Lupauksia

Joulu on siivottu pois ja arkinen tammikuu on saapunut. Vuosi on alkanut samoilla kuvioilla kuin viimekin vuosi; sairastaen. Lapset ovat molemmat olleet kuumeessa ja flunssassa. Harvoin he onneksi sairastavat. Minä teloin käteni kaatuessani uudenvuodenpäivänä, eikä käsi ole vieläkään kunnossa, vaikka onneksi kuitenkin jo paremmassa. Tottakai vielä oikea käsi! Ärsyttävää olla "yksikätinen". 

Teittekö lupauksia uudellevuodelle? Minä tein. Sen saman minkä aina; tiputan painoani, kohennan kuntoani ja panostan hyvinvointiin. Lupaukseni ei ole oikein pitänyt viime vuosina. Nyt haluan kuitenkin pitää lupaukseni ja päästä takaisin kuntoon, missä olin ennen esikoista. 

Rankat raskaudet lyhyen ajan sisällä ja vauva-arki ovat jättäneet isoja jälkiä kroppaan ja niiden korjaaminen vaatii työtä ja aikaa. Vanhat rutiinit ovat muuttuneet uusiin, ei niin terveellisiin, tapoihin. Kiireen keskellä sitä syö silloin kun ehtii ja mitä ehtii. Usein ruokailu painottuu iltaan kun lapset ovat jo nukkumassa ja kun päivällä ei ole ehtinyt haukata kuin suklaata ja pullaa, niin nälkä illalla on melkoinen. Tästä on päästävä eroon. Haluan myös panostaa uneen. Lapset nukkuvat yönsä pääsääntöisesti todella hyvin ja aamulla pitkään, mutta itselläni tahtoo nukkumaanmeno venyä seuraavan vuorokauden puolelle. Pitäisi vaan mennä aikaisemmin nukkumaan, mutta kun ei muka malta.

Aloitin nyt 12 viikkoa kestävän dietin. Seuraan tarkkaan annettuja ohjeita koskien ruokavaliota ja liikuntaa. Toivon tämän avulla saavani toki karistettua kiloja, mutta myös rajoitettua herkuttelua ja säännöllisen liikunnan taas osaksi elämää ja sitä kautta paremman kunnon, pidemmät yöunet, energiaa ja puhtia päivään.

Olen myös luvannut tänä vuonna antaa enemmän aikaa itselleni ja panostaa parisuhdeaikaan. Yksi syy liikunnan harrastamattomuuteen on se, kun ei raaski. Vietän mielummin aikaa lasten kanssa kotona kuin kuntosalilla huhkien. (Mikä ei tietysti huono ole sekään.) Päiväkotiarki on kuitenkin opettanut lapsille ja minulle, ettei se lasten hoitoon jättäminen ole niin paha asia. Lapset pärjäävät hienosti. Ja jumpan ajan he ovat isänsä kanssa kotona. Ei minun tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, että teen jotain joskus myös ilman lapsia tai että emme ole joka hetki perheenä yhdessä. Enemmän siis omaa aikaa. Oli se sitten jumppaa tai vaikkapa juhlimista. 

Ja totuushan on, että koko perhe voi hyvin, jos äiti voi hyvin ;)

Olkoon siis vuosi 2018 hieman enemmän "Miljan vuosi", kuin mitä aikaisemmat kolme vuotta ovat olleet. Aamen!

Oman elämän aapinen

Törmäsin tälläiseen "aapis-haasteeseen" erään blogin vanhoja postauksia lukiessani. Tämä vaikutti hauskalta, joten päätin kokeilla miltä minun elämäni aapinen näyttäisi. Tämä osottautui yllättävän haasteelliseksi. Oli vaikea miettiä näitä, sillä jonkin kirjaimen kohdalla ei tullut kertakaikkiaan mitään mieleen ja hetkittäin oli vaikea valita vain yksi hyvistä vaihtoehdoista. Erikoisempien kirjaimien kohdalla en edes viitsinyt miettiä. Yritin perustella mahdollisimman lyhyesti. 
Kokeilkaa hei muutkin! 

