Heipparallaa!

Uskallanko hehkuttaa ääneen, kuinka meillä viimeyönä Eikka ei herännyt kertaakaan. Ehkäpä vihdoin meidän yöt palaa ennalleen ja saadaan koko porukka taas nukkua rauhassa. Toivottavasti. Nyt on myös nukkumaanmenot sujuneet ongelmitta. Jes. Toivoa siis on.

Edelleenkään en ole varma itkuhuuto kohtausten syistä, mutta epäilen sitä hammasta. Toisaalta, olen kyllä kuullut, että uniongelmia on esiintynyt muillakin juurikin tässä iässä. Aina ei kaikelle löydy selitystä ja ehkä tämäkin oli taas jokin "vaihe". Niitä kun tuntuu olevan aina vaan. Nytkin jonkinlainen vierastusjuttu on meillä meneillään. Eikka ei ole ikinä koskaan vierastanut. Hän on itse pyytänyt kahvilassa vieraan mummon syliin ja vaunuista vilkutellut vastaantuleville. Nyt kuitenkin vierastamista on alkanut esiintymään myös jopa tutuissa tilanteissa ja tuttujen ihmisten kanssa. Lyyli myös on alkanut vierastamaan, mutta hän onkin aina ollut sellainen äitin "tissiriippa".

Lasten levottomat yöt ovat valvottaneet minua, mutta unettomuutta on myös aiheuttaneet murheet ja suru. Jouduimme hyvästelemään meille niin rakkaan Mopsi koiramme. Ikää hänellä oli jo kahdeksan vuotta ja umpisokea hän oli ollut puolet elämästään. Se ei kuitenkaan menoa haitannut. Erilaiset iho-ongelmat ovat häirinneet koiran elämää pennusta saakka, mutta on aina lääkkeiden ja voiteiden avulla saatu niihin apua. Loppusyksystä iho ongelmat pahenivat, eikä lääkkeet tuntuneet enää helpottavan ja nyt joulun jälkeen ihottuma lehahti muutamassa viikossa todella pahaksi. Koiran olo alkoi olla kutinan ja kivun takia jo tosi tuskallinen. Mieheni kanssa teimme todella vaikean ja inhottavan päätöksen, mikä kuitenkin Mopsille oli varmasti oikea ja hyvä päätös. Nyt ei kutise, eikä satu enää. 

Itkun ja ikävän keskellä on kyllä paljon iloakin, sillä lapsemme saivat uuden serkkutytön ja minä siinä samalla uuden tulevan kummilapsen. Ihanaa! ❤️ Pikkuinen "Hertta" on valloittanut tädin sydämen ja Eikkakin on kovin kiinnostunut vauvasta. Lyyli nyt ei vielä ymmärrä koko vauvaa, mutta sitten kun ymmärtää, heistä varmasti tulee hyvä parivaljakko. Näillä pikkuisilla serkkutytöillä on ikäeroa vain reilu neljä kuukautta. Kävin katsomassa vauvaa sairaalassa Lyylin kanssa ja siis voi luoja kuinka Lyyli kasvoikin isoksi tytöksi sillä reissulla. Kätilökin kutsui häntä isoksi vauvaksi. Minun pientä. Kieltämättä siinä pienen "Hertan" vieressä Lyyli näyttää joltain jättiläisvauvalta. Toistan itseäni, mutta edelleen, aivan liian nopeasti nuo vauvat kasvavat. 

Viikkokatsaus

Huh mikä viikko! On ollut kyllä niin kovasti puuhaa ja menoa, että viikko on kulunut todella nopeasti. Ei ole juurikaan siis tarvinnut miettiä, että mitähän sitä tekisi. Ajattelin jakaa meidän viikon meininkiä teille kuvina.

Ollaan nähty paljon pieniä ja isoja ystäviä, hypistelty lastenvaatteita, kahviteltu kahviloissa, käytiin ravintolassa lounaalla, uitu, saunottu, laiskoteltu sohvalla, vaunuteltu, herkuteltu, vierailtiin mummolassa, tehty puuhommia, siivottu, pyykätty, tehty ruokaa, käyty kylässä ja meillä on käynyt vieraita ja neuvolassakin käytiin. Lisäksi koko viikon lapsi on reenannut eteenpäin menoa. 

Tänään on taas siivottu ja tehty puita. Vielä ohjelmassa on vauvajumppaa ja kuntosalia. Ilta taidetaan pyhittää sohvalla löhöilyyn. Aurinkoista sunnuntaita ja mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille! 

p.s Kas kummaa kun näitä kuvia ei tahdo olla muusta kuin lapsesta. Heh!

Laskettuaika

Tänään se vihdoin koitti. Laskettuaika. Aika monta viikkoa sitä on tässä odotettu. Tosin ei enään viimeiseen pariin viikkoon. Tilanne voisi siis tällähetkellä olla aivan toinen; Ison mahan kanssa vaappumista ja ähisemistä, tukalasta olosta kärsimistä ja synnytyksen odottamista vielä pahimmillaan parikin viikkoa eteenpäin. 

