiaaan kattoremontti. Ei niin edustavat, eikä niin hyväkuntoisetkaan, sammaleesta vihreät kattotiilet vaihdetaan uusiin. Tiilet ovat luultavamminkin kutakuinkin 50-luvulta, eikä niitä ole varmaankaan milläänlailla huollettu tai kunnostettu sen jälkeen. Myös piippujen pellitykset ja kattotikkaat uusitaan. Päällisin puolin siis remontoidaan, sillä kattorakenteet ja alushuopa vaikuttavat ehjiltä ja toimivilta (Toivottavasti ei yllätyksiä löydy!). Katto tosiaan on käytännössä aivan vihreä, sillä sammalta on todella runsaasti. Katolla kasvaa jopa pieni puu. Haha! Uudet tiilet tekevät kyllä koko talosta aivan eri näköisen. En malta odottaa lopputulosta!

Viikkokatsaus

Huh mikä viikko! On ollut kyllä niin kovasti puuhaa ja menoa, että viikko on kulunut todella nopeasti. Ei ole juurikaan siis tarvinnut miettiä, että mitähän sitä tekisi. Ajattelin jakaa meidän viikon meininkiä teille kuvina.

Ollaan nähty paljon pieniä ja isoja ystäviä, hypistelty lastenvaatteita, kahviteltu kahviloissa, käytiin ravintolassa lounaalla, uitu, saunottu, laiskoteltu sohvalla, vaunuteltu, herkuteltu, vierailtiin mummolassa, tehty puuhommia, siivottu, pyykätty, tehty ruokaa, käyty kylässä ja meillä on käynyt vieraita ja neuvolassakin käytiin. Lisäksi koko viikon lapsi on reenannut eteenpäin menoa. 

Tänään on taas siivottu ja tehty puita. Vielä ohjelmassa on vauvajumppaa ja kuntosalia. Ilta taidetaan pyhittää sohvalla löhöilyyn. Aurinkoista sunnuntaita ja mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille! 

p.s Kas kummaa kun näitä kuvia ei tahdo olla muusta kuin lapsesta. Heh!

Puolivuotias

Eikka on iloinen ja onnellinen lapsi. Hän on tyytyväinen kun vain saa ruokaa ja unta tarpeeksi ja tekemistä on riittävästi, ettei vaan tylsisty. Hän hymyilee ja nauraa paljon. Välillä toki harmittaakin, mutta harvoin hän turhasta narisee ja kiukkupäiviä on ollut yleisesti ottaen aika vähän. Eikka pitää erityisesti vesileikeistä, musiikista ja Ainu-pupustaan, jonka kanssa hän aina nukkuukin.

Eikka on sosiaalinen vauva. Hän viihtyy ihmisten seurassa, eikä hälinä ja meteli ympärillä tunnu häiritsevän. Päinvastoin. Hänestä on mielenkiintoista seurata mitä ympärillä tapahtuu ja kotona tuntuu usein olevan liian hiljaista ja rauhallista. Hän ei vielä ainakaan vierasta, vaan jaksaa hymyillä iloisesti uusillekkin tuttavuuksille. Eilen ravintolassa naapuripöydän mummutkin oli aivan myytyjä kun Eikka heille hymyili ja naureskeli.

Eikalla on aika lyhyt pinna ja hän kyllä heti kertoo, jos jokin ei miellytä. Eikka myös tylsistyy yllättävänkin nopeasti. Kokoajan pitäisi viihdyttää tai kantaa sylissä. Lattialla on niin kauan mukavaa, kunnes kyllästyy leluihin tai ne ovat hänen ulottumattomissaan, eli noin 10 minuuttia. Tällä hetkellä lattialla ollessa alkaa myös harmittaa kun ei pääse eteenpäin. Hyppykiikussa hän tuntuu viihtyvän. Lieneekö syynä pystyasento vai hyvät näköyhteydet (varsinkin television suuntaan). Hän saattaa hetken viihtyä itsekseenkin, jos vain Mopsi on lähettyvillä. Se on sen verta hauska tapaus, että Eikka hekottelee koiralla itsekseen. 

Eikka osaa jo hienosti kääntyä ympäri, eikä tahdo selällään enää oikein viihtyäkkään. Kovaa vauhtia hän menee myös navan ympärillä. Välillä peppu nousee ilmaan ja yritetään mönkiä eteenpäin, mutta vielä ei jalat potki tarpeeksi, eivätkä kädet vedä kunnolla perässä. Eilen ensimmäistä kertaa hän kuitenkin hoksasi, että käsillä hän pystyy vetämään itseään eteenpäin. Pienen matkan kerrallaan hän jo pääsi eteenpäin. 

