Lastenhuoneen remontti

Varmaan moni blogin lukija tietääkin, että meillä on tehty lastenhuoneen remonttia. Se aloitettiin jo tammikuussa, mutta kiireistä ja motivaatiopulasta johtuen se ei tammikuun jälkeen edennyt lainkaan. Heinäkuussa kuitenkin taas alkoi tapahtua ja nyt viimein huone on saatu valmiiksi. Vain kalusteet enää puuttuu. Eikka on nukkunut omassa huoneessa nyt jo reilun parin viikon verran, eikä ongelmia sen suhteen ole ollut. Pieni mies on innoissaan omasta huoneesta ja jotenkin kummallisesti hän heti hoksasi, mistä on kyse.

Lastenhuoneen seiniltä revittiin tapettia laskujeni mukaan 14 kerrosta ja lisäksi ainakin kolme pinkopahvi kerrosta. Ei niin helppo urakka kuin mitä voisi luulla. Tapetit ja pahvit oli kiinnitetty rautanauloilla ja niitä ei todellakaan oltu säästelty. Naulojen ja niittien alta tapetin repiminen oli hidasta nyhläämistä ja sotkuisaa puuhaa. Pöly oli aikamoinen.

Kun seinät vihdoin saatiin hirrelle, asennettiin seinille kyprokkilevyt. Osa seinistä sai mustavalkoista kuviotapettia pintaan ja osa maalattiin valkoiseksi. Yhteen nurkkaan jäi tumma hirsiseinä näkyville. Ikkunan ja ovien karmit piti repiä irti ja rakentaa uudet.

Katto oli kokenut luultavasti pienen nokionnettomuuden ja se oli hivenen musta. Pelkkä pesu ei riittänyt, vaan katto piti maalata kolmesti, jotta pinttynyt noki peittyi. Kattolistat uusittiin myös.

Pönttöuuni olikin sitten aikamoinen projekti. Vanhaa maalia poistettiin pinnasta yhteensä viikon verran. Kokeilimme hiomakonetta, soodapesuria ja maalinpoistoa, mutta ei onnistunut. Lopulta rälläkän ja kuumailmapuhaltimen avulla maalipinta alkoi irrota. Sotku oli järkyttävä ja urakka melkoinen. Nyt kuitenkin pönttöuuni näyttää mielettömän hyvältä kiiltävän mustana.

20 neliöisessä huoneessa on tällähetkellä pojan pinnasänky ja lipasto vaatteille. Lelut on ängetty yhteen nurkkaan. Paljon jää siis huoneeseen tilaa leikkiä. Olen kuitenkin kaavaillut taaperolle tiipiitä yhteen nurkkaan ja keinua toiseen. Puolapuut kiinnostavat myös, mutta saattaa olla vielä turhan riskialtis juttu. Pitäähän lastenhuoneen kuitenkin olla turvallinen paikka lasten leikkiä.

Huoneesta tuli kyllä juuri sellainen kuin ajattelinkin. Ehkä jopa hieman parempikin. Nyt sitten vain täytyy alkaa sisustamaan. 

Neuvolakuulumisia ja pesänrakennusta

Raskausviikko 32 lähenee loppuaan ja tänään kävin neuvolassa katsastamassa tilannetta. Vauvalla on kaikki hienosti. Hän hengailee masussa pää alaspäin ja hän kasvaa hyvin. Hieman keskikäyrän alapuolella niinkuin veljensäkkin silloin. Syke oli keskiarvolta 140 ja kuului selkeästi. 

Oma vointi ja jaksaminen on välillä koetuksella. Lämpö lisää huonoa oloa ja supistuksia. Johtunee varmaankin nesteen kertymisestä. Enemmän pitäisi juoda vettä, mutta myönnettäköön, että tahtoo unohtua. 

