"Käytäiskö pöntöllä?"

Eikka 2 vuotta ja 10 kuukautta ei oikein haluaisi käydä potalla tai pöntöllä. Päiväkodissa kyllä käy muiden mukana ja kotonakin silloin kun itselle sopii, mutta harvoin sopii. Yleensä sopii vain silloin, kun on jo sängyssä ja pitäisi alkaa nukkumaan. Silloin ilmestyy hätä ja pöntölle on päästävä heti. Kummasti vain se hätä loppuu matkalla vessaan.

Ei lasta oikein voi pöntölle pakottaa. Kun asiasta tarpeeksi tappelee, niin ei varmasti suostu mennä pian lähellekkään vessaa. Kiinnostus pitäisi lähteä lapsesta itsestä ja sitä kiinnostusta tulisi vanhempien sitten ruokkia ja olla aktiivinen asian suhteen. Minä odotan tässä vain yhä sitä lapsen omaa kiinnostusta. 

Meillä saa tarroja vessa-asioinneista. Pisusta yhden ja siitä isommasta hädästä kaksi. Tarrat jaksoivat innostaa lasta pöntölle ehkä kaksi päivää, mutta sitten into laantui. Ehkä jos vaihtaisin eläintarrat hämähäkkimies-tarroihin, niin saattaisi into taas hetkellisesti palata. Täytyy kokeilla.

"Otat vaipan vaan pois, niin kyllä oppii pöntölle kun housut kastuu muutaman kerran." He sanoivat. "En tarvitse pikkuhousuja. Haluan vaipan." Sanoi taapero. No nyt meillä kuitenkin pari päivää pestiin iso läjä märkiä housuja, lattioita, mattoja ja sohvanpäällisiä. "Ei auttanut!" Minä sanoin. Märät housut tuntuivat enemmän häiritsevän minua kuin lasta itseään. 

Kun lapsi alkaa ährätä sontaa vaippaansa niin ehdotan, että menisimme pöntölle. Vastaus on joka kerta "Ei. Kohta pestään pylly" ja samalla vikkelät jalat viipottavat kauemmaksi minusta. Eipä siinä auta kuin vain antaa lapsen asioida vaippaan. Ei väkisin voi pöntölle toista raahata.

Unien jälkeen vaippa painaa aina kaksi kiloa ja välillä imukyky ei edes riitä yön ajaksi. Nukkuessa vaippa on siis vielä ehdoton, mutta jos pikkuhiljaa pääsisi päivävaipasta jo eroon. Edes kotona ollessa. Nyt Eikka on alkanut kertomaan, että häneltä tuli pissa ja välillä vaippa pitää vaihtaa pissan jälkeen. Kai sekin jonkinlaista edistymistä on.

Luulen, että suurin ongelma pöntöllä käymisessä on malttamattomuus. Sinne ei malteta mennä, eikä siellä malteta istua. Eli kiinnostus pöntölle on aikalailla tasan olematon. No lohduttaudun sillä, että kyllä kaikki lapset jossain vaiheessa oppivat kuivaksi. Meillä Lyyli luultavasti ennen Eikkaa. 

Erilaiset lapset samasta puusta

Jokainen lapsi on yksilö, myös silloin kun he ovat sukua toisilleen. Meidän lapset ovat hyvin erilaisia, vaikka heillä onkin sama geeniperimä. Osa luonteenpiirteistä on tottakai opittua, osa ympäristön muovaamaa ja osa sitten sitä genetiikkaa.

Eikka oli 7kk ikäinen noustessaan seisomaan ja jo 8kk iässä hän meni kovaa vauhtia tuen kanssa eteenpäin. Vauhtia oli aina niin paljon, etteivät jalat pysyneet perässä. Tasapainoakaan ei löytynyt, mutta silti oli vaan kokoajan mentävä. Ei haitannut lukuisat kaatumiset ja kuhmut. Kävelemään hän oppi hieman alle vuoden ikäisenä, mutta käveleminen oli vaikeaa, kun vauhtia olisi pitänyt olla taas paljon enemmän, kuin mitä jaloista lähti. Eikka on aina liikkunut sillä tyylillä, millä on päässyt nopeimpaa. Lyylillä taas ei ole koskaan ollut kiire minnekkään. Hän tekee uusia asioita vasta kun on itse varma itsestään ja tietää että osaa. Opetellessaan seisomaan ja kävelemään, en muista, että hän olisi koskaan kaatunut niin, että häntä olisi sattunut. Hän tuli aina hallitusti alas. 1v. ja 2kk iässä neiti käveli ensiaskeleitaan melkein 2 metrin matkan verran hyvinkin tukevasti. 

