Kuusamon kutsuja

Edellinen viikko on kulunut Kuusamossa Ruka-tunturin juurella huippuporukalla. Ystävien kanssa lähdettiin viettämään talvilomaa pohjoiseen. Meitä oli yhteensä kahdeksan aikuista ja kaksi lasta. Vaikkakin loma ei sujunut ihan täysin ongelmitta oli meillä silti kyllä mukavaa ja loma oli (mikä tärkeintä) rentouttava.

Matkaan lähdettiin yöaikaan, jotta meidän yksivuotias ja ystäviemme puolivuotias matkustaisivat suhteellisen hiljaisina ja tyytyväisinä koko matkan. Toki lapset heräsivät kun siirsimme heidät sängyistä autoon, mutta väsyneinä he vain hämmästelivät mitä tapahtuu ja reilun tunnin jälkeen molemmat jo nukkuivatkin sikeästi ja unta jatkuikin aamupalaan saakka. Ruokailun jälkeenkin matka sujui kiukutta ja lapset jaksoivat nätisti istua autossa. Paluumatka sujui hyvinkin samalla kaavalla. Eikalla vähän meinasi lopussa tihkasta, mutta onneksi vasta viimeisillä kilometreillä.

Perjantaina aamulla saavuttiin perille ja lauantaina iltapäivällä ensimmäinen vatsatautipotilas oli vuoteenoma. Voitte siis vaan kuvitella kun pienessä tiivishenkisessä mökissä alkaa yksi oksentamaan, niin leviäähän se tauti kulovalkean lailla. Loppujen lopuksi 7/10 sairastui. Onneksi itse vältyin taudilta vaikkakin nopeasti ohimenevää sorttia tuo tuntui olevan. 

Tauti tottakai vaikutti myös osittain viikon ohjelmiin ja vähempi päästiin koko porukalla yhdessä rientoihin, mutta onneksi edes muutamana päivänä oltiin koko remmi koossa myös mökin ulkopuolella.

I:n kanssa molemmat tosiaan selvittiin taudista, mutta ei meidänkään osalta loma täysin kommelluksitta mennyt. Eikka kärsi vatsavaivoista ja olikin alkuloman todella kiukkuinen. Minä teloin peukaloni hiihtoladulla kaatuessani ja I uitti puhelintaan vessanpöntössä. Itkuhälytinkin koki kovia ja meni rikki, mutta kaikeksi onneksi vatsavaivoista ja hermojen kiristelystä selvittiin, puhelin ja peukalo toimii taas ja itkuhälytin meni takuuseen.

Hiihtoa, laskettelua, moottorikelkkailua, makkaranpaistoa, lenkkeilyä, keilausta, paljuilua, saunomista, kylpylää, lautapelejä, herkuttelua ja valitettavasti myöskin sitä sairastelua on ollut porukan ohjelmassa kuluneella viikolla. 

Kevät oli alkanut pohjoisessakin. Vaikkakin lunta oli vielä isojen hankien verran, oli ladut ja moottorikelkkaurat paikoittain kärsineet auringon paisteesta ja lämmöstä. Kuulemma myös rinteiden kuntoon oli kelit vaikuttaneet. Hiihto oli hieman takkuista osittain pehmeillä, osittain jäisillä ja osittain hiekalla olevilla laduilla.
Muutamia kilometrejä kuitenkin suksittiin eteenpäin ja rinteissäkin väki viihtyi useampana päivänä.

Onhan reissut hieman erilaisia lapsen kanssa kuin ilman, sillä lapsen ehdoilla sitä on matkassa mentävä. Eikka kulki rinkassa mukana hiihtoladuilla ja metsäretkellä. Uimassa, paljussa ja keilaamassa oli lapsi myös mielellään mukana. Oikeastaan kaikkialla muualla hän oli menossa mukana paitsi ei tietenkään laskettelurinteissä. Jopa moottorikelkan kyytiinkin Eikka pääsi ja taisi olla vauhdista mielissään. Ainakin hymystä päätellen. Päiväunet tottakai hieman sotki päivän ohjelmaa. Tai ei ne sotkenut, mutta aina piti suunnitella menot päiväunien ja ruokailujen mukaan. Lapset vielä tietenkin keskenään nukkuivat eriaikaan päiväunensa, joten lasten kanssa ulkoilutkin ajoittui hieman eriaikoihin.