Hemoglobiini on 122, eli se oli hyvä, mutta verenpaine oli koholla. Varsinkin alapaine. Sitä kuulemma pitäisi nyt seurata ja jos ilmaantuu mahdollisia muita raskausmyrkytyksen oireita, pitää heti ottaa yhteyttä neuvolaan tai äitipolille. Muistaakseni Eikkaa odottaessa oli ihan sama juttu. Eikasta verenpaineeni nousi hieman loppua kohden ja juuri ennen synnytystä arvot olivat muutaman viikon todella korkeat. Ei kuitenkaan raskausmyrkytystä. Menen kahden viikon päästä kuitenkin ylimääräiselle neuvolakäynnille, jossa lähinnä tarkistetaan verenpaine.

Neuvolasta tarttui matkaan lippusia ja lappusia, jotka pitäisi täyttää sairaalaa varten. Toiveita ja ajatuksia synnytykseen liittyvissä asioissa. Omista ajatuksistani kirjoitinkin tässä postauksessa. Papereissa oli myös kohta, johon tulisi kirjoittaa  nimi tytölle ja pojalle mahdollista hätäkastetta varten. Ihan ei olla vielä nimiä keksitty, mutta hyviä vaihtoehtoja meillä onneksi jo on.

Eikkaa odottaessa minuun iski pesänrakennusvietti, jonka seurauksena siivosin neljä päivää kotia lattiasta kattoon. Järjestelin kaapit ja heiluin höyrypesurin kanssa. Pesuhuoneenkin siivosin kahdesti, että varmasti tuli puhdasta. 

Nyt pesänrakennusvietti on kohdistunut lastenhuoneeseen, jonka remontointi on parhaillaan käynnissä. Valitettavasti homma on sellaista, että minä en voi oikein remontissa auttaa. Lähinnä vain siis suunnittelen ja remontin jälkeen sisustan. 

Ärsyttävää katsoa vierestä kun muut remontoi, joten minäkin käärin hihat ja laitoin heilumaan. Meidän pikkuinen "kakkos" vessa kaipaa pintaremonttia ja päätin aloittaa sen nyt. Tapettia, maalia, lattiaa ja muutama kaakeli. Enköhän ainakin osasta selviydy ihan itseksenikin. Kiva saada jotain omaa, erilaista, puuhaa ja tekemistä kun Eikka nukkuu. Ja pääseepähän vauvan takapuolta pesemään sitten "uuteen" vessaan. 

Nyt painun nukkumaan. Jospa sitä tulisi nukuttua edes muutama tunti hyvin tänäyönä. 
Kauniita unia.

Vuosi 2015 - Instagram hetkiä

Kuluneeseen vuoteen mahtuu paljon. Paljon pieniä asioita ja jopa niitä kaikkein suurimpia asioita. Yhdellä sanalla kuvattuna vuosi oli onnellinen. Useammalla sanalla sanottuna vuosi oli myös jännittävä, pelottava, haasteellinen, toiveikas, raskas, odottava, iloinen, surullinen, opettavainen ja mitä kaikkea muuta. Tänä vuonna tapahtui suuria asioita. Kaikkein suurimpana vanhemmuus. Se toi mukanaan paljon uutta ja erilaista, jotain aivan  tuntematonta, josta nyt on jo pikkuhiljaa alkanut pääsemään jyvälle. Vanhemmuus on muuttanut meitä ja meidän tulevia vuosia suuresti. Tämä vuosi siis muutti käytännössä kaiken.

Alkuvuosi meni odotellessa. Yli neljä kuukautta olin kotona ja me mieheni kanssa odotimme. Välillä toivoin tosissani, että kaiken olisi voinut peruttaa, sillä oma vointini oli kamala. Oli rankkaa jäädä kotiin vain odottamaan. Päivät ei kuluneet, kun mitään ei voinut tehdä ja ajatukset pyörivät vain yhdessä asiassa. Odotusaika tuntui ikuisuudelta. Mutta odotus onneksi palkittiin suuresti huhtikuussa. Saimme täydellisen pienen pojan, joka on jo nyt opettanut meille niin paljon ja jota rakastamme enemmän kuin mitään muuta.