Eikka ei ole hetkeäkään paikallaan ja pursuaa ylimääräistä energiaa. Vaikka kuinka touhutaan ja rymytään hänen kanssaan, ei häntä koskaan tunnu väsyttävän. Liikkuminen on enempi juoksua kuin kävelyä ja paikallaan istuminen vaatii erittäin hyvän lastenohjelman. Hän vaatii myös seuraa ja paljon huomiota itselleen. Hän on utelias ja tutkii kaikkea kaiken aikaa. Lyyli taas on itse rauhallisuus. Hän töhöttää itsekseen. Hän on ollut aina todella tyytyväinen ja vaatimaton lapsi, eikä tee itsestään suurta numeroa. Hänen kanssaan ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa, että hän kaahisi kaikki kaapit ja laatikot. Hän on onnellinen taahatessaan ja seuraillessaan veljen touhuja. Hän myös rakastaa sylissä oloa.

Eikka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja raivo kohtaus on yleensä ohi jo toisessa sekunnissa. Näitä kiukku kohtauksia voi olla päivässä vaikka kuinka ja monta. Eikan saa helposti leppymään ja nauramaan, vaikka kuinka olisi juuri kiukuttanut. Lyyli suuttuu harvoin, mutta kun hän suuttuu, se on sitten menoa. Häntä ei saa leppymään millään. Ja jos yrittää, niin se vain pahentaa asiaa. Hän heittelee tavaroita, läpsii, potkii ja raivoaa yleensä lattialla. Siinä ei auta kuin lapsen antaa raivota ihan rauhassa. 40 minuuttia siinä voi mennä helposti niin, ettei lapseen päin saa edes katsoa, saati koskea. Kun hän itse on valmis, hän tulee syliin ja rauhoittuu sitten siihen.

Eikka ei hirveästi vierasta. Hän on reipas ja erittäin sosiaalinen. Hän ei ole koskaan ollut sellainen "äidin sylissä kyhnöttäjä", vaan mennä lompsottaa eteenpäin, vaikka ei aina ole niin varma tuleeko äiti edes perässä. Hän pärjää uusissakin tilanteissa hienosti itse. Hän on ennakkoluuloton ja rohkea. Lyylille taas ei vauvana kelvannut kukaan muu kuin äiti. Ei kukaan muu tuttu, ei edes isi, ja vieläkin välillä on niin. Lyyli vierastaa jonkin verran, mutta aika vähän kuitenkin. Hän on varovaisempi kuin Eikka ja hän haluaa tehdä asiat omassa rauhassa ja vaatii välillä itselleen oman tilan. Hän ei kuitenkaan "kumarra" muita. Neiti tättähäärä tekee niinkuin huvittaa.

Eikka on äkkipikainen ja malttamaton. Hän tekee ennenkuin ajattelee ja ajattelee jälkeenpäin jos ehtii. Lyyli miettii tarkkaan ennenkuin tekee ja keskittyy siihen mitä tekee. Hän ei halua epäonnistua ja harvoin niin käy. 

Vaikka he ovat erilaisia löytyy heistä samojakin luonteenpiirteitä. Molemmat ovat esimerkiksi erittäin itseppäisiä ja periksiantamattomia. Lyyli ehkä hivenen jääräpäisempi kuin Eikka. Kyllä jää Eikka pian toiseksi kun ottavat pikkusiskon kanssa yhteen. Molemmat ovat myös siistejä ja tarkkoja. Tavarat osataan viedä omille paikoilleen ja roskat roskiin. Mattojen kulmat oikaistaan ohimennessä ja kaappien ovet ei jää vahingossakaan auki. Molemmat ovat myös herkkiä, vaikkakin osoittavat sitä ehkä hieman eri tavoin. Molemmat kaipaavat syliä, haleja ja hellyyttä. Molemmat ovat täydellisiä juuri sellaisina kuin ovat! 

Mahtavaa seurata heidän kasvuaan ja mielenkiintoista nähdä millaisia tyyppejä heistä vielä tulee.