Rv 25 ja lauseiden jatkamista

Viimeyönä ensimmäistä kertaa tuntui, että maha on edessä ja mikään asento ei tuntunut selälle hyvältä. Väsymys vei onneksi kuitenkin nopeasti voiton, eikä tarvinnut kovin kauaa pyöriä. Ehkäpä selkä- ja lantiosäryt olivat tällä kertaa kuitenkin hieman itseaiheutettuja, sillä olimme lauantaina kuuntelemassa ja katsomassa Jukka Poikaa ja tanssilattiaa tuli kulutettua.

Keskiviikkona on pitkästä aikaa neuvola. Mielenkiintoista nähdä hemoglobiiniarvo, sillä olen ollut hieman normaalia väsyneempi viimeaikoina. Toki haukottelu voi johtua myös lämmöstä ja ahkerasta ulkona olemisesta. Eikkaa odottaessa jouduin aloittamaan rautakuurin raskausviikolla 28 Hb:n ollessa 113. Muutama rautatabletti viikossa nosti arvoa kuitenkin riittävästi. Silloin tosin hemoglobiini oli raskauden alussa hivenen korkeampi kuin tällä kerralla.

Paino on oman vaa'an mukaan nyt noussut noin neljä kiloa. Eli ihan taitaa normaalia painonnousua olla, vaikka herkut on kyllä maistuneet hieman liiankin hyvin viimeisen kuukauden aikana ja oma olo on ainakin kymmenen kiloa isompi. Pientä turvotusta on ajoittain havaittavissa, mutta vielä ovat sormukset sormessa, eikä ne ahdista. Lapsi painaa tällähetkellä vasta noin 600g-700g, mutta maha tuntuu painavalta.

Uusi sokerirasitustesti olisi kai edessä. Edelliset arvot olivat kuitenkin niin hyvät, että neuvolan täti hieman lupaili, että välttyisin tällä seuraavalla kerralla sen pahan litkun juomiselta. Toivottavasti, sillä se aiheutti kamalan huonon olon ja sen juominen nosti oksennuksen kurkkuuni. Ehkäpä siis selviäisin vain sokeriarvojen mittaamisella nyt toisella kerralla.

Vauva möngertää vatsassa nyt vilkkaasti ja liikkeet ovat selkesti voimakkaampia. Ne voi tuntea jopa vatsaa koskettaessa. Eikasta liikkeet olivat selkeitä ja voimakkaita potkuja, mutta uusi kaveri enemmänkin mönkii ja työntää itseään mahaa vasten. Välillä tulee pieniä potkujakin.

Haaste, joka tuntuu nyt pyörivän blogeissa, eksyy nyt minunkin blogiini. Jatkan siis lauseita.

En ymmärrä... 

Mihin tämä aika katoaa. Oli monta asiaa, mitkä piti hoitaa kevään aikana ja nyt on jo kesä, eikä puhettakaan, että hommat olisi hoidettu.

Seuraavaksi ajattelin... 

Lähteä Eikan kanssa ulos ja käydä samalla ostamassa maitoa kaupasta. 

Viimeaikoina... olen yrittänyt nauttia ja keskittyä raskauteen ja pieniin potkuihin, sillä niinkuin jo totesin, että nämä viikot vain viuhahtavat ohitse, eikä sitä ehdi itse oikein tajuta laisinkaan.

En osaa päättää... Millaiset lastenvaunut hankkisimme ja lapsen nimivaihtoehdot ovat myös mietityttäneet.

Muistan ikuisesti... Sen hetken kun sain lapseni syliini ensimmäisen kerran. 

Päivän paras juttu... 

Päivä on vasta aluillaan, eikä tiedä mitä kaikkea kivaa se tuo tullessaan. Aamulla oli ihana herätä kun aurinko paistoi ja ulkona tuntuisi olevan aika lämmin.

Noloa myöntää, mutta... 

