Liikettä ja valoa

Viikko taas hujahti silmissä. Viimeviikolla vauva hoksasi nousta polvilleen tukea vasten. Eilen hän hoksasi konttausasennon. Meno on siis vilkastunut, joten minunkin päiväni kuluvat vilisten. Eikalla ei ole minkäänlaista tasapainoa, eikä hän osaa tietenkään yhtään hallita alastuloaan. Häntä ei oikein uskalla jättää vahtimatta, ettei vaan satu pahemmin. Olen kyllä ihan sitä mieltä, että voisi ensin opetella istumaan, ennenkuin edes lähtee yrittämään seisomista.

Alkuviikko oli yhtä kiukkua ja huutoa. En tiedä mikä mätti. Ei ne hampaat ainakaan vielä puhjenneet. huoh. Unet olivat todella levottomia ja nukkumaan menemisessäkin kesti välillä puolitoista tuntia. Syöminen takkusi myös. Suoraa huutoa ruoka suussa ja ruokaa joka paikassa. Hieman koeteltiin siis äidinkin hermoja. Kun on tottunut kilttiin lapseen, tuntui tämä alkuviikon meno aivan mahdottomalta. Onneksi lauantaina pääsi hieman rentoutumaan ystävien kanssa ja I sai nauttia isä&poika ajasta tyytyväisen lapsen kanssa. 

Olenkin jo aikaisemmin maininnut meidän keittiön valojen askartelusta. Muutama viikko sitten valot saatiin asennettua paikoilleen. Eli siis kyse oli työ-/tunnelmavaloista. Keittiön yläkaappien alle ja päälle asennettiin himmentimellä toimivat LED valot. Koko keittiön ilme muuttui aivan toisenlaiseksi ja nyt oikeasti näkeekin jotain. Työvalot todellakin tuli tarpeeseen. 3,5 metriä korkeaan keittiöön kattovalaisimen tuoma valo hukkuu liiaksi. Valo, joka suoraan valaisee työtason on kyllä aika ehdoton, jos edes hieman laittaa kotona ruokaa tai leipoo. Ylävalot ovat kiva lisä ja kaunis yksityiskohta. Korkeassa keittiössä ne tulevat hyvin esille ja muuttavat koko tilan. 

Kattoremonttikin on muuten saatu päätökseen. Muutama ylläri matkalla tuli vastaan ja ruoteita jouduttiin paikkapaikoin korjailemaan. Katolta löytyi myös kohta, jossa olikin alushuovan sijaan käytetty muovimattoa (loistoideoita), mutta nyt on korjattu katto ja asennettu uudet tiilet. Saa sataa vaikka pieniä mummoja taivaalta, ei haittaa enää meitä. Talon ulkonäkökin muuttui suuresti. Talo näyttää nyt paljon ryhdikkäämmältä ja ehkä hieman suuremmaltakin.

Katto

Kartano alkaa jo pikkuhiljaa muistuttamaan ja vaikuttamaan kodilta. Tavarat ovat melkein löytäneet paikoilleen ja sisustuskin on jo hieman valmiimpi. Toki ajatuksissa hommat on ihan vielä kesken ja todellisuudessakin seinällä tönöttää hyllyt vielä tyhjänä, mutta eihän kaikkea todellakaan voi heti valmiiksi saadakkaan. Eikä tarvitsekkaan. Paljon on vielä "mä haluun"-juttuja ja suunnitelmia mietittäväksi ja toteutettavaksi. Mutta hyvin ollaan kuitenkin jo kotiuduttu.

Suurimmat remontit alkaa tältäerää olla vähäksi aikaa ohi. Kattoremontti tosin on juurikin meneillään, mutta sen hoitaa ammattimiehet, joten meidän ei tarvitse siihen puuttua. Pientä hommaahan tässä kyllä on. Pitäisi ainakin vähän eteisen toista tuulikaappia eristää ennen talvea, keittiön valaistusta pitäisi askarrella ja säilytystiloja fixailla. Seuraava isompi remppakohde onkin sitten varmaan lastenhuone. Sillä ei vielä tosin kova kiire ole, mutta ajattelimme, että jos sen sitten joulun jälkeen ottaisi asiaksi. Pikkuhiljaa, niin ei tarvitse kiireessä tehdä.

Tosiaaan kattoremontti. Ei niin edustavat, eikä niin hyväkuntoisetkaan, sammaleesta vihreät kattotiilet vaihdetaan uusiin. Tiilet ovat luultavamminkin kutakuinkin 50-luvulta, eikä niitä ole varmaankaan milläänlailla huollettu tai kunnostettu sen jälkeen. Myös piippujen pellitykset ja kattotikkaat uusitaan. Päällisin puolin siis remontoidaan, sillä kattorakenteet ja alushuopa vaikuttavat ehjiltä ja toimivilta (Toivottavasti ei yllätyksiä löydy!). Katto tosiaan on käytännössä aivan vihreä, sillä sammalta on todella runsaasti. Katolla kasvaa jopa pieni puu. Haha! Uudet tiilet tekevät kyllä koko talosta aivan eri näköisen. En malta odottaa lopputulosta!