Talvi yllätti

Ei kylläkään tällä kertaa autoilijaa, mikä sinänsä on ihme, sillä meillä yleensä talvirenkaat vaihdetaan vasta kun lunta ja pakkasta on ollut useamman viikon. Joskus se on ollut vasta tammikuussa. Tällä kertaa nastat saatiin alle jo pian ensilumen jälkeen.

Talvi kuitenkin yllätti meikäläisen, sillä en ollut ehtinyt hankkia lapsille lainkaan talvivaatteita. Ajatuksissa se on kyllä pyörinyt jo aikaisin syksystä, mutta tämä syksy on mennyt niin nopeasti, enkä odottanut talvea vielä saapuvaksi. Päätin hieman odottaa, jotta tietäisin varmaksi, minkä kokoisen haalarin ja kengät Eikka tarvitsee. No, nyt tiedän kyllä koot, mutta en ehtinyt vaatteita hankkia.

Onnekseni ostin pojalle aikanaan Name it:in hieman paksumman välikausihaalarin, jossa on siis fleece vuori ja haalari on sellaista softshellin tapaista materiaalia. Se menee hyvin kevyellä pakkasellakin villahaalarin kanssa. Ystävältäni nyt kuitenkin ostin paksun toppahaalarin Eikalle. Se oli vielä ehkä hitusen reilu, mutta en usko sen kuitenkaan kovin pitkään menevän. Kevääksi on ostettava  varmasti jo uusi. 

Itse olen vasta aloittelija tässä lasten ulkovaatteiden hankkimisessa ja siksi olenkin selannut nettiä ja kysellyt tuttavilta, mihin kannattaa satsata ja mitkä merkit ovat laadukkaita. Lasten talvivaatteet ovat järkyttävän kalliita ja kalliimmaksi käy, jos niitä joutuu kasvavan lapsen takia ostamaan talven aikana kahdet. En halua laittaa satasta (saati enempää) huonoon haalariin, enkä myöskään ostaa edullisesti haalaria, joka ei pidä lainkaan vettä tai kuluu puhki ekassa pulkkamäessä. Myöskään ihan pelkästä merkistä ne haluaisi maksaa. Etsinnässä on siis hinta-laatusuhteeltaan hyvät ulkoiluvaatteet ja plussaa olisi, jos ne kestäisi vielä toisellekkin käyttäjälle. Reiman haalareita on kovasti kehuttu ja ne mielestäni näyttävät myös hyvältä. 

Lyyli ei sen kummempia talvivaatteita vielä kaipaa. Meillä on isoäidin kutoma villa-asu nyt käytössä ulkoillessa ja autolla tehtävät reissut hoituu kätevästi turvakaukalossa olevan lämpöpussin avulla. Se on ollut kyllä mahtava hankinta. Harmittaa oikein, etten Eikalle aikoinaan tajunnut sellaista hommata. Lähteminen on niin paljon helpompaa, kun lasta ei tarvitse topata vaatteisiin. Kevättalveksi kuitenkin ajattelin tytölle hommata toppapuvun, jotta päästään pulkkailemaan.

Itseltänikin puuttuvat kunnon talvivaatteet ulkoiluun. Tai onhan ne tuolla kaapissa, mutta jotenkin kummasti, ne ovat siellä kaapissa päässeet kutistumaan. Heh. 

Synttärivaatetta

Odotettu postipaketti saapui tänään suoraan Australiasta. Tilasin Eikalle 1 vee valokuvaukseen vaatetta ja varmasti näille tulee kyllä käyttöä muutenkin. Ehkä jo ensi lauantaina testaillaan näitä kummitytön 1-vuotis synttäreillä ja tottakai pienen miehen omissa synttärikemuissa huhtikuussa.

Beau Hudsonilla on kyllä kaikkea niin kivaa, mutta erityisesti nyt tykästyin tähän farkkupaitaan, josta saa kesäisemmän mallin kääntämällä hihat remmeillä ylös. Sopivan rento, mutta tarvittaessa myös siistimpi. Tottakai synttärisankarilla pitää myös rusetti olla ja farkun kanssa sopii täydellisesti konjakinruskea nahkarusetti. Ihana! Sovituskuvia luultavast tulee sitten myöhemmin.