Eikka on myös aika äänekäs lapsi. Aina on ollut. Itku on ollut syntymästä asti kantava ja kovaääninen. Nyt hän on alkanut kokeilemaan ääntään enempi. Hän mörisee, murisee ja nyt uusin juttu on korkeat äänet. Hiljaisia hetkiä on nukkuessa, mutta muuten lapsen jokeltelu ja nauru kuuluu kodissa. 

Eikka on oikea ahmatti. Suursyömäri! Hänellä on loistava ruokahalu. Ja se näkyi neuvolan puntarissakin. 8 340g. Taas oli melkein kilo tullut painoa lisää ja pituuttakin 3 cm. Jopa nestemäinen särkylääke menee maiskutellen alas ja harmitellaan kun loppui kesken. Olemme maistelleet ja syöneet soseita jo pari kuukautta, eikä vielä ole millekkään ruualle irvistelty ja yleensä kaikki menee, mitä lautaselle laitetaan. Iltaisinkin iso annos puuroa soseineen ja hörppy tissiä vielä päälle. Unikin tulee helposti kun on vatsa pullollaan. 

Meillä nukuttaan yöt edelleen hyvin. Nyt on hieman kutisevat ikenet öisin kiusoitellut, mutta yleensä siis nukutaan 12 tuntia ja syömään herätään kahdesti, joskus vain kertakin riittää. Aamulla saatetaan kölliä yhdessä vielä melkein tunnin verran naureskellen ja leikkien ennenkuin noustaan ylös. Hitaat aamut Eikan kanssa ovat parhaita! 

Puolivuotta on menny niin nopeasti, ettei sitä tajuakkaan. Olen nauttinut täysin äitiydestä ja olen todella onnellinen. Välillä tuntuu, että sydän pakahtuu tästä kaikesta onnen ja rakkauden määrästä, mitä tunnen tuota pientä ihmistä kohtaan. ❤️ 

Paska mutsi

Kuinka me kaikki sitä olemmekin aina välillä. Joskus omasta mielestä, joskus jonkun läheisen mielestä, jopa tuntemattomien mielestä ja välillä varmasti myös lastemme mielestä. Ainakin tyhmiä äitejä. 

Niin montaa sorttia kun on erilaisia lapsia on myös erilaisia äitejä. Jokaiselle äidille ja lapselle muotoutuu yhteys ja side, mikä varmasti on hyvinkin yksilöllinen. Äiti jos joku tuntee lapsensa, tietää tämän tarpeet ja osaa hoitaa niitä juuri omalle lapselleen oikealla tavalla. Jokainen äiti on paras äiti omalle lapselleen. 

Aika usein, varsinkin netin keskustelupaltoilla, törmää siihen kuinka äidit arvostelevat ja suoraan anonyymeinä haukkuvat toisiaan. Yhden lapsen vanhemmat ovat itsekkäitä ja jos lapsia on useampi on sekin väärin, koska silloin joku lapsista kärsii huomion ja rakkauden puutteesta. Välillä kyse ei ole mistään sen vakavammasta kuin vaikka siitä nukkuuko lapsi peiton kanssa vai ilman. Kun jonkun mielestä siihen peittoon voi tukehtua, niin johan se nyt on ihan paska mutsi joka yrittää vauvansa tukehduttaa kun käyttää peittoa. Noniin. Varma kuolemahan se sitten on niin. Huoh. 

Yleisimpiä arvostelun syitä tuntuu olevan lapsen hoitamiseen liittyvät asiat ja kasvatus periaatteet. Ihan paska mutsi jos vie lapsen päiväkotiin ja sit tietty on myös ihan paska ja pata laiska kun ei mene töihin. Paskat mutsit vaativat kuria ja järjestystä, kun taas vapaan kasvatuksen saaneista lapsista tulee kieroon kasvaneita. Pitää siis vain valita, millä tavalla haluaa olla huono äiti, sillä väistämättä sitä jonkun mielestä on kuitenkin. 

Ja voi luoja, jos lapsen käytöksessä on jotain erityistä niin ainahan sekin johtuu vanhemmista ja kasvatuksesta. Oli se lapsi sitten nelivuotias tai jo aikuinen kolmekymppinen. Huonot vanhemmat on syy kaikkeen. Väärin kasvatettuja lapsia siis.  Onneksi muut äidit usein muistavat neuvoa kuinka lapsesi pitäisi kasvattaa ja miten hänen kanssaan tulisi toimia. He tietävät kyllä, sillä heidän lapsensa osaavat aina käyttäytyä, eivätkä koskaan tee mitään tyhmää tai kiellettyä. Tai ainakin he sillä hetkellä unohtavat omien lastensa kolttoset.

