tiistai 23. kesäkuuta 2015

Parisuhdeasiaa

Puolet avioliitoista nykyään päättyy eroon. Jonkun tutkimuksen mukaan ero useimmiten ajoittuu noin vuoden sisään esikoisen syntymisestä. Jatkuvat riidat, kyvyttömyys keskusteluun ja muut kommunikaatio-ongelmat, ovat ne yleisimmät eron syyt ja jotenkin voin kuvitella, että juuri nämä ongelmat nostavatkin päätään varsinkin vauva-arjen keskellä. Lisäisin listaan kyllä myös itsestäänselvyyden. Moni varmasti olettaa, että tässä nyt ollaan yhdessä ja toinen on ja pysyy siinä vierellä. Varsinkin, jos papin aamen on jo kuultu.

Kaikesta huolimatta pitäisi aina löytyä aikaa parisuhteelle. Se on tekosyy, jos sanoo, ettei ole aikaa! Omat menot, työt ja harrastukset on sovittava niin, että aikaa jää myös yhdessäoloon. Ja aina löytyy aikaa, jos vain haluaa. Toki lapsiperheissä aikaa pitää ehdottomasti löytyä myös lapsille. Jos lapsi on hoidossa päivät, hän kaipaa todella omia vanhempiaan ja heidän huomiota illalla ja viikonloppuna. 

Ymmärtääkseni varsinkin pienten lasten kanssa arki on niin hektistä ja lapset tarvitsevat sitä huomiota, joten se yhteinen aika puolison kanssa on välillä oikein järjestelykysymys. Ei se ole yhteistä aikaa, jos kotona keskustellaan mitä huomenna tehdään ruuaksi, huolehditaan lapsista ja muistutellaan toista arjen askareista. Ehei! Yhteistä aikaa on sohvalla kölliminen toisen kainalossa kun lapset ovat menneet nukkumaan, keskustelut aivan muusta kuin arkisista asioista ja ylellistähän on hetki ilman lapsia aivan kahdestaan, esim. ravintolassa tai miksei vaikka toisaalta ihan kotonakin, mutta jossain muualla kuin kotona, pystyy yleensä kunnolla unohtamaan ja rentoutumaan hetkiseksi arjen pyörteistä. 

Ei pidä potea huonoa omatuntoa siitä, jos lapset ovat välillä hoidossa, koska isä ja äiti tarvitsevat yhteistä aikaa. Parisuhteen toimivuus heijastuu täysin lapsiin. Mitä paremmin asiat ovat aikuisten välillä, sitä paremmin ne ovat myös lapsilla! 

Pitää yrittää muistaa, ettei se parisuhde toimi, ellei sitä vaali. Toisen kunnioittaminen ja huomioiminen päivittäin ovat tärkeimpiä asioita toimivassa parisuhteessa. Niiden lisäksi itse arvostan suuresti rehellisyyttä ja avoimuutta. En siedä valehtelua, enkä asioiden kertomatta jättämistä ja olen sitä mieltä, että vaikka asia olisi kuinka hankala tai kiusallinen, siitä on pystyttävä asiallisesti keskustelemaan toisen kanssa. Vaikka se asia olisi pieni ja mitättömänkin oloinen, jos se vaivaa mieltä, on se sanottava ääneen. Huumori on pelastus! Nauru kantaa pitkälle 
Ja itsellä ainakin monesti pieni kiukku jää ihan mitättömäksi kun toinen osaa heittää asian sopivasti vitsiksi. 

Niin tärkeää kuin on yhteinen aika, on tärkeää myös oma aika. Vaikka pariskuntana tehdään yhdessä ja ollaan "me", pitää myös muistaa olla yksilö. Oma aika ja harrastukset sopivassa määrin antaa voimaa ja energiaa olla "me". Pitää olla omat mielipiteet ja oma tahto! Ei parisuhde voi toimia, jos toinen alistuu toisen tahtoon jatkuvasti. Itse en ainakaan voisi edes kuvitella seurustelevani sellaisen ihmisen kanssa, joka tekisi aina niinkuin haluaisin, jolle kaikki olisi "ihan samaa" ja "tehdään niinkuin sä haluut". Olen itse tempperamenttinen luonne ja olen huomannut, että siksi tarvitsen vierelleni ihmisen, joka osaa olla vahvasti omaa mieltä asiosta ja sanoa minulle vastaan tarvittaessa. Sellanen hyssytely vain pahentaisi asiaa. Nähty on!

