Kalkkimaalia kärryyn

Ostin facebook kirpparilta puisen tarjoiluvaunun huimalla neljällä eurolla. Lakkapinta oli kärsinyt ja käytönjälkiä löytyi, mutta täysin ehjä ja tukeva. Periaatteessa vaunulle ei olisi tarvinnut tehdä mitään ja muutaman päivän katselin kärryä ihan sellaisenaan, mutta jotenkin mielestäni kärry kaipasi kuitenkin uutta särmää, jotta se sopisi paremmin meidän keittiöön. 

Päädyin siis kaivamaan pensselin ja telan esiin. Maalasin tarjoiluvaunun mustalla Vintage Paint kalkkimaalilla ja laitoin pintaan mustan Vintage Paint vahan. Tuolla kalkkimaalilla maalaaminen on niin ihanan helppoa, kun ei vaadita hiontaa tai pohjamaalia, eikä maali haise voimakkaalle. Kunhan sutii vain. 

Lopputulos on mattapintainen ja syvän musta. Tykkään todella! Nyt mustat muoviset renkaat eivät enää hyppää silmille samanlailla kuin puunvärisessä kärryssä, vaan "sulautuu" tyyliin. Kokonaisuus on yksinkertaisen tyylikäs ja musta kärry näyttää mielestäni hyvältä vaaleanharmaan muurin kyljessä.

Paikkansa keittiöstä tarjoiluvaunu löysi kyllä heti, mutta vielä ei ole tavarat löytäneet vaunuun. Ihan mitä vain ei voi kuitenkaan vaunun päällä säilyttää, sillä matalalle tasolle yltää pienemmänkin uteliaat kädet ja isompi on hoksannut, että vaunu liikkuu pyörillä. 

Mitäs pidätte?

 

Tarina kellosta

Kello on keramiikkaa ja se on valmistettu Saksassa. "Hettich" siinä lukee. En tiedä mistä tai milloin kello on ostettu, mutta tiedän, että sen on ostanut isoäitini. Ehkä kuuskyt luvulla, mutta mahdollisesti jopa aikaisemminkin. Kello on ehkä alunperin ollut vedettevää mallia ja patteritoiminto on asennettu jälkikäteen, sillä kellon patterikoneisto näyttää hyvinkin itse askarrellulta. Muistelujen mukaan kello on myös alunperin ollut vaaleankeltainen, mutta isoäitini itse maalasi sen mintunvihreäksi, jotta se sopisi keittiön kaappien väriin. Kello toimii moitteetta, mutta "munakello" on valitettavasti rikki. 

Kello on komeillut isäni lapsuudenkodissa keittiön seinällä. Iskä on kuulemma tuhannet kerrat katsonut kyseistä kelloa ja lähtenyt kiireenvilkkaa kouluun, ettei myöhästy. Isovanhempieni muutettua pois kyseisestä kodista, jäi setäni perheineen asumaan asuntoon ja kello jäi paikoilleen. Heidän joskus muuttaessaan asunnosta pois jäi kello  edelleen komeilemaan keittiön seinään.

Vuosia myöhemmin kaverini isä oli ostanut kyseisen asunnon joltain henkilöltä ja minä menin käymään heillä. Ja siis arvaatte jo varmaan, tuo kyseinen kello EDELLEEN komeili samalla paikalla keittiön seinällä. Ihan uskomaton juttu! Kerroin kellosta kaverilleni ja hän kertoi isälleen. Hämmästelimme kuinka kello on pysynyt samassa kohdassa keittiön seinää, vaikka asunnossa on asunut useampi ihminen ja keittiöön oli tehty remonttikin jossain välissä. Kello jäi edelleen tuttuun seinään näyttämään aikaa asunnossa asuville.

Joskus myöhemmin törmäsin kaverini isään, joka kertoi, että oli muuttanut pois asunnosta ja kuulemma kello oli komeillut heidän muuttokuormassaan päällimmäisenä. Hän sanoi, että kello ehdottomasti kuuluisi minulle ja että hän toisi sen minulle. Kellon saatuani vein sen isälleni, joka oli aivan ihmeissään nähdessään tutun vanhan kellon. Hassua kuinka kello on pysynyt ehjänä ja tallessa, sekä loppujenlopuksi päätyi meille. 

