Villa Unelma

On eletty niin jännän äärellä muutama viikko. Ei ole tahtonut nahoissaan pysyä, mutta pakko on ollut yrittää, kun ei ole vielä voinut varmaksi sanoa. Nyt on nimet paperissa, joten taitaa olla jo ihan selvä juttu. 

Iso, 1897 rakennettu, "kartanomainen" puutalo isolla pihalla ja ihanilla piha-aitoilla. 5h + keittiö + iso vintti. Siitä aikalailla rakentuu meidän unelmakoti! Onhan talon nimikin sopivasti Villa Unelma. ❤️ 

Ollaan puhuttu isommasta asunnosta/omakotitalosta, että sitten jossain vaiheessa tarvitaan enemmän tilaa. Ajatus ei milläänlailla siis ollut ajankohtainen, mutta ajatuksissa. Satuin huvikseni selailemaan asuntomyynti-ilmoituksia ja bongasin sieltä upean puutalon. Se oli nähtävä, vaikka ei ostoaikeissa oltukkaan. Soitin myyjälle ja sovin näyttöajan jo seuraavalle päivälle. Kerroin I:lle tästä ja hän ei ihan ymmärtänyt miksi menisimme katsomaan taloa, jota emme olisi ostamassa, mutta suostui hän kuitenkin lähtemään mukaani. Onneksi! Sillä ihastuttiin taloon molemmat. Siltä seisomalta aloimme kauppaamaan rivitaloasuntoamme. Ensin vain tuttujen kautta ja somen välityksellä, mutta kun pankin kanssa oltiin saatu asiat selväksi, uskalsimme ottaa välitysfirman mukaan kuvioihin. Eikä siis menny kuin muutamia päiviä, niin löytyi jo ostaja.

Vanhaan ratamestarin taloon on kuitenkin tehtävä remonttia. Katto on uusittava, ulkoseiniä maalailtava ja sisällä on hieman pintaremonttia, jotta saa mieleisen. Sauna puuttuu kokonaan, joten sellainen täytyy myös rakentaa. Onhan siinä ihan puuhaa, mutta kaikkea ei onneksi tarvitse heti saada valmiiksi. Voi unelma sitä taloa ja vielä kun siitä saa oman näköisen!! :)

Luulempa, että blogissa jatkossa voi seurata  myös meidän remonttihommia ja "kartanoelämää" ;)

                 

Rytmiä rutiineihin

Jossain vaiheessa lomailu ja lörväily alkaa ottaa pannuun. Minun kohdallani, minulle normaalia "rutiiniarkea" saa vielä odotella, mutta jonkinlaista kuria tähän äitiyslomaankin on saatava, sillä muuten tämä menee ihan läskiksi! (Myös kirjaimellisesti)

Olen sellainen tyyppi, joka kaipaa ja tarvitsee ruutineja ja arkea, sillä muuten en saa oikein mitään aikaiseksi. Lenkille tai salille on ollut helpointa lähteä yleensä töiden jälkeen tai joskus ennen töitäkin. Vapaapäivänä lenkille pitää lähteä heti aamupäivästä kun on juuri herännyt tai muuten ei tule lähdettyä. Viikonloppuisin on ihan kamalan vaikeata tehdä yhtään mitään! Vaikka olisi viikonlopun töissäkin, ei töiden jälkeen mitään tarvitse (lue: jaksa) muka tehdä. Sama asia pätee siivoamisessa tai muissa kodin askareissa. Töiden jälkeen samalla höngällä tekee vaikka mitä ja sen jälkeen on hyvä istua hetki sohvalla tai tietokoneella. Lomalla sitten olen kertakaikkiaan niin lomalla, että en tee mitään, jollei ole aivan pakko.

