Yöjumppaa

Eikka on oppinut nousemaan tukea vasten. Hän on oppinut myös jo hieman kävelemään tuen kanssa. Jos sitä nyt voi kävelyksi kutsua, kun 7,5 kk ikäinen huojuvasti vispaa takapuoltaan ja ottaa haparoivia askeleita jonkin esineen perässä tajuamattaan itse, että mitä tapahtuu. Eikalla on myös suuri halu kiivetä. Jalka nousee korkealle ja jos vain se johkin ylttää, ponnaa hän itseään ylöspäin huonoin seurauksin. Monta kertaa päivässä saa lohduttaa kaatunutta lasta, joka itkee luultavasti enemmän säikähdystään kuin kipeää takaraivoa.

Yöt ovat olleet viimeiset viikot aika levottomia, nukkumaanmenemisistä puhumattakaan. Unissaan Eikka nousee sängyssä kontilleen, pyramidiksi tai "kaltereita" vasten. Tutti onneksi yleensä rauhoittaa lapsen heti, mutta on myös niitä hetkiä, kun tutti ei autakkaan. Muutaman yönä olen nyt testannut ja huomannut, että kun itse poistun makuhuoneesta rauhoittuu poika helposti sänkyynsä. Viimeyönä Eikka heräsi viideltä. Laitoin tutin suuhun, mutta ihmeellinen mumina jatkui. Jätin pojan mumisemaan ja menin sohvalle. Seuraavan kerran heräsin puoli seitsämältä ja silloin olikin jo ruoka-aika. Hieman maitoa ja sen jälkeen unta jatkettiin äidin ja isin mieliksi yhdeksään saakka.

Kaikki yöt ei ole ihan näin helppoja. Kuten ei esimerkiksi torstaina.

Nukahdin itse aika myöhään, ehkä joskus kello 00.30. Kello 02.44 heräsin ensimmäisen kerran vauvan itkahteluun. Tutti suuhun ja uni jatkuu. Vain hetken, sillä kello 03.00 herään uudelleen itkuun. Lapsi roikkuu pinnasängyn pinnoissa. Pää tyynyyn, peitto korviin. Nyt ei tutti autakkaan. Itku loppuu, mutta rimpuilu alkaa. Roikun unisena pinnasängyn reunalla niin, että käsissä ei kierrä kohta enää veri. Koitan pitää lapsesta kiinni, mutta ei auta. Hänen kädet vispaa niin, että voisi lentoon lähteä. Nostan peiton ja huomaan, että pieni mies on aivan litimärkä. Taas. Tuntuu nyt olevan jokaöinen ongelma. Vaikka tänä yönä ajattelin ottaa varman päälle ja vaihdoin vaipan vielä ennenkuin itse kävin nukkumaan. Vaihdetaan uusi vaippa, kuiva yökkäri ja jopa sukatkin olivat märät. Kostean lakanan päälle heitän paksun viltin ja  lapsonen takaisin sänkyyn. Sullon peiton reunoja hieman lapsen alle niin, että peitto jää hieman kapalomaiseksi. Palaan omalle paikalleni. Märkä vaippa ja yökkäri jää sängyn viereen lattialle, sillä en todella jaksa lähteä niitä kiikuttamaan mihkään. Aamulla sitten. Makaan sängyssä ja kuuntelen. Kuuluu muutamia pienen kantapään iskuja patjaan, pientä tuhinaa, peiton kahinaa ja tutin lussutusta. Poika on hereillä, mutta rauhassa. Katson kelloa, joka näyttää 3.33. Samassa tuhina muuttuu ähinäksi ja poika taas roikkuu kaltereissaan. Nousen laittamaan pään tyynyyn, peitto korviin ja unilelu kainaloon. Viritän pinnojen päälle peiton, jottei lapsi enää nousisi niitä vasten. Sängystä kuuluu pienen liikettä, mutta rauhallista sellaista. Ulkona tuulee kovasti ja I tuhisee vieressä. Hän ei tiedä yöllisistä touhuista mitään. Yritän saada itse uudestaan unta. Vielä kerran herään kitinään ja heiluvaan lapseen, joka pyrkii kontilleen. Tutti suuhun, mutta ei auta. Heiluminen ja huitominen jatkuu. Lapsi yrittää kääntyä jatkuvasti mahalleen. Kiinni pitäminenkään ei auta. Teen peitosta hänelle kapalon. Silittelen hieman ja pidän kiinni. Poika on melkein unessa. Jalka kuitenkin vain vispaa ja kun otan käteni pois hänen päältään aloittaa kädetkin. Itselle iskee vessahätä. Tottakai. Pakko se on mennä, vaikka pikkuinen onkin levoton. Palaan vessasta ja makuhuoneessa on aivan rauhallista. Kello on 3.52. Olen ennenkin yöllä huomannut, että välillä lapsi rauhottuu sillä aikaa kun itse käyn vessassa. Jotenkin se kai liittyy läsnäolooni ja ehkä maidon tuoksuun. 03.58 totean, että lapsi nukkuu. Yritän itsekkin.