Nyt tuo isoäitini maalaama kello komeilee meidän keittiömme seinässä ja luultavasti minun lapseni katsovat samasta kellosta kuin heidän isoisänsä, milloin pitää lähteä kouluun, ettei vain myöhästy.

Liikettä ja valoa

Viikko taas hujahti silmissä. Viimeviikolla vauva hoksasi nousta polvilleen tukea vasten. Eilen hän hoksasi konttausasennon. Meno on siis vilkastunut, joten minunkin päiväni kuluvat vilisten. Eikalla ei ole minkäänlaista tasapainoa, eikä hän osaa tietenkään yhtään hallita alastuloaan. Häntä ei oikein uskalla jättää vahtimatta, ettei vaan satu pahemmin. Olen kyllä ihan sitä mieltä, että voisi ensin opetella istumaan, ennenkuin edes lähtee yrittämään seisomista.

Alkuviikko oli yhtä kiukkua ja huutoa. En tiedä mikä mätti. Ei ne hampaat ainakaan vielä puhjenneet. huoh. Unet olivat todella levottomia ja nukkumaan menemisessäkin kesti välillä puolitoista tuntia. Syöminen takkusi myös. Suoraa huutoa ruoka suussa ja ruokaa joka paikassa. Hieman koeteltiin siis äidinkin hermoja. Kun on tottunut kilttiin lapseen, tuntui tämä alkuviikon meno aivan mahdottomalta. Onneksi lauantaina pääsi hieman rentoutumaan ystävien kanssa ja I sai nauttia isä&poika ajasta tyytyväisen lapsen kanssa. 

Olenkin jo aikaisemmin maininnut meidän keittiön valojen askartelusta. Muutama viikko sitten valot saatiin asennettua paikoilleen. Eli siis kyse oli työ-/tunnelmavaloista. Keittiön yläkaappien alle ja päälle asennettiin himmentimellä toimivat LED valot. Koko keittiön ilme muuttui aivan toisenlaiseksi ja nyt oikeasti näkeekin jotain. Työvalot todellakin tuli tarpeeseen. 3,5 metriä korkeaan keittiöön kattovalaisimen tuoma valo hukkuu liiaksi. Valo, joka suoraan valaisee työtason on kyllä aika ehdoton, jos edes hieman laittaa kotona ruokaa tai leipoo. Ylävalot ovat kiva lisä ja kaunis yksityiskohta. Korkeassa keittiössä ne tulevat hyvin esille ja muuttavat koko tilan. 

Kattoremonttikin on muuten saatu päätökseen. Muutama ylläri matkalla tuli vastaan ja ruoteita jouduttiin paikkapaikoin korjailemaan. Katolta löytyi myös kohta, jossa olikin alushuovan sijaan käytetty muovimattoa (loistoideoita), mutta nyt on korjattu katto ja asennettu uudet tiilet. Saa sataa vaikka pieniä mummoja taivaalta, ei haittaa enää meitä. Talon ulkonäkökin muuttui suuresti. Talo näyttää nyt paljon ryhdikkäämmältä ja ehkä hieman suuremmaltakin.

Vihdoin valmis

Keittiön ja ruokailuhuoneen remontit alkaa olla valmiita ja uudessa kodissa ollaan nukuttu jo kaksi yötä. Olihan siinä remontissa isompi homma kuin ajateltiinkaan ja homma laajeni hieman muihinkin huoneisiin,  mutta onneksi meillä oli loistava tiimi auttamassa. SUURI kiitos heille! <3

Keittiössä meni uusiksi tapetti, työtasot ja välitila. Välitilan vanhat paneelit(!) revittiin irti ja tilalle tuli kaakeli. Keittiön kaapit haluttiin säilyttää, sillä ne olivat aidosti vanhat, täyspuiset ja sopivat hyvin talon henkeen. Rungot fiksailtiin itse kuntoon, mutta kaappien ovet maalautettiin ihan ammatilaisella, jotta ne varmasti olisivat tasaiset ja siistit. Laminaattiitasot vaihdetiin massiivikoivutasoihin ja ne käsiteltiin puuvahalla. Oksennuksen väriset puolipaneelit maalattiin valkoisiksi. Keittiössä oleva vanha muuri sai myös uutta maalia pintaan. Se maalattiin karkealla maalilla harmaaksi. Se toikin paljon ilmettä keittiöön. Uusittiin myös jääkaappi ja tiskikone. Jäljellä oleva pätkä vanhaa valurautaista viemäriputkea vaihdettiin uuteen muoviseen putkeen, sekä uusittiin roskiskaappi ja kosteuseristeet.