A
Arki. Elämäni on hyvinkin arkista, mutta nautin siitä silti, sillä pidän siitä millaista meidän perheen arki on. Arjen keskellä pienikin juttu voi tuntua erityiseltä, jos siitä osaa vain nauttia. Sanon tähän myös Aurinko, koska on aivan mahtavaa kun se taas paistaa!

B
Brunette. Hiukseni ovat hyvin tummanruskeat ja ovat olleet lapsesta saakka. Pappani oli lappilainen ja tummat piirteeni olenkin saanut sieltä kautta perintönä.

C
Converset ovat lemppari kenkäni.

D
Daim suklaa on hiton hyvää!

E
Lapsieni nimet alkavat E kirjaimella. Lapseni on tärkeintä ja ihaninta elämässäni. Rakastan heitä valtavastasti ja olen kiitollinen heistä joka päivä.

H
Haaveilu. Olen aikamoinen haaveilija ollut lapsesta asti ja perheen kesken asiasta jopa välillä vitsaillaan. Aina olen haluamassa ja ideoimassa jotain uutta. Haaveilu on mielestäni ihan hyvä asia, pitää vain muistaa, että kaikkea ei kuitenkaan voi saada. Mutta kun on jotain mitä haluaa, pitää sitä kuitenkin koittaa tavoitella. 

I
Mieheni nimi alkaa I kirjaimella. I on Ihana! 

J
Järjestys. Olen tarkka kotona tavaroiden järjestyksestä ja niiden siivoamisesta oikeille paikoilleen. Jokaisella esineellä tai tavaralla on paikkansa ja ne kuuluvat olla omilla paikoillaan. Minulla on tietty järjestys kun täytän tiskikonetta tai ripustan vaatteita kuivamaan. Meillä harvoin on sekaista, sillä mieheni on vielä minuakin tarkempi.

K
Koti. Sieltä on välillä päästävä karkuun, mutta silti se on maailman paras ja turvallisin paikka.

L
Lattioiden pesu. Ehkä ärsyttävin kotityö. En kyllä pidä ikkunoiden pesustakaan, mutta sitä ei sentään tarvitse tehdä viikottain. 

M
Tästä tulee mieleen siskoni, sillä kaikkien nimi alkaa M-kirjaimella. Minulla on siis kolme isompaa siskoa, joista kaikki on hyvinkin erilaisia ja omanlaisia persooniaan. Jokaiseen minulla on tietyllä tapaa erilainen suhde, vaikkakin kaikki ovat yhtä tärkeitä.

N
Nautiskelu. Tykkään fiilistellä ja nauttia ihan pienistäkin asioista. Ruoka, juoma, seura, ilma, hiljaisuus, hälinä, musiikki, maisema, hetki..

O
Onnellisuus. Tällähetkellä olen onnellinen ja onnellisuuteen elämässä on pyrittävä.

P
Perhe on pahin, mutta siitä huolimatta kaikkein tärkein. Nautin siitä, että minulla ja lapsillani on suuri perhe ympärillä, joka tiiviisti pitää yhtä ja auttaa toisiaan.

R
Ensimmäisenä tuli mieleeni raskaus (onneksi se on jo takanapäin), mutta sanon kuitenkin, että rakkaus, sillä se on ehkäpä tärkeintä elämässä. Ilman rakkautta elämä ei ole elämisen arvoista. Olen onnekas kun saan rakastaa ja olla rakastettu.

S
Sokeriaddikti. Se varmastikkin olen. Todellinen herkkuperse, joka ei osaa lopettaa ajoissa. Pidän kaikesta makeasta ja jos jokin on minulle liaan imelää, on sen jo todellakin oltava äitelän makuinen. Voisin helposti elää karkilla ja makeilla herkuilla.

T
Tarjoilija. Se on ammattini ja rakastan työtäni, sillä viihdyn ihmisten parissa ja tykkään "passata" muita. En osaisi kuvitella itseäni tällähetkellä oikein mihinkään muuhun ammattiin.

U
Uni. Se "maistuu" parhaimmalta aamuisin kun pitäisi herätä. Pientä vajetta on hetkittäin, mutta onneksi vielä imetyshormonit hyrrää ja auttaa jaksamaan, vaikka välillä väsyttääkin.

V
Veli. Minulla on pikkuveli, joka on minulle todella läheinen ja tärkeä. Näemme käytännössä viikottain ja pidämme yhteyttä tiiviisti. 

