torstai 26. helmikuuta 2015

Ruokaa!

Ruoka on ihanaa ja syöminen vielä ihanampaa! Itse en ole mikään masterchef, enkä ruoanlaitosta niin välitä, mutta perusruokaa osaan tehdä ja todella mielelläni kaikkea ruokaa syön :) I:n kanssa käymme aika usein myös ulkona syömässä ja nauttimassa hyvästä ruoasta. Odotankin jo, että pääsen vatsasta eroon ja pääsen syömään kunnon mureaa pihviä punaviinin kera. Ah! 

Meillä I on nyt dietillä. Kesäkuntoon! On mukava nähdä kuinka toinen pullistelee peilin edessä ja kertoo kuinka paljon vähemmän vaaka tällä kertaa näytti, kun itse pullistelee peilin edessä hieman erilaisin ajatuksin ja peilikuvin. Huoh! "Tää on vaan väliaikasta" -hoen itselleni. 

Meillä syödään yleensä aika suht terveellistä perusruokaa. Lämmin ruoka syödään päivittäin, jopa pari kertaa. I varsinkin on tarkka syömisistään. Toki herkutellaan ja minä varsinkin olen kova herkuttelija, mutta pääsääntöisesti yritämme syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä, liha on tärkeä osa meidän ruokavaliotamme ja minä syön yleensä aamuisin puuroa. Emme osta luomua, mutta suosimme suomalaista ja lähiruokaa, sekä vältämme huonoja rasvoja ja eineksiä. Vitamiineja ja hivenaineita saamme ruokavalion lisäksi vielä lisäravinteina. 

Olemme hiukan jo pohtineet myös tulevan lapsemme ruokavaliota, sitten kun maidosta ja vellistä päästään vähän tuhdimpaan tavaraan. Haluamme, että lapsemme ruoka on mahdollisimman monipuolista ja puhdasta (jos sellaista sanaa voi tänäpäivänä käyttää). Olenkin ajatellut, että tekisin pääosin kasvissoseet itse. Sokeri tulee olemaan meillä ehdoton ei! Herkutella voi muullakin tapaa, jos on tarvis. Varmasti väkisin jossain vaiheessa karkit ja muut sokeriset herkut tulevat kuviohin esim. päiväkodissa ja lastenjuhlissa, mutta ajatuksena on, että yritämme välttää sokerin mussutusta mahdollisimman pitkään ainakin alkuunsa.

Meillä kotona on lapsesta saakka opetettu, että kaikkea pitää edes maistaa. Ei voi tietää tykkääkö, jos ei maista. Eikös ole se jokin tutkimuskin tehty, että pitikö kymmen kertaa maistaa samaa ruokaa, ennen kuin voi oikeasti sanoa, että ei vaan maistu omaan suuhun. Tämän taidan ottaa käytäntöön myös omien lasten kanssa. Kyllähän lapsi on aika kaikkiruokainen ja avoin uusille mauille, mutta helposti vaan sanoo, että ei tykkää. Syöväthän he hiekkaa, kuraa, lunta ja jotkut jopa omaa kakkaansakkin. Luulis nyt aurajuustonkin menevän :) 

Myös ravintolassa syömisen haluaisin opettaa omille lapsilleni jo pienestä. Se miten ravintolassa käyttäydytään ja syödään. Ei ole ärsyttävämpää kuin ravintolassa ympäriinsä kiljuen juoksevat tenavat, jotka käyvät kyyläämässä muiden ruokailijoiden pöydissä, eivätkä yhtään mennessään väistä tarjoilijoita tai muita asiakkaita vaan he juoksevat vaan päin. Tästä tekee satatuhatta kertaa ärsyttävämpää se, että vanhemmat istuvat pöydässä eivätkä edes puutu lapsiensa käytökseen, vaan antavat heidän vapaasti käyttää koko ravintolaa leikkikenttänään. Ärr! Tottakai ymmärrän, että pienet lapset eivät välttämättä malta istua pöydässä kun aikuiset vielä syövät ja rupattelevat, mutta joku raja sillä juoksemisella, huutamisella ja leikkimisellä. Sitä voi tehdä myös niin, ettei se häiritse muita. Kyllä vanhempien pitäisi puuttua lastensa käytökseen ja seurata lastensa tekemisiä. Itse tarjoilijana olen nähnyt aikamoisiakin tapauksia ja kyllä joskus on oikein jäänyt suu auki ihmetyksestä, kuinka vanhemmat antaa lastensa ravintolassa käyttäytyä. Ompa joskus töissä täytynyt myös itse puuttua lasten tekemisiin kun vanhemmat eivät sitä ole tehneet. 
Yritetään muistaa huomioida ne kanssaihmisetkin! 

