Äititaitoni

10plussan äiti Matu haastoi blogissaan kertomaan omat äititaidot. Kieltämättä esikoisen syntymän jälkeen sitä on oppinut kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Sellaisia taitoja, joita ei ikinä kuvitellut tarvitsevankaan, mutta jotka ovat elinehtoja lapsiarjesta selviytyessä. 

Yhdellä kädellä toimiminen on ehkä se kätevin taito. Yhdellä kädellä pystyy laittamaan ruokaa, pyykkämään, siivoamaan, leikkimään, kirjoittamaan tietokoneella (aika hidasta kylläkin) ja jopa vessassa käyminen onnistuu yhdellä kädellä; Pyyhkiminen, housujen nostaminen ja käsienpesu. Tämä kaikki myös onnistuu samalla kun imettää. Super tehokasta.

Suun, varpaiden, leuan, jalan, takapuolen tai minkä vain ruuminosan hyödyntäminen arkisissa askareissa. Kädet kun eivat vain yksinkertaisesti aina riitä. 

Salaa syöminen. Hyvä taito sekin. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu ja se kyllä sitten harmittaa, sillä on niin paljon mukavempaa syödä, ettei joku kilju suu auki vieressä ja varasta leivän päältä leikkelettä tai koko leipää.

Osaan tehdä vaikka mitä arkisia touhuja tarvittaessa t o d e l l a hiljaa. 

Eri itkujen tunnistaminen. Jonkun korvaan itku kuulostaa vain itkulta, mutta äitikuulo erottaa ja tunnistaa, mistä itku johtuu. Onko se harmistusta, kipua, väsyä, pelkoa, nälkää, huomioitkua vai tekoitkua. 

Äitikuulo myös suodattaa tärkeät äänet ei niin tärkeistä. Sikeässä unessa en herää, vaikka kuinka metelöitäisiin vieressä, mutta vauvan ensimmäinen inahdus saa minut hereille heti.

Löydän tutin pimeässä melkein aina.

Olen oppinut pitämään myös haaleasta kahvista, sekä pannussa seisseestä kahvista. Ei sinänsä taito, mutta uusi opittu juttu sekin.

Osaan erottaa matkitusta murinasta onko kyseessä karhu, dinosaurus vai lohikäärme.

Taaperon salakielen tulkinta. Huomaat jossain vaiheessa ymmärtäväsi, mitä lapsesi tarkoittaa tai haluaa, vaikkei suusta tule yhtään selkeää sanaa. Riittää jos yksikin vokaali osuu oikeaan kohtaan sanassa. Aina ei vaadita sitäkään.

Tulevaisuuden ennustaminen. Siihen ei tarvita kristallipalloa kun tietää, että kohta sattuu ja tapahtuu. Hiljaisuus on yksi hyvä enne siitä, että luultavasti jossain on kohta siivottavaa. Lapsen ilmeistä ja eleistä pystyy myös hyvin ennustamaan, jos on metkut mielessä ja tuolilla keikkumisesta yleensä saa etukäteen jo näyn, että huonosti tulee käymään.

Harhauttaminen on todella tärkeä taito. Sitä tarvitaan usein kun kiukku meinaa yllättää tai lapsi osoittaa mielenkiintoa jotain kiellettyä kohtaan. Harhauttamalla lasta säästyy monelta turhalta kiukulta. Erityisen hyvä taito silloin kun tehdään lähtöä jonnekkin.

Nukkuminen liikkumatta. Tämä taito on hyvä olla, jos nukahtaa vauva tissillä. Itse käytän tätä taitoa joka yö.

Pitäisi vielä harjaantua rymyleikki taidossa. Se on iskän erityistaito ja siinä olen kyllä iskää huonompi.

Rv 25 ja lauseiden jatkamista

Viimeyönä ensimmäistä kertaa tuntui, että maha on edessä ja mikään asento ei tuntunut selälle hyvältä. Väsymys vei onneksi kuitenkin nopeasti voiton, eikä tarvinnut kovin kauaa pyöriä. Ehkäpä selkä- ja lantiosäryt olivat tällä kertaa kuitenkin hieman itseaiheutettuja, sillä olimme lauantaina kuuntelemassa ja katsomassa Jukka Poikaa ja tanssilattiaa tuli kulutettua.