W
Walt Disney. Tykkään todellakin Disneyn piirretyistä. Edelleenkin. 

Y
Ystävät ehdottomasti! Minulla on paljon hyviä ystäviä ja he ovat minulle todella tärkeitä. He ovat kuin toinen perhe. Suuri apu ja voimavara elämässä.

Ä
Äiti. Eikan ensimmäinen sana. Sana joka on mahtava kuulla oman lapsen suusta ja sana, jota on mahtava myös itse voida käyttää. Minulla on ihana äiti, joka on lapsilleni loistava isoäiti.  

Ö
Öljynvaihtoon pitäisi varata autolle aika.

Viiskyt

Viisikymmentä kysymystä, joihin yritän vastata suhteellisen lyhyesti.

1. Minkä ikäinen olet 5 vuoden päästä?

– 31. Ounou! Iskeeköhän joku kriisi?

2. Kenen kanssa olet viettänyt aikaa tänään ainakin kahden tunnin ajan?
– Eikan.

3. Kuinka pitkä olet?
– 170 aikalailla tasan.

4. Mikä on viimeisin leffa jonka näit?

–  Alusta loppuun, niin Cinderella.

5. Kuka on viimeisin henkilö jolle olet soittanut?
– Mieheni 

6. Kuka on viimeisin henkilö joka on soittanut sinulle?

–  Äiti

7. Mitä lukee viimeiseksi saamassasi viestissä?
– Sain kuvia ystäväni uudesta kodista Kööpenhaminassa.

8. Soitatko vai laitatko viestiä mieluummin?
– Riippuen asiasta. Aika usein kyllä laitan viestiä, mutta jos asialla on "kiire" soitan toki. Mutta esim. kuulumisia kyselen viestillä.

9. Mikä on suosikkipaikkasi?

– Koti

10. Mistä paikasta et tykkää ollenkaan?
– Sairaaloissa en viihdy. En oikein edes terveyskeskuksissa.

11. Kuinka monta sisarusta sinulla on?
– Neljä. Kolme isosiskoa ja pikkuveli.

12. Mikä on viimeisin kuva jonka olet ottanut puhelimellasi?
– Selfie kavereiden kanssa viikonlopulta.

13. Onko sinulla lemmikkejä?
– Kyllä. Mopsi vanhus. Hän usein myös oleilee vanhempieni luona, sillä se on hänelle kuin toinen koti.

14. Lempivärisi?
– Se vaihtelee ja rippuu myös toki aina mikä asia, tavara, tilanne tai muu on kyseessä. Tällähetkellä silmää miellyttää keltainen, musta ja tummansininen.

15. Moneltako heräsit tänään aamulla?
– Kahdeksalta nostin lapsen kainaloon ja torkuimme vielä 40 min. Eli ennen yhdeksää noustiin.

16. Missä olet kymmenen vuoden päästä?
– Olen silloin siis 36. Olen luultavasti hyvinkin samassa paikassa kuin nyt.

17. Sipsit vai karkit?
– Ehdottomasti karkit. Syön sipsiä harvoin. 

18. Mikä YouTube-video sai sinut viimeiseksi nauramaan?
– Adelen Hello biisistä tehty fitness parodia.

19. Mikä on paras ominaisuutesi tai luonteenpiirteesi?
– Sanoisin, että positiivisuus. Luotan aina asioiden kääntyvän parhainpäin.

20. Entä huonoin?
–Malttamattomuus ja äkkipikaisuus.

21. Mitä pidät päälläsi kun nukut?
– Paidan ja alushousut.

22. Kenelle soitat kun olet vihainen tai huonolla tuulella?
– Miehelleni, jos hän ei satu olemaan paikalla. Jos taas huonot tuulet johtuu miehestäni, saatan soittaa ystävälleni.

23. Mikä on isoin voittamasi palkinto ikinä?
– No en juurikaan ikinä voita mitään. Viimeisin voitto oli liput häämessuille.