Viikko synnytyksen jälkeen "masukuva".

Onneksi kuitenkin tilanne on toinen! Sylissä pötköttää pieni tuhisija, joka alkaa käymään kokoajan tutummaksi ja entistäkin tärkeämmäksi. Elämä tuntuu olevan tällähetkellä pelkkää vauvaa :) Oma olokin alkaa olla taas suht normaali ja synnytyksestä olen toipunut loistavasti. 

Nyt kun ei tarvitse enää odottaa synnytyssalissa ähisemistä, olen alkanut suunnittelemaan lenkkipolulla ähisemistä. Kunto on rappeutunut raskuden aikana huimasti, joten sille on tehtävä jotain. Samoin ylimääräisistä kiloista olisi mukava päästä eroon ja tottakai mitä nopeammin, sen parempi. Tänään sovituskopeissa pyöriessä ja etsiessä ristiäisiin jotain päällepantavaa, tuli kyllä aika toivoton fiilis! Täytyy siis jättää herkut kauppaan ja maltillisesti aloittaa treenailu. Kesäkuntoon en taida ehtiä, mutta jospa vaikka joulupöydässä sitten olisi suht rasvaton kinkku ;) 

Lenkkeily aloitettu! Koira ei vaan jaksanut :D

Yötarina

Toinen kuorsaa vieressä sängyllä ja toinen vieressä lattialla. Kuuntelempa tässä keskellä yötä tasaista tuhinaa ympärilläni. Mopsi on paljon kovempi äänisempi. Ennen ei juuri mitkään äänet haitanneet yöunta. Päinvastoin! Saatoin herätä ja ihmetellä kun en kuullut koiran kuorsausta. Nyt kaikki pienimmätkin äänet saa heräämään.

Heräsin siihen, että mopsi lipoo tassujaan. Älytön meteli! Väsytti kuitenkin niin paljon, etten jaksanut tehdä asialle mitään. Nukahdin ehkä heti uudestaan, mutta I heräsi vieressä ja päätti herättää minut tönäisemään koiraa. (Itse ei kai kyennyt?!) Kömmin sängystä hieman ylös ja töytäisin koiraa samalla kun käskin hänen lopettamaan. 

Ihan jo melkein unessa, mutta en kuitenkaan kun mopsi taahaa ja maiskuttaa. Kohta nousee viereeni sänkyä vasten nojailemaan ja pyytää päästä sänkyyn. Lattia on liukas ja kai sokeus on tehnyt sen verta araksi, että ei uskalla nelijalkainen enää hypätä sänkyyn yöllä. Tai mistä lie johtuu, mutta on hänet siis nostettava viereen. Inhottava tunne vatsassa! Ei todella tunnu hyvältä. Olen huomannut tämän aikaisemminkin koiraa nostaessa sänkyyn. Varmaan pitäisi siis tätä välttää. Mopsi ei vaan koskaan pyydä I:n puolelta sänkyyn vaan aina minun. Ja itkee niin kauan, että pääsee. huoh. 

Hetki yrittämistä nukahtaa. Mietin huomisia työjuttuja ja tulevien synttärijuhlien järjestelyjä. Mopsi hyppää takaisin lattialle. Nyt tuhisee, kuorsaa ja inisee. Ja mä valvon! Käyn vessassa ja yritän nukahtaa uudestaan. Tulee nälkä. Ei väsytä. Mä todella tiedän, mitä mulla on edessä kun puhutaan katkonaisista yöunista kun lapsi valvottaa! Mopsi on nyt parin kk ajan pitänut huolen siitä, että totun heräämään kaikkiin pieniinkin ääniin ja ainakin kymmenen kertaa yön aikana. Jos en herää ääniin, herään siihen, että hän kävelee ylitseni tai nukkuu hiuksieni päällä. En vain henno laittaa häntä oven taakse. Silloin herään jatkuvasti siihen kun hän taahaa oven takana ja odottaa, että hän pääsee viereen. Mutta jotain tähän on keksittävä! En ainakaan selviä kahden valvottajan kanssa. 

Taas se itkee sänkyyn. Nostan hänet ja hän asettuu tyynylleni, korvan juureen tuhisemaan. Nukunkohan enää tänäyönä? Hienoa! I:n herätyskello soi. 

p.s Tässähän kävi niin, että mä luovutin ja päätin nousta 05.30. Mopsi nukkuu nyt tyytyväisenä ja ihan hiljaa tuolla sängyssä, eikä muuten ihan heti oo heräämässä.

               

Mopsi

Minut haastettiin facebookissa koirahaasteeseen. Koirasta pitää laittaa kuva viiden päivän ajan, mutta minäpä toteutankin haasteen nyt täällä blogin puolella kertomalla hauvastamme ja jakamalla arkistojen aarteita.

Meidän Mopsilla on muuten synttärit sunnuntaina. 6v. <3

Mopsipoika tuli minulle 7 viikon iässä. Viidestä pennusta vilkkain sulatti sydämmeni heti!  Kun kävin pentuja katsomassa, roikkui tuleva koiramme housujen lahkeessani kokoajan, eikä irrottanut otettaan. Kai se halusi matkaani :) Pentu oli nopea oppimaan tavoille ja tuhojakin teki todella vähän.

