Yksivuotias neiti

Meidän pieni tyttömme täytti vuoden. Se tarkoittaa sitä, että meillä ei enää virallisesti ole vauvaa (Nyyh!), mutta taaperoita kaksin kappalein. Tosi haikea juttu. Ihan liian nopeasti hurahti taas vauvavuosi ohitse. Toisaalta kuitenkin hyvä juttu, sillä moni asia helpottuu sitä mukaan kun lapsi kasvaa ja oppii uutta. Ja kaikkea sitä oppimista ja uuden oivaltamista on mahtava seurata vierestä.  

Lyyli on edelleen rauhallinen ja erittäin tyytyväinen lapsi. Hän ei juurikaan valita. Kaikki on hyvin kun vain on ruokaa riittävästi ja äiti lähellä. Pahin vierastaminen on onneksi ohitse, eikä tyttö enää jää huutamaan minun perääni töihin lähtiessä, mutta kyllä edelleen äiti on aika tärkeä. Minun läsnäollessa, minun on todella oltava läsnä tai ainakin näköyhteyden päässä. Jännittääkin kuinka käy kun päiväkoti aloitetaan. Lyyli yleensä sopeutuu uusiin asioihin nopeasti ja ongelmitta, mutta eroahdistus tuntuu olevan tytöllä suuri.

Ihana, iloinen, tyytyväinen, sosiaalinen, nautiskelija, herkkä, tutkiskeleva, fiksu, jääräpäinen ja tempperamenttinen. Näin kuvailisin meidän suloista Lyyliä. Hänellä on tumman ruskeat silmät ja tukkakin on ennemmin tumma kuin vaalea. Se vähä mitä nyt on. Neiti on pieni ja hentoinen. Ei ole liiemmin ylisöpöjä reisimakkaroita tai hassun hauskaa kaksaria, niinkuin veljellään aikanaan. Pienet ripakintut, joiden varaan neiti nousee ja joilla hän ottaa hetkittäin liiankin rohkeita askelia tukea vasten. Rohkeasti ja päättäväisesti hän pyrkii eteenpäin, vaikka taitoa vielä puuttuu.

Lyyli rakastaa nukkumista. Kun vien hänet päiväunille, hänellä on pieni hymy kasvoilla. Aivan kuin se olisi päivän kohokohta; päikkärit. Hän jää sänkyyn aivan hiljaa ja nukkuu noin kaksi tuntia. Iltaisin sama juttu. Hänen on saatava tärkeä pöllö-pehmolelu kainaloon ja sen jälkeen hän tyytyväisenä jää pöllön kanssa nukkumaan. Hyvin harvoin hän jää itkemään, eikä juuri koskaan ole jäänyt leikkimään tai häiläämään sänkyynsä. Hän nukkuu 11-12 tuntia heräämättä, eikä hänen kauneusuniaan häiritse vaikka vaihdettaisiin kakkavaippa välissä tai vaikka Eikka itkee kovaan ääneen vieressä. 

Lyyli ottaa rennosti. Hän ei tosiaan valita turhasta, eikä hänellä ole ollut koskaan kiire. Hän nauttii pötköttelystä ja sylistä. Kesken leikkien hän saattaa pötkötellä lattialla hymyillen ja seuraillen isoveljen touhuja. Hän pyytää syliin ja halii. Välillä intoutuu pussailemaankin kovasti. Ihan aina Lyyli ei kuitenkaan ole iloinen ja tyytväinen pötköttelijä. Hänellä myös menee joskus hermot ja kun ne sitten menee, niin se huomataan ja kuullaan. Tempperamenttia löytyy ja ihan heti hän ei harmistustaan unohda. Hän osaa pitää omia puoliaan ja luulen, että vielä jonain päivänä isoveli jää pienelle ja pippuriselle toiseksi. 

