Lastenhuoneen suunnittelua

 Meidän kodissamme on yksi huone, joka odottaa uutta ilmettä ja näin ollen siis suurta pintaremonttia.  Tällähetkellä huone on aivan täynnä remonttitavaraa ja se ajaa jonkinlaista varaston virkaa, mutta tästä huoneesta on tarkoitus kuitenkin tulla toinen lastenhuone ja I suunnitteli aloittavansa hommat jo myöhemmin keväällä.

Huone on reilun 15 neliön kokoinen ja se on aikoinaan toiminut paritalon toisena keittiönä. Huoneesta siis löytyy iso muuri, muutama kiinteä vanha komero ja iso parvi. Huonekorkeutta on melkein neljä metriä. 

Huoneessa ei ole yhtäkään koko seinää. Yhdellä seinällä on ikkuna, kahdella seinällä on ovi ja yhdellä parvi. Se tuo oman haasteensa sisustamiseen, sekä myös iso muuri on huoneessa aika keskipisteenä. Mietinnässä on myös tarvitseeko huoneeseen asentaa jonkinlainen uuni/porin matti lämpöä lisäämään. 

Reilu vuosi sitten remontoimme nykyisen lastenhuoneen ja siihen upposivat ideat, mitä minulla oli. Nyt ei sitten tunnu löytyvän ideoita tähän toiseen huoneeseen. Värimaailman miettiminen on hankalaa. Jotain muuta kuin pelkkää valkoista. Jotain mikä sopii tytölle ja pojalle ikää katsomatta. Ripaus modernia, mutta kuitenkin vanhan talon henkeä kunnioittaen. Parven haluamme ehdottomasti säilyttää, sillä se sopii isommille lapsille loistavasti sängyksi. 

Olen miettinyt jonkinlaista tehosteseinää. Liitutaulumaali kutkuttelee, mutta en tiedä minkä värisenä se olisi hyvä. Seinän sijaan olen myös miettinyt, että jos huoneen katon maalaisi jollain räikeällä värillä. Katon maalauksessa vain piilee sellainen juju, että väriä ei ole kovin mukava ruveta vaihtamaan jos ja kun kyllästyy edelliseen. Hauska tulisi myös, jos jokin huonekalu huoneessa toimisi suurena väripilkkuna tai parven osaisi tehostaa katseen vangitsijaksi. Väriä huoneeseen saa tietysti myös tauluilla,  verhoilla, tavaroilla ja kirjava räsymatto olisi minusta mahtava!

Ison muurin käsittely on yksi suuri kysymysmerkki myös. Minkälaista pintaa ja millä sävyllä. Asiaan tietenkin vaikuttaa, jos huoneeseen tulee jonkinlainen tulisija, että millainen sekin sitten on ja mikä sen taustalle sopii.

Jatkan siis pinterestin selailua ja yritän inspiroitua. Onneksi päätöksiä ei tarvitse vielä hetkeen tehdä.

2016 kohteli hyvin

Vatsa on täynnä joulun herkkuja ja suklaata on edelleen kaapit pullollaan. Turvotus ei ota laskeakseen ja nälän tunnetta en ole tainnut koko viikolla huomata. Olo on kuin syöttöporsaalla. Hehee. Vielä uudenvuoden herkut, nakit ja perunasalaatit höysteineen, kitusiin ja maanantaina voi taas totaali kieltäytyä herkuttelusta. Mutta toki nyt vielä vähän mahtuu.

Vuodenvaihdetta juhlimme lasten ja ystävien kanssa saunoen ja paljuillen. Eikalle hommasimme tähtisädetikkuja ihailtavaksi ja pieniä perhosraketteja, jotka eivät pidä juurikaan ääntä, sillä pauketta poika hieman pelkää. Isoimmat pommit paukutellaan sitten vasta yöllä, kun lapset ovat untenmailla. Vuodenvaihteeseen kuuluu myös tinat, hyvää ruokaa, lautapelit ja kuohuva.