Keskiviikkona on pitkästä aikaa neuvola. Mielenkiintoista nähdä hemoglobiiniarvo, sillä olen ollut hieman normaalia väsyneempi viimeaikoina. Toki haukottelu voi johtua myös lämmöstä ja ahkerasta ulkona olemisesta. Eikkaa odottaessa jouduin aloittamaan rautakuurin raskausviikolla 28 Hb:n ollessa 113. Muutama rautatabletti viikossa nosti arvoa kuitenkin riittävästi. Silloin tosin hemoglobiini oli raskauden alussa hivenen korkeampi kuin tällä kerralla.

Paino on oman vaa'an mukaan nyt noussut noin neljä kiloa. Eli ihan taitaa normaalia painonnousua olla, vaikka herkut on kyllä maistuneet hieman liiankin hyvin viimeisen kuukauden aikana ja oma olo on ainakin kymmenen kiloa isompi. Pientä turvotusta on ajoittain havaittavissa, mutta vielä ovat sormukset sormessa, eikä ne ahdista. Lapsi painaa tällähetkellä vasta noin 600g-700g, mutta maha tuntuu painavalta.

Uusi sokerirasitustesti olisi kai edessä. Edelliset arvot olivat kuitenkin niin hyvät, että neuvolan täti hieman lupaili, että välttyisin tällä seuraavalla kerralla sen pahan litkun juomiselta. Toivottavasti, sillä se aiheutti kamalan huonon olon ja sen juominen nosti oksennuksen kurkkuuni. Ehkäpä siis selviäisin vain sokeriarvojen mittaamisella nyt toisella kerralla.

Vauva möngertää vatsassa nyt vilkkaasti ja liikkeet ovat selkesti voimakkaampia. Ne voi tuntea jopa vatsaa koskettaessa. Eikasta liikkeet olivat selkeitä ja voimakkaita potkuja, mutta uusi kaveri enemmänkin mönkii ja työntää itseään mahaa vasten. Välillä tulee pieniä potkujakin.

Haaste, joka tuntuu nyt pyörivän blogeissa, eksyy nyt minunkin blogiini. Jatkan siis lauseita.

En ymmärrä... 

Mihin tämä aika katoaa. Oli monta asiaa, mitkä piti hoitaa kevään aikana ja nyt on jo kesä, eikä puhettakaan, että hommat olisi hoidettu.

Seuraavaksi ajattelin... 

Lähteä Eikan kanssa ulos ja käydä samalla ostamassa maitoa kaupasta. 

Viimeaikoina... olen yrittänyt nauttia ja keskittyä raskauteen ja pieniin potkuihin, sillä niinkuin jo totesin, että nämä viikot vain viuhahtavat ohitse, eikä sitä ehdi itse oikein tajuta laisinkaan.

En osaa päättää... Millaiset lastenvaunut hankkisimme ja lapsen nimivaihtoehdot ovat myös mietityttäneet.

Muistan ikuisesti... Sen hetken kun sain lapseni syliini ensimmäisen kerran. 

Päivän paras juttu... 

Päivä on vasta aluillaan, eikä tiedä mitä kaikkea kivaa se tuo tullessaan. Aamulla oli ihana herätä kun aurinko paistoi ja ulkona tuntuisi olevan aika lämmin.

Noloa myöntää, mutta... 

En ole ensimmäisen kolmanneksen jälkeen "muistanut" syödä yhtäkään vitamiinia. 

Viikko sitten...

Kuulin ihania vauvauutisia! 

Kaikista pahinta on... 

Tällähetkellä selkäsäryt ja supistelut. Alan olla jo aika kyllästynyt, mutta vielä olis jaksettava useampi kuukausi.

Salainen taitoni on... 

Saada pannukakku epäonnistumaan joka kerta. 

Jos saisin yhden toiveen se olisi... 
Miljoona toivomusta lisää!

Minulla on pakkomielle...  

Tavaroiden asetteluun ja järjestykseen. 

Söin tänään... 

Eilisen pizzan puolikkaan aamupalaksi.

Ärsyttävintä on... 

Hyttyset! Menee tällähetkellä siis aivan hermot. Niitä on miljoona ja ne on kaikki kimpussani.

Tekisi mieli... 

Mehujäätelöä.

Minusta on söpöä... 
Kun lapseni tanssii nytkytellen polviaan.

Hävetti... 

Kiivetä neuvolan puntarille vielä edellisten  raskauskilojen kanssa. 