Reissu oli kyllä todella mukava ja tuli täysin tarpeeseen. Hyvässä seurassa mahatautikaan ei tainnut niin suuresti kuitenkaan ketään  harmittaa ja olipahan ainakin vertaistukea. Reissu oli siis kaikinpuolin kiva, mutta kivaa oli myös palata kotiin. Kotiin tullessa oli pakko kiertää talo ympäri ja ihastella omia nurkkia. Sunnuntaina juhlitaan meidän jo yksivuotiasta rakkautta ja viikonloppu meneekin juhlien järjestelyissä.

Kohta pääsee nukkumaan. Jes! Ihanaa käpertyä omaan sänkyyn omiin lakanoihin nukkumaan viimeyön univelkaa pois. 
Suuresti kiitos matkaseurueelle, kiitos koiranhoitajille ja hyvää yötä! 

Vuosi 2015 - Instagram hetkiä

Kuluneeseen vuoteen mahtuu paljon. Paljon pieniä asioita ja jopa niitä kaikkein suurimpia asioita. Yhdellä sanalla kuvattuna vuosi oli onnellinen. Useammalla sanalla sanottuna vuosi oli myös jännittävä, pelottava, haasteellinen, toiveikas, raskas, odottava, iloinen, surullinen, opettavainen ja mitä kaikkea muuta. Tänä vuonna tapahtui suuria asioita. Kaikkein suurimpana vanhemmuus. Se toi mukanaan paljon uutta ja erilaista, jotain aivan  tuntematonta, josta nyt on jo pikkuhiljaa alkanut pääsemään jyvälle. Vanhemmuus on muuttanut meitä ja meidän tulevia vuosia suuresti. Tämä vuosi siis muutti käytännössä kaiken.

Alkuvuosi meni odotellessa. Yli neljä kuukautta olin kotona ja me mieheni kanssa odotimme. Välillä toivoin tosissani, että kaiken olisi voinut peruttaa, sillä oma vointini oli kamala. Oli rankkaa jäädä kotiin vain odottamaan. Päivät ei kuluneet, kun mitään ei voinut tehdä ja ajatukset pyörivät vain yhdessä asiassa. Odotusaika tuntui ikuisuudelta. Mutta odotus onneksi palkittiin suuresti huhtikuussa. Saimme täydellisen pienen pojan, joka on jo nyt opettanut meille niin paljon ja jota rakastamme enemmän kuin mitään muuta.

Olen saanut uusia ystäviä ja uuden suloisen kummilapsen. Ystäväni ovat saaneet lapsia. Yhteensä 9 lasta on syntynyt ystävilleni vuonna 2015 ja yhtä odotetaan syntyväksi helmikuussa. Huikeaa! Varsinainen vauvavuosi. 

Kun on koko vuoden ollut kotona ja viikonloput ovat olleet siis vapaita, on ehtinyt paljon viettää aikaa myös ystävien kanssa. Useimmiten ruuan ääressä (ainakin kuvista päätellen). Tänä vuonna on tajunnut perheen ja ystävien merkityksen toisella tavalla. Kuinka onnekas on perheestä ja ystävistä, jotka ovat lähellä. Heistä on suuri apu ja turva, varsinkin tässä elämäntilanteessa. 

Elokuussa tapahtui taas suuria. Ostimme talon. Talon josta pidämme ja jossa viihdymme, eli siis ostimme kodin. Heti ensisilmäyksellä ihastuimme taloon ja edelleen olemme sen lumoissa. Se tuntuu kodilta ja sitä se todella on. Meidän Villa Unelma. Remontoimme viisi viikkoa yötäpäivää ja vielä on paljon tekemistä, mutta pikkuhiljaa saamme talosta meidän näköisemme.

Lapsen kanssa aika on mennyt nopeasti. Liiankin nopeasti. Vauva on kadonnut ja tilalle on tullut taaperoa muistuttava pieni ukkeli. Jotain vauvan ja taaperon väliltä. Tuo pieni mies vain kävelee tukea vasten joka paikkaan. Pöydältä sohvalle, sohvalta tikkaille, tikkailta keinutuolille ja sitä rataa.

Minun vuoteeni on siis mahtunut paljon, vaikkapa vain pienen ihmisen verran. Toivon ensivuodesta yhtä onnellista vuotta ja paljon iloisia hetkiä.

Onnellista tulevaa vuotta myös teille kaikille!

