Puolivuotias

Lyyli on salakavalasti kasvanut "isoksi vauvaksi". Kuusikuukautisen mitat neuvolassa olivat     6 510 g ja 66,7 cm. Ei näillä mitoilla kyllä voi kovin suureksi kehua, mutta minun silmissäni vauva on jo "iso tyttö".  

Lyyli on tosi vähän vielä syönyt kiinteitä ruokia. Nyt on pari viikkoa syöty iltapuuroa ja silloin tällöin on maisteltu kasvis- tai hedelmäsoseita. Maito on onneksi riittänyt hyvin ja imetys on sujunut ongelmitta. Puolivuotiaalle kuitenkaan ei maito enää riitä, vaan on lisäksi saatava hieman vahvempaakin vatsan täytettä. Kolme kertaa päivässä on neuvolan ohjeiden mukaan nyt syötettävä kiinteää. Lounas, välipala ja iltapuuro. 

Lyyli on edelleen tyytyväinen ja hymyileväinen tyttö, joka juttelee paljon. Hän ottaa rennosti, eikä hätkähdä pienestä tai säikähdä uutta. Hän ei valita pienestä, mutta kun joku joskus todella harmittaa, niin sen kyllä sitten kuulee kaikki. Lyyli on alkanut jostain syystä vierastamaan silmälasipäisiä ihmisiä ja hetkittäin on ollut pientä eroahdistuksen tyylistä ilmassa. Pääsääntöisesti kuitenkin hyvin tyytyväinen tapaus. Lyyli viihtyy sylissä, sitterissä, lattialla, sohvalla, syöttötuolissa, uima-altaassa, saunassa, rattaissa, autossa... eli siis käytännössä missä vain.

Lyyli nukkuu kahdet päiväunet. Ensimmäiset unet on pidemmät, noin 3-5 tuntia ja toiset lyhyemmät 1-2 tuntia. Yöt menee kahdella syönnillä tai jos iltapuuroa on syöty reipas annos, niin saattaa yksikin ruokatauko riittää. Lyyli ei nukahda syliin tai tissille enään lainkaan, vaan haluaa itse rauhoittua vaunuihin tai sänkyyn. Vauvalla on hyvät unenlahjat. Ainakin vielä. 

Lyyli kääntyy vatsalleen ja pyörii napansa ympäri. Hän seurailee todella tarkasti ympäristöä ja tarttuu tiukasti kaikkeen, mistä kiinni saa. Hyppykeinua olisi tarkoitus kokeilla, sillä Lyyli jo jäntevästi varaa painonsa jaloilleen. Lyyli pitää erityisesti uimisesta ja isoveljen hassutteluista. Veikka saakin makeimmat naurut. Nyt Lyyli on alkanut kutisemaan ja kutittelu se vasta naurattaakin. Mikään ei ole ihanampaa kuin oman vauvan nauru.

Lyylin kanssa on ollut todella helppo ensimmäinen puolivuotta, mutta olen jo oppinut, että kaikki voi muuttua vaikka yhdessä päivässä. Nautin siis nyt tästä ihanasta, hymyilevästä, vauvan tuoksuisesta, pienestä rakkaasta, sillä hän varmasti vielä joskus osaa olla hetkittäin myös vähemmän hymyileväinen ja tyytyväinen. Puolenvuoden päästä tämä minimuija on jo taapero ja menokin on varmasti sen mukainen. 

Ruokailua

Vaikean syöttötuolin valinta - kriisin jälkeen päädyin loppujen lopuksi tanskalaiseen Flexa tuoliin. Tuoli miellytti silmää ja vaikutti yksinkertaiselta ja toimivalta. Tätä se myös on. Nyt muutamien viikkojen käytön jälkeen voin sanoa, että on kyllä onnistunut valinta. 

Istuinosa on kovaa muovia ja se on todella helppo pitää puhtaana. Muuten tuoli on puuta. Itse en löytänyt suomesta jälleenmyyjää, joka olisi myynyt tuoliin kuuluvaa pehmustetta, mutta meillä ainakin on pärjätty ihan hyvin ilman. Vauvasetin mukana tuli valjaat, jotka tukevat hyvin lasta, joka ei vielä istu itsekseen (niinkuin meillä) ja pitävät aktiivisenkin lapsen takapuolen penkissä kiinni. Vauvasetin poistamalla ja jalkoja lyhentämällä tuolista saa kätevän juniorituolin. Tuoli on mielestäni kaikinpuolin toimiva ja lisäksi näyttää hyvältä. 

Eikka syö kiinteää ruokaa kolmesti päivässä. Lounas, välipala ja iltapuuro. Hyvän ruokahalun omaava lapsi syö kaikkea ja suuria määriä. Olen pääsääntöisesti tehnyt vielä kaikki lapsen ruuat itse, mutta marja- ja hedelmäsoseita olen jonkin verran ostanut valmiina kaupasta. Kaikki perusmaut on käyty jo läpi ja nyt ollaan jo ruokiin lisätty mausteita, kuten sipulia, valkosipulia, pippuria, paprikajauhetta ja currya. Karjanlanpaisti on Eikan lempiruokaa! Eikka syö periaatteessa samaa ruokaa kuin me, mutta toki muunneltuna se hänelle sopivaksi. Suolaa ei siis käytetä ollenkaan, mausteita vähemmän ja esimerkiksi makaronilaatikon munamaito oli lapsen versiossa tehty korvikemaitoon. 

