keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Mopsi

Minut haastettiin facebookissa koirahaasteeseen. Koirasta pitää laittaa kuva viiden päivän ajan, mutta minäpä toteutankin haasteen nyt täällä blogin puolella kertomalla hauvastamme ja jakamalla arkistojen aarteita.

Meidän Mopsilla on muuten synttärit sunnuntaina. 6v. <3



Mopsipoika tuli minulle 7 viikon iässä. Viidestä pennusta vilkkain sulatti sydämmeni heti!  Kun kävin pentuja katsomassa, roikkui tuleva koiramme housujen lahkeessani kokoajan, eikä irrottanut otettaan. Kai se halusi matkaani :) Pentu oli nopea oppimaan tavoille ja tuhojakin teki todella vähän.



Vilkkaus ei todella ole hävinnyt! Lähes sokea koiramme ei ole näkövammaudestaan huolimatta juurikaan hidastanut vauhtiaan. Kotona kylläkin laiskottaa ja väsyttää ja lempi paikka onkin päivisin sohva (kuorsaus vaan kuuluu), mutta kun joku uskaltautuu kylään tai kun itse lähdemme Mopsin kanssa jonnekkin, on hänessä virtaa kuin pentukoirassa. Villiä menoa! Välillä törmäillään seiniin ja huonekaluihin, mutta se ei tunnu haittaavan.

Mopsi on todella itsepäinen ja oikea jyrmy välillä. Jos hän ei jotain asiaa halua tehdä hän ei sitä tee. Joskus koiran saa väkisin kantaa pihalla pissalle. Yleensä näin käy myöhään illalla tai kovalla pakkasella. Tai jos hän lenkillä päättää, että ei enää kävele kuin kotiinpäin ei auta kuin kääntyä. Hän ei nimittäin liiku. Ei vaikka kuinka väkisin kiskoisi. Mopsi kyllä todella näyttää luonteensa. Hän on kova komentamaan, varsinkin kun lenkin jälkeen ruokakuppiin pitäisi saada heti apetta. 




Hellyyden- ja huomionkipeä koiravauvamme on. Hän on mieluusti sylissä ja rakastaa kehuja ja huomiota. Hän nukkuu vieressämme ja itkee sängyn vieressä vaikka koko yön, jos häntä ei ota viereen. Sokeaksi tultuaan läheisyyden tarve on selkeästi Mopsilla lisääntynyt. Nukkuakkin pitää aivan kylkikyljessä.

Ruuan lisäksi Mopsi rakastaa tyynyjä. Sohvalla hänen on kaadettava sohvatyyny ja aseteltava itsensä siihen sopivasti. Välillä muka itse pitäisi siirtyä, jotta sohvaperuna saa tyynynsä. Sängyssä joudun jakamaan oman tyynyni hänen kanssaan ja hänellä on myös oma pieni tyyny, jota hän on pennusta asti kantanut mukanaan. Iltaisin hän hakee tyynyn omasta pedistään olohuoneeseen ja rauhoittuu sen kanssa lattialle. 






Mopsi on meille enemmän kuin koira. Hän on tärkeä perheenjäsen, jota ilman olisi välillä aika tylsää ja yksinäistä! <3

Niin ja pitää vielä esitellä tämä upea kuva, jonka ystäväni sisko piirsi meille. Se on aivan Mopsimme näköinen ja se on ihana! 




Kukkakin näköjään kuihtuu..




sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Hoo niinkuin hormoni

Raskaushormonit tuovat tullessaan monta muutosta kehossa, mutta vaikuttavat myös vahvasti ihmismieleen. En itsekkään välillä tunnista itseäni hormonien vaikutuksen alaisena. Vaikka tiedän, että käytökseni tai ajatukseni johtuvat kyseisistä, en silti voi asialla mitään. Ymmärrykseni kaikkia raskaana olevia naisia kohtaan on kasvanut kohdattuani itse herra hormonin. 