Olenko ainoa, jonka mielestä... 

Cheek on todella ärsyttävä ja hänen musiikkinsa ei oikein iske? 


Nyt lähden nauttimaan auringosta. Tehkää te muutkin niin! Ciao!

Viikon positiiviset (ja vähän negatiivistakin)

Facebookissa on jo pidempään kiertänyt positiivisuushaaste, jossa (muistaakseni) kolmen päivän ajan listataan päivän kolme positiivisinta asiaa. Minä päätin toteuttaa haasteen täällä blogin puolella ja listata lyhyesti viikon verran positiivisuuksia muutaman kuvan kera.

Jokaiselta päivältä voisin listata lapseni, mieheni, perheeni, ystäväni, kotini, terveyteni ja sitä rataa, sillä niistä olen päivittäin kiitollinen ja onnellinen. Mutta nyt siis haasteen idea onkin listata, joitain arjen pieniäkin iloja, tapahtumia ja muita positiivisuuksia. Positiivisuudet eivät muuten sitten ole missään paremmuus järjestyksessä.

Aloitan epäloogisesti keskiviikosta:

Keskiviikko
   1. Hikilenkki ja jopa hieman jaksettuja juoksuaskelia. Jospa se tästä taas lähtee.
   2. Pitkän tauon jälkeen kahvakuulailua. Huh!

   3. Sauna.

Torstai

   1. Ulos viritetyt (joulu)valot. 

  2. Tein yyber mega hyviä lihapullia. Yleensä aina mausteita tulee laitettua liian vähän, mutta nyt oli juuri sopivasti.

   3. Tolu tuoksuu, eli puhdas koti.

Perjantai
   1. Sain ihanan ystävän vauvansa kanssa koko viikonlopuksi kylään.
   2. Illalla lisää mukavia vieraita ja yhdessäloa herkkujen äärellä, tottakai!

   3. Ensi lumi!!!

Lauantai
   1. Ystävän lasten tuplasynttärit ja iloiset juhlijat. (Niin isot kuin pienetkin)

   2. Kauniit lumiset maisemat.

   3. Uusista asioista innostunut lapsi.

Sunnuntai
   1. I tuli kotiin <3 (Oli siis viikonlopun reissussa.)
   2. Vaunulenkki pirteässä säässä ja hyvässä seurassa.
   3. Kahvi.

Maanantai

   1. Lapsen ensimmäiset konttaukset.

   2. Autossa on nyt talvirenkaat.
   3. Pienimuotoiset puutalkoot. (Yllättävä positiivinen asia. Ehkä siitä teki niin mukavaa ulkoilu ja lumessa tarpominen.)

Sitten koittikin tiistai. Päivä, jolloin mikään ei mennyt niinkuin piti ja koko maailmankaikkeus tuntui olevan jotenkin mua vastaan. Kerron siitä hieman.

Kaikki siis alkoi jo aamuyöstä. Eikka on oppinut seisomaan ja aamuyöstä hän nyt sitten aloittaa omassa sängyssä jumppaamisen. Aivan levotonta meininkiä ja minä sitten yritän pitää lasta paikoillaan, että hän nukahtaisi uudelleen. Seuraavan kerran lapsi herättää itkullaan kun vaippa on tulvinut yli. No selvisimme siitä ja päästiin vielä takaisin nukkumaan. Vielä kaksi kertaa heräsin itkuisiin jumppahetkiin. Lopulta nostin pojan viereeni nukkumaan. Kaikki tämä siis 2,5 tunnin aikana, joten itselle unta ei juurikaan aamuyöstä kertynyt. Noustiin ylös 07.30.

Päivä meni Eikkaa vahtiessa (niinkuin yleensä). Silmät pitäisi olla selässäkin, sillä niin nopea hän on liikkeissään ja kun ykkösjuttu on nyt se seisominen. Alas ei osata tulla kuin mätkähtämällä ja välillä ihan unohtuu, että kiinnikkin pitää pitää. Aamukahvi ehti kylmetä kuppiin  ja aamupala jäi väliin. Vessassakin käyn niin nopeasti, että välillä piti miettiä, että olinko sittenkään edes käynyt. Ei pysty kaikkea rekisteröimään. Tein lapselle ruokaa ja sekin oli yksi katastrofi. Koiran vesikulhot lenteli ja ruokaa sai siivota seinistä asti. Meidän piti lähteä ulkoilemaankin, mutta ei siitäkään nyt vaan jotenkin tullut yhtään mitään.