Vuosi 2016 on ollut hyvä. Vuoden alussa saimme tietää Lyylin tulosta ja yli puolet vuodesta keskittyikin raskauteen ja odottamiseen. Hyvässä ja pahassa. Syyskuun alussa perheemme kasvoi kun neiti vihdoin syntyi. Loppuvuosi onkin sitten kulunut häntä ihastellessa ja ihmetellessä, sekä totutellen uuteen arkeen.

  

 
Eikka vietti ensimmäistä syntymäpäiväänsä keväällä. Hän on oppinut kuluneena vuonna paljon uutta. Kävelemään, juoksemaan, hyppimään, kiipeilemään, uusia sanoja ja tapoja on tullut paljon. Hän on vuodessa muuttunut vauvasta isoksi pojaksi ja muuttanut omaan uuteen huoneeseen, jota monta kuukautta hänelle remontoitiin.

Vuoteen 2016 on mahtunut myös todella paljon ystäviä. Uusia ja vanhoja. On ollut mahtavaa huomata kuinka ystävät ovat pysyneet meidän perheen arjessa ja juhlassa mukana ja kuinka tärkeitä heistä on tullut myös Eikalle. Hän on niin innoissaan kun saamme vieraita tai käymme isojen tai pienten ystävien luona kylässä.

Perhe on ollut äärimmäisen suuri tuki eritoten tänä vuonna. Raskausaika oli todella rankka, eikä nyt ihan helpolla aina olla kahden lapsen kanssakaan päästy. Hoitoapua ja vertaistukea on löytynyt valtavissa määrin. Ja välillä riittää ihan vain kun saa itse aikuista seuraa. Erityisesti olen kiitollinen omille vanhemmilleni, jotka ovat jaksaneet "nauttia" meidän perheen seurasta viikottain ja välillä useamminkin, sekä viihdyttäneet lapsia ja auttaneet lasten hoidossa. On ihanaa kun vanhempien luona saa juoda kahvikupin rauhassa ja joskus pääsee jopa saunaan ihan kahdestaan miehen kanssa. Kiitos siis suuresti!

 
Itsellä vuosi 2016 on mennyt keskittyen raskauteen ja lapsiin. Tuntuu, että vuosi vain humahti ohitseni enkä kerinnyt ajatella itseäni laisinkaan. Nyt toivonkin, että vuosi 2017 olisi enemmän myös minun vuosi. Ehkä ehtisin panostamaan hieman myös itseeni ja oppisin hellittämään lasten kanssa. He varmasti pärjäisivät hetkittäin myös ilman minua. Jos vaikka aloittaisin uuden harrastuksen ja nauttisin enemmän myös omasta ajasta. Olisi myös todella hienoa, jos aikaa löytyisi enemmän myös parisuhteelle. Ehkä ainakin loppuvuodesta kun Lyyli täyttää sitten jo vuoden, eikä ehkä roiku tissillä jatkuvasti. 

Viimeiset kolme vuotta, elämässämme on tapahtunut paljon isoja asioita. Menimme naimisiin, aloin odottamaan esikoistamme, hän syntyi, ostimme omakotitalon, aloin odottamaan toista lasta, hän syntyi ja nyt meitä on yhtäkkiä nelihenkinen perhe isossa hirsitalossa ja tulevaisuudesta ei hajuakaan. Sitä haaveilee omasta perheestä ja talosta, mutta mitäs sitten kun ne haaveet on jo täyttyneet? Ehkä vuonna 2017 on hyvä hengähtää ja nauttia päivä kerrallaan välillä istahtaen miettimään, että mitä sitä sitten seuraavaksi.

Lystikästä vuotta 2017!