Kello oli noin 05.40 kun heräsin lapsen ähinään. Ruoka-aika. Nostin pojan viereeni tissille. Kello 06.12 havahduin. Ruokailu oli ohi ja kylläinen kaveri nukkui vieressäni. Nostin lapsen takaisin omaan sänkyynsä ja mielellään olisin jäänyt itsekin vielä nukkumaan, mutta oli noustava, sillä siskontyttö tuli hoitoon jo aikaisin aamulla. 

Koko päivän väsytti aivan vietävästi. Käytiin lasten kanssa adventtikirkossa ja sen jälkeen mentiin isoäidin luo väsäämään joululaatikoita pakastimeen valmiiksi. Onneksi tälläisiä öitä ei ole joka yö.

Viikon positiiviset (ja vähän negatiivistakin)

Facebookissa on jo pidempään kiertänyt positiivisuushaaste, jossa (muistaakseni) kolmen päivän ajan listataan päivän kolme positiivisinta asiaa. Minä päätin toteuttaa haasteen täällä blogin puolella ja listata lyhyesti viikon verran positiivisuuksia muutaman kuvan kera.

Jokaiselta päivältä voisin listata lapseni, mieheni, perheeni, ystäväni, kotini, terveyteni ja sitä rataa, sillä niistä olen päivittäin kiitollinen ja onnellinen. Mutta nyt siis haasteen idea onkin listata, joitain arjen pieniäkin iloja, tapahtumia ja muita positiivisuuksia. Positiivisuudet eivät muuten sitten ole missään paremmuus järjestyksessä.

Aloitan epäloogisesti keskiviikosta:

Keskiviikko
   1. Hikilenkki ja jopa hieman jaksettuja juoksuaskelia. Jospa se tästä taas lähtee.
   2. Pitkän tauon jälkeen kahvakuulailua. Huh!

   3. Sauna.

Torstai

   1. Ulos viritetyt (joulu)valot. 

  2. Tein yyber mega hyviä lihapullia. Yleensä aina mausteita tulee laitettua liian vähän, mutta nyt oli juuri sopivasti.

   3. Tolu tuoksuu, eli puhdas koti.

Perjantai
   1. Sain ihanan ystävän vauvansa kanssa koko viikonlopuksi kylään.
   2. Illalla lisää mukavia vieraita ja yhdessäloa herkkujen äärellä, tottakai!

   3. Ensi lumi!!!

Lauantai
   1. Ystävän lasten tuplasynttärit ja iloiset juhlijat. (Niin isot kuin pienetkin)

   2. Kauniit lumiset maisemat.

   3. Uusista asioista innostunut lapsi.

Sunnuntai
   1. I tuli kotiin <3 (Oli siis viikonlopun reissussa.)
   2. Vaunulenkki pirteässä säässä ja hyvässä seurassa.
   3. Kahvi.

Maanantai

   1. Lapsen ensimmäiset konttaukset.

   2. Autossa on nyt talvirenkaat.
   3. Pienimuotoiset puutalkoot. (Yllättävä positiivinen asia. Ehkä siitä teki niin mukavaa ulkoilu ja lumessa tarpominen.)

Sitten koittikin tiistai. Päivä, jolloin mikään ei mennyt niinkuin piti ja koko maailmankaikkeus tuntui olevan jotenkin mua vastaan. Kerron siitä hieman.

Kaikki siis alkoi jo aamuyöstä. Eikka on oppinut seisomaan ja aamuyöstä hän nyt sitten aloittaa omassa sängyssä jumppaamisen. Aivan levotonta meininkiä ja minä sitten yritän pitää lasta paikoillaan, että hän nukahtaisi uudelleen. Seuraavan kerran lapsi herättää itkullaan kun vaippa on tulvinut yli. No selvisimme siitä ja päästiin vielä takaisin nukkumaan. Vielä kaksi kertaa heräsin itkuisiin jumppahetkiin. Lopulta nostin pojan viereeni nukkumaan. Kaikki tämä siis 2,5 tunnin aikana, joten itselle unta ei juurikaan aamuyöstä kertynyt. Noustiin ylös 07.30.

