Tervetuloa talvi!

Meillä satoi viimeviikolla ensilumi! Voi lasten riemua ja onnea. Torstai aamu meni lastenohjelmien sijaan ikkunasta ulos tuijotellessa ja kun vihdoin oli saatu kamppeet niskaan ja ulko-ovi auki kuului riemullinen nauru; ”Tätä mä oon äiti odottanutkin!”. Ja niin todellakin on. Eikka on odottanut lunta elokuusta lähtien. Hän on miettinyt millaisen lumiukon tekee ja lumilinnan hän haluaa tehdä myös. Hän on käynyt ihastelemassa varastossa rattikelkkaa  ja odottaa luistelemaan pääsyä. Niin monena aamuna päiväkotiin lähtiessä minulta on udeltu; ”Koska tulee lunta?”.

Kieltämättä itselläkin oli olo kuin pikku lapsella kun huomasin lunta satavan. Innostunut. Toki ilon syynä oli myös, ettei lasten vaatteet kuraannu ulkona, eikä tarvitse pukea kurahousuja. (Jes!) Lähdettiin paljon tavallista aikaisemmin päiväkotiin lasten kanssa ja kaikki yhdessä kävellen. Matka taittui lumipalloja heitellessä ja lumihiutaleita pyydystäessä kielellä. Lyylistä en osaa sanoa oliko hän innoissaan lumesta vai siitä, että sai kävellä ja juosta, eikä tarvinnut pönöttää matkaa rattaissa. 

Ennen en ole ollut kovinkaan talvi-ihminen, mutta pikkuhiljaa minusta saattaakin olla tulossa sellainen. Talvessa on parasta, kun saa ulkoilun jälkeen tulla sisälle lämpöiseen. Tulee sellainen hyvä olo raikkaasta pakkassäästä, mutta kuitenkin ihana päästä takaisin lämpimään. Varsinkin meillä kotona, jos lämpö on juuri tullut pönttöuuneista. Se on sellaista ”pehmeän” tuntuista lämpöä ja toki uunissa palava tuli tuo oman tunnelmansa talveen. Odotan myös, että pääsee kunnolla tuulettamaan matot ja petivaatteet. Myös pulkkamäkeen ja hiihtämään tekee mieli. Ja tietty notskimakkarat maistuu niin paljon paremmalle talvella ulkona syötynä kuin kesällä. 

Pimeys ja kylmyys mua vaan ottaa kaaliin. Ja myöskin se, jos talvi on sellainen loskatalvi, eikä runsasluminen niinkuin lapsuustalvet olivat. Pimeydelle nyt ei oikein voi mitään, mutta kylmyyteen pystyy itse hieman vaikuttamaan ainakin pukeutumalla kunnolla. Minulla on talvella aina villasukat. Nukkuessakin. Rakastan niitä! Ulkovaatteet pitää olla myös hyvät ja lämpöiset, jos ulkona meinaa viihtyä edes vähän kauemmin. Saati temuta lasten kanssa hangessa. Vaatteihin minun on hieman satsattava. Hyvät kengät omistan, mutta muutoin talvikuteet alkaa olla aikansa eläneitä. Talvitakkia en itseasiassa omista lainkaan. 

Talvi on kyllä erittäin tervetullut, mutta jos vähän voisi vielä viivyttää. Talvesta tulee todella pitkä, jos se alkaa jo nyt. Sitäpaitsi, meillä odottaa edelleen lehdet haravointia ja trampoliini pitäisi korjata lumen alta suojaan. 

Kylmä!

Ulkona näyttää tällähetkellä upealta. Maa on valkoinen, puissa on lunta ja päivällä aurinko paistaa kauniisti ja saa lumen kimmeltämään. Aivan täydellinen ulkoilu sää, paitsi että pakkanen paukkuu -30 tienoilla. Hrr. Ulos ei ole menemistä. Kolmessa pönttöuunissa palaa valkea aamuin ja illoin. Näin kylmällä pitää lämmittää kahdesti päivässä, sillä talo viilenee nopeasti. Palella meidän ei ole onneksi vielä kuitenkaan tarvinnut. 

Lapsi nukkuu päiväunet normaalisti ulkona, mutta näillä pakkasilla ei puhettakaan hänen viemisestään pihalle. Sänkyyn nukahtaminen ei olekkaan ihan yksinkertainen juttu, kun on tottunut nukkumaan vaunuissa topattuna, eikä  päikkärit sängyssä ole yhtä pitkiä kuin vaunuissa. Meillä onneksi takaterassille mentäessä on iso kylmä eteinen. Läpötila juuri ja juuri on eteisessä plussan puolella. Siihen on hyvä pakata lapsi vaunukoppaan nukkumaan. Lapsi nukkuu loistavasti, eikä kylmä pääse kiusaamaan. Nytkin unia on nukuttu jo yli kaksi tuntia ja jatkuu vain.

Vaikkakin on ihanaa kun on lunta ja oikea talvi, ei ihan näin kylmä tarvitsisi olla. On ikävää kun ei pääse vaunuttelemaan, eikä olla päästy Eikan kanssa vielä testailemaan pulkkaakaan. Kotoa ei viitsi liikkua mihinkään, sillä mielellään makaisi vain sohvan nurkassa viltin alla kahvikuppi kädessä. Pakkaspäivät on hyvä tekosyy olla tekemättä mitään. Mopsi on samaa mieltä. Oven raosta hän äkkiä kipitää pihakuusen alle pisulle ja palaa yhtä nopeasti takaisin sisälle sohvalle löhöämään. Hihnan kanssa kun yrittää häntä viedä edes hiukan pisemmälle alkaa hän nostelemaan tassujaan ja pistää hanttiin. Ei siis tarvitse liikkua koirankaan kanssa ulkona. 

Taidan keittää nyt kupin kahvia ja käpertyä sohvalle koiran kanssa odottamaan, koska poikanen malttaa herätä. Leppoisia pakkaspäiviä teille muillekkin!

Pieni apuri on tottakai aina lämmittäessä mukana.