En ole ensimmäisen kolmanneksen jälkeen "muistanut" syödä yhtäkään vitamiinia. 

Viikko sitten...

Kuulin ihania vauvauutisia! 

Kaikista pahinta on... 

Tällähetkellä selkäsäryt ja supistelut. Alan olla jo aika kyllästynyt, mutta vielä olis jaksettava useampi kuukausi.

Salainen taitoni on... 

Saada pannukakku epäonnistumaan joka kerta. 

Jos saisin yhden toiveen se olisi... 
Miljoona toivomusta lisää!

Minulla on pakkomielle...  

Tavaroiden asetteluun ja järjestykseen. 

Söin tänään... 

Eilisen pizzan puolikkaan aamupalaksi.

Ärsyttävintä on... 

Hyttyset! Menee tällähetkellä siis aivan hermot. Niitä on miljoona ja ne on kaikki kimpussani.

Tekisi mieli... 

Mehujäätelöä.

Minusta on söpöä... 
Kun lapseni tanssii nytkytellen polviaan.

Hävetti... 

Kiivetä neuvolan puntarille vielä edellisten  raskauskilojen kanssa. 

Olenko ainoa, jonka mielestä... 

Cheek on todella ärsyttävä ja hänen musiikkinsa ei oikein iske? 


Nyt lähden nauttimaan auringosta. Tehkää te muutkin niin! Ciao!

Lapsiluku

Kuinka monta lasta haluatte? Tuleeko vielä lisää? Ettekai te nyt enää tee? Ai vaan yksi lapsi? Mitenniin et halua lapsia ollenkaan?

Jotkut haaveilevat suurperheestä ja heillä saattaa myös olla selkeä ajatus siitä kuinka monta lasta haluaa. Joillekkin ajatus yhdestäkin lapsesta voi olla pelottava tai haaveet useammasta lapsesta romuttuvat ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Jotkut eivät valitettavasti voi saada sitä yhtäkään ja toisilla jää lapsiluku yhteen omasta tahdosta huolimatta. Tiedän myös yhden lapsen haaveilijoista, jotka saivatkin kaksoset. Tarinoita on monta. 

Mummoni synnytti yhdeksän lasta ja äitini viisi. Itse en kuitenkaan haaveile suurperheestä. En ainakaan tällähetkellä. Tykkään kyllä suuresta perheestäni ja on ihanaa kun ollaan kaikki koolla, mutta se ei jotenkin ehkä tunnu omalta jutulta. Nyt ajatus kahdesta lapsesta tuntuu hyvältä. Varsinkin kun ajattelee, että pitäisi olla raskaanakin taas joskus. Kunhan nyt tästä taas selviäisi. En osaa sanoa mikä meidän lapsilukumäärä tulee lopullisesti olemaan. Aina olen kuitenkin ajatellut, että enemmän kuin yksi lapsi. Vaikkakin Eikkaa odottaessa loppuraskaudesta olin aika vahvasti sitä mieltä, että jos siitä selviän, en enää ikinä ryhdy siihen uudestaan. 

Elämä yhden lapsen kanssa tällähetkellä tuntuu välillä väsyttävältä, sillä Eikka haluaisi kokoajan touhuta jotain, mutta äidin ja isin seura ei tietenkään samanlailla kelpaa kuin toisten lasten. Minun aikani kotona kuluu täysin siis lapsen viihdyttäjänä. En jaksa odottaa, että vauva syntyy ja kasvaa sen verta, että lapset voivat jo leikkiä yhdessä jotain. Useamman äitiystäväni olenkin kuullut sanovan, että he eivät "jaksaisi" olla yhden lapsen vanhempia, että on ihanaa kun sisarukset keskenään leikkivät ja keksivät tekemistä. Ymmärrän kyllä heitä nyt.

"Toinen lapsi menee siinä missä ensimmäinenkin." "Toinen lapsi muuttaa kaiken." "Kolmas menee jo samaan konkurssiin." "Kolmas tuntui vasta haastavalta." "Kolmannen jälkeen uuden vauvan tulo ei enää niin hetkauta arkea." 