maanantai 23. helmikuuta 2015

Pilkkitouhuja

Viikonloppu vierähti vanhempieni luona kylässä ja lauantaina saimme ystävämmekin sinne seuraksi. Päivällä pilkittiin kilpaa ja kehnosta saaliista huolimatta voittajatkin saatiin selville. Onnea vielä heille! :) Ihanaa oli ulkoilla, vaikka keli ei aurinkoisen keväinen ollutkaan. Grillikodassa paisteltiin makkaraa, sekä vaahtokarkkeja ja juotiin lämmintä kaakaota. Illalla sitten mm. saunottiin, tietovisailtiin ja nautittiin fonduesta ja muista herkuista! Kahvin kanssa tarjolla oli kerrassaan suussa sulavaa maapähkinä-snickers kakkua. Oi että! Sunnuntaina sitten turvottikin niin, ettei silmiä näkynyt poskien takaa ja vaatteet ei mahtuneet päälle. Ehkä tää tästä tasottuu pikkuhiljaa. 











Niin ja hyvää hiihtolomaviikkoa lomalaisille! Minun tuleva viikkoni luultavammin on aivan tavallinen ja toistaa samaa kaavaa kuin edellisetkin viikot. Tosin lauantaina on luvassa työporukan kanssa pikkujoulut! :) Stand uppia ja ruokaa hyvässä seurassa. Sitä odotellessa siis! 

tiistai 17. helmikuuta 2015

Vielä kymmenen

Rv 30+0. Vielä vähän matkaa. 
Eilen kävin neuvolassa. Tälläkertaa I:kin ehti töiltään mukaan. En kyllä oikein ymmärrä, että mitä varten tulevan isän pitää olla neuvolakäynnillä mukana. Siinä se istui hiljaa ja katsoi vierestä kun minua tutkittiin. Taisi hoitaja ohimennen kysäistä isyysloman pitämisestä. Eipä juuri muuta. 

Verenpaineet olivat hyvät ja hb:kin oli hieman noussut. Viimeksi oli 113 ja nyt 117. Aloitin rautavalmisteen syömisen viime lauantaina ja näköjään siitä on jotain hyötyä jo ollut. Painoa oli tullut +350g viikko, mikä oli kuulemma normaalia painon nousua. 

Vauva oli asettunut tällä kertaa pää alaspäin. Olenkin epäillyt jo muutaman viikon, että se siellä enimmäkseen viihtyy jalat kohti taivasta. Vielä sillä toki on tilaa pyöriä miten päin vain. Vauvan syke oli 155 ja kuului voimakkaana. Sf mitta taisi olla 25,5 cm ja painoarvio, oliko se nyt sit sen mitan mukaan, niin ihan käyrien mukainen n. 1400g. Tarkempi painoarvio varmaan saadaan sitten ultrassa parin viikon päästä. Edelleen todella vilkas ja eloisa tapaus tämä vaavi. Meno on kova ja joskus tuntuu, että nukkuuko se ollenkaan. Hoitajan kuunnellessa sydänääniä ja mittaillessa mahaa, tuli monoa niin, että koko kumpu heilui!




Olo itsellä on suurimmaksi osaksi ihan ok. Supistuksia ei tule, kun vaan malttaa olla rauhassa, mutta vähänkin aktiivisempi päivä näkyy illalla kovana väsymyksenä, huonona olona ja supistuksina. Olen kyllä silti pyrkinyt pari kertaa viikossa liikkumaan vähän enempi, ettei aineenvaihdunta ihan jumita. Mutta jostain syystä, muutama ilta on mennyt supistuksista ja todella huonosta olosta kärsiessä, vaikkei mitään olisi tehnytkään. Eilen oli yksi sellainen ilta. Ottiko sitten itseensä kun mahaa paineltiin ja ronkittiin neuvolassa. Lantionseutua on alkanut särkemään levossakin, mutta taitaa kuulua asiaan. Väsymys ja huono-olo ovat lisääntynyt ja särkyjen kanssa yhdessä ne ovatkin saaneet minut hieman kiukkuiseksi välillä. Unenlaatu on onneksi hyvää, vaikkakin herään useasti yön aikana tai niinkuin tänä aamuna taas ennen kuutta ylhäällä. Närästys tuntuis olevan jatkuvaa. Ihan sama mitä syö tai juo niin aina vain närästää.