Olen saanut uusia ystäviä ja uuden suloisen kummilapsen. Ystäväni ovat saaneet lapsia. Yhteensä 9 lasta on syntynyt ystävilleni vuonna 2015 ja yhtä odotetaan syntyväksi helmikuussa. Huikeaa! Varsinainen vauvavuosi. 

Kun on koko vuoden ollut kotona ja viikonloput ovat olleet siis vapaita, on ehtinyt paljon viettää aikaa myös ystävien kanssa. Useimmiten ruuan ääressä (ainakin kuvista päätellen). Tänä vuonna on tajunnut perheen ja ystävien merkityksen toisella tavalla. Kuinka onnekas on perheestä ja ystävistä, jotka ovat lähellä. Heistä on suuri apu ja turva, varsinkin tässä elämäntilanteessa. 

Elokuussa tapahtui taas suuria. Ostimme talon. Talon josta pidämme ja jossa viihdymme, eli siis ostimme kodin. Heti ensisilmäyksellä ihastuimme taloon ja edelleen olemme sen lumoissa. Se tuntuu kodilta ja sitä se todella on. Meidän Villa Unelma. Remontoimme viisi viikkoa yötäpäivää ja vielä on paljon tekemistä, mutta pikkuhiljaa saamme talosta meidän näköisemme.

Lapsen kanssa aika on mennyt nopeasti. Liiankin nopeasti. Vauva on kadonnut ja tilalle on tullut taaperoa muistuttava pieni ukkeli. Jotain vauvan ja taaperon väliltä. Tuo pieni mies vain kävelee tukea vasten joka paikkaan. Pöydältä sohvalle, sohvalta tikkaille, tikkailta keinutuolille ja sitä rataa.

Minun vuoteeni on siis mahtunut paljon, vaikkapa vain pienen ihmisen verran. Toivon ensivuodesta yhtä onnellista vuotta ja paljon iloisia hetkiä.

Onnellista tulevaa vuotta myös teille kaikille!

Katto

Kartano alkaa jo pikkuhiljaa muistuttamaan ja vaikuttamaan kodilta. Tavarat ovat melkein löytäneet paikoilleen ja sisustuskin on jo hieman valmiimpi. Toki ajatuksissa hommat on ihan vielä kesken ja todellisuudessakin seinällä tönöttää hyllyt vielä tyhjänä, mutta eihän kaikkea todellakaan voi heti valmiiksi saadakkaan. Eikä tarvitsekkaan. Paljon on vielä "mä haluun"-juttuja ja suunnitelmia mietittäväksi ja toteutettavaksi. Mutta hyvin ollaan kuitenkin jo kotiuduttu.

Suurimmat remontit alkaa tältäerää olla vähäksi aikaa ohi. Kattoremontti tosin on juurikin meneillään, mutta sen hoitaa ammattimiehet, joten meidän ei tarvitse siihen puuttua. Pientä hommaahan tässä kyllä on. Pitäisi ainakin vähän eteisen toista tuulikaappia eristää ennen talvea, keittiön valaistusta pitäisi askarrella ja säilytystiloja fixailla. Seuraava isompi remppakohde onkin sitten varmaan lastenhuone. Sillä ei vielä tosin kova kiire ole, mutta ajattelimme, että jos sen sitten joulun jälkeen ottaisi asiaksi. Pikkuhiljaa, niin ei tarvitse kiireessä tehdä.

Tosiaaan kattoremontti. Ei niin edustavat, eikä niin hyväkuntoisetkaan, sammaleesta vihreät kattotiilet vaihdetaan uusiin. Tiilet ovat luultavamminkin kutakuinkin 50-luvulta, eikä niitä ole varmaankaan milläänlailla huollettu tai kunnostettu sen jälkeen. Myös piippujen pellitykset ja kattotikkaat uusitaan. Päällisin puolin siis remontoidaan, sillä kattorakenteet ja alushuopa vaikuttavat ehjiltä ja toimivilta (Toivottavasti ei yllätyksiä löydy!). Katto tosiaan on käytännössä aivan vihreä, sillä sammalta on todella runsaasti. Katolla kasvaa jopa pieni puu. Haha! Uudet tiilet tekevät kyllä koko talosta aivan eri näköisen. En malta odottaa lopputulosta!