I tuli töistä puoli neljä, joten neljältä sain ekaa kertaa ruokaa tälle päivälle. Eikan päiväuniajat kun meni nimittäin kotia siivotessa, lämmittäessä, laskuja maksaessa, koiraa kusettaessa ja pienet päikkärit oli myös itse pakko ottaa, ettei ihan nukahda pystyyn. Illalla lähdin lenkille. Kenkiä laittaessa jalkaan katkesi kengännauha käteen, vaunukoppa ei millään muka mennyt paikalleen ja oikoreitti vaunujen kanssa oli yhtä lumessa tarpomista ja lopulta kannoin vaunut lumipenkkojen yli. Kiukutti! Loppuillan vielä kärsin jäätävistä vatsakivuista. Oli aika hankala keksiä kolmea positiivista tiistai päivästä.

Tiistai

   1. Auringonpaiste.

   2. Lenkki hyvässä seurassa kohensi mieltä.

   3. Nukkumaan meno.


Toivottavasti tästä päivästä tulisi edes hieman positiivisempi.

Kymmenen kyssää

Perheentuvan Janicalta sain kymmenen kysymyksen haasteen. Kiitos siitä! Näihin on aina niin hauskaa ja mukavaa vastata. 

Eli Janica on keksinyt minulle kymmenen kysymystä, vastaan niihin, keksin uudet kysymykset ja haastan muutaman bloggaajan vastaamaan kysymyksiini. 

Pidemittä puheitta siis haasteen kimppuun.

 1. Jos perustaisit yrityksen, millainen se olisi?

No uskoisin, että ravintola-alan yrityshän se olisi. Jokin minun näköiseni, eli rento, mutta tarkkaan harkittu. Asiakaslähtöisellä ja maanläheisellä fiiliksellä. 

2. Oletko joskus "kääntänyt kelkkasi" eli tehnyt jotain sellaista mitä et ikinä olisi osannut kuvitella tekeväsi?

Kyllä. Varsinkin lapsen syntymän jälkeen olen huomannut, että on monta asiaa, joita vannotin olla äitinä tekemättä tai lupasin nimenomaan tehdä, on mennyt aivan päinvastoin. Esim. Olin alunperin sitä mieltä, että lapsi nukkuu alusta asti koko yön aina omassa sängyssä, mutta kas kummaa, edelleen melki joka aamu herään Eikan vierestä, vaikka hän iltaisin omaan sänkyyn nukahtaakin. 

3. Mitä harrastat?

Vaikean raskauden ja lapsen saannin takia urheilulliset harrastukset ovat jääneet vähemmälle (Toki nyt olen alkanut korjaamaan sitä tilannetta), mutta tällähetkellä voisin sanoa harrastavani blogin-kirjoittamista ja lenkkeilyä, sekä lapsen kanssa muskaria ja vauva-uintia. Mieheltäni kysyttäessä vastaus olisi varmastikkin lastenvaatekutsuja. 

4. Millainen olit teini-ikäisenä?

Kamala! Se kuvaa hyvin.

5. Onko kodissasi jokin kohta tai paikka, mihin haluaisit tehdä muutoksia?

No sanotaanko vaikka niin, että ei ole kovin montaa kohtaa tai paikkaa, mihin niitä en haluaisi tehdä. Remontti ja sisustaminen on vielä kesken ja osa tavaroista hakee edelleen paikkaansa.

6. Mitä toivot joululahjaksi?

No olen nyt hieman haaveillut uudesta rannekellosta ja käsilaukusta.

7. Oletko optimisti vai pessimisti? Vai kenties realisti?

No olen kyllä aivan täysin optimisti. Joskus liiankin.

8. Kuinka monta tuntia nukut yössä?

7-9 tuntia. Yleensä yhdellä herätyksellä.

9. Mitä tekisit isolla lottovoitolla?

Maksaisin kaikki lainat pois. Palkkaisin remonttimiehet ja remontoisin talon kerralla kuntoon. Ja matkustelisin. Saattaisin vähän sijoitellakin. 

10. Mitä luonteenpiirrettä et haluaisi "periytyvän" lapsillesi?

No mullahan on itsekuria niin vähän, että sitä ei siis käytännössä ole ollenkaan. Joten toivon, että lapsiltani sitä löytyisi. Äkkipikaisuus. Malttamattomuus. 