Vauvaa varten alkaa olla kaikki isoimmat jutut jo valmiina. Tässä kun on ollut hyvin aikaa valmistella. Muutama pieni juttu puuttuu vielä, mutta ei niillä olekkaan kiire. Pikkuiset vaatteetkin on jo pestynä ja viikattuina kaapissa odottamassa. Mitähän mä sitten äitiyslomalla teen? ;) 

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävät

Iloista ystävänpäivää! 

Tälläisenä päivänä, sitä hieman pysähtyy miettimään omia ystäviään ja niiden tärkeyttä. Itse olen todella onnekas, sillä minulla on paljon kavereita, paljon ystäviä ja oikeastaan aika monta sydänystävääkin. En millään osaisi elää ilman heitä, enkä olisi pärjännyt ilman heitä. Vaikka en heitä usein näkisikään tai en edes muistaisi soittaa, tiedän, että he ovat olemassa.

Kavereita tulee ja menee. Se on kiertokulkua, mutta todelliset ystävät, ne pysyy. Niin kliseistä, mutta totta. Aikuisena sitä on huomannut, kuinka ne tärkeimmät ihmisuhteet säilyy, oli sitten esteenä välimatkat, erilaiset elämänvaiheet tai vaikka erimielisyydet. On ystäviä, joita näen harvoin, mutta joidenka kanssa mikään ei ole muuttunut vuosien varrella, vaikka me ehkä ihmisinä olisimmekin muuttuneet. Juttu luistaa aivan niinkuin ennenkin! On ystäviä joita näen jatkuvasti, enkä ikinä kyllästy heidän seuraansa tai juttuihinsa. 

Jokainen ystäväni on omanlaisensa ja jokaisen kanssa ystävyys on ainutlaatuinen. Toisille puhun enemmän henkilökohtaisempia asioita kuin toisille. Toisten kanssa nauran enemmän sille elämän vakavuudelle kuin toisten. Jollekkin, ei tarvitse sanoa mitään, se tietää kyllä. Joku ei ymmärrä ollenkaan, mutta on silti läsnä ja haluaa yrittää ymmärtää. Joku saa ajatukset onneksi aina jonnekkin muualle. Joku nauraa aina. Joku on todella hyvä kuuntelija ja joku taas todella hyvä puhuja. Jonkun kanssa naurusta ei tahdo tulla loppua. Jokainen on tärkeä ja parantaa maailmaani omalla tavallaan! Olen kiitollinen heistä kaikista. <3


p.s Sain myös maailman parhaimman ystävänpäiväviestin tänään. Siinä minua pyydettiin pian syntyvän tytön tai pojan kummiksi <3 Voi miten ihanaa!! Olin aivan mykistynyt onnesta. 

maanantai 9. helmikuuta 2015

Himostus vol.2

Viikonloppu vierähti tyttöjen kanssa Himoksella mökkeillen. Ihanan rentouttavaa! Ei oikeastaan tehty mitään muuta kuin syötiin, juteltiin, lilluttiin poreissa, maalattiin viisi raskausmahaa ja löhöttiin. Ulkonakin olimme vain, jos istuimme porealtaassa. Todellinen löhöloma. 

Meitä oli reissussa seitsämän tyttöä, joista viisi on raskaana. Kaikkien laskettu aika sijoittuu maaliskuun puolenvälin ja huhtikuun lopun välille. Muutama meistä odotaa esikoistaan ja yhdelle on syntymässä jo viides ihanuus. On onni kun on ystäviä, jotka odottavat samaan aikaan. Tämänkin reissun jälkeen olen monesta raskauteen ja vauva-arkeen liittyvästä asiasta paljon viisaampi. Ystäviltä uskaltaa kysyä tyhmimpiäkin kysymyksiä, mitä mielessä on liikkunut ja välillä ei tarvitse edes kysyä, kun he jo mielellään kertovat ja auttavat.