  

Treffi haaveilua

Olen palaillut nyt pikkuhiljaa takaisin "sorvin ääreen", eli töihin. Muutamaa päivää viikossa olen nyt ollut töissä, sillä Eikalle emme ole hakeneet hoitopaikkaa. Vuorotyöläisinä olemme saaneet työaikamme järjestettyä niin, että toinen on kotona lapsen kanssa ja tiukan paikan tullen isoisä ja isoäiti ovat onneksemme hoitaneen pikku miestä. Todellakin mukavaa vaihtelua tuo työnteko, vaikka mielelläni Eikan kanssa vielä olenkin pääsääntöisesti kotona. 

Mutta voi jummi mä olen ihan loman tarpeessa! Hehe! Ei toki johtune töistä, vaan ehkä ihan vain tästä arjesta. Keväällä ollaankin lähdössä kaveriporukalla (lapset mukana myös) Rukalle. Jee! Sitä kyllä odotan innoissani, mutta siis kaipasin pientä lomaa I:n kanssa kahdestaan. Ei olla Eikan syntymän jälkeen käyty kahdestaan edes ulkona syömässä, saati sitten jotain muuta yhteistä aikaa järkätty. Edellinen yhteinen loma taitaa olla häämatka reilu vuosi sitten ja edellinen suunniteltu treffi-iltamme muuttuikin synnytyssalissa kuivaa ruisleipää mutustaen ja uutta ihmettä ihmetellen. Joten kyllä todellakin haluaisin jo hieman rentoutua ja viettää kahdenkeskeistä aikaa kodin ulkopuolella. 

Kylpyläloma, mökkeilyä, elokuvia, hyvää ruokaa, ulkoilua, keilailua, shoppailua, köllimistä, hotelliaamupala, pitkiä yöunia ja hitaita aamuja. Nämä kaikki kelpaisi tai edes osa näistä. Täytyy nyt todella suunnitella jonkilainen treffi-ilta meille tai jopa se miniloma. 

Ystävänpäiväksi olimme suunnitelleetkin juhlivamme toista hääpäiväämme  kahdestaan ravintolassa ja elokuvissa käyden, mutta työt estivätkin sitten sen huvin. Lohdutukseksi sain kuitenkin kimpun kukkia ja ystävänpäivä leivoksen ja aamupäivän sain viettää ystävien kanssa lastenvaatekutsuilla, joten mukava ystävänpäivä se oli näinkin. 

Villa Unelma

On eletty niin jännän äärellä muutama viikko. Ei ole tahtonut nahoissaan pysyä, mutta pakko on ollut yrittää, kun ei ole vielä voinut varmaksi sanoa. Nyt on nimet paperissa, joten taitaa olla jo ihan selvä juttu. 

Iso, 1897 rakennettu, "kartanomainen" puutalo isolla pihalla ja ihanilla piha-aitoilla. 5h + keittiö + iso vintti. Siitä aikalailla rakentuu meidän unelmakoti! Onhan talon nimikin sopivasti Villa Unelma. ❤️ 

Ollaan puhuttu isommasta asunnosta/omakotitalosta, että sitten jossain vaiheessa tarvitaan enemmän tilaa. Ajatus ei milläänlailla siis ollut ajankohtainen, mutta ajatuksissa. Satuin huvikseni selailemaan asuntomyynti-ilmoituksia ja bongasin sieltä upean puutalon. Se oli nähtävä, vaikka ei ostoaikeissa oltukkaan. Soitin myyjälle ja sovin näyttöajan jo seuraavalle päivälle. Kerroin I:lle tästä ja hän ei ihan ymmärtänyt miksi menisimme katsomaan taloa, jota emme olisi ostamassa, mutta suostui hän kuitenkin lähtemään mukaani. Onneksi! Sillä ihastuttiin taloon molemmat. Siltä seisomalta aloimme kauppaamaan rivitaloasuntoamme. Ensin vain tuttujen kautta ja somen välityksellä, mutta kun pankin kanssa oltiin saatu asiat selväksi, uskalsimme ottaa välitysfirman mukaan kuvioihin. Eikä siis menny kuin muutamia päiviä, niin löytyi jo ostaja.

