2016 kohteli hyvin

Vatsa on täynnä joulun herkkuja ja suklaata on edelleen kaapit pullollaan. Turvotus ei ota laskeakseen ja nälän tunnetta en ole tainnut koko viikolla huomata. Olo on kuin syöttöporsaalla. Hehee. Vielä uudenvuoden herkut, nakit ja perunasalaatit höysteineen, kitusiin ja maanantaina voi taas totaali kieltäytyä herkuttelusta. Mutta toki nyt vielä vähän mahtuu.

Vuodenvaihdetta juhlimme lasten ja ystävien kanssa saunoen ja paljuillen. Eikalle hommasimme tähtisädetikkuja ihailtavaksi ja pieniä perhosraketteja, jotka eivät pidä juurikaan ääntä, sillä pauketta poika hieman pelkää. Isoimmat pommit paukutellaan sitten vasta yöllä, kun lapset ovat untenmailla. Vuodenvaihteeseen kuuluu myös tinat, hyvää ruokaa, lautapelit ja kuohuva.

Vuosi 2016 on ollut hyvä. Vuoden alussa saimme tietää Lyylin tulosta ja yli puolet vuodesta keskittyikin raskauteen ja odottamiseen. Hyvässä ja pahassa. Syyskuun alussa perheemme kasvoi kun neiti vihdoin syntyi. Loppuvuosi onkin sitten kulunut häntä ihastellessa ja ihmetellessä, sekä totutellen uuteen arkeen.

  

 
Eikka vietti ensimmäistä syntymäpäiväänsä keväällä. Hän on oppinut kuluneena vuonna paljon uutta. Kävelemään, juoksemaan, hyppimään, kiipeilemään, uusia sanoja ja tapoja on tullut paljon. Hän on vuodessa muuttunut vauvasta isoksi pojaksi ja muuttanut omaan uuteen huoneeseen, jota monta kuukautta hänelle remontoitiin.

Vuoteen 2016 on mahtunut myös todella paljon ystäviä. Uusia ja vanhoja. On ollut mahtavaa huomata kuinka ystävät ovat pysyneet meidän perheen arjessa ja juhlassa mukana ja kuinka tärkeitä heistä on tullut myös Eikalle. Hän on niin innoissaan kun saamme vieraita tai käymme isojen tai pienten ystävien luona kylässä.

Perhe on ollut äärimmäisen suuri tuki eritoten tänä vuonna. Raskausaika oli todella rankka, eikä nyt ihan helpolla aina olla kahden lapsen kanssakaan päästy. Hoitoapua ja vertaistukea on löytynyt valtavissa määrin. Ja välillä riittää ihan vain kun saa itse aikuista seuraa. Erityisesti olen kiitollinen omille vanhemmilleni, jotka ovat jaksaneet "nauttia" meidän perheen seurasta viikottain ja välillä useamminkin, sekä viihdyttäneet lapsia ja auttaneet lasten hoidossa. On ihanaa kun vanhempien luona saa juoda kahvikupin rauhassa ja joskus pääsee jopa saunaan ihan kahdestaan miehen kanssa. Kiitos siis suuresti!

 
Itsellä vuosi 2016 on mennyt keskittyen raskauteen ja lapsiin. Tuntuu, että vuosi vain humahti ohitseni enkä kerinnyt ajatella itseäni laisinkaan. Nyt toivonkin, että vuosi 2017 olisi enemmän myös minun vuosi. Ehkä ehtisin panostamaan hieman myös itseeni ja oppisin hellittämään lasten kanssa. He varmasti pärjäisivät hetkittäin myös ilman minua. Jos vaikka aloittaisin uuden harrastuksen ja nauttisin enemmän myös omasta ajasta. Olisi myös todella hienoa, jos aikaa löytyisi enemmän myös parisuhteelle. Ehkä ainakin loppuvuodesta kun Lyyli täyttää sitten jo vuoden, eikä ehkä roiku tissillä jatkuvasti. 

Viimeiset kolme vuotta, elämässämme on tapahtunut paljon isoja asioita. Menimme naimisiin, aloin odottamaan esikoistamme, hän syntyi, ostimme omakotitalon, aloin odottamaan toista lasta, hän syntyi ja nyt meitä on yhtäkkiä nelihenkinen perhe isossa hirsitalossa ja tulevaisuudesta ei hajuakaan. Sitä haaveilee omasta perheestä ja talosta, mutta mitäs sitten kun ne haaveet on jo täyttyneet? Ehkä vuonna 2017 on hyvä hengähtää ja nauttia päivä kerrallaan välillä istahtaen miettimään, että mitä sitä sitten seuraavaksi.

Lystikästä vuotta 2017!

  

Viimeiset valmistelut

Jouluvalot on viritetty ja kynttilät on kovassa kulutuksessa. Joulukukkia löytyy useampikin ja tonttu tiirailee ikkunalaudalla. Koti siis on jo pikkuhiljaa virittäytynyt joulun tunnelmaan. Joulukuusikin meillä oli, mutta se ehti olla pystyssä huikeat 20 minuuttia, joten katsoimme parhaaksi luopua siitä ja veimme sen ulos. Harmittaa. Minulle itselle joulukuusi on tärkeä ja oikea tunnelman luoja. Nyt meillä on taapero ystävällinen kuusen karahka vitriinin päällä, jotta edes hieman tulee kuusen tuoksua. Sen on nyt kelvattava. 

Joululahjat on melkein jo hommattu ja paketoitu. Muutama enää uupuu, mutta ne onkin ne kaikkein hankalimmat. Vielä pitäisi hoitaa hieman tontun tehtäviä ja kiikuttaa osa lahjoista ja joulumuistamisista muiden pukinkontteihin. Niin ja joulukortit. Ne pitäisi tänään muistaa postittaa.