Päivä meni Eikkaa vahtiessa (niinkuin yleensä). Silmät pitäisi olla selässäkin, sillä niin nopea hän on liikkeissään ja kun ykkösjuttu on nyt se seisominen. Alas ei osata tulla kuin mätkähtämällä ja välillä ihan unohtuu, että kiinnikkin pitää pitää. Aamukahvi ehti kylmetä kuppiin  ja aamupala jäi väliin. Vessassakin käyn niin nopeasti, että välillä piti miettiä, että olinko sittenkään edes käynyt. Ei pysty kaikkea rekisteröimään. Tein lapselle ruokaa ja sekin oli yksi katastrofi. Koiran vesikulhot lenteli ja ruokaa sai siivota seinistä asti. Meidän piti lähteä ulkoilemaankin, mutta ei siitäkään nyt vaan jotenkin tullut yhtään mitään.

I tuli töistä puoli neljä, joten neljältä sain ekaa kertaa ruokaa tälle päivälle. Eikan päiväuniajat kun meni nimittäin kotia siivotessa, lämmittäessä, laskuja maksaessa, koiraa kusettaessa ja pienet päikkärit oli myös itse pakko ottaa, ettei ihan nukahda pystyyn. Illalla lähdin lenkille. Kenkiä laittaessa jalkaan katkesi kengännauha käteen, vaunukoppa ei millään muka mennyt paikalleen ja oikoreitti vaunujen kanssa oli yhtä lumessa tarpomista ja lopulta kannoin vaunut lumipenkkojen yli. Kiukutti! Loppuillan vielä kärsin jäätävistä vatsakivuista. Oli aika hankala keksiä kolmea positiivista tiistai päivästä.

Tiistai

   1. Auringonpaiste.

   2. Lenkki hyvässä seurassa kohensi mieltä.

   3. Nukkumaan meno.


Toivottavasti tästä päivästä tulisi edes hieman positiivisempi.

Joululahjoista

Lunta on satanut viikonloppuna ainakin 30 cm. Puut on kauniin lumiset ja lumipenkat ja luonto on raikkaan näköinen. Mieli on heti paljon virkeämpi. Lumiset maisemat muistuttaa heti joulusta. 

En malta odottaa joulua! Joka vuosi sitä innolla odotan, mutta tämä joulu on erilainen, sillä se on monella tapaa ensimmäinen. Se on Eikan ensimmäinen joulu ja tottakai samalla myös meidän ensimmäinen joulu perheenä. Tämä on myös ensimmäinen joulu jonka vietämme omassa kodissamme ja sukulaiset tulevat meille. Tosin siis kylläkin vasta joulupäivänä. Myöskin ensimmäistä kertaa meinaan itse tehdä jouluruuat ja koristella kodin oikeasti jouluiseen fiilikseen.

Minulta on jo kyselty, että mitä poikamme haluaa joululahjaksi. Eli siis mitä äiti haluaa pojan saavan lahjaksi. Heh. Toki mieluusti jotain oikeasti tarpeellista. Eikkahan ei itse vielä tänä jouluna ymmärrä lahjoista muuta kuin lahjapaketin rapinan ja ehkä kauniin värisen paperin, joten varmastikkin se on vielä vanhempien tehtävä kirjoittaa hänen puolestaan pukille. 

Taaperokärryä me toivoimme pukilta ja  kuulemma toiveemme on kuultu. Myöskin olen sanonut, että keräiltävät lelut voisi olla kiva lahja. Esimerkiksi siis dublo legot ja puinen junarata. Ne kestävät käytännössä ikuisuuden ja varmasti tulevat olemaan mieluisia leluja. Lelut meillä muutenkin on tällähetkellä mallia vauva, joten en tiedä kuinka ne enää ensi keväänä kiinnostavat. 