Ruokailuhuoneesta

Aina olen haaveillut, että ruokapöytä sijaitsisi muualla kuin keittiössä ja uudessa kodissa sille löytyikin paikka keittiön viereisestä huoneesta. Ruokailuhuone on kivasti yhteydessä olohuoneen kanssa, mutta kuitenkin niin, ettein pöytä sijaitse olohuoneen nurkassa viemässä tilaa.

Ruokailuhuoneesta minulla ei valitettavasti ole ennen kuvia, mutta koitan parhaani mukaan kertoa, miltä se ennen näytti. Kaikki seinät olivat tapetin peitossa. Kahdeksan kerrosta tapettia ja kaksi kerrosta pinkopahvia. Yhdessä nurkassa oli lisäksi vielä jonkinlainen lämpöeristepahvikin, sillä huoneessa on joskus ollut pönttöuuni. Päällimmäisen tapetin päälle oli kauttaaltaan maalattu vaaleanharmaalla maalilla. Ei paha, mutta ei hyväkään.

Halusimme ehdottomasti hirsiseinää näkyviin, joten revimme tapetit ja pahvit kahdelta seinältä. Toiselta vain puoleenväliin saakka. Vaikkei uskoisi, niin oli aika kova työ. Kaikenkaikkiaan meni kolme päivää, ennenkuin seinä miellytti meitä. Pahvin repiminen oli nopeaa, mutta ne miljoonat naulat ja niitit, joilla pahvit oli kiinnitetty hirteen, oli todella veemäistä nyppiä irti seinästä. Eikä niitä voinut seinäänkään jättää, sillä niitä oli niin paljon, että se näytti rumalta, varsinkin kun niiden alle jäi aina palanen tapettia/pahvia. Lämpöeristyspahvin (mikälie) alta hirsi oli vaaelampaa ja laikukkaampaa kuin muualta. Värjäsimme hirttä kahvilla, jotta väri hieman tasoittuisi, eikä häiritsisi silmää.

Loput seinäpinnat tapetoimme uudestaan. Ihan vain laiskuuttamme vedimme vanhojen päälle, joten nyt tapettikerroksia on yhdeksän. Lopputulos on loistava, vaikka tapetti oli hieman hankalaa sorttia ja vanhassa talossa ei tietenkään seinät ole suorat. Oli siinä tapetoijalle hieman haastetta. 

Huonekorkeutta on madallettu, mutta silti huoneelle jää korkeutta vielä 280cm. Lattia on alkuperäinen. Se on ymmärtääkseni edellisen asukkaan aikana kaivettu näkyviin ja käsitelty luultavamminkin jonkinlaisella lakalla. Vanhat lattialistat hiottiin ja maalattiin uudelleen. 

Sisustus on vielä hieman kesken. Haluaisin valkoisen puusohvan pöydän toiselle puolelle ja pienempi vitriinikaappi vielä hakee paikkaansa. Ajatuksissa oli hankkia toinen samanlainen isompi vitriini nykyisen viereen. Millähän vain täytän sen toisen vitriinin :) Pöydän ympärille mahtuu tällähetkellä ruokailemaan kahdeksan henkilöä, mutta keittiössä sijaitsevan kalffipöydän ansiosta voi pöytää tarpeen mukaan jatkaa vaikka kahdelletoista. Mahtuu siis isompikin sakki kerralla!

Kodinhoitotila

1900-luvun vaihteessa ei vielä ymmärretty kodinhoitohuoneen päälle. Ei tarvittu pesukoneelle omaa paikkaa, joten meidän kartanostamme puuttui sellainen tila kokonaan. Kaksi vessaa meiltä kyllä löytyy, mutta niihin ei kumpaankaan pesukone mahtuisi mitenkään päin. 

