Sekopää

Voi miten mukava viikonloppu olikaan! Ihanan rentoo olemista yhdessä Eikan ja I:n kanssa. Lisäksi lauantai iltana saatiin muutama ystävä kylään, sekä käytiin kuuntelemassa loistavaa musiikkia paikallisessa ravintolassa. Vaikka sunnuntai aamuna väsyttikin ja väsyttää vähän varmaan vieläkin, niin on kuitenkin jollain tapaa virkeä olo. Oli kiva nähdä ystäviä ja puhua välillä muustakin kuin kakan koostumuksesta ja oksentelusta. Vaikka ihan hyviä puheenaiheita nekin toki on. Heh!

On hyvä kyllä välillä ottaa omaa aikaa ja rentoutua. Ihan noin niinkuin oman mielenterveyden ja jaksamisen takia. Pääkin alkaa ehkä toimimaan hieman paremmin kun on vähän ulkoiluttanut itseään. Pää on kokoajan täynnä ajatuksia ja kai ne jotkut äitihormoonit ja tunteet vielä sekottaa tän pollan aikaajoin ja sekamelska on valmis. Unohtelen asioita, puhun aivan höpöjä, ajatukset jumittaa, masentelen ihan ihmeellisistä asioista, keitin kahvia ilman vettä, lisäsin lapsen iltapuuroon marjasoseen sijasta raejuustoa, pesin pyykkiä ilman pesuaineita ja unohdin koiran puoleksitoistatunniksi pihalle. En yhtään tajunnut, että koira oli vielä ulkona kun vedin oven kiinni. Siskontyttöni kysyi päiväunilta herättyään, että missä mopsi on ja minä sanoin, että pötköttää sohvalla. No eipä pötköttänyt. Siellä se onneksi vain makoili rappusilla ja odotti, että pöhkö emäntä päästäis sen takaisin sisälle ja syömään. 

Tällähetkellä yleisimmät ilmaukset minun suustani taitaa olla "Ainiin.", "Unohdinkin kertoa, että..." ja "Mitähän mun piti tehdä?". 

Eikös ole jokin tutkimuskin tehty, että naiselta häviää hetkellisesti 2% aivokapasiteetistä raskaaksi tultuaan. Tämän voin kyllä allekirjoittaa! Epäilen, että myös toiset 2% häviää kun lapsi syntyy. Milloinhan ne aivot vain sitten palaa ennalleen? Entäs tää yliherkkyys? Telkkaristakaan ei enää uskalla katsoa mitään jännempää, koska menee kuitenkin yöunet tai vähintään alkaa itkettää. Hieman menee tunteisiin siis kaikki.

Tunteet nousee kyllä niin herkästi pintaan. Eikka tosiaan oli lauantaina yökylässä mun siskon luona. Olihan se ihan kamalaa muka jättää se sinne, vaikka nukkumaan jäikin. Kotimatkalla piti itkeä tihrustaa parikin kertaa. Eikalla oli kyllä kaikki mennyt tosi hyvin. Vietyäni hänet siskon luo, hän oli nukkunut ensin puolitoista tuntia päiväunia, jonka jälkeen valvoi kaksi tuntia ja menikin jo yöunille. Syömään hän oli herännyt yöllä kerran. Aamulla en itse osannut nukkua myöhään, sillä puolentunnin välein heräilin ja katsoin kelloa, että joko saa hakea vauvan kotiin. Kymmenen jälkeen taisin jo lähteä hakemaan häntä, sillä oli niin ikävä.

Nyt on muuten paras aika syksystä! Puissa on vielä kauniin värisiä lehtiä, on suht lämmintä, eikä pimeys tule vielä liian aikaisin. Kynttilät on kaivettu esiin ja nehän palaakin sitten joka ilta. Ulkona on raikas ja hapekas keli jatkuvasti. Parhaimmat lenkkikelit onkin mielestäni juuri tähän aikaa vuodesta. Nyt täytyy nauttia tästä syksystä ja väriloistosta, sillä kohta on taas synkkää ja harmaata. Se on masentavaa kun ei puissa ole lehtiä, sataa ja pimeäkin tulee jo iltapäivällä. Sitä sitten kestää niin kauan, kunnes tulee talvi ja lumi. 
Mutta eihän tässä ole jouluunkaan kuin vajaa kolme kuukautta. Ihanaa!! Rakastan joulua ja ensi joulu onkin tärkeä ja erikoinen, sillä se on pikku Eikan ensimmäinen <3

Ruokailuhuoneesta

Aina olen haaveillut, että ruokapöytä sijaitsisi muualla kuin keittiössä ja uudessa kodissa sille löytyikin paikka keittiön viereisestä huoneesta. Ruokailuhuone on kivasti yhteydessä olohuoneen kanssa, mutta kuitenkin niin, ettein pöytä sijaitse olohuoneen nurkassa viemässä tilaa.