Ja sitten minun kysymykset:

1. Mielestäsi epämukavin kotityö?

2. Jos saisit kolme toivomusta, mutta et saisi toivoa itsellesi mitään, mitä toivoisit? 

3. Milloin viimeksi sinua hävetti ja miksi?

4. Millainen on sinun unelmiesi joulu?

5. Entä joulun lemppari herkut?

6. Minne haluaisit matkustaa?

7. Oletko taikauskoinen?

8. Oletko lähiaikoina oppinut jotakin uutta? Mitä?

9. Kuinka rentoudut?

10. Mikä/mitkä ovat paheesi?

Haastan 

Miian, keep it simple xoxo

Jonnan, ihan vaan MÄ

Marin, Siltakulma

Mukavaa viikonloppua ja tunnelmallista isänpäivää! :)

Liebster Award

Tämä varmasti jo monelle tuttu juttu. Itse sain Liebster Award haasteen kuka pelkää äitiä blogin Millalta. Kiitos siitä! Nyt jopa ehdin siihen vastailla ihan ajatuksen kanssa :)

1. Miksi alunperin päätit aloittaa bloggaamisen?

Ihan alunperin aloitin kirjoittamaan blogia, joka käsitteli hääjärjestelyjämme ja blogi toimi hyvin eräänlaisena ajatusten purkajana ja muistilistana. Kun häät oli pidetty, huomasin kaipaavani kirjoittamista ja jonkinlaista "päiväkirjaa". Aluksi kirjoitin vain itseäni varten, mutta nyt on ollut kyllä mukava huomata, että blogini on saanut lukijoita. 

2. Mikä on sinun suosikkiblogisi?

Niin vaikeaa nimetä yhtä. Nyt on ollut sellainen kausi, että olen lähinnä vaan selaillut paljon uusia sisustusaiheisia blogeja. Muutamaa olen kyllä jäänyt seuraamaankin. Perheentuvan kuulumiset tulee kyllä aina luettua.

3. Mikä on paras luonteenpiirteesi?

Varmaankin iloisuus ja positiivisuus. Sekä tietynlainen huolettomuus. En ole juuri lainkaan stressaavaa tyyppiä. Vaikka nyt on pakko myöntää ,että tässä remontin aikana on ollut pientä stressiä havaittavissa. Onneksi vain pientä.

4. Mikä on suurin haaveesi, jonka toivot toteutuvan seuraavan viiden vuoden sisällä?

Ihan näinkin yllättävä vastaus kuin että tahtoisin Eikalle pikkusiskon tai -veljen. 

5. Jos saisit nyt viikon vain yksin itsellesi (etkä saa valita perheen kanssa olemista), mitä tekisit?

Lähtisin jonkun ystäväni kanssa lämpimään lomailemaan. Nauttimaan hyvästä seurasta, ruuasta ja juomasta.

6. Jos katoaisit, mitkä olisivat sinusta annettavat tuntomerkit?

170 cm pitkä nainen. Pitkät, tummat hiukset luultavasti sekaisin nutturalla. Kiltti, ihmisrakas, tulee syliin ja tottelee nimeä Milja.

7. Jos kirjoittaisit vain yhdestä aiheesta/teemasta, eikä se olisi perhe, mistä kirjoittaisit?

Tällähetkellä se olisi varmasti puutalon sisustus ja remontointi.

8. Hauskin muistosi lapsuudestasi?

Ihan mahdotonta valita vain yksi. Muistan kesät mökillä ja järvellä veneillessä. Herääminen veneestä kahvin tuoksuun, kun äiti häärää aamupalaa, verhojen välistä kajastaa aurinko ja laineet liplattaa veneen kylkeen. Ah! Niitä hetkiä ja fiiliksiä välillä kaipaan. Samoin lapsuuden joulut.

9. Lempielokuvasi?

Oon aika surkea elokuvien katselija. Tykkään Disneyn piirretyistä :D

10. Onko sinusta 24 tuntia riittävästi vuorokaudessa? Perustele.

Kyllä on. Harvoin olen kaivannut lisätunteja.

11. Mitä teillä syödään tänään?

haha! Jauhelihaa, riisiä ja rahkaa! 

Hauska välillä vastailla kysymyksiin. Itse en nyt haastele ketään, kun tämä on jo kaikilla varmasti kiertänyt :)