24. Mikä on oudoin syömäsi asia/ruoka?
– Söin lapsena koiperhosen elävänä. Vahingossa.

25. Onko sinulla lävistyksiä?
– Korvissa yhdet. Joskus on ollut myös huulessa, mutta se on jo mennyt umpeen.

26. Mitä kuuntelet juuri nyt?
– Eikan leikkejä.

27. Mikä on suosikkijäätelösi?
– Ben & Jerry'sit ja erityisesti peanut butter. Oon muutenkin tosi heikkona jäätelöön, joten kaikki kyllä menee.

28. Mikä on suosikkijälkiruokasi?
– No harva jälkiruoka on pahaa, mutta että suosikki.. köyhätritarit tuli nyt ekana mieleen.

29. Osaatko vaihtaa öljyt autossa?
– En. Lisätä sentään osaan.

30. Pidätkö kahvista?
– Todella.

31. Mitä tykkäät juoda aamupalasi kanssa?
– Kahvia ja vettä. Joskus harvoin tuoremehua.

32. Suomi parhaimmillaan?
– Lämmin valoisa kesäyö ja runsasluminen talvi.

33. Mikä on viimeisin ostamasi asia?
– Eikalle haalari kevääksi.

34. Mitä olet syönyt tänään?
– Karjalanpiirakan ja mehukeittoa. Oli hieman pikainen aamupala.

35. Oletko ikinä joutunut sairaalaan tai ollut ambulanssissa?
– Olen ollut sairaalassa 4-5 vuotiaana kun multa poistettiin kitarisat ja seuraavan kerran kun synnytin lapseni.

36. Haluatko lapsia?

– Haluan. Lopullista lapsilukumäärää en osaa sanoa, mutta tiedän, että enemmän kuin yksi.

37. Puhutko muita kieliä kuin Suomea?
–Noh.. pakon sanelemana englantia puhun. En kyllä tiedä ymmärtääkö sitä kukaan :D

38. Nimeä henkilö jonka tyylistä pidät.
– En osaa nimetä ketään tiettyä. Ihailen heitä, jotka ovat löytäneet sen oman juttunsa ja ovat tyylilleen uskollisia.

39. Kiroiletko paljon?
– hmm.. jonkin verran. Ehkä joku ulkopuolinen on parempi kertomaan kuinka paljon, sillä itse sitä ei välttämättä aina edes huomaa. Toki, siitä vähästäkin on päästävä eroon, sillä en halua lapseni ensimmäisen sanan olevan v***u.

40. Mitkä on parhaat uutiset joita olet hiljattain saanut?
– Olen kuullut viimeaikoina aika monen odottavan lasta. Vauvauutiset ovat aina ihania uutisia.

41. Mihin tykkäät tuhlata rahaa?
– Sisustamiseen ja lastenvaatteisiin.

42. Mikä on lempi korusi, jonka omistat?
– Kihla- ja vihkisormukseni. Niillä on eniten tunnearvoa.

43. Mikä on lempisarjasi?
– Grayn Anatomia. Olen aiva koukussa!

44. Mitä suunnitelmia sinulla on seuraavalle viikonlopulle?
– Töissä olen ja perjantaina nähdään vauvakavereita.

45. Osaatko lasketella?
– En usko. Viimeksi olen lasketellut yli 10 vuotta sitten, enkä silloinkan juuri taidoilla loistanut.

46. Mikä tekee sinuun vaikutuksen? Tai miten sinut saa vaikutettua?
– Viisaus, huumorintaju ja toisten huomioiminen. Sekä myös käytöstavat.

47. Kerro kaksi asiaa joita lukijasi eivät vielä tiedä sinusta.
1. Minulla on kaksi tatuointia. Toinen selässä ja toinen nilkassa. Ensimmäisen otin 17 vuotiaana.

2. En ole lainkaan aamuihmisiä. 

48. Mikä on sinua lähimpänä oleva punainen tavara?
– ööö.. Jouduin ihan etsimään sitä. Olisko kuorimaveitsi.

49. Oletko sosiaalinen?
– Kyllä. 

50. Kuinka monessa paikassa olet asunut?
- Paikkakunta ei ole koskaan vaihtunut, mutta asuntoja on ehtinyt olla yhdeksän. Yksi jopa kaksi kertaa.

Kymmenen kyssää

Perheentuvan Janicalta sain kymmenen kysymyksen haasteen. Kiitos siitä! Näihin on aina niin hauskaa ja mukavaa vastata. 