Ruokailuhuoneesta minulla ei valitettavasti ole ennen kuvia, mutta koitan parhaani mukaan kertoa, miltä se ennen näytti. Kaikki seinät olivat tapetin peitossa. Kahdeksan kerrosta tapettia ja kaksi kerrosta pinkopahvia. Yhdessä nurkassa oli lisäksi vielä jonkinlainen lämpöeristepahvikin, sillä huoneessa on joskus ollut pönttöuuni. Päällimmäisen tapetin päälle oli kauttaaltaan maalattu vaaleanharmaalla maalilla. Ei paha, mutta ei hyväkään.

Halusimme ehdottomasti hirsiseinää näkyviin, joten revimme tapetit ja pahvit kahdelta seinältä. Toiselta vain puoleenväliin saakka. Vaikkei uskoisi, niin oli aika kova työ. Kaikenkaikkiaan meni kolme päivää, ennenkuin seinä miellytti meitä. Pahvin repiminen oli nopeaa, mutta ne miljoonat naulat ja niitit, joilla pahvit oli kiinnitetty hirteen, oli todella veemäistä nyppiä irti seinästä. Eikä niitä voinut seinäänkään jättää, sillä niitä oli niin paljon, että se näytti rumalta, varsinkin kun niiden alle jäi aina palanen tapettia/pahvia. Lämpöeristyspahvin (mikälie) alta hirsi oli vaaelampaa ja laikukkaampaa kuin muualta. Värjäsimme hirttä kahvilla, jotta väri hieman tasoittuisi, eikä häiritsisi silmää.

Loput seinäpinnat tapetoimme uudestaan. Ihan vain laiskuuttamme vedimme vanhojen päälle, joten nyt tapettikerroksia on yhdeksän. Lopputulos on loistava, vaikka tapetti oli hieman hankalaa sorttia ja vanhassa talossa ei tietenkään seinät ole suorat. Oli siinä tapetoijalle hieman haastetta. 

Huonekorkeutta on madallettu, mutta silti huoneelle jää korkeutta vielä 280cm. Lattia on alkuperäinen. Se on ymmärtääkseni edellisen asukkaan aikana kaivettu näkyviin ja käsitelty luultavamminkin jonkinlaisella lakalla. Vanhat lattialistat hiottiin ja maalattiin uudelleen. 

Sisustus on vielä hieman kesken. Haluaisin valkoisen puusohvan pöydän toiselle puolelle ja pienempi vitriinikaappi vielä hakee paikkaansa. Ajatuksissa oli hankkia toinen samanlainen isompi vitriini nykyisen viereen. Millähän vain täytän sen toisen vitriinin :) Pöydän ympärille mahtuu tällähetkellä ruokailemaan kahdeksan henkilöä, mutta keittiössä sijaitsevan kalffipöydän ansiosta voi pöytää tarpeen mukaan jatkaa vaikka kahdelletoista. Mahtuu siis isompikin sakki kerralla!

Hulinaa

Kartanossa on riittänyt normaalia enempi hulinaa viimeisten kolmen päivän aikana. On käynyt paljon vieraita kylässä ja meidän kummityttömme, siskoni nuorimmainen, on ollut meillä päivät hoidossa ja keskiviikkona hän jäi vielä yökyläänkin. 2,5 vuotias reipas tyttönen on ollut viihdyttämässä Eikka serkkua ja auttamassa vauvan hoidossa.  "Ounou, Eikka itkee!" On ollut yleisin hokema ja tuttia on kiikutettu jokeltelevan lapsen suuhun. Tai jos Eikka ei pidä mitään ääntä, häntä kuulemma aina silloin väsyttää.

Eilen kävi kylässä myös toinen kummityttöni kolmen isoveljensä kanssa. Pieni, puolivuotias, neiti oli iloinen ja ryömi tyytyväisenä lattialla poikien hurjastellessa ralliautolla hänen ympärillään. Olikin jännä juttu kun pojat hoksasivat, että meidän takapihalla on junarata ja kun siitä kulkee oikeita juniakin. Kolme päätä oli pällistelemässä ikkunassa, kun taajamajuna huiteli ohitse. Äiti  katsoi pojilleen aikataulusta myös seuraavan junan ja sitä menimmekin odottelemaan pihalle. "Koska se juna oikein tulee?" Ja tulihan se kun malttoimme hetken odottaa.