Vanhaan ratamestarin taloon on kuitenkin tehtävä remonttia. Katto on uusittava, ulkoseiniä maalailtava ja sisällä on hieman pintaremonttia, jotta saa mieleisen. Sauna puuttuu kokonaan, joten sellainen täytyy myös rakentaa. Onhan siinä ihan puuhaa, mutta kaikkea ei onneksi tarvitse heti saada valmiiksi. Voi unelma sitä taloa ja vielä kun siitä saa oman näköisen!! :)

Luulempa, että blogissa jatkossa voi seurata  myös meidän remonttihommia ja "kartanoelämää" ;)

                 

Pienen_miehen_huone_suunnitteilla

Sormet alkaa syyhytä kun mietin lastenhuoneen sisustusta. Vielähän toki hetkeen Eikka ei tarvitse omaa huonetta, mutta voishan sitä silti alkaa jo hyvissä ajoin suunnittelemaan ja toteuttamaankin pikkuhiljaa. 

Pesänrakennusta postailussa mietinkin jo lastenhuoneen tapettivaihtoehtoa ja olen nyt alkanut kallistumaan jonkinlaiseen mustavalkoiseen ratkaisuun. Tapetti tulee vain yhdelle seinälle, joten se saa kyllä olla näyttävä. 

Väriä huoneeseen saa sitten huonekaluilla ja tekstiileillä. Olen haaveillut verhokankaaksi Marimekon Kulkue kangasta. Myös Karkuri olisi kiva! Matto voisikin olla sitten yksivärinen tai raidallinen ja väri sointuisi verhojen kanssa. Esim. keltainen.

  

Marimekko - Kulkue

Marimekko - Karkuri

Leluja varrmasti kertyy ja ne vievät varmasti jossain vaiheessa jo paljonkin tilaa, enkä voi sietää sekasortoa, joten jokaisella on oltava oma paikkansa. Poissa silmistä, poissa mielestä. Säilytysratkaisuja siis olen selaillut myös. Room Copenhagenin lego säilytyslaatikot on todella minun mieleeni. Niitä löytyy eri värisinä ja kokosina ja ne saa kätevästi kasattua päällekkäin. Aivan kuin legotkin! Missä olisikaan hienompi säilyttää Eikan legoja kuin isossa legossa :)ja Ferm Livingin half moon kangaskori olisi juuri passeli pehmolelujen säilytykseen. 

Ferm Livingin half moon kori

Ikea Trogen säilytyspenkki

Room Copenhagenin lego säilytyslaatikko

Sitä törmää niin ihaniin sisustusideoihin ja tavaroihin, että on jo suorastaan vaikea päättää! Nyt kun tässä haaveilee ja suunnittelee, niin ideoita vaan rönsyilee lisää :) Vielä pitäisi keksiä mihin saisi mahtumaan huoneen nykyiset huonekalut kaikkien näiden mun ideoiden tieltä. Ou-nou! Kummasta luovutaan tietokonepöydästä vai tiipiistä? :D

Rätti heilumaan!

Viikot ovat kuluneet yllättävänkin nopeasti, vaikka joidenkin päivien kohdalla on tuntunutkin aika matelevan. Aina on kuitenkin ollut jotain mitä odottaa tai jotain pientäkin tekemistä, kuten viimeviikolla ihanan pienen kummitytön ensinäkeminen, ystävän saapuminen Suomeen lomalle ja viikonloppuna vielä ystäviä ja livemusaa. 