Paketti tuli parissa viikossa ja postikulut sai kaupan päälle, kun tilasi tietyllä summalla vaatteita ja asusteita. Koko taulukko olikin hieman hankalampi, sillä vaatteiden koot menee ikävuosien mukaan. Tilasin pojalle 1 koon, eli yksivuotiaan kokoisen. Hieman reilu ehkä hartioista, mutta muuten kyllä passeli koko. Onneksi en pienempää kokoa (6-12kk)ottanut. Eli ainakin tässä vaatteessa hyvin piti ikäkoko paikkaansa. Rusetteja löytyi myös aikuistenkokoja ja houkutti kyllä tilata isälle ja pojalle samanmoiset, mutta jätin nyt tilaamatta kuitenkin. Vielähän sen toki kerkiää.

Me tosiaan ollaan tilattu valokuvaaja ottamaan lapsesta yksivuotiskuvat. Itsellä ei kamera niin hyvin pysy kädessä ja ammattilaisella on niin paljon parempi silmä näihin hommiin ja varmasti saadaan ainakin sitten se yksi onnistunut kuva. Valokuvaaja tulee meille kotiin, mikä on kyllä tosi kiva juttu, sillä ehkä lapsikin on siten rennompi kuvia ottaessa ja hymykin saattaa irrota. Kuvaideoita olen metsästänyt netistä ja jokseenkin hyvin yksinkertaisia meidän tyylisiä kuvia halajan. Ulkona olisi tottakai ihana ottaa kuvat, mutta ei taida huhtikuun alussa oikein onnistua, ellei halua lasta istuttaa kuralätäkössä.

Synttärijuhlatkin lähestyy ja niitä on jo ajatustasolla hieman suunniteltu. Kakun tekee ihana kondiittori ystäväni, joka onkin taiteillut meidän perheen kaikki muutkin tärkeimmät kakut. Hänelle annan hyvinkin vapaat kädet tämän suhteen. Muita tarjottavia en ole juurikaan vielä miettinyt, sillä onhan juhliin vielä kuukausi aikaa.  Juhlimme synttäreitä pienellä porukalla; Perheet, kummit ja läheisimmät. 

Vuoden ensimmäiset

Vuodenvaihdetta juhlimme hyvinkin rauhallisesti siskoni perheen luona Turussa. Raketit ammuimme jo kahdeksalta, jotta lapsetkin pääsivät näkemään paukut. Söimme tortilloja, katsoimme telkkaria ja nautin jopa yhden siiderinkin. Aikuisetkin menivät nukkumaan jo heti puolenyön jälkeen kun suurimmat pommit oltiin ihasteltu kodinhoitohuoneen ikkunasta. Aamulla jaksoi herätä virkeänä, eikä päähän koskenut lainkaan. Eli ei yhtään hullummin alkanut vuoden ensimmäinen aamu.

Eikan nukkumaanmenot ovat edelleen olleet levottomia, niinkuin hieman yötkin. Hän ei itke, mutta valvoo. Siihen ei auta mikään muu, kuin se, että väsyttää tarpeeksi. Yöllä tutti onneksi auttaa. En tiedä johtuuko se tästä iästä ja siitä, että vauva on päivisin paljon liikkeellä vai siitä, että eilen huomasin hänen ensimmäisen hampaansa puhjenneen ja toinen taitaa olla aivan puhkeamaisillaan. Tänään meillä oli siis myös ensimmäinen hampaan pesu, mikä kyllä  ennemminkin oli hammasharjan ja -tahnan syöntiä.

Nyt on muuten joulun herkut pääosin kaahittu kaapeista ja tuhottu. Tänään alkoi elämä ilman karkkia. (Ei kuitenkaan lopullisesti!) Yhtään suurentelematta asiaa, totuus on se, että minun oikeasti pitää vieroittaa itseni makeasta. Olen syönyt herkkuja normaalia enemmän noin puolestavälistä raskautta. Nyt siis todellakin on korkea aika tarttua itseään niskasta ja tajuta, että jossain vaiheessa pitää ryhdistäytyä ja löytää itsekuria, sillä eihän tää näin voi jatkua. Herkkulakon ensimmäinen päivä on sujunut yllättävänkin hyvin, sillä ei juurikaan edes tehnyt mieli mitään makeaa. Ei kyllä ollut kiusauksiakaan. Aamu alkoi reippaasti vuoden ensimmäisellä lenkillä raikkaassa pakkasessa ja salaattilounaalla ystävän kanssa.