Innolla odotan millainen taapero pienestä rakkaasta kasvaa ❤

Kuva: Miia Juntunen

Pikaisesti jotain pientä äitienpäivästä

Äitienpäivää meillä ei mitenkään kovin erikoisesti juhlittu. Aamulla en suinkaan herännyt aamupalaan sängyssä vaan komentavaan äänensävyyn, joka kuului pinnasängystä puoli seitsemältä. Homma haisi vaipan vaihdolle ja pääsinkin heti aamusta "tositoimiin" äitinä. 

Massiivista kakkavaippaa vaihtaessani silmät vielä ristissä ja vastarintaa havaittavissa mietin, että se aamupala olisi saattanut olla mukavempi vaihtoehto. Toisaalta, ilman tuota haisevaa sontapyllyä en voisi edes haaveilla siitä aamupalasta.

Pyllypyykistä selvittyämme sain suuret halaukset ja märät pusut molemmilta miehiltä. "Hyvää äitienpäivää" toivotti I ja Eikka komppasi häntä hyppimällä päälläni sohvalla ja hokemalla "Äätiä" (äiti). Se kyllä lämmitti suuresti mieltä ja sai leveän hymyn ilmestymään vielä väsyneille kasvoille.

Äitienpäivä vierähti minulla kuitenkin suuremmilta osin töissä. Tälläisinä päivinä ravintoloissa riittää asiakkaita ja päivä kuluikin mukavan nopeasti kokoajan touhutessa. Tottakai sitä mielummin olisi ollut oman perheen kanssa äitienpäivänä ja varmasti perheeni sen tiesikin, sillä töistä lähtiessäni I ja Eikka yllätyksekseni odotti minua työpaikan pihalla ja veivät minut jätskille. Kukkia en saanut, sillä kukkakaupat olivat kuulemma jo ennättäneet mennä kiinni, mutta ensivuonna kuulemma sitten :) Jätskien jälkeen herkuteltiin vielä isoäidin (minun äitini) lettukesteillä ja jännitettiin Suomen peliä.

Loppuilta sujuikin jo sitten ihan tutuissa arkisissa merkeissä; äitinä. Mielensäpahoittaja astui esiin, eikä mikään tietenkään kelvannut. Pelkkää kiukkua ja vastarintaa. Reilun tunnin verran kaikesta hänen kanssaan tapeltuani ja kiukuttelua kuunneltuani lapsi lopulta nukahti onneksi nanosekunnissa omaan sänkyynsä ja itsekkin pääsin lysähtämään vihdoin sohvalle. Huh. 

Sitä se äitiys on. Arkistakin arkisempaa höystettynä upeilla hetkillä ja suurilla tunteilla. Suuresti olen kiitollinen pienelle miehenalulle siitä, että hän on tehnyt minusta äidin. Se on hienointa elämässäni ja olen siitä "tittelistä" aika ylpeä. Toivon todella olevani hänelle maailman paras äiti. Siihen ainakin pyrin.

Juhlintaa ja piikkejä

Eilen juhlittiin Eikan syntymäpäiviä. Valitettavasti kaikki kutsutut eivät päässeet paikalle, mutta väkeä kyllä riitti siltikin. Tarjolla oli kahvin lisäksi karjalanpiirakoita, chili-tonnikalapiirakkaa Kinuskissan ohjeella, cocktailburgereita, pientä makeaa ja tietysti kakku. Vadelma-mascarponekakku suklaapohjalla. Ai nami! Kakkua koristi hieno potkuauto. Samanlainen, minkä Eikka sai kastelahjaksi isovahemmilta. Samainen potkuauto oli teemana myös yksivuotiskuvissa ja auto löytyi myös pienen miehen synttärikutsuista, jotka allekirjoittanut ihan itse askarteli. Huh. Ensivuonna jotain yksinkertaisempaa. 