Hulinaa

Kartanossa on riittänyt normaalia enempi hulinaa viimeisten kolmen päivän aikana. On käynyt paljon vieraita kylässä ja meidän kummityttömme, siskoni nuorimmainen, on ollut meillä päivät hoidossa ja keskiviikkona hän jäi vielä yökyläänkin. 2,5 vuotias reipas tyttönen on ollut viihdyttämässä Eikka serkkua ja auttamassa vauvan hoidossa.  "Ounou, Eikka itkee!" On ollut yleisin hokema ja tuttia on kiikutettu jokeltelevan lapsen suuhun. Tai jos Eikka ei pidä mitään ääntä, häntä kuulemma aina silloin väsyttää.

Eilen kävi kylässä myös toinen kummityttöni kolmen isoveljensä kanssa. Pieni, puolivuotias, neiti oli iloinen ja ryömi tyytyväisenä lattialla poikien hurjastellessa ralliautolla hänen ympärillään. Olikin jännä juttu kun pojat hoksasivat, että meidän takapihalla on junarata ja kun siitä kulkee oikeita juniakin. Kolme päätä oli pällistelemässä ikkunassa, kun taajamajuna huiteli ohitse. Äiti  katsoi pojilleen aikataulusta myös seuraavan junan ja sitä menimmekin odottelemaan pihalle. "Koska se juna oikein tulee?" Ja tulihan se kun malttoimme hetken odottaa.

Viikko onkin kulunut todella nopeasti. Juurihan oli maanantai ja me kävimme katsomassa kolmen vuorokauden ikäistä pientä prinsessaa. Eikan kummitäti ja hänen puolisonsa saivat esikoisensa. Ihana tytöntyllerö! <3 En kestä! Sellainen pieni nyytti, joka tuoksui taivaalliselle. Niin täydellinen. Eikka vaikutti jo ihan isolta pojalta siinä pienen myttysen vieressä, eikä voinut uskoa, että vajaa puolivuotta takaperin meillä oli yhtä pieni nyytti sylissämme. Tai oikeastaan vielä melkein kilon verran pienempi. Nyyh. Eilen tämä uusi vauva äitinsä kanssa kävivät viihdyttämässä meidän iltaamme. Vauvakuumeeni vaan yltyy tälläisistä ihanuuksista ympärillä! Vaikka vauvahan tuo meidänkin rakkaus vielä on <3

Tuliaisia pienokaiselle.

Eikka lähteekin lauantaina ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa hoitoon ja vieläpä oikein yökylään saakka. Huh! Kuinkahan mä tästä selviän? Tähän mennessä taitaa olla 4-5h pisin aika, jonka olen lapsesta ollut erossa ja sekin on tainnut tapahtua ihan kaksi kertaa. Tänä aamuna meinasi jo harmittaa ja ajattelin perua kaiken, kun en kestänyt ajatusta, että vauva ei olekkaan kotona. Haha! Vähän säälittävää. :D Lapsi kyllä varmasti pärjää mainiosti ja aloitettuamme iltapuuron ovat yösyötötkin vähentyneet ja välillä riittää vain yksi syöttö yöllä. Pakko kyllä myöntää, että on kiva päästä viettämään iltaa ystävien seurassa ilman, että tarvitsee viihdyttää pikkumiestä saman aikaisesti. Ja mukavaa, että pääsemme I:n kanssa molemmat lähtemään. Kiitos siskoni! Saattaa olla, että aamulla on jo kiire hakea murunen takaisin kotiin. :)

Vatsan väänteet ja vauvakaverit

Meidän viikkoon on mahtunut kaikenlaista, mutta pääosin vatsan vääntöjä ja vauvakavereita. 

Keskiviikko Iltana saatiin Eikan kanssa kylään  "peipijengi", eli neljä ystävääni, joilla on samanikäiset vauvat. Melkein kuusi tuntia vaihdettiin vauvakuulumisia ja höpöteltiin kaikesta, mistä nyt pienten vauvojen äidit keskustelevat. Ja tottakai syötiinkin taas hyvin! :) Aika meni kyllä taas niin nopeasti! Seuraavat treffit pitääkin varmaan jo aloittaa heti aamusta, niin ei vaan lopu aika kesken. Mietittiin jo seuraaviakin treffejä ja naurettiin ajatukselle, kuinka me pakotetaan lapset "vauvatreffeille" vielä rippikouluiässäkin! :)

Eilen käytiin Eikan kanssa moikkaamassa Vilma neitiä. Vilma on Eikkaa päivän nuorempi, vaikka laskettujenaikojen mukaan hänen olisi pitänyt olla kuukautta vanhempi. Vilma on suloinen tyttö, jolla on kyllä mainiot posket! :) Hauska nähdä kuinka samanikäiset vauvat ovatkin niin erilaisia. Siinä on selkeä ero, että Eikka syntyi 2,5 viikkoa etuajassa ja Vilma samanverran yliajassa. Vilma on siis tavallaan ollut kypsempi jo heti syntyessään. Oli mukava nähdä Vilman äitiä ja kuulla heidän kuulumisiaan. Juttua olisi tänäänkin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta kotiinkin oli lähdettävä.