Vietämme joulua osittain vanhempieni luona, joten kovinkaan kummoisia joulutarjottavia ei kotona tarvitse laittaa. Meille tulee kuitenkin aattoiltana ja joulun pyhinä vieraita kylään, joten kahvin kanssa pitää jotain olla. Ihan mukava leipoa ja tehdäkkin, sillä se kuuluu jouluun ja tunnelmaan. Joulumakeiset ja piparit olen jo leiponut ja Eikan kanssa yhdessä osan pipateista koristelimme. Vielä jos ainakin joulutorttuja paistaisi ja jonkin kakun lupasin joulupöytään leipoa. Niin ja kuulemma ehdottomasti pitää oma kinkku paistaa, jotta saa ilta- ja yöpalaksi kinkkuvoileipiä. 

Joulusiivousta en sen kummemmin tee, mutta perus siivous olisi vielä ennen joulua tehtävä. Olen viime viikkoina pessyt mattoja ja vielä yksi matto kaipaa pesua. Sen hoidan pois alta tänään. Sitten jos vielä sohvan päälliset jaksaisi pestä ennen joulua. Se riittänee. 

En malta odottaa aattoa! Riisipuuroa, joulusauna, joulurauhan julistus, jännityksestä tärisevät lapset, jouluruoasta notkuvat pöydät ja eritoten äidin tekemä taivaallinen lanttulaatikko, hautuumaan kaunis kynttilämeri, glögi, suklaa, joulupukki ja lahjat, läheiset ihmiset ympärillä. Siihen on kiteytettynä meidän perheen joulu!

Vauhdikas tervehdys

Voi rähmä! Ihan aluksi mä joudun pahoittelemaan ja perumaan sanani koskien sitä blogin joulukalenteri ideaa. Tässä on ollut niin paljon hälinää ja hölinää joka suuntaan, etten ole ehtinyt valmistella postauksia etukäteen kunnolla, enkä enää ehdi millään. Jokapäiväinen joulupostaus ei nyt valitettavasti olekkaan mahdollinen. Ehkä ensivuonna aloitan suunnittelun ja toteutuksen hieman aikaisemmin, niin saan homman toimimaan. Toivottavasti.

Mun blogijoulukalenterin ekan luukun piti kertoa aiheesta joulukortit ja siihen piti liittää pieni maistiainen meidän perheen joulutervehdyksestä, eli jouluinen valokuva lapsista. No tällaisia kuvia lapsistahan ei nyt sitten tullutkaan, sillä päivää ennen kuvausta, Eikka löi päänsä kirjahyllyn kulmaan ja vekki jouduttiin liimaamaan ja teippaamaan. Haava on kyllä hyvin parantunut ja nyt otsassa komeilee enää vain naarmu ja pieni kuhmu. Tonttulakilla jäljen kyllä saa piiloon, joten katsotaan jos tässä vielä innostun ja ehdin yrittää napsaista lapsista söpön joulukuvan, mikä ei kovin pahasti olisi heilahtanut ja edes toinen lapsosista katsoisi kameraan päin. Heh. 

Pienellä miehellä riittää vauhtia niin kovasti, että ihmettelen suuresti, kuinka aikaisemmin ei ole tapahtunut vielä mitään kuhmua tai mustelmaa kummempaa ja niitäkin aika vähän. Lapset kestävät kyllä paljon, eikä tämä meidän vauhtihirmu ainakaan ihan pienestä edes hätkähdä.

Kiirettä riittää kotona ilman mitään sen kummempia menoja tai touhuja ja nyt vielä entisestään, kun tässä olen kovasti joulua yrittätänyt jo alkaa laittamaan. Välillä tuntuu, ettei vuorokaudessa riitä tunnit tämän arjen pyöritykseen. Eikka on niin vikkelä liikkeissään, että joinakin päivinä en ehdi muuta tehdä kuin touhuta hänen kanssaan ja kulkea hänen perässään siivoten ja kieltäen. Siinä sitten toisella kädellä hoitaen Lyyliä. Lyyli muru onneksi on tyytyväinen lapsonen, vaikka osaa hänkin jo vaatia huomiota huudollaan. Ei kuitenkaan ihan samoissa määrin kuin veljensä, eikä Lyyli vielä rupea pahantekoon, jotta saa huomionsa.

Viime perjantaina kävin Lyyli neidin kanssa neuvolassa. Eikka oli meidän mukana ja hän loi oman pienen lisän tähän vierailuun. Hän paristi yritti karata huoneesta ja jätti jälkeensä auringon keltaisen taideteoksen neuvolan lattiaan. Onneksi sentään vain puuvärillä. Lyylikäinen kasvaa hienosti rintamaidolla, mutta Eikan 3kk neuvolan lukuihin verrattuna neiti on vielä aivan rääpäle. 5 460g näytti puntari ja pituutta rinsessalla on 60 cm. 

Vauhtia ja menoa meillä todellakin siis piisaa ja tulee varmasti piisaamaan vielä aika monta vuotta eteenpäinkin. Vauhti saattaa jopa lisääntyä tässä vuosien myötä. Ne hetket kun lapset nukkuvat ovat niin luksusta, että voi luoja. Siitä ajasta pitäisi osata nauttia, joka minuutista, mutta yleensä tuo aika pitää käyttää tehokkaasti kotitöihin, sillä siivoaminen sujuu paljon mukavammin kun ei kukaan sotke sitämukaan kun siivoaa. Tämä on myös niitä ainoita hetkiä päivässä kun kahvin saa juoda kuumana ja rauhassa. En edes halua miettiä mitä sen jälkeen, kun esikoinen lopettaa päiväunien nukkumisen.