Kalkkimaalia kärryyn

Ostin facebook kirpparilta puisen tarjoiluvaunun huimalla neljällä eurolla. Lakkapinta oli kärsinyt ja käytönjälkiä löytyi, mutta täysin ehjä ja tukeva. Periaatteessa vaunulle ei olisi tarvinnut tehdä mitään ja muutaman päivän katselin kärryä ihan sellaisenaan, mutta jotenkin mielestäni kärry kaipasi kuitenkin uutta särmää, jotta se sopisi paremmin meidän keittiöön. 

Päädyin siis kaivamaan pensselin ja telan esiin. Maalasin tarjoiluvaunun mustalla Vintage Paint kalkkimaalilla ja laitoin pintaan mustan Vintage Paint vahan. Tuolla kalkkimaalilla maalaaminen on niin ihanan helppoa, kun ei vaadita hiontaa tai pohjamaalia, eikä maali haise voimakkaalle. Kunhan sutii vain. 

Lopputulos on mattapintainen ja syvän musta. Tykkään todella! Nyt mustat muoviset renkaat eivät enää hyppää silmille samanlailla kuin puunvärisessä kärryssä, vaan "sulautuu" tyyliin. Kokonaisuus on yksinkertaisen tyylikäs ja musta kärry näyttää mielestäni hyvältä vaaleanharmaan muurin kyljessä.

Paikkansa keittiöstä tarjoiluvaunu löysi kyllä heti, mutta vielä ei ole tavarat löytäneet vaunuun. Ihan mitä vain ei voi kuitenkaan vaunun päällä säilyttää, sillä matalalle tasolle yltää pienemmänkin uteliaat kädet ja isompi on hoksannut, että vaunu liikkuu pyörillä. 

Mitäs pidätte?

 

Lastenhuoneen remontti

Varmaan moni blogin lukija tietääkin, että meillä on tehty lastenhuoneen remonttia. Se aloitettiin jo tammikuussa, mutta kiireistä ja motivaatiopulasta johtuen se ei tammikuun jälkeen edennyt lainkaan. Heinäkuussa kuitenkin taas alkoi tapahtua ja nyt viimein huone on saatu valmiiksi. Vain kalusteet enää puuttuu. Eikka on nukkunut omassa huoneessa nyt jo reilun parin viikon verran, eikä ongelmia sen suhteen ole ollut. Pieni mies on innoissaan omasta huoneesta ja jotenkin kummallisesti hän heti hoksasi, mistä on kyse.

Lastenhuoneen seiniltä revittiin tapettia laskujeni mukaan 14 kerrosta ja lisäksi ainakin kolme pinkopahvi kerrosta. Ei niin helppo urakka kuin mitä voisi luulla. Tapetit ja pahvit oli kiinnitetty rautanauloilla ja niitä ei todellakaan oltu säästelty. Naulojen ja niittien alta tapetin repiminen oli hidasta nyhläämistä ja sotkuisaa puuhaa. Pöly oli aikamoinen.

Kun seinät vihdoin saatiin hirrelle, asennettiin seinille kyprokkilevyt. Osa seinistä sai mustavalkoista kuviotapettia pintaan ja osa maalattiin valkoiseksi. Yhteen nurkkaan jäi tumma hirsiseinä näkyville. Ikkunan ja ovien karmit piti repiä irti ja rakentaa uudet.

Katto oli kokenut luultavasti pienen nokionnettomuuden ja se oli hivenen musta. Pelkkä pesu ei riittänyt, vaan katto piti maalata kolmesti, jotta pinttynyt noki peittyi. Kattolistat uusittiin myös.

Pönttöuuni olikin sitten aikamoinen projekti. Vanhaa maalia poistettiin pinnasta yhteensä viikon verran. Kokeilimme hiomakonetta, soodapesuria ja maalinpoistoa, mutta ei onnistunut. Lopulta rälläkän ja kuumailmapuhaltimen avulla maalipinta alkoi irrota. Sotku oli järkyttävä ja urakka melkoinen. Nyt kuitenkin pönttöuuni näyttää mielettömän hyvältä kiiltävän mustana.

20 neliöisessä huoneessa on tällähetkellä pojan pinnasänky ja lipasto vaatteille. Lelut on ängetty yhteen nurkkaan. Paljon jää siis huoneeseen tilaa leikkiä. Olen kuitenkin kaavaillut taaperolle tiipiitä yhteen nurkkaan ja keinua toiseen. Puolapuut kiinnostavat myös, mutta saattaa olla vielä turhan riskialtis juttu. Pitäähän lastenhuoneen kuitenkin olla turvallinen paikka lasten leikkiä.