Vaatteet toki ovat myös hyvä lahja ja lähipiiri varmastikkin jo tietää minkä tyylisiä vaatteita pojallamme on. Mieluusti aina yhden koon isompaa vaatetta, niin ei ainakaan ehdi käydä heti pieneksi. Kyseessä kun on ensimmäinen lapsemme, puuttuu meiltä myös paljon kaikkea isompien lapsien juttuja, kuten lastenastiat, ensi aterimet, potta, satukirjat, taapero lelut, pihalelut ja mitä kaikkea näitä nyt on.

Minäkin kirjoitin joulupukille. Toivoin nimittäin uutta rannekelloa. Sellaista hieman arkisempaa, jota voisin pitää käytännössä aina ranteessa. "Pukki" oli tämänkin toiveen kuullut ja kello komeileekin nyt jo ranteessa! I ihanuus toi sen tuliaiseksi. Voi miten ihana! <3
Toivoin myös uutta käsilaukkua. Minulla ei ole mitään sellaista hieman isompaa laukkua, vaan kamat kulkee aina hoitolaukussa tai marimekon isossa kangaskassissa mukana. Joku tyylikkäämpi "hoitolaukku" olisi mieluinen. Kassissa voisi vaikka lukea MK ;) 

Olen itse ostanut vasta yhden joululahjan. Muutama hyvä idea on mielessä, mutta siis vasta idea. Tykkään käydä jouluostoksilla niin, että pyörin kaupoilla ja mietin, että mikähän olisi kenellekkin kiva. Ei lahjojen ostaminen netistä ole yhtään niin mukavaa, sillä siitä puuttuu se fiilis. Täytyisi siis nyt vaan lähteä lahjaostoksille.

Pidän lahjojen antamisesta. Se on aina yhtä jännittävää, kun näkee jonkun avaamassa sinun antamaasi lahjaa ja näet hänen reaktionsa. Muutamana vuonna olen ollut niin malttamaton, että olen antanut I:lle joululahjan jo ennen joulua ja suunnilleen pakottanut hänet avaamaan sen. Jos hän ei ole suostunut olen yrittänyt vihjailla, mitä paketista löytyy, vaikka toinen haluaisi pitää yllätyksen aattoon saakka. En kestä nimittäin sitä salailua ja jännitystä! Viime jouluna sovittiin, että kumpikaan ei osta toiselle mitään lahjaa. Kuinka sitten kävikään.. Molemmat saivat yllätyslahjat jouluaattona! Hehee! 

Jouluinen banoffee

Vietettiin vauvajengin pikkujouluja (ilman vauvoja tälläkertaa) ja tottahan herkkujenkin piti kuulua teemaan. Päätin kokeilla suositusta banoffeesta jouluista versiota ja koeversioni pääsikin sitten pikkujouluihin kuulemaan arvostelut. Tykätty ja pidetty! Tätä herkkua on siis meillä myös jouluna ja ajattelin jakaa helpon ja nopean ohjeen myös teidän kanssanne.

Tarvitset:

250g Piparia
100g Voita
1 tlk Karamellisoitua maitoa
2 dl Vispikermaa
1 tl Vaniliinisokeria
1-2 rkl Kanelia
500g Karpaloita (puolukoita)

Murskaa piparit muruiksi ja sekoita sulavoi sekaan. Sekoita kunnolla. Kaada keksimurut irtopohjavuokaan ja levitä tasaiseksi. (Tämän toki voisi tehdä myös valmiiksi pienempiin annoskuppeihin tai itse olen monesti tehnyt suoraan tarjoiltavalle astialle ja tällöin käyttänyt vain irtopohjavuuan reunaa apuna.)

Piparimurupohjan päälle levitetään karamellisoitu maito. (Levitystä saattaa helpottaa, jos pohja on hiukan ehtinyt jähmettyä.) Ja tämän jälkeen lisätään karpalot tasaisesti.

Vatkaa kerma ja mausta se vaniliinsokerilla ja kanelilla. Kanelia voi laittaa oman maun mukaan. Levitä kermavaahto karpaloiden päälle tasaiseksi kerrokseksi ja koristele kakku haluamallasi tavalla. Itse käytin karpaloita ja murustelin piparia pinnalle.

Kakku on ehkä hiukan parempaa kun se on saanut yön yli maustua jääkaapissa.

Mokkasiinit pieniin jalkoihin

Muutama viikko sitten juhlittiin ystäväni tyttären ristäisiä. Kauniin nimen lisäksi lapsi sai myös upeita lahjoja, jotka toivottavasti säilyvät myös muistona aikuisuuteen saakka. Mekin halusimme antaa tytölle lahjaksi jotain käyttötavaraa, josta mahdollisesti jäisi lapselle itselleen myös muisto. Joten siis lahjamme pienokaiselle oli For minis and mommies-mokkasiinit. Törmäsin itse näihin For minis and mommies-mokkasiineihin instagramissa ja ihastuin heti. 