Minäkin olen välillä ihan maailman surkein mutsi ja syitähän löytyy. Lähdetään nyt vaikka siitä, että enhän voi osata ja tietää mitään, sillä olen vasta tullut äidiksi ja niin nuorikin vielä. Tottahan se on. Ei minulla ole kokemusta äitinä olosta, mutta varmasti kyllä osaan itse pyytää apua, jos sitä koen tarvitsevani. Luotan kuitenkin omaan arviointikykyyni ja äidinvaistoon. 

Minullakin on omat mielipiteeni siitä, miten äidin ei missään nimessä kuuluisi käyttäytyä ja mitkä asiat mielestäni on jollain lailla outoja tai sotii muuten vain omia mielipiteitäni ja arvomaailmani vastaan. Kuitenkin pidän nämä mölyt omassa mahassani, enkä mene kommentoimaan kenellekkeen kuinka hän voi olla sellainen äiti. Siinä vaiheessa kun lapsi oikeasti selkeästi kärsii, voi mielestäni kyseenalaistaa toisen vanhemmuuden ja silloinkin, se on aluksi tehtävä ehkä jollain tapaa hienotunteisesti. Anomyyminä netissä toisiaan arvostelevat äidit ovat joskus suorastaan ilkeitä ja täysin asiattomia. Kamalaa!

Pahinta on omat alhaiset ajatukset. Tulee niitä hetkiä kun teet kaikkesi ja se ei siltikkään riitä. Tunnet itsesi niin huonoksi ihmiseksi ja kamalinta, huonoksi äidiksi. Omatuntoa kalvaa välillä vaikkei siihen olisi mitään syytä edes. Lisätään soppaan vielä väsymys ja hormonit. Oujee! Tässä mielentilassa vielä kun muistat jonkun arvostelleen äitiyttäsi tai joku tulee neuvomaan sinua siinä, niin ei varmasti kaukana ole peruuttamattomat teot. 

Harmittavaa tässä on se, että jokainen äiti tietää kuinka henkilökohtainen asia äitiys on, mutta silti jotkut viitsivät soimata ja syytellä muita asian tiimoilta. Ja tietysti yleensä he tietävät parhaiten, joilla ei ole edes lapsia. Eiköhän kuitenkin jokainen äiti halua lapselleen vain parasta. Ja ihmisiä me äiditkin vain olemme ja varmasti välillä mokaammekin. Ei se silti meistä huonoja äitejä tee. Tärkeintä varmasti lapsen kannalta kuitenkin on se, että äiti rakastaa ja välittää.

Cup of coffee

Päikkäri aika, eli hetki omaa aikaa. Yleensä se aika kuluu siivotessa, pyykätessä, kokatessa tai jonkin muun kodin askareen parissa. Ja myös aika usein suihkussaa, sillä se meinaa olla ainut aika kun sinne ehtii. Nyt kuitenkin kaikesta viisaantuneena olen tajunnut, että päiväuniaikaan kahvin saa nauttia rauhassa ja kuumana, joten aika usein keitän kahvit kun lapsi uinahtaa sänkyynsä.

Olen kahvin ystävä. Aina ollut. Raskausaikana ei aina maistunut, mutta muuten harvoin olen kahvista kieltäytynyt. Pidän kahviloista ja ystävien seurassa kahvittelusta, Se on vähän ehkä jopa sellainen harrastus. Nykyään osaan nauttia kahvista myös yksin. Aamukahvi on parasta kun sen saa juoda ihan rauhassa itsekseen. Se vain on harvinaista herkkua. 

Nautin kahvini maidon kanssa. Missään nimessä sitä ei saa pilata sokerilla. Mustanakin menee, jos ei maitoa ole saatavilla, mutta silloin yksi kuppi riittää. Lemppari kahvini on varmaankin cappuccino. Tykkään myös Pauligin suklaakahvista. Mikähän sen nimi oli... Sellainen violetti pakkaus. 

Balin reissulla kävimme tutustumassa kahviplantaasiin. Nähtiin kuinka maailman kalleinta kahvia; Kopi Luwakkia valmistetaan ja olisimme saaneet sitä maistaakkin, mutta jotenkin se siinä kaikessa ihmetyksessä vain jäi. Mutta saatiin maistella kyllä muita erilaisia kahveja ja teetä. Se oli mielenkiintoista ja maistuvaa. 

