Harrastellaan

Syksyn tullen aina aloittaa uusia harrastuksia tai ainakin suunnittelee aloittavansa :) 

Viime viikolla kävin ekaa kertaa elämässä pumpissa. Eilen heti perään uudestaan. Tosi positiivinen kokemus! Ennakkoluulot lajia kohtaan on ollut aivan hölmöjä. "Eihän sen tangon kanssa voi liikkua" "ei kerkee vaihtaa painoja" "kamalan rankkaa" "tosi urheilijoiden laji" Pyh pah! Hyvin pärjäsin! eikä yhtään vaikeaa. Ehdottomasti ensiviikolla uudestaan! Ilmottauduin myös mukaan Kansalaisopiston muokkausjumppaan. Siinä kävin koko viime talvenkin ja tykästyin niin, että ehdottomasti jatkan tänäkin talvena.

Syksyn tullen aina alkaa innostus myös kutomiseen ja virkkaamiseen. Ajatus ihanista ja lämpöisistä villasukista tai tumpuista on meikäläisen kohdalla jäänyt haaveksi. Minulle ei ole luotu puikkotaitoja, eikä hermoja siihen hommaan. Mutta joka syksy sitä kuitenkin aina innostuu ja jotain on kokeiltava ja yritettävä väsätä. Viimevuoden isoäidin neliö-vilttikin on vielä hieman kesken. Jospa se tänä syksynä valmistuisi.

Tänään hyvästelin hyvän ystäväni hetkeksi. Hän muuttaa huomenna Kööpenhaminaan opiskelemaan ainakin kahdeksi vuodeksi. Luojan kiitos hän tulee marraskuussa käymään ja jouluna sitten tietenkin. Ei tarvitse ihan kahdeksi vuodeksi hyvästellä. Ja siis toisaalta tämähän tietää vain ekstempore shoppailureissuja Köpikseen ;) ai että! 

Hyvää matkaa Nellikkä! Lupaan päivitellä tänne kuulumisia, niin tiedät mitä meille kuuluu. Ilmoittele sinäkin välillä itsestäsi. Pus pus! <3 :)

P.s. Kiitos tyynyistä. Koira ainakin tykkäsi! :)

Viikonvaihde

Kuluneeseen viikonloppuun mahtuu paljon työtunteja ja niiden lisäksi lastenvaatekutsuja, kesäkaudenlopettajaisia ja selkärangan katkeilua, eli herkuttelua! Voi, voi..

Perjantaina siskon luona tutustuttiin me&i:n syysuutuuksiin. Omasta mielestäni oli ehkä hieman pliisu tämä uusi mallisto. Ei mitään "pakko saada" -uutuuksia, vaan ehkä enempi vanhoja tuttuja uudessa kuosissa. Ja jopa ehkä vähän tylsissä kuoseissa. Ei kolahtanut minuun! Mutta tuleehan sieltä vielä ennen joulua uutta, joten katotaan jos niistä joku kolahtaisi ja löytäisi tiensä kummilapsien joululahjapaketteihin. Vaikka ei omia lapsia vielä olekkaan siunaantunut, muutama vauvan vaate on ollut pakko hankkia. Me&i mopsi kuosia tietty!! :)

Peitto Peetun kuvilla :)

Viikonloppu siis pääosin meni töissä. Kävin oman työni ohella lisäksi tuurailemassa paikallisessa pubissa. Oli hurjan hauskaa pitkästä aikaa!  Onni on työpaikka, saati kaksi. Ja aivan loistavat työtiimit molemmissa! Töissä sitä kuitenkin viettää aika suuren osan elämästä, joten on todella tärkeää, että siellä viihtyy. Ei tuollaisia 17 h työpäiviä ihan kaikkien seurassa viitsi tehdä ;)

Tänään vielä vietimme työpäivän päätteeksi pienimuotoisia kesänlopettajaisia työporukalla. Ihan vain syöden hyvin ja jutustellen saman pöydän ääressä. Kesä on mennyt niin hurjaa vauhtia ja kiirettä piti, joten oli mukavaa kun oli porukka pitkästä aikaa kasassa, eikä tarvinnut jutella töistä.. ihan koko aikaa :) Samalla hyvästelimme yhden työkamun, joka lähtee ensi viikolla kohti uusia seikkailuja. 

Nyt väsyttää! Taidan pistää sohvalla selälleen, enkä liiku siitä tänään muualle kuin korkeintaan sänkyyn. 
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Pimenevät illat

Joensuu

                       

Perjantaina töiden jälkeen auto starttasi kohti Joensuuta, I:n ystävän ja hänen kihlattunsa luokse. 300 km matka taittui yllättävänkin nopeasti ja kevyesti. Illalla perille päästessämme meitä odotti lämmin ja ystävällinen vastaanotto ja pientä iltapalaa. Siinä pöydän ääressä istuessa, kuulumisia vaihdellessa ja rupatellessa aika kului kuin siivillä. Huomaamatta kello oli siirtynyt ajassa eteenpäin ja näytti jo kaksi. Vielä olisi juttua riittänyt, mutta nukkuakkin välillä piti.