Mokkasiineja tilatessani otin yhteyttä Päiviin ja postaus onkin nyt toteutettu yhteistyössä hänen kanssaan.

Mokkasiinit on Suomalaista käsityötä ja ne on valmistettu korkealaatuisesta, pohjoismaisesta ja ekologisesti valmistetusta nahasta. Nahka on kestävää ja pehmeää, eikä pinta ole liukas, joten se sopii loistavasti pieniin vilkkaisiin jalkoihin. Mokkasiinien taustalla häärii siis Päivi, joka onkin luonut laajan valikoiman hurjan söpöjä ja erilaisia töppösiä. Valikoimasta löytyy myös tuttinauhoja ja naisille kaulakoruja. Mokkasiinit on kaikki niin mageita, että on vaikea valita yhdet. Tytölle halusin ehdottomasti tyttömäiset mokkasiinit. Monista vaihtehdoista päädyin loppujenlopuksi näihin mustavalkoisiin hiiohoi mokkasiineihin söpöine rusetteineen. Luulen, että näistä pitää molemmat, äiti ja tytär.

Tahdon ehdottomasti myös Eikalle mokkasiinit ja meinasin pukinkonttiin ne hänelle hommata. Ajattelin tilata kokoa 6-12 kuukautta, eli tulisi heti käyttöön. Meillä on aika liukkaat lattiat, joten nahkapohjaiset mokkasiinit ovat aivan loistava ja hyvännäköinen apu ja turva kävelyn ja liikkumisen opettelussa. En vain nyt osaa päättää, että millaiset. Hieman olen kallistumassa raidallisten hiiohoi mokkasiinien puoleen, mutta kun niitäkin löytyy kahdessa eri värissä, mustat vai ruskeat. Niin että kummat?! Toisaalta perinteisetkin mokkasiinit miellyttävät silmääni ja nyt oli uutuutena tullut viiksikoristeiset Movember aiheiset mokkasiinit ja tuttinauha pienille herroille. Ääh! Valinta on niin vaikea. Entäs jos ottais jokaista paria yhdet? :) Alla muutama ihanuus, mutta käykääs kurkkaa nettisivuilta tai instagramista lisää.

 Pikku kuvat: Instagram, forminisandmommies

Liikettä ja valoa

Viikko taas hujahti silmissä. Viimeviikolla vauva hoksasi nousta polvilleen tukea vasten. Eilen hän hoksasi konttausasennon. Meno on siis vilkastunut, joten minunkin päiväni kuluvat vilisten. Eikalla ei ole minkäänlaista tasapainoa, eikä hän osaa tietenkään yhtään hallita alastuloaan. Häntä ei oikein uskalla jättää vahtimatta, ettei vaan satu pahemmin. Olen kyllä ihan sitä mieltä, että voisi ensin opetella istumaan, ennenkuin edes lähtee yrittämään seisomista.

Alkuviikko oli yhtä kiukkua ja huutoa. En tiedä mikä mätti. Ei ne hampaat ainakaan vielä puhjenneet. huoh. Unet olivat todella levottomia ja nukkumaan menemisessäkin kesti välillä puolitoista tuntia. Syöminen takkusi myös. Suoraa huutoa ruoka suussa ja ruokaa joka paikassa. Hieman koeteltiin siis äidinkin hermoja. Kun on tottunut kilttiin lapseen, tuntui tämä alkuviikon meno aivan mahdottomalta. Onneksi lauantaina pääsi hieman rentoutumaan ystävien kanssa ja I sai nauttia isä&poika ajasta tyytyväisen lapsen kanssa. 

Olenkin jo aikaisemmin maininnut meidän keittiön valojen askartelusta. Muutama viikko sitten valot saatiin asennettua paikoilleen. Eli siis kyse oli työ-/tunnelmavaloista. Keittiön yläkaappien alle ja päälle asennettiin himmentimellä toimivat LED valot. Koko keittiön ilme muuttui aivan toisenlaiseksi ja nyt oikeasti näkeekin jotain. Työvalot todellakin tuli tarpeeseen. 3,5 metriä korkeaan keittiöön kattovalaisimen tuoma valo hukkuu liiaksi. Valo, joka suoraan valaisee työtason on kyllä aika ehdoton, jos edes hieman laittaa kotona ruokaa tai leipoo. Ylävalot ovat kiva lisä ja kaunis yksityiskohta. Korkeassa keittiössä ne tulevat hyvin esille ja muuttavat koko tilan. 