Eikka oli juhlista innoissaan! Hän nautti kaikesta siitä huomiosta mitä sai ja iloisena taapersi juhlijoiden seassa. Tarjottavat kun iskettiin pöytään tuli Eikallekin kiire omalle paikalle syömään. Vähän cocktailtikkuja, riisipiirakkaa, popcorneja ja tottakai hieman kakkuakin piti päivänsankarin saada. Omat herkut kun oli syöty, tuli aika lähteä kierrokselle, jospa jonkun muun lautaselta vielä löytyisi evästä. Hieman tuli itku, kun äiti ei enää antanutkaan lisää kakkua, mutta onneksi uudet lelut piristivät ja herkut unohtuivat.

Eikka sai upeita lahjoja ja oli itsekkin innoissaan niistä. Lähinnä hän ymmärsi sen, että hänelle ojennettiin jotain omaan käteen, mutta sekös olikin oikein kivaa. Hymyssä suin hän kantoi paketteja. Paketeista ilmestyi mm. kengät, pyyhe, astioita, legoja, rakennuspalikoita, parkkihalli, jalkapallo, peltorit, pyjama, autoja ja jotain pientä muutakin. Uusilla leluilla on ollut kiva leikkiä ja niiden kanssa hän onkin viihtynyt pitkiä aikoja. Lahjaksi tuli myös jotain pienen omaan huoneeseenkin, mikä myös miellytti äitin silmää. Kummitäti näköjään tietää ;)

Kuva: Miia Juntunen @miiajuntunenphotography

Juhlat olivat kaikinpuolin onnistuneet ja viihtyisät. Tänään oli kuitenkin palattava lomaviikon ja juhlinnan jälkeen takaisin arkeen. Meillä arki alkoi niinkin ikävästi kuin neuvolakäynnillä, jossa Eikka sai kolme rokotepiikkiä. Yhyy. Oltiin kuitenkin Eikan kanssa molemmat reippaita, eikä itketty kovinkaan paljon. Äiti piti silmiä kiinni kun lasta pistettiin ja lapsikin sai mielensä takaisin hyvinkin nopeasti. Eikka oli kasvanut pituutta pari senttiä ja nyt hän on 76 cm pitkä. Painoa on himpun alle 10,5 kg. 

Mitään uutta tai ihmeellistä ei neuvolassa tälläkertaa tullut. Puhetta oli Eikan unitottumuksista ja neuvolan täti suosittelikin Eikan laittamista jo omaan huoneeseen nukkumaan, sillä yön uniset havahtelut luultavasti vain ovat lapsen tapa tarkistaa, että onhan äiti varmasti lähellä. Mitä aikaisemmin lapsen laittaa omaan huoneeseen, sen helpommin hän oppii nukkumaan yksin, eikä havahdu yöllä ja näin ollen lapsi itsekkin nukkuu paremmin. Meidän täytynee vain odottaa lastenhuoneen valmistumista. Remontti on siis aivan kesken vielä ja tässä on vielä paljon muuta touhua, ennenkuin sen kimppuun ehtii taas.

Huomenna saadaan kylään taas vauvaystäviä. Jipii! Tai suurin osahan porukasta on jo taaperoita, eikä mitään vauvoja enään. Täytyy aloittaa vauvakierros uudestaan. Mä olen jo hyvässä etumatkassa tässä.. Mites muut? :)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Meillä asuu taapero!

Ei, ei, ei, ja EI. Sanavarastoni on välillä hyvinkin yksitoikkoinen. Lapsi selkeästi jo koettelee rajojaan. Hän tietää kyllä mihin ei saa koskea ja mitä ei saa tehdä, mutta hän tekee sen silti. Kun häntä kieltää, hän loukkaantuu. Joko hän itkee dramaattisesti tai sitten hän murisee ja kiukkuaa takaisin. Kielto ei tietenkään auta. Hän yrittää samaa heti uudestaan ja uudestaan. Kovapäinen kun on. 