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdettiin katsomaan miltä näytti Joensuun keskustassa. Vähän shoppailua, kaupunkiin tutustumista ja torikahvittelua.

                         

Hassu yhteensattuma oli se, että minun lapsuudenystäväni asuu Joensuussa ja asia kun joskus tuli puheeksi, huomattiin, että tämä I:n ystävän kihlattu on lapsuudenystäväni kaaso! Molemmat siis Joensuun naisia. No siinä sitten lauantaina soiteltiin kihlatun kanssa lapsuudenkaverille ja kävimme hänen luonaan kylässä. Kyllä se maailma on pieni! 

Lauantaita jatkettiin ravintolapäivällisellä. Ravintolaksi valitsimme Astorian, sen runsaan menun vuoksi. Ruoka oli todella maistuvaa! Kaikki pitivät annoksistaan, palvelu oli hyvää ja ammattitaitoista. Tunnelma ihan ok. Sade kuitenkin yllätti ruokailijat ja jouduimme odottelemaan kuuron ohimenoa. Lähtiessämme bongasimme upean sateenkaaren!

                        

                        

                       

                       

Ilta vierähti pariskunnan luona viiniä juoden ja iltaa viettäen. Lähdimme sitten vielä katsastamaan Joensuun yöelämän. Glorian terassilla tarkeni vielä istua, mutta Ilonan tanssilattia kyllä veti myös puoleensa ;) Kerrassaan todella hauska ilta!  

                       

Aamulla väsytti ja pizza maistui. Suuntasimme Kesäladolle. Pakko hehkuttaa Kesäladon pizzoja. Ehkä parasta pizzaa, mitä olen syönyt! Pizzaa ei voinut sanoa roskaruuaksi. Todella rapea pohja, vähä juuston määrä, tuoreet ja hieman tavallisesta poikkeavat täytteet tekivät pizzasta erikoisen hyvän! Suosittelen kaikille! 

                     

                     

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli täydellinen! Vieraanvarainen ihana ystävä pariskunta piti meistä niin hyvää huolta. Aamupalakin oli kuin hotellissa olisi ollut! Ilmapatjasta ei voi sanoa samaa, mutta hyvin siinäkin nukutti :) Vatsalihakset on kipeinä nauramisesta ja hymyilyttää vieläkin. fiilis on kuin olisi pidempikin loma takana. Nyt kotimatkalla. 

Kiitos J ja E! ❤️

?#&%!

Väsymystä, kiukkua, turhautuneisuutta, pelkoa, ärtyneisyyttä, pahaa mieltä.. Että tälläinen päivä tänään. Onneksi näitä ei kovin usein omalle kohdalle satu. Toki sitten kun se osuu kohdalleen, niin koko maailmahan kaatuu kerralla päälle ja mikään ei voi pelastaa tilannetta. Kaikki on pilalla!- fiilis.

Tälläisenä päivänä mikään ei suju ja maailma on sua vastaan. Mikään tavara ei pysy kädessä, lyöt varpaasi ainakin kerran jonkin lipaston kylkeen, unohdat sata asiaa, mikään ruoka ei kelpaa, pahoitat mielesi pienemmästäkin, saatikka sitten jos jotain mukamas isompaa sattuu tulemaan eteen. Ärr!!

Tilannetta ei yhtään helpota oma jääräpäisyys ja "eihän minussa ole vikaa!" -asenne.

Siitä kun sitten pikkuhiljaa alkaa toipumaan, tulee ensin se uhoaminen; "Ihan sama! Minähän teen just niinkuin huvittaa ja sanon just mitä ajattelen". No sit yleensä se menee ohi, mut sit kun oikeesti toteutat sen uhoamisen, niin sitten hetken päästä on taas paha mieli ja kiukuttaa. Homma lähtee alusta.

Hieman kuitenkin kun malttaa rauhoittua, tajuaa kuinka ääliö sitä onkaan taas ollut ja kuinka turhasta kiukutellut. Pienikin hyvä kommentti tai teko saa loppupäivästä hymyvirneen kasvoille. Kaiken kuitenkin loppujenlopuksi pelastaa lämmin juoma, oma sänky ja aamuun asti unta palloon!