Viikko onkin kulunut todella nopeasti. Juurihan oli maanantai ja me kävimme katsomassa kolmen vuorokauden ikäistä pientä prinsessaa. Eikan kummitäti ja hänen puolisonsa saivat esikoisensa. Ihana tytöntyllerö! <3 En kestä! Sellainen pieni nyytti, joka tuoksui taivaalliselle. Niin täydellinen. Eikka vaikutti jo ihan isolta pojalta siinä pienen myttysen vieressä, eikä voinut uskoa, että vajaa puolivuotta takaperin meillä oli yhtä pieni nyytti sylissämme. Tai oikeastaan vielä melkein kilon verran pienempi. Nyyh. Eilen tämä uusi vauva äitinsä kanssa kävivät viihdyttämässä meidän iltaamme. Vauvakuumeeni vaan yltyy tälläisistä ihanuuksista ympärillä! Vaikka vauvahan tuo meidänkin rakkaus vielä on <3

Tuliaisia pienokaiselle.

Eikka lähteekin lauantaina ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa hoitoon ja vieläpä oikein yökylään saakka. Huh! Kuinkahan mä tästä selviän? Tähän mennessä taitaa olla 4-5h pisin aika, jonka olen lapsesta ollut erossa ja sekin on tainnut tapahtua ihan kaksi kertaa. Tänä aamuna meinasi jo harmittaa ja ajattelin perua kaiken, kun en kestänyt ajatusta, että vauva ei olekkaan kotona. Haha! Vähän säälittävää. :D Lapsi kyllä varmasti pärjää mainiosti ja aloitettuamme iltapuuron ovat yösyötötkin vähentyneet ja välillä riittää vain yksi syöttö yöllä. Pakko kyllä myöntää, että on kiva päästä viettämään iltaa ystävien seurassa ilman, että tarvitsee viihdyttää pikkumiestä saman aikaisesti. Ja mukavaa, että pääsemme I:n kanssa molemmat lähtemään. Kiitos siskoni! Saattaa olla, että aamulla on jo kiire hakea murunen takaisin kotiin. :)

Syöttötuoli hakusessa

Sitterin päällikangas on nyt ollut ahkeraan pesussa, sillä sitteri on toimittanut meillä tällähetkellä syöttötuolin virkaa. Kangasta katsomalla voi helposti päätellä, mitä kaikkea meillä on syöty. Viikonloppuna mummolassa testattiin syöttötuolissa istumista ja hyvinhän tuo jo sujui. Täytyy siis hommata tuoli myös kotiin. 

Eilen käytiin katselemassa vaihtoehtoja. Ensimmäisenä tuli mieleen, että ostetaanko ihan tavallinen syöttötuoli vaiko sitten sellainen, mistä saa myöhemmin myös muunneltua juniorituolin. Käteväähän tietty toisaalta olisi, että kaikki olisi samassa paketissa.

Pidän perinteisestä pinnatuolista. Se sopisi meillä sisustukseenkin ja värivaihtoehtojakin on useampi. Hyvä perustuoli, miellyttää silmää ja vieläpä kotimainen, mutta juniorituoliksi tämä ei valitettavasti muutu. 

Väkisen syöttötuoli babystyle.fi

                              

Ollaan mietitty myös Stokken Tripp Trapp tuolia. Se olisi pitkäikäisempi käyttöä ajatellen, sillä se menisi hyvin 5-6 vuotiaaseen saakka. Värivaihtoehtoja on todella paljon ja pehmusteissakin oli varaa valita. Jotenkin vain pehmusteiden kuosit ei miellyttänyt omaa silmää. Samalla idella löytyy myös Ovo by Micuna syöttö-/juniorituoli. Se kasvaa siis lapsen mukana, mutta aikuiselle se ei enää käy, niin kuin Stoken malli. Värivaihtoehtoja on kaksi; musta tai valkoinen. Pehmusteissakaan ei kovin montaa vaihtoehtoa ollut. Taisi olla vain sininen, punainen, valkoinen ja beige. 

