Vuoden ensimmäiset

Vuodenvaihdetta juhlimme hyvinkin rauhallisesti siskoni perheen luona Turussa. Raketit ammuimme jo kahdeksalta, jotta lapsetkin pääsivät näkemään paukut. Söimme tortilloja, katsoimme telkkaria ja nautin jopa yhden siiderinkin. Aikuisetkin menivät nukkumaan jo heti puolenyön jälkeen kun suurimmat pommit oltiin ihasteltu kodinhoitohuoneen ikkunasta. Aamulla jaksoi herätä virkeänä, eikä päähän koskenut lainkaan. Eli ei yhtään hullummin alkanut vuoden ensimmäinen aamu.

Eikan nukkumaanmenot ovat edelleen olleet levottomia, niinkuin hieman yötkin. Hän ei itke, mutta valvoo. Siihen ei auta mikään muu, kuin se, että väsyttää tarpeeksi. Yöllä tutti onneksi auttaa. En tiedä johtuuko se tästä iästä ja siitä, että vauva on päivisin paljon liikkeellä vai siitä, että eilen huomasin hänen ensimmäisen hampaansa puhjenneen ja toinen taitaa olla aivan puhkeamaisillaan. Tänään meillä oli siis myös ensimmäinen hampaan pesu, mikä kyllä  ennemminkin oli hammasharjan ja -tahnan syöntiä.

Nyt on muuten joulun herkut pääosin kaahittu kaapeista ja tuhottu. Tänään alkoi elämä ilman karkkia. (Ei kuitenkaan lopullisesti!) Yhtään suurentelematta asiaa, totuus on se, että minun oikeasti pitää vieroittaa itseni makeasta. Olen syönyt herkkuja normaalia enemmän noin puolestavälistä raskautta. Nyt siis todellakin on korkea aika tarttua itseään niskasta ja tajuta, että jossain vaiheessa pitää ryhdistäytyä ja löytää itsekuria, sillä eihän tää näin voi jatkua. Herkkulakon ensimmäinen päivä on sujunut yllättävänkin hyvin, sillä ei juurikaan edes tehnyt mieli mitään makeaa. Ei kyllä ollut kiusauksiakaan. Aamu alkoi reippaasti vuoden ensimmäisellä lenkillä raikkaassa pakkasessa ja salaattilounaalla ystävän kanssa.

Alennusmyynneilläkin on muuten tullut jonkin verran juoksenneltua. Eikalle löysin talvitakin, ensimmäisen "isojen poikien" takin, sekä pipon ja lisäksi tottakai taas raitaa. Itselleni löysin Didriksonin välikausitakin -80% (!!) Huikea löytö, sillä ovh oli yli 200€. Vielä kun löytäisin lapsellekkin välikausihaalarin kevääksi. Saisi olla sellainen, mitä voisi käyttää jo nyt, vaikka hieman reilu olisikin. Talvi jos on leuto, niin hyvin riittää välikausihaalari ja villahaalari, kun ulkoilut vielä kuitenkin tapahtuu vaunuissa.

Meidän olisi tarkoitus aloittaa lapsenhuoneen remontointi. Uutta tapettia ja pinkopahvia, sekä pönttöuuniin uutta väriä pintaan. Ihan siis vain pintaremonttia. Tapetti on jo päätetty, samoin pönttöuunin väri. Kalusteita ei huoneeseen vielä juurikaan ole, mutta kaikki ajallaan. Eipä tuo lapsi ihan heti ole ensimmäiseen omaan huoneeseensa muuttamassa, vaikkakin olen miettinyt, että nukkuisikohan hän jopa paremmin omassa rauhassa kuin meidän sängyn vieressä.

Vuoden alkuun mahtuu paljon ensimmäisiä juttuja, samoin vauvan kanssa kokee paljon ensihetkiä. Mutta minun alkuvuodessa on myös jotain viimeistä, nimittäin äitiysloman viimeinen kuukausi pyörähti käyntiin. Helmikuun alussa alkavat työt, vielä en tiedä miten, mutta jollain tapaa kuitenkin ja silloin saadaan lisää uusia ensihetkiä, kuten Eikan ensimmäinen hoitopaikka ja hoitopäivä.

Lampaitten (vai hampaitten) laskua

Lapsi herää. Minä herään. Lapsi nukahtaa. Minä EN nukahda. Älytöntä! 

Nyt on useampi yö mennyt valvoessa ja tämä on hyvinkin epänormaalia meidän perheessä, sillä Eikka on alusta asti ollut hyvä nukkuja. Vielä viikko sitten syömään herättiin ensimmäisen kerran 10h yöunien jälkeen ja jatkettiin unta vielä tunti tai pari, mutta nyt siis vajaan viikon verran on ollut aika levottomia öitä. 

E ei yleensä edes itke yöllä kun herää, mutta nyt hän oikein parkaisee kovaan ääneen herättyään. Välillä hän saattaa rauhoittua kun antaa tutin suuhun, mutta yleensä vain tissi kelpaa. Eikä hän nälkäänsä syö, vaan lähinnä käyttää minua tuttinaan. Liekkö tulossa hampaita, vaivaako vatsa vai onko nyt vaan joku tälläinen vaihe.

Ei me kuitenkaan onneksi montaa tuntia lapsen kanssa yöllä valvota. Puhutaan ehkä jopa vain minuuteista. Ja heräämiskerratkin jää kolmeen tai neljää. Että eipä tuo sinäänsä haittaa. Mutta, tässä on se mutta, kun lapsi nukahtaa uudelleen niin minä en nukahda! Viime yönä valvoin kello yhdestä vähän yli viiteen. Todella epämukava fiilis kun tajuaa, että on aamu, sillä miehen herätyskello soi. Eli ei lapsi minua niinkään valvota vaan jokin muu. Lähinnä taitaa vain pyöriä ajatuksia päässä ja ne häiritsevät unta.

Ajatuksia on päässä miljoona ja kuinka ne kaikki tuleekin mieleen juuri yöllä. Juuri silloin kun ei ole muuta tekemistä, millä voisi sivuuttaa ajatukset vaan on vaan pakko ajatella. Ei auta se lampaittenkaan laskeminen. Viimeyönä mietin tätä päivää, loppuviikkoa, kaikkia niitä juttuja mitä pitää muistaa, kuten milloin se neuvola nyt olikaan (melkein nousin tarkistamaan asian, mutta maltoin aamuun.) ja muita arkisia, sekä tärkeitä asioita. Mietin myös kaikkia ei todellaakaan niin tärkeitä juttuja, kuten vauvan kapalointia, mistä löytäisin lapselle keltaisen bodyn ja pitäisköhän leikata vai kasvattaa hiuksia. Mistä lie ne ajatukset keskellä yötä juolahtaa mieleen.

Lapsi kuitenkin nukkui aamulla myöhään (herätti toki minut ensin ja jatkoi itse uniaan, heh.) ja hymyili unissaan. Niin onnellisen ja tyytyväisen näköisenä. Sen hymyn jälkeen ei enää yhtään haitannut yölliset kukkumiset. Iloisin mielin nousin aamupuuron keittoon. Iloista mieltä kesti, kunnes Eikka heräsi. Loppupäivä ei sitten enää ollutkaan yhtä iloinen... Kyllä se taitaa nyt olla se ensimmäinen hammas.