Yksi parhaimpia ekstempore ostoksia on ollut Pauligin Cupsolo-keitin. Ihanaa kun kotona saa välillä muutakin kuin suodatin kahvia ja vieläpä todella helposti. Olen maistanut myös muiden valmistajien kapselikahveja, mutta kyllä mielestäni Pauligin kahvit ovat ylivoimaisesti parhaimpia. 

Kierrätystä

Kirpparit ja kierrättäminen on taas in! Minä myös vein kesällä kirpparille itselle tarpeetonta tavaraa ja sainkin oikein kivasti niitä myytyä. Tienestit eivät kylläkään olleet suuret, mutta ei ollut hintalappujen hinnatkaan. Pääasia, että pääsin tavaroista eroon.

Olen itse ihan koukussa nettikirppareihin. Varsinkin lastenvaatekirppareihin. Joka ilta, ja välillä monta kertaa päivässä, pitää selata kaikki facebookin kirppariryhmät mihin kuulun. Olen tehnyt hyviä löytöjä ja onnistuneita kauppoja. Vielä kertaakaan (pitää koputtaa puuta) en ole tullut huijatuksi, enkä ole pettynyt ostamaani tuotteeseen. 

Lastentarvikkeet ja -vaatteet on ihan parasta kierrätyskamaa. Varsinkin vauvaikäisten. Eihän vaatteet kulu muutakuin hieman pestäessä ja ihan kovin paljon niitä ei välttämättä täydy edes koneessa pestä. Moni vaate ei ehdi edes montaa kertaa päälle, ennenkuin ehtii jo käydä pieneksi. Nimeltämainitsemattomien halpamerkkien vauvanvaatteet eivät valitettavasti kestä toista kierrosta, sillä hyvä jos kestävät ensimmäistäkään, mutta hiemankin laadukkaammat menee mainiosti vielä seuraavallekkin lapselle. Ellei jopa useammalle. Lastenvaatteet ovat myöskin aika arvokkaita, joten on hienoa, jos satun löytämään uutta vastaavassa kunnossa olevia vaatteita edullisemmin kuin uutena kaupasta ostaessa.

Tämän päivän asukin on kirppareilta ostettu.

Huonekalut ovat myöskin hyviä kierrätettäviä. Varsinkin vanhat, hyväkuntoiset huonekalut menevät hyvin kaupaksi. Mikään ei kestä paremmin kuin aidosti vanhat huonekalut. Ne on tehty hyvistä materiaaleista taidolla ja ajatuksella. Eivätkä lastulevystä sarjatuotantona. Sitäpaitsi, joissakin vanhoissa huonekaluissa on paljon enemmän ajatusta, kuin uusissa. Harmillisesti vain, joku on keksinyt rahastaa "talonpoikais" ja "retro" kamoilla, joten niiden hinnat ovat tällähetkellä aivan pilvissä. Ehkä paras huonekalu ostokseni kirpparilta on ollut kaksi valkoista pinnatuolia, jotka meillä on olleet päivittäisessä käytössä jo yli kolmevuotta. Maksoin niistä  yhteensä 5€, eikä niille tarvinnut tehdä mitään. Maalipinnassa ei vieläkään näy suuria käytön jälkiä, eivätkä tuolit yhtään natise tai heilu.

Olen kyllä kirppareilla törmännyt välillä todella surkeaankin tavaraan ja joskus jopa aivan ihmeellisyyksiinkin. Oudoin juttu, mitä on tullut vastaan, on ehkä ollut värjätyt kananluut. Siis vesivärityylisesti vihreäksi maalattuja kananluita isossa minigrip pussissa. Olen edelleen yhtä kysymysmerkkiä niiden luiden suhteen. Mitä varten ne on maalaattu ja kuka niitä mihinkään tarvitsee? Myös on outoa kuinka paljon ihmiset käytetyistä, joskus jopa rikkinäisistä, tavaroista pyytävät. Lastenvaatteita silmälläpitäen törmää ylihinnoiteltuhin likaisiin ja nukkaisiin vaatteisiin, mutta jos se on merkkituote, oletetaan, ettei pinttyneet tahrat ja pienet reiät vaikuta jälleenmyyntiarvoon. Ihmetystä on myös herättänyt myynnissä olevat äitiyspakkauksen vaatteet, sillä hinta ei suinkaan ole muutamaa euroa vaan jopa useampi kymppi! 