Vatsaa meidän Eikalla on vääntänyt aina hieman, mutta nyt viimeiset puolitoistaviikkoa ilma ei ole tahtonut tulla lainkaan pihalle ja vaipan sisältö on ollut aivan vihreää. Viime yö oli ensimmäinen yö kun jouduttiin vähän valvoakkin vatsan takia, muuten onneksi ilmavaivat ovat kiusanneet pientä vaan päivisin. Kaikenlaista on kokeiltu, mutta apua ei ole löytynyt. Tänään hain apteekista taas uutta tuotetta ja nyt päätin karsia omaa ruokavaliotakin hieman rankemmin. Toivottavasti alkaisi helpottamaan! Äidin sydän särkyy, kun pikkuinen huutaa välillä niin kovasti :(

Vauvoja vauvoja vauvoja!

Ne viisi mahaa, mistä on kuviakin täällä, ovat (kutakuinkin) hävinneet ja tilalle on tullut viisi ihanaa pientä persoonaa ❤️ Tänään viisi pientä sitten tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Kaikki vauvat ovat syntyneet 3 viikon ja 2 päivän sisään. Hassua! Joku vois vaikka luulla, että oli sovittu juttu :)

Näistä vauveleista yksi on "Ernestin" pikkuserkku ja kaksi vauvoista on taas "Ernestin" pikkupikkuserkkuja. Sekin on huisin hassua! :) 

On se vaan todella ihanaa kun on ystäviä, jotka ovat samassa tilanteessa samaan aikaan. Juuri heille on hyvä puhua vauvailuun liittyvistä asioista niiden oikeilla nimillä, eikä tarvitse miettiä kyseleekö tyhmiä tai kiinnostaakohan heitä nyt kuunnella vauvajuttuja, kun kaikilla tuntuu olevan tämä vauvailu nyt aikalailla puheenaiheena muutenkin :)

Ja mikä parasta, vauvoja tulee vielä tänävuonna monta lisää lähipiiriini! <3

Vauvakutsut

Olen aikaisemminkin blogissa maininnut kuinka onnekas olen kun minulla on ympärilläni ihania ihmisiä ja tärkeitä ystäviä. Nyt taas hymyssä suin ajattelen ystäviäni ja olen niin kiitollinen heistä. Ihanat ystäväni nimittäin järjestivät minulle eilen vauvakutsut! Tupa täyttyi mahtavista naisista ja he toivat vielä ruokaakin tullessaan! Voi mikä onnenpäivä! :D 

Minun vauvakutsuillani ei ollut vaippakakkua tai minkäänlaisia vauva-aiheisia leikkejä, enkä kyllä olisi sellaisia kaivannutkaan. Minusta oli ihanaa saada kaverit kylään, vaihtaa kuulumisia ja höpötellä niitä näitä kaikkien kanssa ilman kiirettä ja hälinää ympärillä. Tarjottavat oli herkullisia! Tulikin syötyä niin, etten tiennyt oliko maha pinkeänä syömisestä vai supistuksista. Minä ja "Ernesti" saatiin myös vierailta ihania ja tarpeellisia lahjoja <3 

Ja mitä olisi vauvakutsut ilman lastenvaatteita. NOSHit oli rekissä esillä ja jokainen pääsi hypistelemään vaatteita. Tilasin vauvalle vielä vähän jotain, vaikka lupasinkin itselleni, että vaatteet saa jäädä kauppaan siihen asti, kunnes tiedän kumpiko sieltä tulee. En vain millään voinut tyytyä pelkkään hypistelyyn :)

PULLUKKA KIITTÄÄ JA KUMARTAA!