Jos sotku ennen tarkoitti sitä, että vauvan lelut olivat pitkin olohuoneen lattiaa, tarkoittaa sotku nyt sitä, että lelut ovat pitkin taloa. Eikä sekään vielä riitä. Matto on rullalla jossain nurkassa, olohuoneen pöytää on taas käytetty taaperokärrynä ja se löytyy toisesta nurkasta, kengästäni löytyi kadoksissa ollut lapsen sukka, pärekorista kadonnut tutti ja pari lelua, vessapaperirulla on pyöritetty kasaksi vessan lattialle, lehtikorin lehdet on heitelty korista ja revitty, jokatoinen töpseli on irti seinästä ja laatikoiden, sekä kaappien sisältö on levitetty lattialle. 

Eikka ottaa jo askelia ilman tukea ja välillä hän innostuu ja kävelee jo pitkiäkin matkoja. Yleensä matka tyssää kynnyksen kohdalle ja meno jatkuu kontaten, mutta tänään on ollut ensimmäinen päivä kun hän on selkeästi kävellyt enemmän kuin kontannut. Hän osaa kiivetä sohvalle ja hän myös tietää kuinka sieltä tullaan alas, vaikkakin hän siinä kyllä vielä hieman tarvitsee apua. Hän pitää autoista ja osaa päristellä niillä leikkiessään. Eikalla on kuusi hammasta ja ne ovat puhjetessaan aiheuttaneet hieman kiukkua. Yöt ovat hampaiden puhkeamisen takia olleet välillä vähän levottomia, mutta onneksi vain vähän. Tutti rauhoittaa yöllä onneksi heti.

Eikka on edelleen kiltti ja hyväntuulinen lapsi. Hän on utelias, rohkea ja sosiaalinen. Hän viihtyy ihmisten seurassa ja tykkää leikkiä muiden lasten kanssa. Hän pitää leluista ja leikeistä, joista kuuluu kova metelija esimerkiksi imurointi on Eikan mielestä maailman parhainta tekemistä. Hän kulkee imurista kiinni pitäen ja nauraa räkättää mennessään. Hän on aktiivinen ja tykkää hieman rajuimmistakin vauhti leikeistä. Eikassa on villikon lisäksi myös rauhallinen puoli. Hän tykkää halia ja pusia ja kotona ollessa hän usein pyytää syliin ja tykkää rauhoittua siinä. Aamuisin kun hän herää, nostan hänet meidän sänkyymme, jossa hän tykkää vielä köllötellä kainalossa jonkin aikaa. 

Eikka on myös todella itsepäinen. Asioiden on mentävä tottakai niinkuin hän haluaa ja jos ei mene hän suuttuu ja kiukkuaa. Välillä hän suuttuu ihan itsekseenkin. Varmaan leluilleen, sillä kesken leikin hän saattaa murahtaa ja heittää lelut maahan. Sitten kiukkuaa itsekseen hetken, noukkii lelut ja jatkaa leikkiään. Kiukku kyllä usein unohtuu nopeasti kun keksitään vain jotain muuta mukavaa tekemistä ja vielä sellaista tekemistä onkin onneksi helppo keksiä.

Eikka syö kaikkea ja hyvällä ruokahalulla. En osaa sanoa mikä on hänen lempiruokaansa, sillä kaikki on tähän asti kelvannut, mitä hänelle ollaan annettu. Itsetehdyt ruuat kyllä tuntuvat maistuvan hieman paremmin kuin purkkiruuat, mutta kyllä valmisruuatkin ovat hätätapauksissa kelvanneet. Ainakin sen verran, että nälkä on lähtenyt.

Päiväunia Eikka nukkuu pääsäntöisesti enää yhdet pisemmät (n. 2-4h) ja ne nukutaan ulkona. Yöunille hän menee yleensä mielellään ja rauhoittuukin itsekseen sänkyynsä. Häntä häiritsee jos sängyn vieressä on joku ja varsinkin jos häntä yrittää nukuttaa. Silloin menee koko homma ihan leikiksi ja nukahtamisesta ei tule mitään. Vieressä hän ei osaa nukkua, sillä hän vain pyörii ja hyörii ja uni on todella levotonta. Liekö sitten kuuma vai mikä ahdistaa. Kun Eikka on nukahtanut hän nukkuu sikeasti, eikä heräile normaaleihin ääniin tai vaikka häntä siirtäisi muuallekkin nukkumaan. Myös vaipanvaihto onnistuu herättämättä herraa.