Kaikki kokee asiat omalla tavallaan ja varmasti näihin ajatuksiin vaikuttaa myös lasten ikäerot, luonteet, perhesuhteet ja ympäristö. Uhmaiät ja erilaiset vaiheet lapsuudessa tuovat varmasti aina hetkittäin vielä omanlaisen lisäyksen arjen askareihin. Väkisinkin lasten lukumäärä vaikuttaa arkeen ja pitää miettiä erilaisia ratkaisuja. Yhden kanssa lähteminen ja kulkeminen on tottakai helpompaa kuin useamman. Kolme lasta mahtuu vielä tavalliseen henkilöautoon (riippuen toki turvaistuimien määrästä), mutta neljännen kohdalla on hommattava jo isompi ja kuudennen kohdalla jo katseltava minibussia. Useamman lapsen kanssa myös kodin neliöt pitää miettiä uudestaan, sillä kyllähän lapset tarvitsevat tilaa ja säilytystilaahan ei koskaan ole lapsiperheissä liikaa.

Pienellä jännitykselle mietin meidän syksyä ja vauvan syntymää. Kuinka elämä kahden pienen lapsen kanssa lähtee käyntiin, kuinka esikoinen reagoi vauvan saapumiseen, kuinka paljon enemmän meiltä vaaditaan vanhempina ja kuinka jaksamme vauva-arjen ja kodin lisäksi pitää huolta myös ihmissuhteistamme. En kuitenkaan mieti asiaa liikaa, sillä se on sitten mitä se on. Asiaa on vaikea suunnitella etukäteen, eikä sitä oikein osaa varautuakkaan mihinkään. Toivon että molemmat lapset nukkuisivat hyvin, sillä se auttaisi jo paljon! 

pinterest

Tuntuu ihan lomalta

Viikonloppu vierähti hyvässä seurassa rentoutuen ja omasta vapaa-ajasta nauttien. Oltiin ystävien kanssa viikonloppu mökkeilemässä. Syötiin hyvin ja lilluttiin porealtaassa. Olipa oikein mukavaa kun ei tarvinnut vaihtaa yhtäkään vaippaa ja sai nukkua myöhään. Kaiken kruunasi syöminen ilman kenenkään syöttämistä ja keskeytyksiä. Sunnuntaina sitä palasi ihan uudessa vedossa takaisin kotiin. Tai no.. viimeistään maanantaina oli energiat latautuneet täysin.

Olen kyllä täysin sitä mieltä, että vanhemmat tarvitsevat myös välillä täysin omaa aikaa. Yhdessä ja erikseen. Oman mielenterveyden ja jaksamisen takia. Lapsikin on onnellisempi kun vanhemmat eivät ole väsyneitä tai kireitä. Itse en ole oikein osannut tai raaskinut ottaa sitä omaa aikaa tässä kuluneen vuoden aikana kuin muutamia kertoja. Jännitin etukäteen tätä tyttöjen viikonloppua, sillä Eikasta erossa oleminen yön yli on ollut vaikeaa minulle ja olenkin molemmilla kerroilla hakenut lapsen jo heti aamusta takaisin kotiin. (Toisella kerralla jo ennen yhdeksää.) Nyt  oltiin kuitenkin koko viikonloppu poissa. Mutta ihan turhaa jännitin! Ikävä oli hetkittäin, mutta se onneksi meni nopeasti ohi touhutessa ja jutellessa. Kotona kaikki oli mennyt myös hyvin. Kitinä alkoi vasta kun äiti tuli kotiin. Tottakai. Heh.

Mukavaa olisi vielä loppukesästä tehdä samantyylinen reissu, vaikka vain yhdeksi yöksi tai ihan vaikka vain päiväreissu. Uusi vauva kun syntyy, ei sitä taas henno, eikä oikein voikkaan, reissata ilman vauvaa. Eikka kun syntyi, sitä halusi vain istua vauva sylissä ja nuuhkia ja ihastella häntä kokoajan.