Syöminen on ihanaa ja sitä me todellakin harrastimme mökillä. Perjantaina kävimme ravintolassa syömässä kolmen ruokalajin illallisen ja siitä vielä mökkiin maistelemaan iltakahvin kanssa leipomaani smoothie-kakkua. Ohjeen löysin kinuskikissan sivuilta, mutta sovelsin sitä itse hieman. Aivan erinomaista ja ihanan raikasta kakkua! Aamupalat olivat yhtä runsaita kuin hotelleissa ja pöydän ääressä istuessa vierähtikin useampi tunti. lauantai-illan raclette grillailu oli koitua kohtaloksi, sillä tarjoilut olivat niin hyviä, että syömistä ei olisi millään malttanut lopettaa.




Sovittiinkin jo, että seuraava mökkiviikonloppu järjestetään loka-marraskuussa ja silloin saatamme syömisen lomassa jopa juodakkin ;) Kiitos ystäville tästä viikonlopusta! Jään jo odottamaan seuraavaa reissua :)

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Meidän tarina lyhyesti

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Syksyä. Jotain syys-lokakuuta. Lauantai. Olin ystäväni kanssa liikenteessä ja olimme baarissa. Ystäväni viihteellä ja minä autolla liikenteessä. Ystäväni kysyi veisinkö hänen serkkunsa I:n kotiin myöhemmin ja lupasin viedä. Siitä se sitten alkoi. Minun ja I:n suuri rakkaustarina. 

I vaikutti jo heti alkuun mukavalta tyypiltä, mutta minua ei juurikaan kiinnostanut alkaa seurustelemaan kenenkään kanssa. Ja I:llä oli hieman samanlaiset ajatukset. Kunhan pidettiin vähän yhteyttä ja hengailtiin. Ei mitään vakavaa. Pikkuhiljaa kuitenkin I vietti enemmän ja enemmän aikaa luonani ja hammasharjamukiini oli ilmestynyt yhtäkkiä toinen harja. Eikä se tuntunutkaan yhtään hullummalta, itseasiassa oikein kivalta. 

Tapaamisestamme oli kulunut noin 6 kuukautta, kun I ehdotti, että muuttaisimme virallisesti yhteen ja hommaisimme hieman isomman asunnon. Pieni kaksioni kyllä kieltämättä oli ehkä turhan pieni kahdelle. Ja niinpä me muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Saunalliseen kerrostalokaksioon vuokralle.

Seurustelua oli kulunut noin kahdeksan kuukautta kun I kosi minua. Tai mentiin kihloihin. Kuinka sen asian nyt sitten esittää. Varmasti joku ajatteli, että olipas se nopeaa toimintaa, mutta se tuntui meistä oikealta. Tiesimme mitä tulevaisuudelta haluaisimme. Halusimme samoja asioita ja mikä tärkeintä halusimme kokea ja tehdä ne asiat yhdessä.

Kolmenvuoden yhdessäolon jälkeen päätimme ottaa yhden vakavan askeleen eteenpäin. Yhteisen asuntolainan nimittäin. Ostimme ensimmäisen oman kotimme rivitalon päädystä järvenrannalta ja siellä olemmekin viihtyneet vallan mainiosti! 

Tasan vuosi sitten, 08.02.2014, neljä ja puolivuotta yhteistä taivalta takana tahdoimme toisemme ja vannoimme ikuista rakkautta ylä- ja alamäissä loppuun saakka. Se oli unohtumaton päivä töydellisine juhlineen. Olin niin onnellinen! 

5 ja puolivuotta ja fiilis on edelleen kuin vastarakastuneella! Ensimmäinen avioiliittovuosi takanapäin. Vuosi sitten vatsassa kutkutteli jännitys, nyt siellä kutkuttelee aivan jokin muu. Vai pitäisikö sanoa joku muu :) 

Tämä kaikki tuntuu niin täydelliseltä. Olen aivan hulluna tuohon mieheen! <3


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Sukupuoli

Yhtenä päivänä, oli puhetta miehestä ja naisesta. I tokaisi olevansa iloinen siitä, että on mies, eikä nainen ja perusteli sitä sillä, kuinka kaikki on niin paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa. (No niimpä!) Lähinnä hän tarkoitti kehon toimimista, hormoneja, raskautta ja synnytystä. Keskustelua on myös ollut miehen ja naisen muista eroista, sekä sukupuolirooleista ja niiden vaikutuksesta kasvatukseen ja lapseen.