Pidän omaa parisuhdettani todella hyvänä ja kestävänä. Ollaan löydetty yhdessä sopiva keskitie, mitä kulkea niin, että molemmilla on hyvä olla ja asiat toimivat suuremmitta mutkitta ja riidoitta. Homma siis toimii, mutta tiedän, että sen eteen on myös tehtävä töitä, jotta se toimii jatkossakin. 

torstai 18. kesäkuuta 2015

Porvoossa

Käytiin I:n ja pikku Eikan kanssa pienellä lomareissulla Porvoossa. Yövyttiin pari yötä ihanan upeassa Haikon kartanossa ja tutustuttiin kaupunkiin, lähinnä Vanhaan Porvooseen, sekä kaupungin tarjoamiin kahviloihin ja ravintoloihin. Kovasti on shoppailtu ja kävelty on niin, että jalkoja särkee. Maha pullollaan sai palata kotiin, sen verran tuli myös syötyä!



Pidän itse aivan valtavasti kaikesta vanhasta, joten viihdyin Vanhan Porvoon alueella ihan vain ihastellen mukulakivetystä, sekä vanhoja rakennuksia putiikkeineen ja kahviloineen. Idylliset joenrantaravintolat vanhoissa ranta-aitoissa houkuttelivat ja oli vaikea valita niistä yksi. Pohdinnan jälkeen päädyttiin ravintola Fryysarinrantaan ruokalistan perusteella. Ei ollenkaan huono vaihtoehto! Alkuun perusvarmat etanat, pääruuaksi maukas pihvi ja jälkiruoka oli yksi parhaimpia, mitä olen koskaan syönyt! I kehui myös omia ruoka-annos valintojaan. Tunnelma ja palvelu oli myös hyvää ja ammattitaitoista. Ravintolassa oli myös ihana kesäterassi, jossa olisimme varmasti viihtyneet jos ilma olisi ollut lämpöisempi.

                      

Haikon Kartano oli todella kokemisen arvoinen paikka. Palvelu oli moitteetonta ja miljöö hipoi täydellisyyttä. Viihdyttiin oikein hyvin, vaikkemme juurikaan käyttäneet hotellin palveluja, eikä aktiviteetteja. Mahdollisuus olisi ollut esim. lotrata kylpylässä, pelata frisbeegolfia kartanon läheisyydessä ja muutama luontopolku lähti aivan hotellin pihasta. Varmasti vielä vierailemme Haikossa joskus uudestaan ja seuraavalla keralla Eikkakin on sitten jo sen ikäinen, että voimme hyödyntää hotellin tarjoamat aktiviteetit. 

                     
               
Eikka jaksoi hyvin reissata äidin ja iskän matkassa! Poika pysyi tyytyväisenä ja suurimmaksi osaksi nukkui kun pyörittiin kaupungilla. Pikku E muuten kasvaa kovaa vauhtia! Viime viikolla 2kk neuvolassa painoa oli tullut yli kilo lisää ja vaakalukema näytti yhteensä 5115 g. Pituuttakin oli kertynyt lisää neljän senttimetrin verran. Hyvin on siis maito riittänyt ja poika on saanut syödäkseen. Peukku sille!  


Nyt sitten alkaa juhannukseen valmistautuminen. Me vietämme sitä ystäviemme seurassa perinteisesti saunoen, grillaten, syöden ja juoden. Koittakaa muutkin nauttia keskikesän juhlasta, vaikkei sää taidakkaan suosia. 

Hyvää juhannusta kaikille! :) 

torstai 4. kesäkuuta 2015

Pienen_miehen_huone_suunnitteilla

Sormet alkaa syyhytä kun mietin lastenhuoneen sisustusta. Vielähän toki hetkeen Eikka ei tarvitse omaa huonetta, mutta voishan sitä silti alkaa jo hyvissä ajoin suunnittelemaan ja toteuttamaankin pikkuhiljaa. 

Pesänrakennusta postailussa mietinkin jo lastenhuoneen tapettivaihtoehtoa ja olen nyt alkanut kallistumaan jonkinlaiseen mustavalkoiseen ratkaisuun. Tapetti tulee vain yhdelle seinälle, joten se saa kyllä olla näyttävä. 

Väriä huoneeseen saa sitten huonekaluilla ja tekstiileillä. Olen haaveillut verhokankaaksi Marimekon Kulkue kangasta. Myös Karkuri olisi kiva! Matto voisikin olla sitten yksivärinen tai raidallinen ja väri sointuisi verhojen kanssa. Esim. keltainen.