Lomafiilikset eivät jääneet mökille, sille kesäiset ilmat ovat saaneet ulkoilemaan ja touhuamaan kaikenlaista. Aurinkoa on palvottu nurtsilla maaten, kahluualtaassa läträten, ulkona kahvitellen, trampalla pomppien ja käytiimpä puistossa piknikillä ja frisbeegolffaamassa. Olen vähän ahkeroinutkin siinä sivussa mm. ikkunanpesun ja pihahommien parissa. On kyllä niin kesäiset kelit, että väkisinkin on hymy korvissa ja fiilis korkealla. Eilen aurinkoa ottaessa vauva potki ensimmäisen kerran niin, että näin kun vatsa heilui. Mahtavaa! Lämmin kesä kyllä höllii, mutta voi olla, että loppukesästä fiilikset kuumassa kesäsäässä suuren mahan ja turvonneiden raajojen kanssa eivät enää ole kovin korkealla. Täytyy siis nauttia nyt kun vielä voi. 

Vatsa onkin taas jotenkin salakavalasti pullahtanut suuremmaksi. Se on aika alhaalla, niinkuin Eikastakin. Mahan ympärille mahtuvia kesävaatteita ei juurikaan löydy kaapista. Lidlistä kävin hamstraamassa muutaman maximekon ja tänään ajattelin käydä shoppailemassa jos löystyisi kesäisiä mammapöksyjä. Myös jotakin siistimpää ja päällä mukavaa pitäisi löytää ylioppilasjuhliin ja mahdollisiin muihin kesän rientoihin. Tämä ainainen vaateongelma, oli sitten suuri vatsa tai ei. 

Kiukkua ja supistuksia

Kulunut viikko on ollut kaikinpuolin kuluttava. Vaikka toki paljon kivojakin hetkiä on ollut, on silti päällimmäiseksi jäänyt mieleen taaperon kiukuttelu ja tukalat supistukset. Kilttiin ja hyväntuuliseen lapseen tottuneena, tämä viikko on ollut kaaos.

Maanantaina kävin lääkärissä supistelujen takia. Kaikki onneksi oli kuitenkin kunnossa, mutta sairaslomalle olisi jäätävä. Jotenkaan se ei tälläkertaa yllättänyt. Edelliseen raskauteen verrattuna on suurempi riski, ettei tämäkään raskaus viikolle 40 mene. Suht rauhallisesti pitäisi osata ottaa, jotta täysiaikaseksi menisi. Ymmärrän kyllä, mutta pettynyt olen hieman. Toivoin saavani olla töissä edes muutaman päivän viikossa äitiyslomaan saakka, sillä kyllähän tässä saa kotona taas hetken olla syksystä eteenpäin. Mutta terveys ja vauvan hyvinvointi ovat tottakai nyt pääasia.

Meillä on lopetettu päiväunien nukkuminen. Argh! Aamulla herätään jo kuudelta ja koko päivä kukutaan joskus 20 minuutin unilla ja joskus jopa huiman tunnin. Mihin jäi ne 4-5 tunnin unet?! Kysyn vaan. Ollaan nukutettu sisälle ja ulos, ollaan ajeltu autolla ympäriinsä ja vaunuteltu tasaista ja epätaisaista tietä. Annettu huutaa ja koitettu nukuttaa syliin. Lopputulos on lähestulkoon kuitenkin aina sama. Liian vähän unta, jos laisinkaan.

Lapsi on siis kiukutellut koko viikon väsymystään. Hän on kuin joku riivattu kakara, joka satojen itkupotkuraivareiden jälkeen lopuksi vain nauraa hysteerisesti, hakkaa päätään sohvaan ja tekee kaikki ne tuhmuudet, mistä häntä on kielletty. Silmät kiiluen hän hyökkää kimppuun ja repii hiuksiani. Hiustupot nyrkeissään hän sitten nauraa ja ihastelee tekojaan. Jos häntä kieltää, hän nauraa. Mitä kovempaa komentaa, sitä kovempi hörönauru. Aivan mahdoton tapaus siis.