Mutta entäpä nyt kun ei ole sitä työtä, eikä rutiineja, vaan pelkkää "lomaa". Tää on ihan kaaosta kaikki päivät. En saa aikaiseksi mitään, vaan päivät kuluu sohvalla ja Eikan kanssa touhuten ja häntä hoitaen. Onhan sekin tietysi jo jotain, mutta lähinnä tässä nyt tarkoitankin siivoamista, pyykinpesua, ruoanlaittoa, pihahommia, ulkoilua, liikuntaa... Sit kun oikeasti pitäisi tehdä jotain ei millään ehdi, jaksa, tai kiinnosta, kun on muka jotain paljon tärkeämpää kuin esim. Ikkunoiden pesu (mikä muuten sekin on edelleen tekemättä). Eikallakaan kun ei vielä ole selkeää rytmiä, ei päivät mene minkään rutiinin mukaan. Ja varmasti lapsellekkin nopeammin ja helpommin löytyisi ne rytmit, jos sellainen olisi myös vanhemmilla. Nyt minä menen tasan Eikan mukana. Mun ruokailurytmikin on kadonnut kokonaan. Nykyinen rytmi on, että syö kokoajan!! Ei hyvä.

Nyt kun I:n loma loppui, päätin että tähän omaankin arkeen on taas löydyttävä jokin roti. "Lomaherkuttelun" on lopputtava ja arkipäivien pitää alkaa erottumaan viikonlopuista. Vaunulenkit päiväuniaikaan on loistava juttu! Lapsi nukkuu parhaiten liikkuvissa vaunuissa ja lenkki rytmittää mukavasti päivää. Ja tokihan nopeasti Eikka kasvaa ja alkaa päivärytmi selkeytymään ihan itsestään. Hieman kun Eikka vielä kasvaa, niin saadaa lisäksi erilaisia yhteisiä harrastuksia viikkorytmiimme. Olen ajatellut vauvauintia ja muskaria. Kuntosalilla ja jumpissa käymisen ajattelin aloittaa syksyllä. Kesä on kuitenkin kesä, niin ei pidä liikaa rutinoitua. Voi vähän kyllä höllätäkkin! :)

3kk

Ihana, rakas Eikka on jo kolmen kuukauden ikäinen! Kuukaudet ovat menneet nopeasti ja poika kasvaa hurjaa vauhtia. Tänään neuvolassa puntari näytti 6300g, eli painoa oli kuukaudessa tullut 1200g. Maitoa siis riittää hyvin! Pituutta oli nyt 60,5 cm. Eikka sai nyt rokotukset ja itkuhan se pääsi meiltä molemmilta, mutta nopeasti itku onneksi helpotti. 

Eikka on iloinen ja tyytyväinen lapsi. Hän on todella seurankipeä ja vaatiikin paljon huomiota ja juttuseuraa. Hän viihtyy lattialla ja sitterissä, mutta paras paikka kuitenkin on sylissä. Hän hymyilee kovasti ja välillä naurahtaa ihan ääneenkin. Hän on myös hieman malttamaton ja tempperamenttinen luonne. Hän kyllä heti kertoo suureen ääneen, jos jokin asia ei miellytä.

Selkeää vuorokausirytmiä Eikalla ei vielä ole. Aamuisin hän herää kymmenen jälkeen ja yleensä ottaa jonkinlaiset päiväunet puoleltapäivin, mutta muuten päivästä ei oikein koskaan tiedä. Joskus se on paljon nukkumista tai sitten valvomista. Illalla kuitenkin yöunille käyminen tapahtuu aina yleensä siinä 11 ja 12 välillä ja ensimmäiset unet ennen ruokailua kestää 4-6 tuntia ja sen jälkeen ruokailemaan herätään 2-3 tunnin välein, riippuen kuinka paljon hän unisena jaksaa syödä kerralla. Eikka nukkuu omassa sängyssä ainakin aina ensimmäiseen syöntiin saakka. Jos en itse nukahda, niin siirrän kyllä Eikan takaisin vielä pinnasänkyyn, mutta useimmiten siinä käy niin, että nukumme loppuyön vierekkäin. 

Eikka on kova potkimaan ja heilumaan. Hän kannattelee päätään jo hienosti ja vänkää välillä sylissä ollessaan itseään istuma-asentoon. Hän on kääntynyt muutamia kertoja vatsalta selälleen, mutta ne ovat olleet selkeästi vahinkoja, eivätkä tarkoituksellisia. Eikka on myös aikamoinen hikikalle! Hänelle helposti pukee liikaa vaatteita päälle ja sitten kiukuttaakin kun on kuuma. Varpaat ovat usein nihkeän hikiset, kainalot hikoilee ja välillä otsalla näkyy hikipisaroita. Eikan mielestä nyrkit maistuvat hyvälle ja telkkaria on äärimmäisen mukava katsella.