Eli Janica on keksinyt minulle kymmenen kysymystä, vastaan niihin, keksin uudet kysymykset ja haastan muutaman bloggaajan vastaamaan kysymyksiini. 

Pidemittä puheitta siis haasteen kimppuun.

 1. Jos perustaisit yrityksen, millainen se olisi?

No uskoisin, että ravintola-alan yrityshän se olisi. Jokin minun näköiseni, eli rento, mutta tarkkaan harkittu. Asiakaslähtöisellä ja maanläheisellä fiiliksellä. 

2. Oletko joskus "kääntänyt kelkkasi" eli tehnyt jotain sellaista mitä et ikinä olisi osannut kuvitella tekeväsi?

Kyllä. Varsinkin lapsen syntymän jälkeen olen huomannut, että on monta asiaa, joita vannotin olla äitinä tekemättä tai lupasin nimenomaan tehdä, on mennyt aivan päinvastoin. Esim. Olin alunperin sitä mieltä, että lapsi nukkuu alusta asti koko yön aina omassa sängyssä, mutta kas kummaa, edelleen melki joka aamu herään Eikan vierestä, vaikka hän iltaisin omaan sänkyyn nukahtaakin. 

3. Mitä harrastat?

Vaikean raskauden ja lapsen saannin takia urheilulliset harrastukset ovat jääneet vähemmälle (Toki nyt olen alkanut korjaamaan sitä tilannetta), mutta tällähetkellä voisin sanoa harrastavani blogin-kirjoittamista ja lenkkeilyä, sekä lapsen kanssa muskaria ja vauva-uintia. Mieheltäni kysyttäessä vastaus olisi varmastikkin lastenvaatekutsuja. 

4. Millainen olit teini-ikäisenä?

Kamala! Se kuvaa hyvin.

5. Onko kodissasi jokin kohta tai paikka, mihin haluaisit tehdä muutoksia?

No sanotaanko vaikka niin, että ei ole kovin montaa kohtaa tai paikkaa, mihin niitä en haluaisi tehdä. Remontti ja sisustaminen on vielä kesken ja osa tavaroista hakee edelleen paikkaansa.

6. Mitä toivot joululahjaksi?

No olen nyt hieman haaveillut uudesta rannekellosta ja käsilaukusta.

7. Oletko optimisti vai pessimisti? Vai kenties realisti?

No olen kyllä aivan täysin optimisti. Joskus liiankin.

8. Kuinka monta tuntia nukut yössä?

7-9 tuntia. Yleensä yhdellä herätyksellä.

9. Mitä tekisit isolla lottovoitolla?

Maksaisin kaikki lainat pois. Palkkaisin remonttimiehet ja remontoisin talon kerralla kuntoon. Ja matkustelisin. Saattaisin vähän sijoitellakin. 

10. Mitä luonteenpiirrettä et haluaisi "periytyvän" lapsillesi?

No mullahan on itsekuria niin vähän, että sitä ei siis käytännössä ole ollenkaan. Joten toivon, että lapsiltani sitä löytyisi. Äkkipikaisuus. Malttamattomuus. 

Ja sitten minun kysymykset:

1. Mielestäsi epämukavin kotityö?

2. Jos saisit kolme toivomusta, mutta et saisi toivoa itsellesi mitään, mitä toivoisit? 

3. Milloin viimeksi sinua hävetti ja miksi?

4. Millainen on sinun unelmiesi joulu?

5. Entä joulun lemppari herkut?

6. Minne haluaisit matkustaa?

7. Oletko taikauskoinen?

8. Oletko lähiaikoina oppinut jotakin uutta? Mitä?

9. Kuinka rentoudut?

10. Mikä/mitkä ovat paheesi?

Haastan 

Miian, keep it simple xoxo

Jonnan, ihan vaan MÄ

Marin, Siltakulma

Mukavaa viikonloppua ja tunnelmallista isänpäivää! :)

Sekopää

Voi miten mukava viikonloppu olikaan! Ihanan rentoo olemista yhdessä Eikan ja I:n kanssa. Lisäksi lauantai iltana saatiin muutama ystävä kylään, sekä käytiin kuuntelemassa loistavaa musiikkia paikallisessa ravintolassa. Vaikka sunnuntai aamuna väsyttikin ja väsyttää vähän varmaan vieläkin, niin on kuitenkin jollain tapaa virkeä olo. Oli kiva nähdä ystäviä ja puhua välillä muustakin kuin kakan koostumuksesta ja oksentelusta. Vaikka ihan hyviä puheenaiheita nekin toki on. Heh!