Olen aika tempperamenttinen luonne. Mutta ihmettelen suuresti, että se piirre minussa ei raskauden myötä ole lisääntynyt tai korostunut. Päinvastoin! Olen ollut yllättävänkin hyväntuulinen, jopa normaalia paljon hyväntuulisempi koko tähänastisen raskauden ajan. Myös huonovointisena ja väsyneenä. I on tästä varmasti mielissään :) 

Mutta herkempi minusta selvästi on tullut. Joululaulut saivat yhtenä päivänä minut herkistymään ja elokuvat ja sarjat tulee katsottua kyynelien valuessa poskilla. Ehkä älyttömintä on ollut pillahtaa itkuun katsellessani Jyrki Sukulan kuppilat kuntoon-ohjelmaa. Itku tuli ihan vain siiitä syystä, että minusta oli todella onnellista kun he sitten avajaispäivänä saivat ravintolan täyteen asiakkaita. Voi moro! 


Herkempi olen muutakin kuin telkkaria katsellessa. Huomaan ottavani välillä ihan pienetkin asiat hyvin henkilökohtaisesti. Kritiikki on kirosana. Tälläistä ongelmaa minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Koen jotenkin heti olevani huono ja ehkä hivenen loukkaannun. Yleensä tämä tunne on kyllä mennyt nopeasti ohi ja unohtunut, mutta muutama asia on jäänyt mietityttämään. Onkohan oma käytökseni muiden silmissä muuttunut vai kuvittelenko itse vain?

Herään paljon helpommin kaikkeen. Uni onkin ollut aika pätkittäistä. Viimeiset kaksi yötä I ja mopsi ovat olleet poissa ja olen saanut nukkua yksin. Enkä ole herännyt edes vessaan! Olen nukkunut todella sikeästi. Syytän tästä kyllä mopsia. Hän itkee yöllä viereen ja sängyssä vaihtaa asentoa "kevyesti" päälläsi pomppien ja kylkeen rojahtaen. Ennen se ei ole häirinnyt millään tavalla.

Vaikka tilanteen tiedostankin, en voi itkulle, herkkyydelle tai ajatuksilleni mitään. Ihan kuin ne eläisivät välillä ihan omaa elämäänsä ja niihin on itse vaikea vaikuttaa. Olen toki onnekas, Voisihan hormonit vaikuttaa mielialaan vielä paljon pahemminkin. Jatkuva kärttyisyys ja alakuloisuus eivät olisi mukavia seuralaisia. Mielummin itkeskelen vähän kaikelle kuin olisin jatkuvasti vihainen. :)

tiistai 18. marraskuuta 2014

Siskon luona

Vierailin siskon perheen luona Littoisissa. Kolme yötä vierähti nopeasti. Isompi tyttö (kohta 8v.) oli päivät koulussa, siskoni ja hänen miehensä töissä, joten minä vietin päivisin aikaa nuoremman tyttären (4,5v.) kanssa. Shoppailtiin, ulkoiltiin, katsottiin elokuvia, keskusteltiin ja teimme piparkakkutalon! 

               

               


Vuosi sitten heillä kyläillessäni, teimme tyttöjen kanssa piparkakkutalon ja tänä vuonna nuorempi tytöistä ehdotti, että tekisimme taas. Ihan koko taloa emme tehneet itse, vaan ostimme valmiin talon, minkä sitten koristelimme. Pienempi olisi kovasti halunnut syödä talon heti sen kasattuamme, mutta sovimme että se on koriste ja sen voi syödä sitten lähempänä joulua.

               

               

Vauvasta keskusteltiin myös. Olisi kuulemma kiva, että se olisi tyttö, sillä näillä tytöille ei ole kuin tyttöserkkuja. Nimi voisi kuulemma olla Miia tai Minttu. Pojannimi voisi olla Daniel tai Leevi. Ja Sakari olisi kuulemma myös hyvä nimi. Vois sit kutsua häntä Sakeks :D Kysymyksiä tuli valtavasti. "Mitä se vauva tekee siellä mahassa?" "Kakkaako se?" "Nukkuuko se nyt?" "Heräsikö se nyt?" "Mitä se vauva syö?" "Juoko se limsaa?" "Onko se tyttö vai poika?" Ja vatsani kurniessa pienempi ihmetteli, että röyhtäisikö vauva :D 

Ihanat lapsukaiset! <3 


perjantai 14. marraskuuta 2014

Joulu on jo ovella!