Pilkkitouhuja

Viikonloppu vierähti vanhempieni luona kylässä ja lauantaina saimme ystävämmekin sinne seuraksi. Päivällä pilkittiin kilpaa ja kehnosta saaliista huolimatta voittajatkin saatiin selville. Onnea vielä heille! :) Ihanaa oli ulkoilla, vaikka keli ei aurinkoisen keväinen ollutkaan. Grillikodassa paisteltiin makkaraa, sekä vaahtokarkkeja ja juotiin lämmintä kaakaota. Illalla sitten mm. saunottiin, tietovisailtiin ja nautittiin fonduesta ja muista herkuista! Kahvin kanssa tarjolla oli kerrassaan suussa sulavaa maapähkinä-snickers kakkua. Oi että! Sunnuntaina sitten turvottikin niin, ettei silmiä näkynyt poskien takaa ja vaatteet ei mahtuneet päälle. Ehkä tää tästä tasottuu pikkuhiljaa. 

Niin ja hyvää hiihtolomaviikkoa lomalaisille! Minun tuleva viikkoni luultavammin on aivan tavallinen ja toistaa samaa kaavaa kuin edellisetkin viikot. Tosin lauantaina on luvassa työporukan kanssa pikkujoulut! :) Stand uppia ja ruokaa hyvässä seurassa. Sitä odotellessa siis! 

Ystävät

Iloista ystävänpäivää! 

Tälläisenä päivänä, sitä hieman pysähtyy miettimään omia ystäviään ja niiden tärkeyttä. Itse olen todella onnekas, sillä minulla on paljon kavereita, paljon ystäviä ja oikeastaan aika monta sydänystävääkin. En millään osaisi elää ilman heitä, enkä olisi pärjännyt ilman heitä. Vaikka en heitä usein näkisikään tai en edes muistaisi soittaa, tiedän, että he ovat olemassa.

Kavereita tulee ja menee. Se on kiertokulkua, mutta todelliset ystävät, ne pysyy. Niin kliseistä, mutta totta. Aikuisena sitä on huomannut, kuinka ne tärkeimmät ihmisuhteet säilyy, oli sitten esteenä välimatkat, erilaiset elämänvaiheet tai vaikka erimielisyydet. On ystäviä, joita näen harvoin, mutta joidenka kanssa mikään ei ole muuttunut vuosien varrella, vaikka me ehkä ihmisinä olisimmekin muuttuneet. Juttu luistaa aivan niinkuin ennenkin! On ystäviä joita näen jatkuvasti, enkä ikinä kyllästy heidän seuraansa tai juttuihinsa. 

Jokainen ystäväni on omanlaisensa ja jokaisen kanssa ystävyys on ainutlaatuinen. Toisille puhun enemmän henkilökohtaisempia asioita kuin toisille. Toisten kanssa nauran enemmän sille elämän vakavuudelle kuin toisten. Jollekkin, ei tarvitse sanoa mitään, se tietää kyllä. Joku ei ymmärrä ollenkaan, mutta on silti läsnä ja haluaa yrittää ymmärtää. Joku saa ajatukset onneksi aina jonnekkin muualle. Joku nauraa aina. Joku on todella hyvä kuuntelija ja joku taas todella hyvä puhuja. Jonkun kanssa naurusta ei tahdo tulla loppua. Jokainen on tärkeä ja parantaa maailmaani omalla tavallaan! Olen kiitollinen heistä kaikista. <3

p.s Sain myös maailman parhaimman ystävänpäiväviestin tänään. Siinä minua pyydettiin pian syntyvän tytön tai pojan kummiksi <3 Voi miten ihanaa!! Olin aivan mykistynyt onnesta. 

Himostus vol.2

Viikonloppu vierähti tyttöjen kanssa Himoksella mökkeillen. Ihanan rentouttavaa! Ei oikeastaan tehty mitään muuta kuin syötiin, juteltiin, lilluttiin poreissa, maalattiin viisi raskausmahaa ja löhöttiin. Ulkonakin olimme vain, jos istuimme porealtaassa. Todellinen löhöloma. 

Meitä oli reissussa seitsämän tyttöä, joista viisi on raskaana. Kaikkien laskettu aika sijoittuu maaliskuun puolenvälin ja huhtikuun lopun välille. Muutama meistä odotaa esikoistaan ja yhdelle on syntymässä jo viides ihanuus. On onni kun on ystäviä, jotka odottavat samaan aikaan. Tämänkin reissun jälkeen olen monesta raskauteen ja vauva-arkeen liittyvästä asiasta paljon viisaampi. Ystäviltä uskaltaa kysyä tyhmimpiäkin kysymyksiä, mitä mielessä on liikkunut ja välillä ei tarvitse edes kysyä, kun he jo mielellään kertovat ja auttavat.