On hyvä kyllä välillä ottaa omaa aikaa ja rentoutua. Ihan noin niinkuin oman mielenterveyden ja jaksamisen takia. Pääkin alkaa ehkä toimimaan hieman paremmin kun on vähän ulkoiluttanut itseään. Pää on kokoajan täynnä ajatuksia ja kai ne jotkut äitihormoonit ja tunteet vielä sekottaa tän pollan aikaajoin ja sekamelska on valmis. Unohtelen asioita, puhun aivan höpöjä, ajatukset jumittaa, masentelen ihan ihmeellisistä asioista, keitin kahvia ilman vettä, lisäsin lapsen iltapuuroon marjasoseen sijasta raejuustoa, pesin pyykkiä ilman pesuaineita ja unohdin koiran puoleksitoistatunniksi pihalle. En yhtään tajunnut, että koira oli vielä ulkona kun vedin oven kiinni. Siskontyttöni kysyi päiväunilta herättyään, että missä mopsi on ja minä sanoin, että pötköttää sohvalla. No eipä pötköttänyt. Siellä se onneksi vain makoili rappusilla ja odotti, että pöhkö emäntä päästäis sen takaisin sisälle ja syömään. 

Tällähetkellä yleisimmät ilmaukset minun suustani taitaa olla "Ainiin.", "Unohdinkin kertoa, että..." ja "Mitähän mun piti tehdä?". 

Eikös ole jokin tutkimuskin tehty, että naiselta häviää hetkellisesti 2% aivokapasiteetistä raskaaksi tultuaan. Tämän voin kyllä allekirjoittaa! Epäilen, että myös toiset 2% häviää kun lapsi syntyy. Milloinhan ne aivot vain sitten palaa ennalleen? Entäs tää yliherkkyys? Telkkaristakaan ei enää uskalla katsoa mitään jännempää, koska menee kuitenkin yöunet tai vähintään alkaa itkettää. Hieman menee tunteisiin siis kaikki.

Tunteet nousee kyllä niin herkästi pintaan. Eikka tosiaan oli lauantaina yökylässä mun siskon luona. Olihan se ihan kamalaa muka jättää se sinne, vaikka nukkumaan jäikin. Kotimatkalla piti itkeä tihrustaa parikin kertaa. Eikalla oli kyllä kaikki mennyt tosi hyvin. Vietyäni hänet siskon luo, hän oli nukkunut ensin puolitoista tuntia päiväunia, jonka jälkeen valvoi kaksi tuntia ja menikin jo yöunille. Syömään hän oli herännyt yöllä kerran. Aamulla en itse osannut nukkua myöhään, sillä puolentunnin välein heräilin ja katsoin kelloa, että joko saa hakea vauvan kotiin. Kymmenen jälkeen taisin jo lähteä hakemaan häntä, sillä oli niin ikävä.

Nyt on muuten paras aika syksystä! Puissa on vielä kauniin värisiä lehtiä, on suht lämmintä, eikä pimeys tule vielä liian aikaisin. Kynttilät on kaivettu esiin ja nehän palaakin sitten joka ilta. Ulkona on raikas ja hapekas keli jatkuvasti. Parhaimmat lenkkikelit onkin mielestäni juuri tähän aikaa vuodesta. Nyt täytyy nauttia tästä syksystä ja väriloistosta, sillä kohta on taas synkkää ja harmaata. Se on masentavaa kun ei puissa ole lehtiä, sataa ja pimeäkin tulee jo iltapäivällä. Sitä sitten kestää niin kauan, kunnes tulee talvi ja lumi. 
Mutta eihän tässä ole jouluunkaan kuin vajaa kolme kuukautta. Ihanaa!! Rakastan joulua ja ensi joulu onkin tärkeä ja erikoinen, sillä se on pikku Eikan ensimmäinen <3