Taannoin luin artikkelin, jossa kerrottiin kuinka vanhemmat kasvattivat lastaan täysin sukupuolineutraalisti. Vain lapsen omat vanhemmat tiesivät oliko lapsi tyttö vai poika. Lapsen ulkonäöstä tai nimestä ei voinut päätellä, kumpaa sukupuolta hän edusti. Vanhemmistakaan ei osannut sanoa kumpi oli isä ja kumpi äiti. Ajatuksena oli, että lapsi saisi itse sitten joskus päättää mikä hän itse haluaa olla. Ei se mielestäni ihan noin toimi.
Sukupuolineutraalius on mielestäni käsitteenäkin jotenkin absurdi. Mielestäni sukupuoli on osa identiteettiä. Lapsen kehittymistä ja kasvua määrää osittain myös sukupuoli ja minusta se on aivan normaalia ja niin sen kuuluu olla. On eri asia, jos ihminen kokee olevansa "väärässä kropassa" ja haluaa ollakkin jokin muu kuin kuin mitä on. Tälläinen ihminen huomaa ja tunnistaa asian itsestään oli hän kasvatettu neutraalissa ympäristössä tai ei. 

Sukupuoli olennaisesti vaikuttaa lapsen leikkiin, oli leluna mikä tahansa, sukupuolineutraali esine tai ei. Pojan leikkiessä barbeilla, nuket tappelevat ja sotivat, sekä pelastavat maailman. Tytön leikkiessä pikkuautoilla, autot keskustelevat, menevät naimisiin ja saavat lisää pikkuautoja. On erittäin ok, että lelut menevät sekaisin ja että kotileikissä poika leikkii äitiä ja tyttö isää tai vaikka pojat keskenään leikkivät kotia. Pojilla voi olla kynsilakkaa ja tyttöjä saa kiinnostaa autot ja mopot. On myös ihan normaalia korostaa lapsen sukupuolta. Tytöt saa pukea mitä suloisimpiin prinsessamekkoihin ja koristella koruin jos niin tahtoo. Sukupuoli vain mielestäni osittain määrää kuinka lapsi leikkii ja käyttäyy. Se tulee luonnostaan ja kuuluu luonteeseen, vaikkei vanhemmat erityisesti lasta kasvattaisikaan selkeästi tyttönä tai poikana. 

Vauvaa odottaessa vanhempia kiinnostaa ja mietityttää tulevan lapsen sukupuoli, sillä kyllähän se normaalisti vaikkuttaa useampaankin asiaan. Itselleni ei ole väliä kumpaa sukupuolta tuleva lapsemme edustaa, mutta toki olen miettinyt asioita paljonkin sukupuolen mukaan. Kuten lastenhuoneen värimaailmaa, vaatteita, lapsen mahdollisia tulevia harrastuksia, nimivaihtoehtoja ja luonnetta. Kyllä mielestäni useimmiten poikalapset ovat luonteeltaan esimerkiksi vilkkaampia ja väkivaltaisempia kuin tytöt. Tytöt taas usein ovat luonteeltaan herkempiä ja ilkeämpiä. Toki ei voi yleistää, mutta varmasti useimmin näin kuitenkin on. Voisin kuvitella, että ainakin omalla kohdallani lapsen sukupuoli osittain vaikuttaa myös minun tapaani kasvattaa, opettaa ja käsitellä asioita lapsen kanssa. 

Lähtökohdat vain ovat sellaiset, että miehet ja naiset ovat erilaisia fyysisesti ja henkisesti. Niin on tarkoitettu ja mielestäni hyvä niin. Näin tulee mielestäni myös lapselle opettaa. On toki kuitenkin aina olemassa yksilö ja se tulee ottaa huomioon. Kenekään ei mielestäni tarvitse väkisin muokkautua johkin tiettyyn muottiin sukupuolen takia, mutta totuus on kuitenkin se, että jommaksikummaksi jokainen meistä on syntynyt ja se on osa meidän identiteettiä, persoonaa ja minuutta. Sukupuoli on yksi niistä asioista, mikä muokkaa ihmistä sellaiseksi, millainen ihminen hän on. Tyhmää yrittää luoda sukupuolineutraalia maailmaa.