Nyt on kai sitten se hiljainen viikko (pääsiäistä edeltävä viikko). Meillä se kyllä tulee olemaankin aika hiljainen, sillä I:llä on paljon töitä ja reeniä, joten vietänkin arkipäivät aika yksinään kotona. Meteliä toki saattaa aiheuttaa imuri ja pesukone, sillä tälle vikkolle keksin tekemiseksi ja ajankuluksi suursiivouksen. Jokapäivälle vähän jotain ja sitten pääsee hyvillä mielin huilailee ja nauttimaan pääsiäisestä herkkuineen. Vauvan tulo on hyvä syy puunata koti lattiasta kattoon ja nyt jotenkin tuntuu, että koti ei ole muka koskaan ollut näin likainen. Miten sitä muka seinätkin on aivan törkyiset ja joka paikassa huomaa jonkun pienenkin tahran tai töhnän. 

Sania podille!

Suunnittelin kyllä jo terassin siivoustakin, mutta ehkä on vielä liian aikaista sille. Nahkatakkiakin sovittelin jo, mutta nyt taas taivaalta sataa valkoista ja kevät tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Saati sitten kesä! Kesän viikonlopuille on kuitenkin jo alkanut kertymään menoja ja tapahtumia. Vielä ei onneksi päällekkäisyyksiä ole päässyt käymään. Muutamat häät olisi tiedossa, polttareita kenties, perinteiset kesäolympialaiset, markkinoita ja siihen kun lisää vielä juhannuksen niin alkaa ollakkin jo tapahtumaa kerrakseen. Voi en malta odottaa kesää ja aurinkoa!

Edelliset pariviikkoa ovat raskauden osalta olleet hyvinkin normaaleja. Olenkin nauranut, että kun raskausviikko 34 tuli täyteen ja vauvan syntymistä ei enää estettäisi, ovat supistukseni vähentyneet ja oloni ollut hyvä. Että nyt kun vauva "saisi" tulla, merkit ennenaikaisuudesta ovat hävinneet. Ehkä pystyn nyt nauttimaan loppuraskaudesta sitten kunnolla, kun muuten on ollut välillä vähän hankalaa :) Liitoskivut ja huonoolo ovat hieman härnänneet, mutta olo on ollut muuten tilanteeseen nähden hyvä! Ylihuomenna neuvolassa tutkaillaan pään paikkaa, vaikkakin se siellä synnytyskanavassa tuntuisi tiukasti olevan. 

Mukavaa alkanutta hiljaista viikkoa kaikille! :)

Äitiysloma

Se alkais nyt sitten virallisesti ylihuomenna. Mä olen kyllä tästä kotona olemisesta saanut ihan tarpeekseni jo tän kymmenen viikon aikana. Hyvin on siis jo kerennyt valmistautumaan vauvan tuloon. Pinnasängyn kasailua ja perusteellista suursiivousta suunnittelin vielä ennen laitokselle lähtöä. Sitten sitä olisikin aika valmista. Outoa ajatella, että menen takaisin töihin vasta ensivuonna. Yhyy! Mulla kun on nyt jo ikävä sinne. Olen kyllä luvannut olla tarvittaessa käytössä myös äitiysloman aikana ja toivonkin, että tarve välillä tulee. Hih! :) 

Tämä virallinen äitiyslomahan kertoo siitä, että ei enää kovinkaan montaa viikkoa pitäisi yhtenä kappaleena olla. Odotan kyllä jo malttamattomana että saan vauvan syliini ja pääsen pötsistä eroon. Odotan sitä, että kankeus ja särky loppuu, saan sukat jalkaan hengästymättä, pääsen sohvalta ylös ilman ähinää, ei närästä, ei okseta ja pääsen edes normaalille kävely lenkille! Liikkumista on todella kova ikävä ja haluaisin jo päästä palauttelemaan kroppaa mahdollisemman normaaliin ulkomuotoon. Pullukkana oleminen alkaa riittää. Ainakin nyt tuntuu siltä, että motivaatiota löytyisi vaikka maratoonille. Katsotaan nyt sitten kuinka motivaatio säilyy ;)

