Joulu on joulu

Mikä on se juttu mikä tekee sinun joulustasi joulun? Jokaisella on jokin itselle tärkeä ja ehdoton juttu, mikä viimeistään tuo joulufiiliksen ja mitä ilman joulu ei tunnu samalta. Minulle joulu on perinteiden juhla ja perinteistä haluan pitää kiinni. Ne muistuttavat omista lapsuuden jouluista ja silloin joulu todella oli Joulu.

Minun jouluuni kuuluu perinteisesti riisipuuro, lumiukko -lastenohjelma, aamusauna, äidin jouluruoka tottakai, vadelmarahka, joulukuusi (mieluusti oikea, mutta olen oppinut kelpuuttamaan myös muovisen), kynttilöin valaistu hautausmaa, yhdessäolo, lahjat, glögi, Pandan juhlapöydän konvehdit ja jännitys. Lapsena jännitti niin, ettei edellisenä iltana saanut unta ja aamulla heräsi niin aikaisin, ettei vielä lastenohjelmatkaan olleet alkaneet. Jollain lailla minua jännittää edelleen joulut. Ei enää lahjojen takia niinkuin lapsena, mutta se jännitys vain kuuluu jouluun. Jännittää, vaikka ei ole mitään syytä jännittää. Se on kuin opittu tapa. 

Jouluruoka on tietysti yksi joulun keskeisimmistä asioista. Vaikkakin jouluruoka on perinteikäs ja tyylilleen uskollinen vuosivuodelta, niin jokaisella on ne omat suosikki herkut joulupöydässä. Minun joulu ei ole joulu, jos pöydässä ei ole kinkkua, rosollia ja vaaleanpunaista kermavaahtoa, lanttulaatikkoa, savustettua lohta, sienisalaattia ja vadelmarahkaa. Syön siis toki muitakin joulupöydän herkkuja, mutta nämä on ne, joita on ainakin santsattava.  Joulupuuro syödään kanelin ja sokerin kanssa ja mantelia koitetaan kaapia kilpaa kattilasta. Pähkinä-rusina-sekoitus on hyvää naposteltavaa juhlakattausta odotellessa. Vadelmarahka kruunaa jouluaterian joka vuosi. Vaikkakin jossain kohtaa itse ainakin yritin jo ehdottaa muuta jälkiruokaa ja leivottiin erilaisia kakkujakin, niin vadelmarahka on pitänyt pintansa ja pysynyt suosikkina. Joskus se on saanut vierelleen puolukkarahkaa, mutta senkin se päihitti. Vadelmarahka on todella tullut jäädäkseen. Mutta se on kyllä niin hyvää, että en ihmettele. Minun jouluuni kuuluu myös joka vuosi ähky. Kai sekin voidaan siis jo perinteeksi laskea.

Nyt kun on omia lapsia, odotan joululta eniten lasten iloa ja riemua. Meidän lapset eivät vielä osaa etukäteen jännittää pukkia, mutta isommat serkut jännittävät varmasti heidänkin puolestaan. Lyylille parasta joulussa varmasti on lahjapaperit, joita saa repiä ja nyhtää ihan pieniksi paloiksi. Eikka jo ymmärtää ja odottaa paketin sisältöä. Hän myös odottaa kovasti serkkuja isoäidin ja isoisän luo. En malta odottaa sitä riemua kun poika pääsee avamaan pakettinsa ja sieltä paljastuu jotain, mitä hän on kovasti pukilta toivonut. Onneksi ei ole enää montaa yötä.

Haluan vaalia perinteitä ja opettaa niitä omille lapsilleni. Jossain kohtaa, kun lapset ovat isompia, haluan luoda omia jouluperinteitä, joita lapseni voivat joskus opettaa omille lapsilleen. Joulu on ihanaa aikaa ja haluan, että lapseni voivat aikuisena muistella yhtä taianomaisia lapsuusjouluja kuin minä nyt. 

Riemullista ja tunnelmallista joulua kaikille!