Ruokailuhuone sai uuden tapetin seiniin ja osittain revimme vanhaa tapettia pois, jotta saimme hirsiseinän esille. Hirsi oli todella laikukas vanhan pönttöuunin kohdalta, mutta käsittelimme hirttä kahvilla ja saimme värin hieman tasaantumaan. Alkuperäiset,puiset lattialistat maalattiin uudelleen. Olohuoneeseen vaihdettiin lattialistat ja lisättiin kattolistat.

Iso työ oli myös väliovien hiomisessa ja maalaamisessa. Osassa vanhaa maalia oli viisi eri kerrosta ja pahimmillaa kaikki kerrokset olivat kuluneet jostain kohtaa. Päällimmäinen kerros oli vedetty hyvin epätasaisesti pensselillä ja valumajälkiä oli paljon. Eteisen puiset seinät ja ovien karmit saivat myös uutta valkoista maalia pintaan. Eteisessä oleva vanha naulakkosyvennys muuttui kodinhoitotilaksi, mutta siitä lisää myöhemmin.

Vielä on paljon remontoitavaa, mutta jospa nyt hetki hengähdetään :)
Tässä hieman ennen-jälkeen kuvia keittiöstä.

Ennen

Jälkeen

Ennen

Jälkeen

Ennen

Jälkeen

Laatattaa

Keittiön välitilasta. Alkuperäinen suunnitelma oli kaakeli, mutta sitten ajattelimme sen olevan huono ratkaisu elävän hirsirungon takia, joten välitilalevy olisi kätevämpi. Se on kuitenkin siisti ja yksinkertainen. Siinäpä se! Onko se turhankin yksinkertainen? I halusi ehdottommasti sittenkin laattaa seinään ja minä vain lähinnä mietin budjettia ja sitä, että se hemmetin levy olis nyt nopeemmin valmis. Mutta pakko myöntää, tälläkertaa mies on oikeassa! kaakeli sopii niin paljon paremmin valkoisten puukaappien ja puutasojen kanssa.

Hämmästyksekseni huomasin, että kaakeleitahan on vaikka kuinka paljon erilaisia. Olin vain ajatellut, että haetaan valkoista laattaa, mutta niitä valkoisiakin on het tuhatta erilaista ja myös hintahaarukka on aikamoinen. Huh! Kas kummaa minä valitsin ne kaikkein kalleimmat katsomatta hintaa. Ehkä on onni, etteivät ne käyneetkään meille :) Laatta ei nimittäis saa olla liian paksua, sillä se ei saa tulla korkeammalle kuin ikkunan karmit keittiössä ja kun kaakelin alle vielä tulee levyä ja ilmarakoakin pitää jättää.

Molempien silmää miellytti Cottage seinälaatta. Tykkäsimme erityisesti siitä, että laatan pinta ei ole täysin tasainen ja siitä, että laattaa saa kahdessa eri koossa, joten niitä voi kivasti yhdistää ja latoa "tiilimäisesti" seinään. Valkoisen sijaan väriksi valikoitui vaalean harmaa. Valkoinenhan olisi se tavallisin, turvallisin ja helpoin valinta, mutta kun meillä nyt keittiössä on valkoinen lattia, valkoiset seinät ja valkoiset kaapit, niin jospa tälläkertaa jokin muu väri. Keksimme käsitellä keittiössä olevan vanhan kivimuurin vaalen harmaalla Tikkurilan Tunto Karhea-maalilla, joten saadaan harmaata väriä muuallekkin keittiöön.

k-rauta.fi

Tähän sävyyn me päädyttiin.