Rv 20 ja Rv 34

Intopiukeena seuraa ja odottaa kun viikot vähenee, mutta samalla jännitys synnyttämisestä on alkanut hiipimään ajatuksiini. Pahimmat pelot ovat käyneet mielessä ja ovat saaneet herkistymään. Enää tässä vaiheessa ei ehkä pitäisi lukea mahdollisista riskeistä. Olen yrittänyt rauhoittaa mieltäni ajatuksella, että ei se voi niin kamalaa ja ylitsepääsemätöntä olla, sillä ihmiset tekee sen jopa useampaan kertaan. Toivon tottakai, että kaikki menisi hyvin ja kävisi "helposti". Kivunlievityksiäkin olen miettinyt ja vertaillut. Tuntuu hankalalta miettiä sellaisia asioita, kun ei oikeastaan yhtään tiedä mitä on vastassa ja mikä toimii mitenkin itsellä. Kuitenkin tässä vielä ollaan ihan suht luottavaisin mielin menossa synnyttämään.

Siskon tyttöni Lounan (kohta 7v.) kanssa keskustelin vauvan nimestä. Hän nauroi muutamalle ehdotukselleni ja muutamaa nimeä hän ei ymmärtänyt ollenkaan. Hän ehdotti, että jos vauva on tyttö, voisi hänen nimensä olla Ruusunnuppu. Heh! Poikien nimiä hän ei kuulemma oikein tiennyt. Kauheen hankalalta tuntuu koko nimi asia. Pojalle nyt aika selkeet vaihtoehdot on jo hahmottunut, mutta tytölle ei kyllä oikein tahdo löytyä edes selkeitä vaihtoehtoja. Toivottavasti vauvan näkeminen sitten helpottaisi valinnassa. 

Kelailua

Arkistakin arkisempaa. Mitään ei tapahdu. Pitkästyttää!

Se on jännä juttu, että nyt kun kotona ollessa olisi aikaa, niin miksei sitä sitten saakkaan mtään aikaiseksi. Ei kertakaikkiaan mitään. Päivästä toiseen vain muka tylsää. Tänään olin kuitenin ahkera ja hoidin hieman asioita, kuten äitiyspäiväraha juttuja ja vauvan vakuutusta. En siis saanut vielä mitään haettua, kun meni käpy, mutta hyvällä alulla on asiat jo! :D Hah! Ehkä huomenna.

On se Kelan kanssa asioiminen jotenkin vaikeeta. Äh! Jos ei olis pakko, niin kyllä jäis hakemus tekemättä. Sen verran ärsyttävää hommaa. Täytä sata lomaketta, joita et edes kunnolla ymmärrä ja liitä liite, jonka liitteeksi liität liiteen, josta käy ilmi liitteen selvitys. Ja tätä asiaa taas ei voikkaan laittaa liitteellä, vaan se pitää ilmoittaa lomakkeella, jonka numero on tämä. Ja vielä tarvitaan selvitys siitä ja tästä. Mitä?! Ja kun vihdoin pääset jyvälle kaikesta ja saat kaikki lomakkeet, liitteen liitteet ja hakemukset hoidettua, tulee Kelasta kirje, että vielä kaipaisimme selvitystä tähän ja tähän. Sit jäät odottelemaan, että josko nyt olisi kaikki kunnossa vai vieläkö tulee kirje, missä vaaditaan jotain lisää informaatioita. No tulee kirje, missä ilmoitetaan, että hakemusta ei ole vieläkään voitu käsitellä kun sieltä puuttuu joku pienen pieni juttu, mikä olisi selvinnyt todella helposti soittamalla, mutta päätimme laittaa kirjeen, jotta tässä kestäisi vielä vähän kauemmin. Eikö tuohon touhuun nyt saisi mitenkään helpompaa systeemiä? 