Stokke babystyle.fi

                              

Ovo By Micuna dezeen.com

                     

Ovo miellyttää enemmän omaa silmääni. Pidän muotoilusta ja pieni tarjotin on mukava ja kätevä lisä tuolissa. Hieman taitaa olla Tripp Trappia kalliimpi ja nettiä hieman kun selailin, niin saatavuuden kanssa saattaa olla ongelmia. Varsinkin, kun me tarvitsisimme tuolia jo aikas pian. Jos jollain vain on käyttökokemuksia tuosta Ovon tuolista, niin mielellänin niitä kuulisin. Toki muutkin vinkit, koskien tätä syöttötuolin hankkimista, ovat tervetulleita :)

Syöttötuolia ei siis tarttunut mukaan kaupasta, vaikka sitä lähdimme ostamaan, mutta tarttui kyllä jotain muuta, nimittäin itkuhälytin. Lyhyen pohdinnan jälkeen päädyimme Nabbyn itkuhälyttimeen. Varsinkin I oli tämän hälyttimen kannalla. (Tottakai!) Laite siis toimii yhdessä Iphonen tai anroid puhelimen kanssa. Vielä ei olla kovin päästy laitetta testailemaan, mutta näin ensitutustumisen jälkeen vaikuttaa kyllä todella kätevältä ja toimivalta laitteelta. Yksinkertainen ja helppo käyttöinen, sekä luotettavan oloinen vehje. Voin kertoa tästä enemmän, kunhan ensin sitä päästään kokeilemaan käytännössä. 

 

                        

Uusia harrastuksia

Viikkoihin saa rytmiä uusilla harrastuksilla. Me ollaan aloitettu muutama uusi harrastus, nimittäin vauvauinti ja muskari. Kivaa yhteistä tekemistä lapsen kanssa ja varmasti myös lapsi tykkää. Odotan innolla, jos päästäisiin aloittamaan myös vauvajumppa.

Vauvauinnissa ollaan nyt käyty kerran ja siellä opeteltiin hieman uintiasentoja. Vielä ei siis päästy sukeltelemaan, vaikka I sitä kovasti odottikin. Eikka piti polskimisesta! Läiskytteli vettä käsillään ja potki jaloillaan. Kovasti oli myös ihmeissään ja seurasi mitä ympärilä tapahtui. Sen verran oli rankka reissu, että tämän jälkeen päiväunet kesti neljä tuntia. Uinti on kiva liikunnallinen harrastus, josta lapset pitävät. Se tukee vauvan motorista kehitystä ja opettaa uinti-, sekä sukellustaitoja jo varhaisessa vaiheessa. Mekin varmasti paljon tulemme olemaan Eikan kanssa veden äärellä, joten uskoisin vauvauinnin lisäävän myös turvallisuutta.

Muskarissa oli myös jännää. Sai ihmetellä uusia ääniä ja uusia kasvoja. Marakassi ja rytmikapulat tahtoivat kyllä Eikan mielestä maistua paremmalle, kuin miltä ne kuulostivat :D Näin pienen kanssa ei sitä ihan kaikkein suurinta riemua ja iloa saa muskarista irti, mutta se opettaa vauvaa erilaisiin ääniin ja on mukavaa ajanvietettä. Hieman jo vanhemmat lapset osaavat tarttua mukaan rytmiin ja laulavat ja tanssivat mukana. 

Testattiin jo hyppykiikkuakin. Vielä ei Eikka hoksannut pomppia, mutta iloisena steppaili paikallaan ja naureskeli. Neuvolantäti oli viimeviikolla sitä mieltä, että kauaa ei enää mene kun meidän poika lähtee liikkeelle. Yritys kyllä on jo kova, mutta ihan vielä hän ei ole hoksannut, että kuinka sitä mennään eteenpäin. Ei kyllä vielä ole kiirekkään. 

Kiva kun on yhteisiä harrastuksia yhdessä  lapsen kanssa ja myös koko perheen kanssa aivan pienestä pitäen. 

Kodinhoitotila

1900-luvun vaihteessa ei vielä ymmärretty kodinhoitohuoneen päälle. Ei tarvittu pesukoneelle omaa paikkaa, joten meidän kartanostamme puuttui sellainen tila kokonaan. Kaksi vessaa meiltä kyllä löytyy, mutta niihin ei kumpaankaan pesukone mahtuisi mitenkään päin. 

Haluttiin ehdottomasti jonkinlainen kodinhoitotila. Siivouskaappi ja pyykkihuoltotila. Mietimme ensin yhden makuhuoneen muuttamista "kylpyhuoneeksi". Aikanaan kun talo oli ollut vielä paritalo, oli se huone ollut keittiö, joten huoneesta löytyisi viemäri jo valmiiksi, mutta emme halunneet luopua makuhuoneesta ja niin isoa tilaa emme tarvitsisi pyykkäämiseen. Myöskään näin vanhaan taloon ei suositella rakennettavaksi isoja märkätiloja tai laatta lattiaa.