Pinna on siis ollut itsellä kireällä. Olen väsynyt aikaisista herätyksistä, jatkuvista supisteluista ja levottomista öistä. Pientä kitinää kyllä jaksaa kuunnella, mutta jatkuvaa valitushuutoa ja kieltämistä, ei tahdo nyt hermot kestää. Olen ollut jostain syystä normaalia paljon herkempi nyt viimeaikoina muutenkin. Olen itkenyt aivan älyttömän tyhmille ja turhille jutuille, onnellisille ja surullisille. Olen loukkaantunut todella pienestä, olen ollut vainoharhainen ja ylireagoinut asioihin. 

Minusta on tullut oikea karhuemo, joka suojelee poikastaan ja näytän hampaani heti jos joku uskaltautuukaan reviirilleni tai puuttuu asioihini. Hormonihirviö on astunut esiin. Räyh! En voi kun taas ihmetellä, kuinka nuo hormoonit saa ihmisen käyttäytymään niin oudolla tavalla, ettei itsekkään tunnista itseään. 

Viimeyö sujui jo paljon paremmin, joten jospa tänään kelpaisi myös päiväunet. Onneksi viikonloppuna on luvassa totaalista rentoutumista ja aikaa itselle ja ystäville. Enää yksi yö! 

Vauvantarvikkeet

Toisen lapsen kohdalla sitä jo on viisaampi siitä, mitä tarvikkeita lapsi oikeasti tarvitsee ja mitkä ovat aivan turhia. Toki ensimmäiselle kun on jo hommattu ne tärkeimmät menevät ne loistavasti vielä tulevallekkin vauvalle. Tavaroita hankkiessamme me otimme huomioon laadun, sillä ajatuksella, että ne kestäisi juurikin useammalla lapsella. 

Uudelle vauvalle meidän on hommattava uusi sänky, sillä vielä ei Eikkaa voi "isojen poikien" sänkyyn siirtää. Ehdottomasti haluan vauvalle sängyn, josta laidan voi laskea. Eikan sängystä ei voi ja sitä ominaisuutta kaipasin usein ihan pienen kanssa. Myös lisää lakanoita lastensänkyyn, sillä nykyiset riittävät juuri Eikan käyttöön. Myös peitto on hommattava, ellen sitten valitse äitiyspakkausta, missä tulee mukana vauvanpeitto.

Vaunut se onkin jo sitten astetta vaikeampi valinta. Kahden pienen lapsen kanssa tuplavaunut on aika ehdoton kun meilläkään ei ole kuin yksi auto. En halua leveitä, vierekkäin olevia vaunuja, vaan sirommat päällekkäin olevat rattaat. Ne ovat ketterämmät ja mahtuvat meidän autoonkin paljon paremmin. Muutamaa merkkiä olen jo katsellut, mutta kovinkaan en ole niitä vielä vertaillut. Haluan ehdottomasti yksinkertaiset ja toimivat vaunut, jotka toimivat myös tarvittaessa yhden lapsen kanssa ja että turvakaukalon saa kiinnitettyä vaununrunkoon. Positiivista olisi, että meidän nykyisen kaukalon saa niihin kiinni, ettei sitäkin tarvitse hommata uutta. Vaunuaiheesta saisi ihan oman postauksen ja voi olla, että sellainen tuleekin kun asia on enempi ajankohtainen. 

Poikavauvan vaatteita meiltä löytyykin jo huimasti, mutta neutraaleja tytölle sopivia ei juurikaan ole. Eikallekkin suurinosa ihan pienimmistä vaatteista oli ystävältäni lainassa, joten muutamia 50 cm vaatteita tarvitsee hommata. Lapsi tarvitsee myös oman vaatekaapin, sillä tällähetkellä ei uuden tulokkaan vaatteille ja muille pientavaroille ole paikkaa. 