Onhan tuo syöminen aika sotkuista puuhaa välillä ja sotkuisemmaksihan se vain muuttuu, kun päästään siihen vaiheeseen, että lapsi opettelee itse syömistä. Pakko kyllä hommata jonkinlainen tabletti pöydän suojaksi. Meillä kun vielä on keskellä pöytää rako, niin sieltä raosta on ärsyttävä siivota sitä ruokaa. Ja ehkä muoviläpyskä suojaisi tulevaisuudessa myös mahdollisilta haarukan iskeymiltä.

Puolivuotias

Eikka on iloinen ja onnellinen lapsi. Hän on tyytyväinen kun vain saa ruokaa ja unta tarpeeksi ja tekemistä on riittävästi, ettei vaan tylsisty. Hän hymyilee ja nauraa paljon. Välillä toki harmittaakin, mutta harvoin hän turhasta narisee ja kiukkupäiviä on ollut yleisesti ottaen aika vähän. Eikka pitää erityisesti vesileikeistä, musiikista ja Ainu-pupustaan, jonka kanssa hän aina nukkuukin.

Eikka on sosiaalinen vauva. Hän viihtyy ihmisten seurassa, eikä hälinä ja meteli ympärillä tunnu häiritsevän. Päinvastoin. Hänestä on mielenkiintoista seurata mitä ympärillä tapahtuu ja kotona tuntuu usein olevan liian hiljaista ja rauhallista. Hän ei vielä ainakaan vierasta, vaan jaksaa hymyillä iloisesti uusillekkin tuttavuuksille. Eilen ravintolassa naapuripöydän mummutkin oli aivan myytyjä kun Eikka heille hymyili ja naureskeli.

Eikalla on aika lyhyt pinna ja hän kyllä heti kertoo, jos jokin ei miellytä. Eikka myös tylsistyy yllättävänkin nopeasti. Kokoajan pitäisi viihdyttää tai kantaa sylissä. Lattialla on niin kauan mukavaa, kunnes kyllästyy leluihin tai ne ovat hänen ulottumattomissaan, eli noin 10 minuuttia. Tällä hetkellä lattialla ollessa alkaa myös harmittaa kun ei pääse eteenpäin. Hyppykiikussa hän tuntuu viihtyvän. Lieneekö syynä pystyasento vai hyvät näköyhteydet (varsinkin television suuntaan). Hän saattaa hetken viihtyä itsekseenkin, jos vain Mopsi on lähettyvillä. Se on sen verta hauska tapaus, että Eikka hekottelee koiralla itsekseen. 

Eikka osaa jo hienosti kääntyä ympäri, eikä tahdo selällään enää oikein viihtyäkkään. Kovaa vauhtia hän menee myös navan ympärillä. Välillä peppu nousee ilmaan ja yritetään mönkiä eteenpäin, mutta vielä ei jalat potki tarpeeksi, eivätkä kädet vedä kunnolla perässä. Eilen ensimmäistä kertaa hän kuitenkin hoksasi, että käsillä hän pystyy vetämään itseään eteenpäin. Pienen matkan kerrallaan hän jo pääsi eteenpäin. 

Eikka on myös aika äänekäs lapsi. Aina on ollut. Itku on ollut syntymästä asti kantava ja kovaääninen. Nyt hän on alkanut kokeilemaan ääntään enempi. Hän mörisee, murisee ja nyt uusin juttu on korkeat äänet. Hiljaisia hetkiä on nukkuessa, mutta muuten lapsen jokeltelu ja nauru kuuluu kodissa. 

Eikka on oikea ahmatti. Suursyömäri! Hänellä on loistava ruokahalu. Ja se näkyi neuvolan puntarissakin. 8 340g. Taas oli melkein kilo tullut painoa lisää ja pituuttakin 3 cm. Jopa nestemäinen särkylääke menee maiskutellen alas ja harmitellaan kun loppui kesken. Olemme maistelleet ja syöneet soseita jo pari kuukautta, eikä vielä ole millekkään ruualle irvistelty ja yleensä kaikki menee, mitä lautaselle laitetaan. Iltaisinkin iso annos puuroa soseineen ja hörppy tissiä vielä päälle. Unikin tulee helposti kun on vatsa pullollaan. 

Meillä nukuttaan yöt edelleen hyvin. Nyt on hieman kutisevat ikenet öisin kiusoitellut, mutta yleensä siis nukutaan 12 tuntia ja syömään herätään kahdesti, joskus vain kertakin riittää. Aamulla saatetaan kölliä yhdessä vielä melkein tunnin verran naureskellen ja leikkien ennenkuin noustaan ylös. Hitaat aamut Eikan kanssa ovat parhaita! 

Puolivuotta on menny niin nopeasti, ettei sitä tajuakkaan. Olen nauttinut täysin äitiydestä ja olen todella onnellinen. Välillä tuntuu, että sydän pakahtuu tästä kaikesta onnen ja rakkauden määrästä, mitä tunnen tuota pientä ihmistä kohtaan. ❤️