Alennusmyynneilläkin on muuten tullut jonkin verran juoksenneltua. Eikalle löysin talvitakin, ensimmäisen "isojen poikien" takin, sekä pipon ja lisäksi tottakai taas raitaa. Itselleni löysin Didriksonin välikausitakin -80% (!!) Huikea löytö, sillä ovh oli yli 200€. Vielä kun löytäisin lapsellekkin välikausihaalarin kevääksi. Saisi olla sellainen, mitä voisi käyttää jo nyt, vaikka hieman reilu olisikin. Talvi jos on leuto, niin hyvin riittää välikausihaalari ja villahaalari, kun ulkoilut vielä kuitenkin tapahtuu vaunuissa.

Meidän olisi tarkoitus aloittaa lapsenhuoneen remontointi. Uutta tapettia ja pinkopahvia, sekä pönttöuuniin uutta väriä pintaan. Ihan siis vain pintaremonttia. Tapetti on jo päätetty, samoin pönttöuunin väri. Kalusteita ei huoneeseen vielä juurikaan ole, mutta kaikki ajallaan. Eipä tuo lapsi ihan heti ole ensimmäiseen omaan huoneeseensa muuttamassa, vaikkakin olen miettinyt, että nukkuisikohan hän jopa paremmin omassa rauhassa kuin meidän sängyn vieressä.

Vuoden alkuun mahtuu paljon ensimmäisiä juttuja, samoin vauvan kanssa kokee paljon ensihetkiä. Mutta minun alkuvuodessa on myös jotain viimeistä, nimittäin äitiysloman viimeinen kuukausi pyörähti käyntiin. Helmikuun alussa alkavat työt, vielä en tiedä miten, mutta jollain tapaa kuitenkin ja silloin saadaan lisää uusia ensihetkiä, kuten Eikan ensimmäinen hoitopaikka ja hoitopäivä.

Ihashtuttava Nosh

Noshin Kiva taskutunika

Nosh collegemekko ja legginssit

Reilu viikko sitten meillä hypisteltiin ihania Nosheja. Mun piti kutsuista räpsiä kuviakin, mutta se  siinä vilskeessä ihan unohtui. Vaatekutsut on niin loistava syy kutsua läjä ystäviä kylään ja herkutella. Ja saa vielä shoppaillakkin samalla. bueno!

Olen kyllä niin ihastunut Noshin vaatteisiin. Ne ovat todella mukavia päällä. Pehmeitä ja joustavia. Ihan kuin ei olisi vaatteita ollenkaan. Ne ovat laadukkaita. Vaatteet eivät nukkaannu tai haalistu pesussa ja ne säilyttävät hyvin mallinsa. Eivät siis kulahda, vaikka minäkin pesen ohjeista huolimatta melkein aina vaatteet 60 asteessa. Kuosit ja värit ovat mieluisia ja uusia vaatteita ilmestyy mukavasti vähän useammin kuin kaksi kertaa vuodessa. Harmillesesti vain moni suosikkivaate myydään loppuun jo ennenkuin on itse ehtinyt päästä kutsuille asti niihin tutustumaan, eikä lisä eriä yleensä tule.

Noshin Krokotiili body

Noshin mustat baggy housut

Noshin raitabody

Juurikaan kokemusta minulla ei vielä ole isompien lasten vaatteista, mutta ainakin vauvojen koot, ovat hyvin reilua mitoitusta. Meillä bodya koossa 50-56 käytettiin vielä samaa aikaa kun osa vaatteista oli 68. Tällähetkellä käytössä olevat Noshin bodyt on kokoa 62-68, vaikka poika eilen neuvolassa mitattiin 71,5 cm pitkäksi. Eikä edes bodeissa olevaa jatkopalaa ole tarvinnut ottaa käyttöön ja vaatteissa on muutenkin vielä hiukan kasvunvaraa. Menevät siis pitkään lapsen päällä.

Naisten vaatteet mielestäni vastaavat hyvin kokoaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta niistä edustajat usein mainitsevatkin, että mitä kokoa oikeasti tuote vastaa. 

Joulupaperiin käärin kummitytölle Noshin taskutunikan, mikä pienelle menee vielä pitkän aikaa kivasti mekkona. Eikalle ostin raitapaidan ja leggarit, mutta molemmat ovat vielä reilua kokoa, joten saavat hetken lymyillä kaapissa ennenkuin tulevat käyttöön.