Koska talo on aikanaan ollut siis paritalo, on talossa edelleen kaksi sisääntuloa, vaikka ne samaan tilaan nykyään johtavatkin. Ja tottakai siis myös kaksi naulakkosyvennystä. Kahtahan emme tarvitse, joten toisesta syvennyksestä saimme loistavasti pienen "pyykkituvan". Vanhan keittiön viemäri sijaitsi naulakkosyvennyksen seinän takana, joten viemäri uusittiin ja siirrettiin syvennyksen puolelle. Eristettiin seinät vedenkestävällä iki-levyllä ja lattiaan laitoimme pienen palan muovimattoa. Keittiön puutasoista jäi ylimääräinen pala, joten hyödynsimme sen tähän tilaan. Siihen sai loistavasti Eikalle hoitopöydän.

                                                        

Syvennyksen vieressä on komero, joka ilmeisesti on toiminut viileänä ruokakomerona aikanaan. Ainakin siitä menee suoraan putki pihalle. Komerosta tuli siivouskaappi. Komeron vieressä heti on toisen sisäänkäynnin pieni tuulikaappi. Tämän tilan ajattelimme eristää ja jos joskus hommaisimme siihen kuivauskaapin. Siihen saisi sitten loistavasti ulkovaatteet kuivumaan suoraan kun pihalta tullaan sisälle. Pyykkikori ei enää mahtunut tilaan, mutta syvennystä vastapäätä sijaitsee toinen vessoista ja sinne pyykkikori onneksi mahtuu hyvin! 

Vielä on hieman sisustuksellisestikkin keskeneräistä ja hetki menee ennenkuin tavarat löytää oikeille paikoilleen ja feng shuit :D asettuavat kohdalleen. Vähän kuitenkin taas homma edistyi kun löysin olohuoneeseen verhot. Marimekon harmaa Jurmo-kangas. Ah niin ihana! Kangasta jäi ylimääräistä, joten sain siitä ommeltua vielä tyynynpäällisetkin. 

Vihdoin valmis

Keittiön ja ruokailuhuoneen remontit alkaa olla valmiita ja uudessa kodissa ollaan nukuttu jo kaksi yötä. Olihan siinä remontissa isompi homma kuin ajateltiinkaan ja homma laajeni hieman muihinkin huoneisiin,  mutta onneksi meillä oli loistava tiimi auttamassa. SUURI kiitos heille! <3

Keittiössä meni uusiksi tapetti, työtasot ja välitila. Välitilan vanhat paneelit(!) revittiin irti ja tilalle tuli kaakeli. Keittiön kaapit haluttiin säilyttää, sillä ne olivat aidosti vanhat, täyspuiset ja sopivat hyvin talon henkeen. Rungot fiksailtiin itse kuntoon, mutta kaappien ovet maalautettiin ihan ammatilaisella, jotta ne varmasti olisivat tasaiset ja siistit. Laminaattiitasot vaihdetiin massiivikoivutasoihin ja ne käsiteltiin puuvahalla. Oksennuksen väriset puolipaneelit maalattiin valkoisiksi. Keittiössä oleva vanha muuri sai myös uutta maalia pintaan. Se maalattiin karkealla maalilla harmaaksi. Se toikin paljon ilmettä keittiöön. Uusittiin myös jääkaappi ja tiskikone. Jäljellä oleva pätkä vanhaa valurautaista viemäriputkea vaihdettiin uuteen muoviseen putkeen, sekä uusittiin roskiskaappi ja kosteuseristeet.

Ruokailuhuone sai uuden tapetin seiniin ja osittain revimme vanhaa tapettia pois, jotta saimme hirsiseinän esille. Hirsi oli todella laikukas vanhan pönttöuunin kohdalta, mutta käsittelimme hirttä kahvilla ja saimme värin hieman tasaantumaan. Alkuperäiset,puiset lattialistat maalattiin uudelleen. Olohuoneeseen vaihdettiin lattialistat ja lisättiin kattolistat.

Iso työ oli myös väliovien hiomisessa ja maalaamisessa. Osassa vanhaa maalia oli viisi eri kerrosta ja pahimmillaa kaikki kerrokset olivat kuluneet jostain kohtaa. Päällimmäinen kerros oli vedetty hyvin epätasaisesti pensselillä ja valumajälkiä oli paljon. Eteisen puiset seinät ja ovien karmit saivat myös uutta valkoista maalia pintaan. Eteisessä oleva vanha naulakkosyvennys muuttui kodinhoitotilaksi, mutta siitä lisää myöhemmin.

Vielä on paljon remontoitavaa, mutta jospa nyt hetki hengähdetään :)
Tässä hieman ennen-jälkeen kuvia keittiöstä.

Ennen

Jälkeen

Ennen

Jälkeen

Ennen

Jälkeen