Näiden lisäksi olen suunnitellut hommaavani myös kaukalopussin, sillä on kätevää kun pientä vauvaa ei tarvitse pukea paksusti johonkin lähtiessä ja syysvauvan kanssa kaukalopussia voi käyttää pitkään. Myös vauvanpesän (vai miksi sitä kutsutaan) olen harkinnut hommaavani. Toisen lapsen kohdalla kun ei ehdi istua sohvalla ja sylitellä ihan samanlailla kuin ensimmäisen kanssa. 

Juurikaan muuta ei uudelle pienokaiselle tarvitse, sillä luulen, että kaikki muu tarvittava meiltä taitaa löytyä jo valmiiksi. Toki toisen lapsen kanssa saattaa kaivata jotain, mitä ensimmäisen kanssa ei tarvinnut. Hyvä neuvo kyllä lastentarvikkeiden hankkimiseen on, että tavaraa ei kannata haalia kauheasti etukäteen. Jokainen lapsi on erilainen, joten kaikki eivät välttämättä viihdy sitterissä tai leiki leikkimatolla. Perustarvikkeilla pääsee loistavasti alkuun ja lapsen tarpeiden mukaan voi sitten hommata lisää.

Pikaisesti jotain pientä äitienpäivästä

Äitienpäivää meillä ei mitenkään kovin erikoisesti juhlittu. Aamulla en suinkaan herännyt aamupalaan sängyssä vaan komentavaan äänensävyyn, joka kuului pinnasängystä puoli seitsemältä. Homma haisi vaipan vaihdolle ja pääsinkin heti aamusta "tositoimiin" äitinä. 

Massiivista kakkavaippaa vaihtaessani silmät vielä ristissä ja vastarintaa havaittavissa mietin, että se aamupala olisi saattanut olla mukavempi vaihtoehto. Toisaalta, ilman tuota haisevaa sontapyllyä en voisi edes haaveilla siitä aamupalasta.

Pyllypyykistä selvittyämme sain suuret halaukset ja märät pusut molemmilta miehiltä. "Hyvää äitienpäivää" toivotti I ja Eikka komppasi häntä hyppimällä päälläni sohvalla ja hokemalla "Äätiä" (äiti). Se kyllä lämmitti suuresti mieltä ja sai leveän hymyn ilmestymään vielä väsyneille kasvoille.

Äitienpäivä vierähti minulla kuitenkin suuremmilta osin töissä. Tälläisinä päivinä ravintoloissa riittää asiakkaita ja päivä kuluikin mukavan nopeasti kokoajan touhutessa. Tottakai sitä mielummin olisi ollut oman perheen kanssa äitienpäivänä ja varmasti perheeni sen tiesikin, sillä töistä lähtiessäni I ja Eikka yllätyksekseni odotti minua työpaikan pihalla ja veivät minut jätskille. Kukkia en saanut, sillä kukkakaupat olivat kuulemma jo ennättäneet mennä kiinni, mutta ensivuonna kuulemma sitten :) Jätskien jälkeen herkuteltiin vielä isoäidin (minun äitini) lettukesteillä ja jännitettiin Suomen peliä.

Loppuilta sujuikin jo sitten ihan tutuissa arkisissa merkeissä; äitinä. Mielensäpahoittaja astui esiin, eikä mikään tietenkään kelvannut. Pelkkää kiukkua ja vastarintaa. Reilun tunnin verran kaikesta hänen kanssaan tapeltuani ja kiukuttelua kuunneltuani lapsi lopulta nukahti onneksi nanosekunnissa omaan sänkyynsä ja itsekkin pääsin lysähtämään vihdoin sohvalle. Huh. 