Huoneesta tuli kyllä juuri sellainen kuin ajattelinkin. Ehkä jopa hieman parempikin. Nyt sitten vain täytyy alkaa sisustamaan. 

Kompotti

Rentouttava ja mukava pääsiänen alkaa olla takanäpäin. Minun ja I:n pääsiäseen kuului mm. Hyvää ruokaa, paljuilua, löhöilyä, ystäviä, perhettä, lasten syntymäpäiväjuhlia ja I ehti viettää ystävänsä varpajaisiakin.  

Kummityttömme täytti 2 vuotta ja lahjaksi hänelle ompelin kesämekon Marimekon Kompotti kankaasta ja askartelin vielä asuun sopivan pannan tytölle. Hurjan söpö! Mekko oli onneksi sopiva ja taisi olla tytölle itselleenkin mieluinen. Pantakin sai ihan rauhassa olla päässä, eikä häirinnyt leikkejä :)

Kangasta jäi hieman vielä yli. Mitähän kivaa siitä keksisin? 

Extra käynti

Ällöt harmaat loskakelit! Yh! Menispäs vain äkkiä ohi ja tulis aurinko ja asfaltti. Hiukan jo syyhyttää sormia, että pääsis siivoomaan terassia kevät-/kesäkuntoon ja suunnittelemaan kesäpihaa. Vaikkakin minä olen kyllä surkea puutarhuri ja saan kesäkukatkin kuolemaan, mutta joka kevät jaksan kuitenkin innostua yrittämään. 

Tänään kävin siellä ylimääräisessä ultrassa. Saattoipa olla siis viimeinen kerta kun näin "Ernestin" masussa. Seuraavan kerran luultavasti sitten synnytyssalissa ihan livenä. Kaikki on niinkuin pitääkin ja istukka oli noussut ylemmäs, joten ei tarvitse sektiota suunnitella. Viikkoja on nyt 31+6 ja painoarvio oli 1900g, joten kuulemma keskikäyrällä hienosti mennään. Aikaisista supistuksista huolimatta ennenaikaisen syntymisen riskiä ei onneksi ole. Toivottavasti ei kuitenkaan kovin pitkästi yli sentään viihdy. Perjantaina sitten taas perus neuvolakäynnille. Sielläkin kun pitää rampata nyt sitten kokoajan, vaikka hyvähän se toki on, että tutkivat ja seuraavat odotusta. 

Maanantai-illan iloksi ja ajankuluksi askartelin ylijääneestä vahakankaasta vauvalle ruokalapun. Sopii nyt pöytätablettien kanssa samaan pöytään! ;)

                                                         

Ommellen

Mä sitten päätin alkaa ompelemaan! Ekaa kertaa yläasteen käsityötuntien jälkeen. Ja ensimmäisenä halusin tehdä "Ernestille" hupparin. Varmaan olis voinut helpommastakin aloittaa, mutta empäs aloittanut :)  

Ajatus iskostui päähäni ystävän luona kyläillessä, kun hänen äitinsä esitteli ostamaansa kangasta, josta tulisi mummin mussukoille housut. "Hitsi kun osais itsekkin!" No miksen osais ja ainakin voin opetella!

Tarvitsin kangasta. I:n veljen vanha, risainen huppari oli lojunut meidän kaapissa jo monta vuotta. (Minä sitä joskus kylmissäni olin lainannut). Paksu college kelpasi juuri sopivasti tähän tarkoitukseen. Uusio käyttöön siis! Kävin kirjastossa etsimässä käsityölehtiä ja sopivia kaavoja. Jouduin oikein uuden kirjastokortinkin hommaamaan tätä varten. Milloin lie viimeksi käynyt kirjastosssa. Muutama Ottobre lehti lähti mukaani ja suunnistin äidin luo. Kaavojen piirtäminen sujui vielä suht helposti, mutta ompelemisen kanssa tarttikin sitten jo äidin apua. Muutama harjoitusommel ja sitten kädet syyhyten leikattujen kankaanpalojen kimppuun. Jännittävää! Äiti opasti mitä ja miten ja missä järjestyksessä. 

Iskäkin tuli jo tuumailemaan viereen ja alkoi kaivelemaan kaappien kätköistä minulle omaa ompelukonetta. Huoltoa se kai vaatisi, mutta muuten kai toimiva Eva vuodelta -65. 