  
Marimekko - Kulkue
Marimekko - Karkuri

Leluja varrmasti kertyy ja ne vievät varmasti jossain vaiheessa jo paljonkin tilaa, enkä voi sietää sekasortoa, joten jokaisella on oltava oma paikkansa. Poissa silmistä, poissa mielestä. Säilytysratkaisuja siis olen selaillut myös. Room Copenhagenin lego säilytyslaatikot on todella minun mieleeni. Niitä löytyy eri värisinä ja kokosina ja ne saa kätevästi kasattua päällekkäin. Aivan kuin legotkin! Missä olisikaan hienompi säilyttää Eikan legoja kuin isossa legossa :)ja Ferm Livingin half moon kangaskori olisi juuri passeli pehmolelujen säilytykseen. 


Ferm Livingin half moon kori
Ikea Trogen säilytyspenkki




Room Copenhagenin lego säilytyslaatikko

Sitä törmää niin ihaniin sisustusideoihin ja tavaroihin, että on jo suorastaan vaikea päättää! Nyt kun tässä haaveilee ja suunnittelee, niin ideoita vaan rönsyilee lisää :) Vielä pitäisi keksiä mihin saisi mahtumaan huoneen nykyiset huonekalut kaikkien näiden mun ideoiden tieltä. Ou-nou! Kummasta luovutaan tietokonepöydästä vai tiipiistä? :D



keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Vatsanpuruja

Eikka oli viiden vuorokauden ikäinen kun hänen vatsansa alkoi vaivata. Vatsaan kertyi ilmaa, eikä se millää tahtonut tulla pihalle. Itku ja huutohan siitä sitten tuli!

Kokeiltiin Cuplaton valmistetta Eikan ollessa 10 vuorokauden ikäinen. Cuplaton siis pilkkoo vatsassa olevia kaasuja ja pistää pierettämään, mutta nyt ei käynyt niin. Tilanne vain paheni, joten lopetimme käytön hyvinkin pian. Pikkuhiljaa vatsa rauhottuikin sitten hieman. 

D-vitamiini piti aloittaa kahden viikon ikäisenä ja olin kuullut, että D-vitamiini saattaa aiheuttaa vatsavaivoja. Valitsin siksi Relalta maitohappobakteerivalmisteen, mikä sisältää D-vitamiinia. Se on ainakin meillä toiminut hyvin, eikä ole ärsyttänyt Eikan vatsaa. 

Viiden viikon iässä vatsanväänteet jostain syystä pahenivat taas ja paljon pahempana tällä kertaa. Vaipan sisältö oli aivan vihreää ja päiväunet todella katkonaisia kun kokoajan väänti ja sattui. Annoimme Cuplatonelle uuden mahdollisuuden ja hetken jo luulimme, että se toimii, mutta vielä mitä! Ilma ei tullut pihalle enää ollenkaan. Voi Eikka raukkaa! 

Tilanne hieman helpottui, mutta edelleen ilma pyöri vatsassa, eikä tahtonut löytää pihalle. Uloste oli edelleen vihreää, mutta sitä tuli normaalisti. Kävin ostamassa lisäki Relan maitohappobakteeria, mikä oli tarkoitettu koliikki vauvoille ja ajattelin antaa sitä vielä sen D-vitamiini Relan lisäksi. Yöt onneksi Eikka sai nukuttua hyvin ja vatsa kiusasi vain päivisin. 

En huomannut mitään ruoka-ainetta, mikä lisäisi Eikan vatsakipuja, mutta jätin silti omasta ruokavaliosta kahvin, ruisleivän, suklaan, kaalin, sipulin ja rasvaisen ruuan. En huomannut eroa vatsavaivoissa, vaikka nämä ruoka-aineet jätin pois. 

Nyt ollaan kohta viikko käytetty Lactophilus maitohappojauhetta, mikä sekoitetaan veteen tai maitoon. Hitsiläinen, sehän toimii!! Vielä toki on pientä vääntöä, mutta se yleensä menee irvistellen ohi, eikä enää ihan älyttömiä itkuhuuto kohtauksia ole ollut, ei ainakaan pitkäkestoisia. Poika on tyytyväinen ja hymyileväinen :) Annamme lisäksi myös niitä Relan tippoja pari kertaa päivässä. Suosittelen kyllä kokeilemaan tuota Lactophilusta!