Syöminen on ihanaa ja sitä me todellakin harrastimme mökillä. Perjantaina kävimme ravintolassa syömässä kolmen ruokalajin illallisen ja siitä vielä mökkiin maistelemaan iltakahvin kanssa leipomaani smoothie-kakkua. Ohjeen löysin kinuskikissan sivuilta, mutta sovelsin sitä itse hieman. Aivan erinomaista ja ihanan raikasta kakkua! Aamupalat olivat yhtä runsaita kuin hotelleissa ja pöydän ääressä istuessa vierähtikin useampi tunti. lauantai-illan raclette grillailu oli koitua kohtaloksi, sillä tarjoilut olivat niin hyviä, että syömistä ei olisi millään malttanut lopettaa.

Sovittiinkin jo, että seuraava mökkiviikonloppu järjestetään loka-marraskuussa ja silloin saatamme syömisen lomassa jopa juodakkin ;) Kiitos ystäville tästä viikonlopusta! Jään jo odottamaan seuraavaa reissua :)

Vuosi 2014

Mennyttä vuotta mietiskellen ja 2014 julkaisemiani instagram kuvia selaillen ajattelin tehdä pikakatsauksen menneestä vuodestani. Olkaa hyvä! :)

Tammikuussa suunniteltiin jännityneinä tulevia häitä ja juhlittiin huikeita polttareita loistavalla tyttöporukalla! ja jo helmikuun alussa sanoimme I:n kanssa toisillemme tahdon ja vannoimme ikuista rakkautta. Suurin osa menneestä vuodesta on siis ollut ensimmäistä avioliittovuottamme. Joskus jostain luin, vaiko kuulin, että ensimmäinen avioliittovuosi on vaikein. En kyllä missään nimessä allekirjoita tuota. Tämähän on ollut vallan ihanaa! Jopa paikoin liian imelää ;)

Maaliskuun alussa ihana ja suloinen kummipoikani syntyi <3 Hänen kasvuaan ja kehitystään on ollut ilo seurata ja hänestä onkin kasvanut aikaimoinen hurmuri. Kummipojan äidistä on ollut suuri apu ja tuki omaa esikoista odottaessani. Maaliskuussa kävin myös valloittamassa Ylläksen ladut. Ihana reissu tyttöjen kanssa! 

Kesä meni tuttuun tapaan liian nopeasti. Työntäyteinen kesä ei tuonut mukanaan reissuja, mutta aina silti siitä jotain jäi mieleen. Vaikka sitten edes työkaverit jos ei muuta! ;) Juhannus vietettiin kylmässä säässä ystävien ympäröimänä ja perinteisiä Oksasten Olympialaisia saatiin viettää lämpöisessä ja aurinkoisessa kelissä. Jos en ollut töissä olin usein I:n kanssa soutelemassa ja ottamassa aurinkoa tai sitten pelasimme frisbee golfia.

Elokuussa saimme suuria, yllättäviä ja ihania uutisia; Keväällä syntyisi esikoisemme <3 Olimme niin onnellisia uutisesta!

Lokakuussa teimme ensimmäisen ja luultavasti piiiiitkään aikaan viimeisen kahdenkeskeisen ulkomaan matkan. Häämatka Balin auringossa ja Singaporen hälinässä oli mitä parhain. Huippu reissu parhaassa seurassa.

Loppuvuosi onkin sitten mennyt todella nopeasti. Muuttuvaa kehoa tutkiskellessa, hieman pahoinvoidessa ja tulevaisuutta suunnitellessa. Äkisti huomasi, että raskaus olikin edennyt jo puoleenväliin ja etureppu ei mahdu enää mihkään vaatteisiin.

Näin kun jälkeenpäin ajattelee ja miettii mennyttä vuotta 2014 on se ollut todella onnellinen ja rakkaudentäyteinen. On tapahtatunut niin paljon hyvää, eikä äkkiseltään tule mieleen mitään pahaa, mitä olisi sattunut. Meillä on I:n kanssa toisemme, perheemme ja paljon ihania ystäviä ympärillämme. Paljon asioita joista olla kiitollinen <3

Vuosi on ollut elämäni parhain!! Ja tulevaa vuotta odotan todellakin innolla. Mitä kaikkea se voikaan pienen ihmisen myötä tuoda tullessaan ;)

Iloista vuodenvaihdetta kaikille ja rakkaudentäyteistä, sekä onnellista uuttavuotta 2015! <3