Tänään se virallisesti alkoi. Joulukausi! Töissä oli ensimmäinen pikkujouluillallinen teatteri esityksineen. Voi kun tätä on taas odotettu! Tai ainakin minä olen odottanut :) Alla muutama kiireessäni nappaama kuva tältä illalta.

               

               

               

               

               

               

Joululauluja, joulun tuoksua ja joulumieltä. Sitä on Vanha Pappila tulvillaan pikkujouluilloissa. Voi sitä ihanuutta! Rakastan joulua! Tämä on viides pikkujoulukauteni kyseisessä talossa ja aina vain se on yhtä ihanaa ja jännittävää. Tästä aina tietää, että joulu siis oikeasti on kohta. Pikkujoulukausi menee aina yhdessä hujauksessaja ja sitten sitä havahtuu siihen, että kaikki omat joulujutut kotona on tekemättä ja joulu on jo viikon päästä. Kiire hommata lahjat ja muut. Tänä vuonna yritän välttyä kiireeltä, mutta saattaa yritykseksi jäädä.

Pakko oli töissä hieman maistella laatikoita ja kinkkua. Voi miten hyvää! Lanttulaatikko on ehdoton suosikkini. Bataattilaatikko heti tokana. Ja onhan kaikki muukin jouluruoka todella hyvää! Paitsi itse en niin välitä graavilohesta. Nyt täytyy vain välttää jouluruoan syöntiä, jotta se vielä aattonakin maistuu hyvälle. 

Tänä vuonna(kaan) en aio sen koommin joulua laittaa kotiin. Emme joulunpyhinä juurikaan ole kotona, joten tuntuu se hieman turhalta laittaa kotia joulukuntoon. Toki jotain pientä on laitettava, mutta ihan vain pientä. Nissen kyllä kaivoin jo eilen esiin! :) 

               


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Muistot kansissa

Vihdoin ja viimein otin asiakseni plärätä kaikki hääkuvat läpi ja sain jopa samaan syssyyn tilattuakin ne. Häistähän on jo yli 9kk, että aikaisemminkin olis ehkä ehtiny.

Päätin tilata ifolorilta kuvakirjan. Todella kätevä! Vie vähän tilaa kaapissa, mukavempi selata kuin albumi, hintakaan ei ollut paha ja olipa vielä aika helppo toteuttaakkin. Tosin kuvien valitseminen kirjaan tuntui itseltä vievän ikuisuuden. Vaikea valita niin monesta ne parhaimmat. Olin kirjaan kyllä ihan super tyytyväinen! Voisi ihan ottaa tavaksi tilata tuo kuvakirja. Kuvat kun ovat koneella, ei niitä kyllä juurikaan tule selattua, eikä esiteltyä muille.





Kuvia selaillessa muistui meidän päivä taas elävästi mieleen. Oli kyllä niin mainiot juhlat! Juuri sellaiset häät, mitä toivoimme. Kaasot ja bestmanit olivat oikeasti nähneet paljon vaivaa suunnitellessaan upeat polttarimme ja häämme. Heistä oli myös todella suuri apu järjestelyissä. Me viihdyimme paremmin kuin hyvin ja niin tuntui viihtyvän vieraatkin. Ihanaa, että oli kaikki tärkeät ihmiset ympärillä. Unohtumaton päivä! <3

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Meidän isä on parempi kuin teidän isä!

Ihanaa isänpäivää isät, iskät, faijat, isukit, papat, vaarit, ukit, iso-isät ja muut!
Ja erityisen ihanaa isänpäivää omalle rakkaalle ja tärkeällä, iki-ihanalle isälle! ❤️




torstai 6. marraskuuta 2014

Pesänrakennusta

Tänään oli heivattava puristavat ja epämukavat vanhat työhousut kaapiin ja otettava tilalle paljon mukavammat ja vähemmän puristavat äitiyshousut. Kotona housuja sovitellessani huomasinkin, että olihan tuo pötsi jo ihan selkeästi kasvanut. Ei siis ihme, että vanhoissa housuissa olo tuntui tukalalta. Vatsaa siinä pällistellessä heräsi jonkinlainen pesänrakennusvietti; Lastenhuone.