Kattoremonttikin on muuten saatu päätökseen. Muutama ylläri matkalla tuli vastaan ja ruoteita jouduttiin paikkapaikoin korjailemaan. Katolta löytyi myös kohta, jossa olikin alushuovan sijaan käytetty muovimattoa (loistoideoita), mutta nyt on korjattu katto ja asennettu uudet tiilet. Saa sataa vaikka pieniä mummoja taivaalta, ei haittaa enää meitä. Talon ulkonäkökin muuttui suuresti. Talo näyttää nyt paljon ryhdikkäämmältä ja ehkä hieman suuremmaltakin.

Isänpäivä

Isänpäivä vai isäinpäivä? Kumpi se oikein on? 

Mun piti kirjoittaa hieno kirjoitus isistä ja isyydestä, mutta en osannut purkaa mun ajatuksia sanoiksi niin, että joku ymmärtäisi mitä haluan sanoa. Kuitenkin ajatuksena oli kutakuinkin lasten supersankari, jonka kanssa pienet tyttäret haluaa naimisiin ja pienet pojat haluaa juurikin hänen kaltaisekseen. Aikuisena pojat muistuttavat isiään ja tyttäret huomaa aviomiehiensä muistuttavan isiään. Vielä aikuisenakin oma isä on jonkinlainen arjen supersankari, vaikka nykyään jo tietää, ettei hänellä olekkaan yliluonnollisia kykyjä, eikä kolikonkadotus temppu ollutkaan oikeata taikaa. 

Nyt oli I:n ensimmäinen isänpäivä. Juhlittiin häntä, sekä myös tottakai isoisää ja pappaa. Käytiin ravintolassa syömässä, kahviteltiin ja istuttiin iltaa porukalla. Mukavan leppoisa sunnuntai. 

I on ihana isä. Hän huolehtii pojastaan, toivoo hänelle vain parasta ja suojelee häntä maailman pahuudelta. (Kuten lisäaineilta ja sokerilta. Heh!) Hän hoitaa, laulaa, leikkii, opettaa, naurattaa, kylvettää, syöttää, pukee, silittää, pussaa, halaa, nukuttaa, tuudittaa, rauhoittaa ja kaikkein tärkeintä, rakastaa lastaan. En parempaa isää olisi voinut lapselleni saada. ❤️ Kiitollinen siitä.

Viikonloppu oli muutenkin kovin mukava. Perjantaina perheen kesken saunottiin ja syötiin hyvää ruokaa viinilasin kera. Lauantaina kotoiltiin ja illalla juhlittiin pientä tyttöä ja hänen uutta kaunista nimeään. Mukavaa viikonloppua hieman vain varjosti minun ja Eikan flunssa. Molemmat ollaan hieman köhäisiä ja räkäisiä. Eikalla vielä lisäksi taas hampaat kiusoittelee ja varsinkin unien aikaan kiukuttaa. Syli onkin ollut nyt paras paikka nukahtaa. Eikan hampaat ovat todellakin tehneet jo pitkään tuloaan, mutta läpi asti ei vielä ole yksikään hammas tullut. Ikävää. Kutina ja paineentunne varmasti helpottaisi kun hammas vain tulisi läpi asti.

Kymmenen kyssää

Perheentuvan Janicalta sain kymmenen kysymyksen haasteen. Kiitos siitä! Näihin on aina niin hauskaa ja mukavaa vastata. 

Eli Janica on keksinyt minulle kymmenen kysymystä, vastaan niihin, keksin uudet kysymykset ja haastan muutaman bloggaajan vastaamaan kysymyksiini. 

Pidemittä puheitta siis haasteen kimppuun.

 1. Jos perustaisit yrityksen, millainen se olisi?

No uskoisin, että ravintola-alan yrityshän se olisi. Jokin minun näköiseni, eli rento, mutta tarkkaan harkittu. Asiakaslähtöisellä ja maanläheisellä fiiliksellä. 