Sitä se äitiys on. Arkistakin arkisempaa höystettynä upeilla hetkillä ja suurilla tunteilla. Suuresti olen kiitollinen pienelle miehenalulle siitä, että hän on tehnyt minusta äidin. Se on hienointa elämässäni ja olen siitä "tittelistä" aika ylpeä. Toivon todella olevani hänelle maailman paras äiti. Siihen ainakin pyrin.

Puolenvälin kuulumisia

Ah tätä aurinkoa ja lämpöä! Kyllä todellakkin kelpaa. Meidänkin perhe on nauttinut keväisestä auringosta ulkoilemalla ja kesän ekat pehmiksetkin lenkkeiltiin sunnuntai-iltana hakemaan jätskikiskalta.

Eikka kävelee jo hienosti ja kokeilee juoksuaskelia. Ollaan harjoiteltu nyt ulkona kävelyä kengillä. Hyvin sujuu, mutta montaakaan askelta ei päästä eteenpäin kun lapsi jo kiinnostuu kivistä ja muista "herkuista", mitä maasta löytyy. Kaiken hän söisi, mitä löytäisi ja suuhun mahtuisi.

Tänään käytiin katsomassa myös pikkuista rakkenneultrassa. Siellä se köllötteli hyvinkin tyytyväisen oloisena ja rauhallisena. Vähän malttoi kylkeä kääntää ja venytellä. Aivan toista maata kuin veljensä. Eikasta kun ei ultrassa millään meinannut saada mittoja ja kuvia kun ei hän ollut hetkeäkään paikoillaan. Sama meno on kyllä jätkällä jatkunut mahan ulkopuolellakin. 

Vauvalla oli kaikki siis hyvin. Paino oli nyt 362g ja koko pituus 25 cm. (Eikka oli vastaavilla viikoilla 70g painavampi) Pieni nöpönenä siellä haukotteli ja vilkutteli. Sukupuolta emme halunneet tälläkään kertaa tietää vaan jännitämme loppuun saakka. Minulla on kyllä hyvinkin vahva tunne siitä kumpi hän on, mutta nähtäväksi jää pitääkö äidinvaistot ja tuntemukset paikkansa. 

Vatsa on pyöristynyt jo melkoisesti ja alkaakin olla välillä hieman tiellä. Kauhulla odotetut selkäsäryt ja issiäs kivut ovat alkaneet, mutta vielä ainakin pysyvät jollainlailla kurissa levolla. Täytyykin ottaa tälläkertaa rauhallisesti, ettei yltyisi yhtä pahaksi kuin viimeksi. Muuten olen voinut kyllä todella hyvin ja hetken jo tuntui kun ei olisi raskaana laisinkaa. Kivuista ja säryistä huolimatta olo on ollut tosi positiivinen ja energinen. 

Supistelutkin ovat jo alkaneet, mutta onneksi ei vielä kipeitä supisteluja ole ilmaantunut. Harjoitussupistuksethan kuuluvatkin jo asiaan näillä viikoilla, mutta minun kohdallani kun ne eivät ole aivan normaaleja. Niitä on jatkuvasti, myös levossa ja ne kestävät pitkiäkin aikoja kerrallaan. Reilu viikko sitten harjoitussupistusta kesti 12 tuntia melki tauotta. Vaikka eiväthän nuo kipeitä ole, niin on ne silti kovinkin epämukavia. Kätilö löysikin tänään kohdun seinämästä supistusrenkaan (jos joku tietää tästä enemmän saa kertoa minulle lisää). Kuulemma ei ole vaarallista vaan ihan tavallista, vaikkakin ei kuulemma kovin yleistä. Herkistää helpommin supistuksille ja reagoi näköjään pienestäkin. Näin minulle kerrottiin. 

Oli ihana nähdä vauva. Tuli jotenkin turvallinen ja onnellinen olo. Nyt ei millään malttaisi odottaa syksyyn, että saan vauvan syliin ja pääsen halimaan ja pussailemaan häntä. ❤️