Kyllähän se ihan hupparia muistuttaa! En taidakkaan ihan niin poropeukalo ollakkaan :) Kiitokset äitille! <3 Saattaa olla, että tästä ei ihan näin hyvä olis tullut ilman apua ;)

Nyt etsimään uusia kaavoja ja uusia kankaita! 

Tuunausta

Innostun helposti uusista asioista. Joskus liiaksikin. Olen ostanut monta huonekalua tai sisustusjuttua päähänpistosta tai hyvästä ideasta. Osa ideoista on toteutunut, osa ei. Syynä taidottomuus, laiskuus tai innostuksen lopahtaminen. Joka kerta mietin, että ihan helppo homma toteuttaa, todellisuudessa paljon työläämpi kuin olin kuvitellut.

Viime keväänä ostin kirpparilta edullisesti koivuviilun värisen vitriinikaapin. Ajattelin maalata sen valkoiseksi ja vaihtaa vetimet. Noh, vitriinin kun sain vanhempien autotalliin hiottavaksi tajusin että ei tuu mitään. Menetän vain hermoni ja tuhlaan aikani ja lopputulos on kaamean epätasainen sähellys täynnä pensselin sutimis jälkiä. Iskä oli samaa mieltä. (ylläri!) Otin yhteyttä ammattilaiseen ja maksoin hänelle maalauksesta. Se oli fiksu veto. Vitriinistä tuli todella tyylikäs, eikä yhtään omatekoisen näköinen :)

Toissaviikolla facebook kirpparilla törmäsin ilmoitukseen retrosta pinnatuolista. Ehjä, mutta ulkonäkö ei ehkä omaan silmään ja sisustukseen oikein iskenyt. No 7€ ei ollut iso sijoitus vaikka tuoli jäisikin tuunaamatta. Taas roudasin tuolin porukoille ja iskän kanssa tuumittiin, mitä sille tehdään. Ajattelin päästä helpolla ja maalata sen spray maalilla mustaksi.

Tuoli alkuperäisessä kuosissa.

Tuolista tuli kyllä ihan hyvä. Varmasti parempi olisi tullut ammattilaisen käsissä, mutta säästyihän tässä jokunen penni ja kelpaa minulle vaikkei ihan priima olekkaan. Jostain syystä maali jäi hieman laikukkaaksi, mutta ehkäpä tuo ei nyt tosiaan haittaa. Parempi se silti on kuin ennen maalausta. Nyt on paljon mukavampi istua tietokoneella kuin ennen! :)

Harrastellaan

Syksyn tullen aina aloittaa uusia harrastuksia tai ainakin suunnittelee aloittavansa :) 

Viime viikolla kävin ekaa kertaa elämässä pumpissa. Eilen heti perään uudestaan. Tosi positiivinen kokemus! Ennakkoluulot lajia kohtaan on ollut aivan hölmöjä. "Eihän sen tangon kanssa voi liikkua" "ei kerkee vaihtaa painoja" "kamalan rankkaa" "tosi urheilijoiden laji" Pyh pah! Hyvin pärjäsin! eikä yhtään vaikeaa. Ehdottomasti ensiviikolla uudestaan! Ilmottauduin myös mukaan Kansalaisopiston muokkausjumppaan. Siinä kävin koko viime talvenkin ja tykästyin niin, että ehdottomasti jatkan tänäkin talvena.

Syksyn tullen aina alkaa innostus myös kutomiseen ja virkkaamiseen. Ajatus ihanista ja lämpöisistä villasukista tai tumpuista on meikäläisen kohdalla jäänyt haaveksi. Minulle ei ole luotu puikkotaitoja, eikä hermoja siihen hommaan. Mutta joka syksy sitä kuitenkin aina innostuu ja jotain on kokeiltava ja yritettävä väsätä. Viimevuoden isoäidin neliö-vilttikin on vielä hieman kesken. Jospa se tänä syksynä valmistuisi.

Tänään hyvästelin hyvän ystäväni hetkeksi. Hän muuttaa huomenna Kööpenhaminaan opiskelemaan ainakin kahdeksi vuodeksi. Luojan kiitos hän tulee marraskuussa käymään ja jouluna sitten tietenkin. Ei tarvitse ihan kahdeksi vuodeksi hyvästellä. Ja siis toisaalta tämähän tietää vain ekstempore shoppailureissuja Köpikseen ;) ai että! 

Hyvää matkaa Nellikkä! Lupaan päivitellä tänne kuulumisia, niin tiedät mitä meille kuuluu. Ilmoittele sinäkin välillä itsestäsi. Pus pus! <3 :)

P.s. Kiitos tyynyistä. Koira ainakin tykkäsi! :)