Tässä kotona ollessa olen kuitenkin ehtinyt hieman pohtia ja visioida yhtä kivaakin juttua. Nimittäin viinipullotelinettä. Punaviinin suurena ystävänä on muutama pullo kerääntynyt kaappiin ja ajattelin, että olisi kiva kerätä ne oikein johkin esille. Viinikaappi olisi ihana, mutta kamalasti tilaa vievä, eikä meille sellaista mahtuisikaan. Suunnittelinkin keittiön kaappien yläpuolella, kaappien ja katon väliin jäävään turhaan tilaan, sellaista puista telinettä, johon saisin pullot vaaka-asentoon. Idean sain kun kävin Turussa Tårgetissa syömässä ja ihastuin heidän yksinkertaiseen, mutta hienoon hyllyyn. Kun vaan joku sen minulle nikkaroisi..

Takaseinällä mainitsemani hylly. Kuva Tårgetin facebook sivulta.

Pesänrakennusta

Tänään oli heivattava puristavat ja epämukavat vanhat työhousut kaapiin ja otettava tilalle paljon mukavammat ja vähemmän puristavat äitiyshousut. Kotona housuja sovitellessani huomasinkin, että olihan tuo pötsi jo ihan selkeästi kasvanut. Ei siis ihme, että vanhoissa housuissa olo tuntui tukalalta. Vatsaa siinä pällistellessä heräsi jonkinlainen pesänrakennusvietti; Lastenhuone.

Meillä kun tosiaan rivitalokolmiossa on se yksi "ylimääräinen" huone, voisi sitä kamaria hyvin jo alkaa valmistella lastenhuoneeksi, vaikka eihän vauva omaa huonetta tarvitse vielä hetkiin. Hyvä syy kuitenkin päästä jo sisustamaan ;) 

Innostuin selailemaan tapetteja. Periaatteessa nykyisessäkään ei ole mitään vikaa, mutta...
Siinä selaillessani tajusin, että tapettia valittaessa pitää ottaa huomioon monta eri asiaa. Sukupuoli olennaisesti ainakin meillä määrää aika paljon. Järkevintä on siis varmaan valita tapetti, joka sopii sekä tytön, että pojan huoneeseen. Tai sitten tapetoida vasta kun lapsi on syntynyt ja sukupuoli varmasti selvillä. Pitää myös miettiä kuinka usein jaksaa huonetta tapetoida. Tai siis kuinka usein I suostuu tapetoimaan ;) Valitseeko tapetiksi sellaisen, mitä lapsikin jaksaa katsella vielä kouluikäisenä vai vaihtaako sitten uuden kun tapetti käy liian lapselliseksi. 

Toki mietin myös tapetin hintaa. Kuinka paljon tapettiin viitsii sijoittaa? Saanko ihan hermoromahduksen kun kalliiseen tapettiin on ilmestynyt jonkun mielestä upea taideteos ja pienet rasvaiset kädenjäljet. Tätä pitää varmaan vielä pohtia.

Tässä muutama omaa silmää miellyttävä vaihtoehto:

     Boråstapeter Lilleby lintutapetti

      

     Ferm Living Half moon

   Studio Ditte Birdhouse 

Marimekko Karkulaiset

Esta Painted Wood

Unelma tupa

Talokuume se vaan kasvaa kasvamistaan! Vaikkakin rakastan nykyistä kotiamme ja viihdyn täällä paremmin kuin hyvin, olen alkanut haaveilemaan omasta talosta. Jonakin päivänä haluan rakennuttaa talon, toisena entisöidä jotain vanhaa. Ja siis kaikki ne ideat mitä päässä pyörii! Ja kuinka uudet ideat kumoaa ne vanhat. Miten ikinä voi päätyä mihinkään ratkaisuihin esim. laattojen valitsemisessa saati talopaketissa! Miten saa kaikki ideat oikeasti toimimaan ja mistä tietää, miltä ne sitten valmiina näyttää.