2. Oletko joskus "kääntänyt kelkkasi" eli tehnyt jotain sellaista mitä et ikinä olisi osannut kuvitella tekeväsi?

Kyllä. Varsinkin lapsen syntymän jälkeen olen huomannut, että on monta asiaa, joita vannotin olla äitinä tekemättä tai lupasin nimenomaan tehdä, on mennyt aivan päinvastoin. Esim. Olin alunperin sitä mieltä, että lapsi nukkuu alusta asti koko yön aina omassa sängyssä, mutta kas kummaa, edelleen melki joka aamu herään Eikan vierestä, vaikka hän iltaisin omaan sänkyyn nukahtaakin. 

3. Mitä harrastat?

Vaikean raskauden ja lapsen saannin takia urheilulliset harrastukset ovat jääneet vähemmälle (Toki nyt olen alkanut korjaamaan sitä tilannetta), mutta tällähetkellä voisin sanoa harrastavani blogin-kirjoittamista ja lenkkeilyä, sekä lapsen kanssa muskaria ja vauva-uintia. Mieheltäni kysyttäessä vastaus olisi varmastikkin lastenvaatekutsuja. 

4. Millainen olit teini-ikäisenä?

Kamala! Se kuvaa hyvin.

5. Onko kodissasi jokin kohta tai paikka, mihin haluaisit tehdä muutoksia?

No sanotaanko vaikka niin, että ei ole kovin montaa kohtaa tai paikkaa, mihin niitä en haluaisi tehdä. Remontti ja sisustaminen on vielä kesken ja osa tavaroista hakee edelleen paikkaansa.

6. Mitä toivot joululahjaksi?

No olen nyt hieman haaveillut uudesta rannekellosta ja käsilaukusta.

7. Oletko optimisti vai pessimisti? Vai kenties realisti?

No olen kyllä aivan täysin optimisti. Joskus liiankin.

8. Kuinka monta tuntia nukut yössä?

7-9 tuntia. Yleensä yhdellä herätyksellä.

9. Mitä tekisit isolla lottovoitolla?

Maksaisin kaikki lainat pois. Palkkaisin remonttimiehet ja remontoisin talon kerralla kuntoon. Ja matkustelisin. Saattaisin vähän sijoitellakin. 

10. Mitä luonteenpiirrettä et haluaisi "periytyvän" lapsillesi?

No mullahan on itsekuria niin vähän, että sitä ei siis käytännössä ole ollenkaan. Joten toivon, että lapsiltani sitä löytyisi. Äkkipikaisuus. Malttamattomuus. 

Ja sitten minun kysymykset:

1. Mielestäsi epämukavin kotityö?

2. Jos saisit kolme toivomusta, mutta et saisi toivoa itsellesi mitään, mitä toivoisit? 

3. Milloin viimeksi sinua hävetti ja miksi?

4. Millainen on sinun unelmiesi joulu?

5. Entä joulun lemppari herkut?

6. Minne haluaisit matkustaa?

7. Oletko taikauskoinen?

8. Oletko lähiaikoina oppinut jotakin uutta? Mitä?

9. Kuinka rentoudut?

10. Mikä/mitkä ovat paheesi?

Haastan 

Miian, keep it simple xoxo

Jonnan, ihan vaan MÄ

Marin, Siltakulma

Mukavaa viikonloppua ja tunnelmallista isänpäivää! :)

Ehtiväinen ryömijä

Eikalla on kova vauhti päällä, eikä enää ole kynnykset tai matot esteenä. Hän ehtii joka paikkaan ja tottakai kiinnostaa kaikki muu kuin lelut, jotka pyörivät lattialla. Pistorasiat, johdot, pönttöuunit, takkavälineet, pöytien ja tuolien jalat, lattialistat, koiran ruokakupit, kenkäteline ja mikä tahansa mikä tulee vastaan. Paitsi lelut. Tai kyllä nekin hetken aikaa jaksaa kiinnostaa.

Tällä viikolla on keretty kahdesti uimaan Mopsin vesikupissa, löydetty nokiset takkavälineet, maisteltu hirsien välistä villaa (vai mitä lie heinää), revitty lehtitelineen lehtiä ja siis nyt on vasta tiistai. Ei tarvitse kuin käydä keittiössä kääntymässä, saati vessassa, niin jo sitä on ehditty "pahantekoon".