Huomisesta toivottavasti tulossa paljon parempi päivä. Ainakin siihen on kaikki mahdollisuudet. Joensuu kutsuu! :)

Kuntokuuri

Kesä on mennyt niin vauhdikkaasti, että en ole ehtinyt lenkillekkään kuin muutaman kerran. Helteisten ilmojen ja kiireen takia, ruokaympyräni on koostunut lähinnä jäätelöstä ja kaikesta muusta epäterveellisestä, mitä nyt vaan äkkiä ruuakseen löytää. Sokeri maistuu liiankin hyvin. EI HYVÄ! Joten taas koittaa se maanantai kun on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa dietti vol. 4725  tai sinnepäin.

Työkaverin kanssa vatsamakkaroista ja herkuttelusta keskustellessamme päätimme aloittaa projektin yhdessä. Ruoka- ja treeniohjelmat valittu. Nyt siis vaan enää toteuttamaan se. Kuinka vaikeaa se muka on? NO IHAN HITON VAIKEAA! Syön suht terveellistä ruokaa ja annoskootkin on ihan normaalikokoisia, mutta olen sokeriholisti, eli riippuvainen sokerista.  Muutama päivä ilman sokeria on vielä ihan ok, mut sit ei enää kestä. Sitä on saaatava hinnalla millä hyvänsä ja yleensä sitä tulee syötyä sit useampana päivänä peräkkäin. Jos syön yhden keksin, syön vähintään vielä viisi lisää. Ihan hullua! Mitä enemmän sokeria syön, sitä enemmän elimistöni vaatii sitä. Ja asiaa ei yhtään auta se, että en omaa minkäänlaista itsekuria.

Aamu alkoi perinteisellä rahka-aamiaisella, marjojen ja mehukeiton kanssa. Sitten pitkästä aikaa kuntosalille. Edelliskerrasta on muutama kuukausi. Kamalaa huomata kuinka rapakuntoon sitä meneekään ihan muutamassa kuukaudessa. Mutta hyvää teki kyllä! :) Onneksi mulla on toi PT ihan omasta takaa. I on innokas saliharrastaja ja aivan innoissaan neuvomassa mitä syödään, mitä juodaan ja kuinka treenataan. Se on ihan hauskaa ja mielenkiintoista. Ainakin vielä.

Nyt kanaa ja kasviksia. Tästä se taas lähtee.

Entinen nuori(ko!?)

Koulut alkaa. Eli kesä alkaa olla lopuillaan ja syksy tulee. Eikös se vähän niin mene? Tosin tänä vuonna kelien puolesta ei taida niin kuitenkaan olla. Viikonloppuna paikkakunnan väen saa liikkeelle perinteiset "kesänlopettajaiset", Entisten nuorten bileet. ENB.

Nyyssärock nimeä alkujaan kantanut tapahtuma on kasvanut ja kerännyt suuren suosion jo useampana vuonna. Läjä bändejä, hyvä musa, muutama olutteltta ja rento meininki saa entiset ja nykyiset nuoret kerääntymään leirintäalueelle nauttimaan kesäillasta ja seurasta. Meikäläinen juhlii tänävuonna entistä nuoruutta töissä.

Tosiaan entistä. Eilen juuri puheenaiheena oli oma nuoruus. Taasen kerran! Täällä blogissakin siitä jo kerran avauduin. Huvittuneisuutta aiheutti keskustelun lomassa useasti ilmoille heitetty kommentti: "ei meidän nuoruudessa!" Mutta sitten se muuttui ihan oikeaksi pohdiskeluksi. Alkaako sitä oikeasti itsekkin olla kohta entinen nuori? Facebookin etusivu täyttyy hää- ja vauvauutisista, baarissa et muka tunne ketään kun kaikki on niin nuoria ja ystävien nuoremmista sisaruksista päivittelee, että joko nekin on sen ja sen ikäisiä.

Suomen lain mukaan kaikki alle 30 vuotiaat luetaan nuoriksi. Ei siis hätää! Onneksi nuoruus ei kuitenkaan katso pelkkää ikää! Kolmenkympin jälkeenkin on elämää ;) Nuorekas voi olla läpi elämän!

P.S Uudet kynnet taas! Kiitos Kaunis Lady :)

Minä

Hahaa! Kaikkihan muistaa omasta lapsuudestaan ystäväkirjat. Ne mihin kaikkien luokkakavereiden piti saada kirjoittaa ja yleensä vielä monta kertaa. Niitä oli ehkä ihan mahtavinta täytellä ja niitä on vieläkin mahtavampaa lukea jälkeenpäin! Onneksi muutamat kirjaset on säilynyt tallessa näihin päiviin saakka, eikä pidä hukata niitä edelleenkään. Siis aivan loistavia juttuja!! :D Söpöimpiä on ne ihan pikkuisena tyttönä kirjoitetut jutut ja sitten huvittavimpia on ne varhaisteini-iän ängsti vastaukset; "en tiiä" ja "ihan sama", vaikka aivan varmasti tiesi, että lempi elokuva on Leijonakuningas, mutta sitä ei kehdannut vastata.