Ihan uskomatonta, että vauva aika on nyt Eikan osalta ohi ja tilalle on tullut itsepäinen ja eloisa taapero. Vuosi on mennyt aivan liian nopeasti! Olo on tosi haikea, mutta toisaalta sitä innoissaan myös odotta seuraavaa vuotta tämän rakkauden kanssa ja kaikkea mitä se tuo tullessaan. 

Pian juhlitaan yksivuotiasta!

Synttärivaatetta

Odotettu postipaketti saapui tänään suoraan Australiasta. Tilasin Eikalle 1 vee valokuvaukseen vaatetta ja varmasti näille tulee kyllä käyttöä muutenkin. Ehkä jo ensi lauantaina testaillaan näitä kummitytön 1-vuotis synttäreillä ja tottakai pienen miehen omissa synttärikemuissa huhtikuussa.

Beau Hudsonilla on kyllä kaikkea niin kivaa, mutta erityisesti nyt tykästyin tähän farkkupaitaan, josta saa kesäisemmän mallin kääntämällä hihat remmeillä ylös. Sopivan rento, mutta tarvittaessa myös siistimpi. Tottakai synttärisankarilla pitää myös rusetti olla ja farkun kanssa sopii täydellisesti konjakinruskea nahkarusetti. Ihana! Sovituskuvia luultavast tulee sitten myöhemmin.

Paketti tuli parissa viikossa ja postikulut sai kaupan päälle, kun tilasi tietyllä summalla vaatteita ja asusteita. Koko taulukko olikin hieman hankalampi, sillä vaatteiden koot menee ikävuosien mukaan. Tilasin pojalle 1 koon, eli yksivuotiaan kokoisen. Hieman reilu ehkä hartioista, mutta muuten kyllä passeli koko. Onneksi en pienempää kokoa (6-12kk)ottanut. Eli ainakin tässä vaatteessa hyvin piti ikäkoko paikkaansa. Rusetteja löytyi myös aikuistenkokoja ja houkutti kyllä tilata isälle ja pojalle samanmoiset, mutta jätin nyt tilaamatta kuitenkin. Vielähän sen toki kerkiää.

Me tosiaan ollaan tilattu valokuvaaja ottamaan lapsesta yksivuotiskuvat. Itsellä ei kamera niin hyvin pysy kädessä ja ammattilaisella on niin paljon parempi silmä näihin hommiin ja varmasti saadaan ainakin sitten se yksi onnistunut kuva. Valokuvaaja tulee meille kotiin, mikä on kyllä tosi kiva juttu, sillä ehkä lapsikin on siten rennompi kuvia ottaessa ja hymykin saattaa irrota. Kuvaideoita olen metsästänyt netistä ja jokseenkin hyvin yksinkertaisia meidän tyylisiä kuvia halajan. Ulkona olisi tottakai ihana ottaa kuvat, mutta ei taida huhtikuun alussa oikein onnistua, ellei halua lasta istuttaa kuralätäkössä.

Synttärijuhlatkin lähestyy ja niitä on jo ajatustasolla hieman suunniteltu. Kakun tekee ihana kondiittori ystäväni, joka onkin taiteillut meidän perheen kaikki muutkin tärkeimmät kakut. Hänelle annan hyvinkin vapaat kädet tämän suhteen. Muita tarjottavia en ole juurikaan vielä miettinyt, sillä onhan juhliin vielä kuukausi aikaa.  Juhlimme synttäreitä pienellä porukalla; Perheet, kummit ja läheisimmät.