Haluttiin ehdottomasti jonkinlainen kodinhoitotila. Siivouskaappi ja pyykkihuoltotila. Mietimme ensin yhden makuhuoneen muuttamista "kylpyhuoneeksi". Aikanaan kun talo oli ollut vielä paritalo, oli se huone ollut keittiö, joten huoneesta löytyisi viemäri jo valmiiksi, mutta emme halunneet luopua makuhuoneesta ja niin isoa tilaa emme tarvitsisi pyykkäämiseen. Myöskään näin vanhaan taloon ei suositella rakennettavaksi isoja märkätiloja tai laatta lattiaa.

Koska talo on aikanaan ollut siis paritalo, on talossa edelleen kaksi sisääntuloa, vaikka ne samaan tilaan nykyään johtavatkin. Ja tottakai siis myös kaksi naulakkosyvennystä. Kahtahan emme tarvitse, joten toisesta syvennyksestä saimme loistavasti pienen "pyykkituvan". Vanhan keittiön viemäri sijaitsi naulakkosyvennyksen seinän takana, joten viemäri uusittiin ja siirrettiin syvennyksen puolelle. Eristettiin seinät vedenkestävällä iki-levyllä ja lattiaan laitoimme pienen palan muovimattoa. Keittiön puutasoista jäi ylimääräinen pala, joten hyödynsimme sen tähän tilaan. Siihen sai loistavasti Eikalle hoitopöydän.

                                                        

Syvennyksen vieressä on komero, joka ilmeisesti on toiminut viileänä ruokakomerona aikanaan. Ainakin siitä menee suoraan putki pihalle. Komerosta tuli siivouskaappi. Komeron vieressä heti on toisen sisäänkäynnin pieni tuulikaappi. Tämän tilan ajattelimme eristää ja jos joskus hommaisimme siihen kuivauskaapin. Siihen saisi sitten loistavasti ulkovaatteet kuivumaan suoraan kun pihalta tullaan sisälle. Pyykkikori ei enää mahtunut tilaan, mutta syvennystä vastapäätä sijaitsee toinen vessoista ja sinne pyykkikori onneksi mahtuu hyvin! 

Vielä on hieman sisustuksellisestikkin keskeneräistä ja hetki menee ennenkuin tavarat löytää oikeille paikoilleen ja feng shuit :D asettuavat kohdalleen. Vähän kuitenkin taas homma edistyi kun löysin olohuoneeseen verhot. Marimekon harmaa Jurmo-kangas. Ah niin ihana! Kangasta jäi ylimääräistä, joten sain siitä ommeltua vielä tyynynpäällisetkin. 

Laatattaa

Keittiön välitilasta. Alkuperäinen suunnitelma oli kaakeli, mutta sitten ajattelimme sen olevan huono ratkaisu elävän hirsirungon takia, joten välitilalevy olisi kätevämpi. Se on kuitenkin siisti ja yksinkertainen. Siinäpä se! Onko se turhankin yksinkertainen? I halusi ehdottommasti sittenkin laattaa seinään ja minä vain lähinnä mietin budjettia ja sitä, että se hemmetin levy olis nyt nopeemmin valmis. Mutta pakko myöntää, tälläkertaa mies on oikeassa! kaakeli sopii niin paljon paremmin valkoisten puukaappien ja puutasojen kanssa.

Hämmästyksekseni huomasin, että kaakeleitahan on vaikka kuinka paljon erilaisia. Olin vain ajatellut, että haetaan valkoista laattaa, mutta niitä valkoisiakin on het tuhatta erilaista ja myös hintahaarukka on aikamoinen. Huh! Kas kummaa minä valitsin ne kaikkein kalleimmat katsomatta hintaa. Ehkä on onni, etteivät ne käyneetkään meille :) Laatta ei nimittäis saa olla liian paksua, sillä se ei saa tulla korkeammalle kuin ikkunan karmit keittiössä ja kun kaakelin alle vielä tulee levyä ja ilmarakoakin pitää jättää.