Rakentaminen tuskin koskaan tulee olemaan vaihtoehto. Emme I:n kanssa kumpikaan ole mitään rakennusmiehiä. Suurin haaste kuitenkin rakentamisessa tulisi olemaan minun osalta kärsivällisyys. Olisin varmaan valkkaamassa tapetteja ja sohvaa siinä vaiheessa kun tonttia kaavoitetaan :D
I taas puolestaan hermostuisi minuun kun hössötän jostain mikä ei ole vielä edes ajankohtaista. Ehkä siis jätämme rakentamisen.. tai ainakin harkitsemme asian todella tarkkaan ennekuin aloitamme :)

Unelmahan olisi puutalo. Vanha puutalo. Tai ainakin vanhan näköinen. Valkoinen tai vaaela väriltään ja hieman koristeellinnen ulkokuori. Ei "mummonmökki" tyylinen, mutta ei myöskään kartanomainen. Sellainen, missä olisi iso lasitettu veranta. Se olisi ihan paras! Isoäitini lapsuudenkodissa on sellainen ja sellaisen juuri haluaisin. Sen talon kuisti on rakennettu 1800-1900 lukujen vaihteessa. Ehkä juuri siksi, se on niin ihana!
Haluaisin taloon myös valkoisen tai vaalean harmaan lautalattian. Olisin tahtonut vaihtaa lattian sellaiseen jo nykyisessä asunnossamme, mutta jostain kumman syystä mua ei kuunneltu.. Kuulemma kallista ja turhaa!?! Sellainen lattia muuten löytyy myös isoäitini kodista. Ah, se on ihana talo!

Isoäitini lapsuudenkoti.

Maalaistalon idylliä höystettynä modernilla sisutuksella. Iso piha, järven ranta.. Jostain sellaisesta mä unelmoin tällähetkellä. :) Josps ensiviikolla ehtis Jyväskylän asuntomessuille haaveilemaan lisää! Ehkä jonain päivänä tämäkin asia on ajakohtainen.

Ihanaaaaaa!

Siis tää keli! Tää kesä! Vapaapäivä! Tää on niin kivaa! <3 

Oon koko päivän tirisyttänyt rasvaa auringossa ja sainkin kauniin räikyvänpunaisen värin pintaan. Ups. Se tuli vähän vaivihkaa. Tänään on tullut nautittua auringosta ja kesästä kyllä oikein tosissaan. Pöndeilty, syöty eväitä ulkona, shoppailtu "kyläkaupassa" ja läträtty vedessä.

Minä ja koira molemmat. Lämpömittari järvessä näytti +28 astetta. Linnunmaitoo! Koko viime kesänä en varmaan uinut niin paljon kuin tänään! Päivä siis taas vierähti purtsilla ja taidan aamulla ottaa saman suunnan ennen töihin menoa. 

Venekuume vaan kasvaa kun aikansa viettää tuolla veden äärellä "kapteenien" keskuudessa. Haaveena olis joku sellaine botski, missä olisi tilaa nukkua ja vaikka vähän valmistaa pientä purtavaakin. Ei kovin isoa, eikä mitään kovin pientäkään. Ei sen veneen tarvitse kovin kovaa mennä, mutta ei myöskään mitään hidasta put put- venettäkään. Sellainen sievä, toimiva ja edullinen kokonaisuus. Ehkä mä joskus ostan sen paatin. Sit kun mulla on kesällä lomaa ja aikaa veneillä.. Sitten joskus ;) Hyvävelin kanssa tänään keskusteltiin ja suunniteltiin, että ostetaan ensikesäksi vesiskootteri. Olishan sekin jotain! 

Heräteostona ostin "kyläkaupasta" tänään Karjalaisen Jukan uuden levyn, joka meinaan on tosi hyvä! Oon sitä nyt popitellut koko päivän autoa ajaessa. Viime talvena oltiin tyttöjen kanssa Ylläksellä Karjalaisen keikalla. Se oli ihan HULLUN HYVÄ! <3 Pakko ehkä nähdä se joskus uudestaankin livenä.