Vilkkaus ei todella ole hävinnyt! Lähes sokea koiramme ei ole näkövammaudestaan huolimatta juurikaan hidastanut vauhtiaan. Kotona kylläkin laiskottaa ja väsyttää ja lempi paikka onkin päivisin sohva (kuorsaus vaan kuuluu), mutta kun joku uskaltautuu kylään tai kun itse lähdemme Mopsin kanssa jonnekkin, on hänessä virtaa kuin pentukoirassa. Villiä menoa! Välillä törmäillään seiniin ja huonekaluihin, mutta se ei tunnu haittaavan.

Mopsi on todella itsepäinen ja oikea jyrmy välillä. Jos hän ei jotain asiaa halua tehdä hän ei sitä tee. Joskus koiran saa väkisin kantaa pihalla pissalle. Yleensä näin käy myöhään illalla tai kovalla pakkasella. Tai jos hän lenkillä päättää, että ei enää kävele kuin kotiinpäin ei auta kuin kääntyä. Hän ei nimittäin liiku. Ei vaikka kuinka väkisin kiskoisi. Mopsi kyllä todella näyttää luonteensa. Hän on kova komentamaan, varsinkin kun lenkin jälkeen ruokakuppiin pitäisi saada heti apetta. 

Hellyyden- ja huomionkipeä koiravauvamme on. Hän on mieluusti sylissä ja rakastaa kehuja ja huomiota. Hän nukkuu vieressämme ja itkee sängyn vieressä vaikka koko yön, jos häntä ei ota viereen. Sokeaksi tultuaan läheisyyden tarve on selkeästi Mopsilla lisääntynyt. Nukkuakkin pitää aivan kylkikyljessä.

Ruuan lisäksi Mopsi rakastaa tyynyjä. Sohvalla hänen on kaadettava sohvatyyny ja aseteltava itsensä siihen sopivasti. Välillä muka itse pitäisi siirtyä, jotta sohvaperuna saa tyynynsä. Sängyssä joudun jakamaan oman tyynyni hänen kanssaan ja hänellä on myös oma pieni tyyny, jota hän on pennusta asti kantanut mukanaan. Iltaisin hän hakee tyynyn omasta pedistään olohuoneeseen ja rauhoittuu sen kanssa lattialle. 

Mopsi on meille enemmän kuin koira. Hän on tärkeä perheenjäsen, jota ilman olisi välillä aika tylsää ja yksinäistä! <3

Niin ja pitää vielä esitellä tämä upea kuva, jonka ystäväni sisko piirsi meille. Se on aivan Mopsimme näköinen ja se on ihana! 

Kukkakin näköjään kuihtuu..

Viikonvaihde

Kuluneeseen viikonloppuun mahtuu paljon työtunteja ja niiden lisäksi lastenvaatekutsuja, kesäkaudenlopettajaisia ja selkärangan katkeilua, eli herkuttelua! Voi, voi..

Perjantaina siskon luona tutustuttiin me&i:n syysuutuuksiin. Omasta mielestäni oli ehkä hieman pliisu tämä uusi mallisto. Ei mitään "pakko saada" -uutuuksia, vaan ehkä enempi vanhoja tuttuja uudessa kuosissa. Ja jopa ehkä vähän tylsissä kuoseissa. Ei kolahtanut minuun! Mutta tuleehan sieltä vielä ennen joulua uutta, joten katotaan jos niistä joku kolahtaisi ja löytäisi tiensä kummilapsien joululahjapaketteihin. Vaikka ei omia lapsia vielä olekkaan siunaantunut, muutama vauvan vaate on ollut pakko hankkia. Me&i mopsi kuosia tietty!! :)

Peitto Peetun kuvilla :)

Viikonloppu siis pääosin meni töissä. Kävin oman työni ohella lisäksi tuurailemassa paikallisessa pubissa. Oli hurjan hauskaa pitkästä aikaa!  Onni on työpaikka, saati kaksi. Ja aivan loistavat työtiimit molemmissa! Töissä sitä kuitenkin viettää aika suuren osan elämästä, joten on todella tärkeää, että siellä viihtyy. Ei tuollaisia 17 h työpäiviä ihan kaikkien seurassa viitsi tehdä ;)

Tänään vielä vietimme työpäivän päätteeksi pienimuotoisia kesänlopettajaisia työporukalla. Ihan vain syöden hyvin ja jutustellen saman pöydän ääressä. Kesä on mennyt niin hurjaa vauhtia ja kiirettä piti, joten oli mukavaa kun oli porukka pitkästä aikaa kasassa, eikä tarvinnut jutella töistä.. ihan koko aikaa :) Samalla hyvästelimme yhden työkamun, joka lähtee ensi viikolla kohti uusia seikkailuja. 

Nyt väsyttää! Taidan pistää sohvalla selälleen, enkä liiku siitä tänään muualle kuin korkeintaan sänkyyn. 
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!