Molempien silmää miellytti Cottage seinälaatta. Tykkäsimme erityisesti siitä, että laatan pinta ei ole täysin tasainen ja siitä, että laattaa saa kahdessa eri koossa, joten niitä voi kivasti yhdistää ja latoa "tiilimäisesti" seinään. Valkoisen sijaan väriksi valikoitui vaalean harmaa. Valkoinenhan olisi se tavallisin, turvallisin ja helpoin valinta, mutta kun meillä nyt keittiössä on valkoinen lattia, valkoiset seinät ja valkoiset kaapit, niin jospa tälläkertaa jokin muu väri. Keksimme käsitellä keittiössä olevan vanhan kivimuurin vaalen harmaalla Tikkurilan Tunto Karhea-maalilla, joten saadaan harmaata väriä muuallekkin keittiöön.

k-rauta.fi

Tähän sävyyn me päädyttiin.

Kuulumisia kiireen keskellä

Kiirettä meinaa olla! Kaikki on aika hujanhajan ja sikinsokin. Ensi viikonloppuna pitäisi saada muuttokuorma purettua mielellään "valmiiseen" ja puhtaaseen kotiin. "Valmis" siksi, että valmishan se ei tule ihan lähitulevaisuudessa olemaan, mutta niin valmis kuin nyt ollaan tällähetkellä suunniteltu. Lähinnä kun keittiö olisi käyttökelpoinen, niin asuminen pienen rempankin keskellä onnistuu. 

Ruokailuhuone on loppusilausta vaille valmis. Muutama lattialista enää vain taitaa puuttua ja laikukkaan hirren käsitteleminen kahvilla olisi vielä kokeiltavana. Keittiön kasaaminen alkaa toivottavasti tänään. Kaapit paikoilleen ja paneelia seinään. Tänään saadaan tilaamamme kaakelit ja toivottavasti päästäisiin aloittamaan  kaakelointi mahdollisimman pian. Eteistäkin pitäisi maalailla. Hieman jo eilen aloiteltiin, mutta sitä nyt voidaan puuhastella talossa asuessakin, joten ei ole ihan ensisijainen juttu nyt.

Siivous on myös aika iso homma. Pölyä on aivan joka paikassa ja lisää tulee kokoajan. Hiontapöly leviää aivan joka paikkaan, eikä sitä pysty välttämään millään. Veljeni sanoi, että hänellä oli hiontapölyä lompakossaankin, vaikka lompakko oli ollut autossa hionnan ajan :D Talo on siivotava varmaan ainakin kolmesti, ennenkuin pölystä pääsee eroon. Siivota pitäisi tietty rivitaloasuntokin muuttokuntoon. ja kai näitä tavaroita pitäisi pakatakkin johonkin. Saattaa olla, että kiire vain kasvaa ensiviikolla. 

Ollaan tämän kiireen keskellä kuitenkin ehditty käydä Eikan kanssa 4kk lääkärintarkastuksessa. 62,5 cm pitkä ja 7,2 kg painava mötkäle kovasti jo kääntyilee ja pyörii lattialla ympäri. Välillä selälleen ja välillä mahalleen. Hirmuisesti tekisi mieli päästä lattialla eteenpäin, mutta hermot tahtoo mennä ennenkuin onnistuu. Ollaan nyt aloitettu porkkanan maistelu ja kerran maistettu vähän banaania ja vadelmaakin. Hyvin tuntuu jätkälle maistuvan. Suu auki odottaa seuraavaa lusikallista, eikä ruoka juurikaan lennä pihalle suusta. Sen verran ahne kaveri, että kaikki on syötävä mitä vain saa. ;) Ilmottauduttiin myös vauvauintiin ja muskariin. Huisia!