Lapsi on myös jatkuvasti jumissa jossain, sillä peruutustaito uupuu vielä kokonaan. Ahtaasta välistä pois halutessaan hän yrittää kääntyä napansa ympäri vaihtaakseen menosuuntaa, mutta näin tehtyään hän yleensä on vielä pahemmin kiikissä ja pää kolisee mennessä. Milloin saa olla pelastamassa keinutuolin alta, milloin lampun ja lipaston välistä tai jostain muusta pienestä kolosta, minne hän on tutkimusmatkallaan joutunut. 

Nyt E on alkanut jo hieman kurkottelemaan ylöspäin. Vielä hän ei ole polvillaan, mutta vatsa irtoaa jo maasta ylöspäin pönkätessä. Ei välttämättä kauan mene, kun hän yrittää seisomaan. Ei voi tietää, mutta tätä asiaa silmällä pitäen tilasin meille uuden sohvapöydän. Nykyinen on vanhasta hirren lankkulattiasta rakennettu, painava ja hieman kiikkerä, yksilö. Pelkään, että kun hän siihen tukee ja nojaa, niin kaatuu koko pöytä hänen päälleen. Uusi pöytä on turvallisesti pyöreä, joten eipä ole teräviä kulmiakaan varottavana.

Ellos.fi

Huomenna saadaan ihana pieni prinsessavauva hetkeksi hoitoon ja illalla pääsen hikoilemaan spinningiin pitkästä aikaa. Loppuviikoksi on taas touhua ja tohinaa ja viikonloppuna pääsemme juhlistamaan pienen tyttösen uutta, vielä salaista, nimeä. Sunnuntaina vietetään isänpäivää. Se onkin I:n ensimmäinen. Ollaan varattu ravintolasta pöytä isänpäivälounaalle ja sisko on kutsunut vielä heidän luokseen kahville myöhemmin iltapäivällä. Katsotaan josko me vielä Eikan kanssa keksittäis jotain kivaa iskälle isänpäiväksi.

Ruokailua

Vaikean syöttötuolin valinta - kriisin jälkeen päädyin loppujen lopuksi tanskalaiseen Flexa tuoliin. Tuoli miellytti silmää ja vaikutti yksinkertaiselta ja toimivalta. Tätä se myös on. Nyt muutamien viikkojen käytön jälkeen voin sanoa, että on kyllä onnistunut valinta. 

Istuinosa on kovaa muovia ja se on todella helppo pitää puhtaana. Muuten tuoli on puuta. Itse en löytänyt suomesta jälleenmyyjää, joka olisi myynyt tuoliin kuuluvaa pehmustetta, mutta meillä ainakin on pärjätty ihan hyvin ilman. Vauvasetin mukana tuli valjaat, jotka tukevat hyvin lasta, joka ei vielä istu itsekseen (niinkuin meillä) ja pitävät aktiivisenkin lapsen takapuolen penkissä kiinni. Vauvasetin poistamalla ja jalkoja lyhentämällä tuolista saa kätevän juniorituolin. Tuoli on mielestäni kaikinpuolin toimiva ja lisäksi näyttää hyvältä. 

Eikka syö kiinteää ruokaa kolmesti päivässä. Lounas, välipala ja iltapuuro. Hyvän ruokahalun omaava lapsi syö kaikkea ja suuria määriä. Olen pääsääntöisesti tehnyt vielä kaikki lapsen ruuat itse, mutta marja- ja hedelmäsoseita olen jonkin verran ostanut valmiina kaupasta. Kaikki perusmaut on käyty jo läpi ja nyt ollaan jo ruokiin lisätty mausteita, kuten sipulia, valkosipulia, pippuria, paprikajauhetta ja currya. Karjanlanpaisti on Eikan lempiruokaa! Eikka syö periaatteessa samaa ruokaa kuin me, mutta toki muunneltuna se hänelle sopivaksi. Suolaa ei siis käytetä ollenkaan, mausteita vähemmän ja esimerkiksi makaronilaatikon munamaito oli lapsen versiossa tehty korvikemaitoon. 

Onhan tuo syöminen aika sotkuista puuhaa välillä ja sotkuisemmaksihan se vain muuttuu, kun päästään siihen vaiheeseen, että lapsi opettelee itse syömistä. Pakko kyllä hommata jonkinlainen tabletti pöydän suojaksi. Meillä kun vielä on keskellä pöytää rako, niin sieltä raosta on ärsyttävä siivota sitä ruokaa. Ja ehkä muoviläpyskä suojaisi tulevaisuudessa myös mahdollisilta haarukan iskeymiltä.