Nyt odotan postia saapuvan, sillä sieltä saattaa taas tulla  pieni "käytetty paketti". :)


 

Lampaitten (vai hampaitten) laskua

Lapsi herää. Minä herään. Lapsi nukahtaa. Minä EN nukahda. Älytöntä! 

Nyt on useampi yö mennyt valvoessa ja tämä on hyvinkin epänormaalia meidän perheessä, sillä Eikka on alusta asti ollut hyvä nukkuja. Vielä viikko sitten syömään herättiin ensimmäisen kerran 10h yöunien jälkeen ja jatkettiin unta vielä tunti tai pari, mutta nyt siis vajaan viikon verran on ollut aika levottomia öitä. 

E ei yleensä edes itke yöllä kun herää, mutta nyt hän oikein parkaisee kovaan ääneen herättyään. Välillä hän saattaa rauhoittua kun antaa tutin suuhun, mutta yleensä vain tissi kelpaa. Eikä hän nälkäänsä syö, vaan lähinnä käyttää minua tuttinaan. Liekkö tulossa hampaita, vaivaako vatsa vai onko nyt vaan joku tälläinen vaihe.

Ei me kuitenkaan onneksi montaa tuntia lapsen kanssa yöllä valvota. Puhutaan ehkä jopa vain minuuteista. Ja heräämiskerratkin jää kolmeen tai neljää. Että eipä tuo sinäänsä haittaa. Mutta, tässä on se mutta, kun lapsi nukahtaa uudelleen niin minä en nukahda! Viime yönä valvoin kello yhdestä vähän yli viiteen. Todella epämukava fiilis kun tajuaa, että on aamu, sillä miehen herätyskello soi. Eli ei lapsi minua niinkään valvota vaan jokin muu. Lähinnä taitaa vain pyöriä ajatuksia päässä ja ne häiritsevät unta.

Ajatuksia on päässä miljoona ja kuinka ne kaikki tuleekin mieleen juuri yöllä. Juuri silloin kun ei ole muuta tekemistä, millä voisi sivuuttaa ajatukset vaan on vaan pakko ajatella. Ei auta se lampaittenkaan laskeminen. Viimeyönä mietin tätä päivää, loppuviikkoa, kaikkia niitä juttuja mitä pitää muistaa, kuten milloin se neuvola nyt olikaan (melkein nousin tarkistamaan asian, mutta maltoin aamuun.) ja muita arkisia, sekä tärkeitä asioita. Mietin myös kaikkia ei todellaakaan niin tärkeitä juttuja, kuten vauvan kapalointia, mistä löytäisin lapselle keltaisen bodyn ja pitäisköhän leikata vai kasvattaa hiuksia. Mistä lie ne ajatukset keskellä yötä juolahtaa mieleen.

Lapsi kuitenkin nukkui aamulla myöhään (herätti toki minut ensin ja jatkoi itse uniaan, heh.) ja hymyili unissaan. Niin onnellisen ja tyytyväisen näköisenä. Sen hymyn jälkeen ei enää yhtään haitannut yölliset kukkumiset. Iloisin mielin nousin aamupuuron keittoon. Iloista mieltä kesti, kunnes Eikka heräsi. Loppupäivä ei sitten enää ollutkaan yhtä iloinen... Kyllä se taitaa nyt olla se ensimmäinen hammas.

Ihana syksy!

Syksy on yksi parhaimmista vuodenajoista. Pidän kyllä niistä kaikista neljästä, mutta syksyssä on se tietty oma tunnelma ja rauhallisuus. Syksyinen keli, jopa se syyssade on jotenkin niin tunnelmallinen. Kynttilät, huivit, villasukat, tee.. ja mitä näitä syksyyn kuuluvia juttuja onkaan. Kaikki ne on nyt kovassa käytössä.

Vanhassa talossamme on alusta asti ollut sellainen vanhan talon tunnelma. Nyt syksyllä se tunnelma vain korostuu. Pönttöuunien lämmittäminen ja niiden tuoma lämpö, sekä kynttilät, on ihan parasta! Tulee niin hyvä fiilis itselle. Eilen illalla, Eikan mentyä nukkumaan, sytytin kynttilät, laitoin olohuoneen pönttöuuniin tulet ja istuin kynttilöiden valossa teetä siemaillen ja nauttien tunnelmasta ja rauhallisuudesta. (Ja räpsin parit kuvat tottakai.) 

Tunnelmallista syksyä kaikille!