Omistan myös Otavan Aikuiset ystäväni- kirjan ja löysin sen kaappia siivotessa. Itse olen kirjoittanut kirjaan omat vastaukseni 18-vuotiaana. Pakkohan se oli kirjoittaa uudestaan ja katsoa kuinka seitsämässä vuodessa asiat ovat muuttuneet. Ja olihan ne! Aika paljonkin.

Jaan osan uusimmista vastauksistani täällä ja haluan haastaa ystäväni Perheentuvalla kirjoittamaan blogissaan oman ystäväkirjan sivunsa. :) Ole hyvä Janica!

Nimi: Milja

Toteemieläimeni: Mopsi

Mottoni: Mikä ei tapa se vahvistaa

Asun: Rivitalo kolmiossa 

Ihailen: Ihmisiä, joilla on pitkäjänteisyyttä ja selkärankaa.

Perheeseeni kuuluu: Mies ja koira, sekä isä, äiti ja neljä sisarusta.

Lapsuuden unelma-ammattini: Näyttelijä

Nykyinen ammattini: Tarjoilija, kosmetologi

Pidän työstäni, koska: Minulla on loistavat työkaverit, loistava työmiljöö ja ihanan sosiaalinen työ ihmisten parissa.

Harrastukseni: Lenkkeily, kahvakuula, ystävien kanssa kahvittelu

Erityistaitoni: Sosiaalisuus 

En osaa: Tehdä ruskeaa kastiketta.

Kerään: Iittalan astioita. Nyt uutuutena olen alkanut keräilemään mustavalkoista Taika-sarjaa.
Parhaat puoleni: Iloisuus ja avoimuus

Suurin ongelmani puolisoni mielestä on:  Epäilen, että kärsivällisyyteni. Tai siis sen puute.

Ihannemieheni: No Teemu Selänne tottakai! ;)

Elämäni tähtihetki: Tähän mennessä se on ollut rouviintuminen.
Oudoin tekemäni asia: Otin huulilävistyksen vaikken oikeastaan edes halunnut sitä.

Haluaisin matkustaa: Lokakuussa kone vie Singaporeen ja Balille! En malta odottaa! :)

Kaikki olisi hyvin, jos vain: Oppisi arvostamaan sitä mitä on, eikä kurkottaisi tähtiin.

Jos saisin kymmenen miljoonaa: Matkustaisin paljon, ostaisin unelmatalon ja veneen, sekä hommaisin sijoituisneuvojan.

Jos saisin päivän olla mies: Yrittäisin selvittää miehistä ajattelutapaa. Luultavasti tuloksetta :)

Hävettää tunnustaa, mutta: olen välillä todella laiska! siis todella!

Elämän tarkoitus on: rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Paras kirja juuri nyt: En ole moneen vuoteen lukenut yhtään kirjaa.

Paras tv-ohjelma juuri nyt: How i met your mother, White collars, Suits ja Modern family

Parasta musiikkia juuri nyt: Autossa soi J. Karjalaisen uusi levy

Yhteenvetona voisin päätellä, että olen saattanut aikuistua hieman näiden seitsämän vuoden aikana, mutta en onneksi paljoa :)  

Olympia tunnelmaa

Lauantai vierähti Oksasten Olympialaisten merkeissä. Joka kesän kohokohta! Jo yhdeksäs vuosi peräkkäin kun ystäväni vanhemmat ajavat nurmikkonsa tasaiseksi ja valmistavat pihansa kisatantereeksi. Tittelit heitetään sivuun ja jokainen on ylituomareiden silmissä saman arvoinen. On sitten komisaario, pankkiiri, opettaja henkilö tai avec.

Vauvasta vaariin oli taas sakkia paikalla ja jokaisella mukanaan älyttömän upeita kisoja voitettavaksi.  Tänä vuonna kisoina oli mm. tarkkuus kalastusta, Tunnarivisailua, langanmittaamista, neppistä, pässinpallien viskailua, älytehtäviä, Some "hästäggäilyä", laulua, mölkkyä, perinteinen jalkapallo ja parhaaksi kisaksi valittu ja palkittu huutojuoksu. Päivä kului vikkelästi kisaillen ja rupatellen. Hauskaa oli! Niinkuin aina ennekin. Uskomattoman hyvä sakki ja reilua peliä! Kukaan ei ota tosissaan, ei liiottele, ei huijaa, eikä ainakaan kanna kaunaa edellis vuosista. ;)

Suuri kiitos taas mahtavalle isäntäväelle ja kaikille mukana olleille. Naurulihaksiin sattuu ja virne on edelleen kasvoilla. Suurella jännityksellä jäämme odottamaan ensivuoden kymmenen vee tapahtumaa. "Niemelät" kiittää!