Meillä kun tosiaan rivitalokolmiossa on se yksi "ylimääräinen" huone, voisi sitä kamaria hyvin jo alkaa valmistella lastenhuoneeksi, vaikka eihän vauva omaa huonetta tarvitse vielä hetkiin. Hyvä syy kuitenkin päästä jo sisustamaan ;) 

Innostuin selailemaan tapetteja. Periaatteessa nykyisessäkään ei ole mitään vikaa, mutta...
Siinä selaillessani tajusin, että tapettia valittaessa pitää ottaa huomioon monta eri asiaa. Sukupuoli olennaisesti ainakin meillä määrää aika paljon. Järkevintä on siis varmaan valita tapetti, joka sopii sekä tytön, että pojan huoneeseen. Tai sitten tapetoida vasta kun lapsi on syntynyt ja sukupuoli varmasti selvillä. Pitää myös miettiä kuinka usein jaksaa huonetta tapetoida. Tai siis kuinka usein I suostuu tapetoimaan ;) Valitseeko tapetiksi sellaisen, mitä lapsikin jaksaa katsella vielä kouluikäisenä vai vaihtaako sitten uuden kun tapetti käy liian lapselliseksi. 

Toki mietin myös tapetin hintaa. Kuinka paljon tapettiin viitsii sijoittaa? Saanko ihan hermoromahduksen kun kalliiseen tapettiin on ilmestynyt jonkun mielestä upea taideteos ja pienet rasvaiset kädenjäljet. Tätä pitää varmaan vielä pohtia.

Tässä muutama omaa silmää miellyttävä vaihtoehto:


     Boråstapeter Lilleby lintutapetti



      


     Ferm Living Half moon


   Studio Ditte Birdhouse 


Marimekko Karkulaiset



Esta Painted Wood





maanantai 3. marraskuuta 2014

Uimahallissa

Lomalla olon aikana naapurit olivat jo kaikki haravoineet omat pihansa ja yleiset nurmialueet, vain meidän piha loisti epäsiistinä mustuneista lehdistä. Aamulla siis oli tartuttava haravan varteen. Pari tuntia siinä meni, mutta nyt ei erotu enää meidän piha muista. Aikamoista hyötyliikuntaa se haravoiminen on. Kyllä siinä ihan hiki tuli ja käsivarsissa tuntui.

Sisko soitti iltapäivällä, että lähtisinkö hänen ja hänen nuorempien tyttäriensä kanssa uimahalliin. No sehän vain passasi! Kuusivuotiaan neidin kanssa opeteltiin uimaan ilman kellukkeita ja puolitoistavuotiaalla oli hirmuinen hinku vaan sukeltaa. Uudestaan ja uudestaan. Kuinka se olikaan niin hauskaa!

Mutta muistan itsekkin kuinka super mahtavia uimahallireissut olivat lapsena. Kaiken kruunasi, jos sai kahviosta ostaa vielä lähtiessä karkkia. Isot lasipurkit tiskillä täynnä erilaisia namimellejä, mistä sitten piti valita, mitä ottaa ja kuinka paljon. "20 pennillä nallekarkkeja, 50 pennillä liitulakuja ja 30 pennillä punaisia veneitä" Ja täti laski ja laittoi pussiin. Ja miten herkullisilta ne uimahallista ostetut karkit maistuivatkaan sitten kotimatkalla autossa.

Enää ei uimahalli reissut itsellä ole niin ikimuistoisia. Tosin, joskus uimahallin saunakeskustelut ovat hyvinkin mieleen painuvia. Välillä pitää ihan ihmetellä, että eivätkö ihmiset yhtään mieti, mistä keskenään yleisessä saunassa höpöttävät. Omista henkilökohtaisista asioistaan, työpaikan hekilökohtaisista asioista, oman lapsen kasvatuksesta, naapurin tavasta kasvattaa omat lapsensa, lääkäri käynneistä ja mikä oudointa, arvostellaan ja juorutaan jostain työkaverista, naapurista tai muusta henkilöstä, joka ei ole paikalla. Siinä niin vaan kaikkien kuullen. En ymmärrä.

"Jos sinulla ei ole mitään järkevää sanottavaa, älä sano mitään" -Rumpali-