Vuosi 2015 - Instagram hetkiä

Kuluneeseen vuoteen mahtuu paljon. Paljon pieniä asioita ja jopa niitä kaikkein suurimpia asioita. Yhdellä sanalla kuvattuna vuosi oli onnellinen. Useammalla sanalla sanottuna vuosi oli myös jännittävä, pelottava, haasteellinen, toiveikas, raskas, odottava, iloinen, surullinen, opettavainen ja mitä kaikkea muuta. Tänä vuonna tapahtui suuria asioita. Kaikkein suurimpana vanhemmuus. Se toi mukanaan paljon uutta ja erilaista, jotain aivan  tuntematonta, josta nyt on jo pikkuhiljaa alkanut pääsemään jyvälle. Vanhemmuus on muuttanut meitä ja meidän tulevia vuosia suuresti. Tämä vuosi siis muutti käytännössä kaiken.

Alkuvuosi meni odotellessa. Yli neljä kuukautta olin kotona ja me mieheni kanssa odotimme. Välillä toivoin tosissani, että kaiken olisi voinut peruttaa, sillä oma vointini oli kamala. Oli rankkaa jäädä kotiin vain odottamaan. Päivät ei kuluneet, kun mitään ei voinut tehdä ja ajatukset pyörivät vain yhdessä asiassa. Odotusaika tuntui ikuisuudelta. Mutta odotus onneksi palkittiin suuresti huhtikuussa. Saimme täydellisen pienen pojan, joka on jo nyt opettanut meille niin paljon ja jota rakastamme enemmän kuin mitään muuta.

Olen saanut uusia ystäviä ja uuden suloisen kummilapsen. Ystäväni ovat saaneet lapsia. Yhteensä 9 lasta on syntynyt ystävilleni vuonna 2015 ja yhtä odotetaan syntyväksi helmikuussa. Huikeaa! Varsinainen vauvavuosi. 

Kun on koko vuoden ollut kotona ja viikonloput ovat olleet siis vapaita, on ehtinyt paljon viettää aikaa myös ystävien kanssa. Useimmiten ruuan ääressä (ainakin kuvista päätellen). Tänä vuonna on tajunnut perheen ja ystävien merkityksen toisella tavalla. Kuinka onnekas on perheestä ja ystävistä, jotka ovat lähellä. Heistä on suuri apu ja turva, varsinkin tässä elämäntilanteessa. 

Elokuussa tapahtui taas suuria. Ostimme talon. Talon josta pidämme ja jossa viihdymme, eli siis ostimme kodin. Heti ensisilmäyksellä ihastuimme taloon ja edelleen olemme sen lumoissa. Se tuntuu kodilta ja sitä se todella on. Meidän Villa Unelma. Remontoimme viisi viikkoa yötäpäivää ja vielä on paljon tekemistä, mutta pikkuhiljaa saamme talosta meidän näköisemme.

Lapsen kanssa aika on mennyt nopeasti. Liiankin nopeasti. Vauva on kadonnut ja tilalle on tullut taaperoa muistuttava pieni ukkeli. Jotain vauvan ja taaperon väliltä. Tuo pieni mies vain kävelee tukea vasten joka paikkaan. Pöydältä sohvalle, sohvalta tikkaille, tikkailta keinutuolille ja sitä rataa.

Minun vuoteeni on siis mahtunut paljon, vaikkapa vain pienen ihmisen verran. Toivon ensivuodesta yhtä onnellista vuotta ja paljon iloisia hetkiä.

Onnellista tulevaa vuotta myös teille kaikille!

Pikaisesti joulusta

Joulu alkais nyt olla taputeltuna. Usean kattauksen jälkeen ähkyistä on selvitty ja jouluruuat syöty tai hävitetty kinkkua lukuunottamatta. Eilen illalla maistuivat jo tortillat. Lahjat on avattu, mutta vielä pitäisi purkaa kassi, jossa lahjat ovat. Joulusuklaita on vielä reilusti. Niitä syödessä menee loppuvuosi ja tammikuussa alkaa suklaaton jakso. (Tai niin ainakin olen suunnitellut).

Jouluaaton vietimme minun vanhempieni luona yhdessä siskoni perheen, veljeni ja hänen tyttöystävän ja toisen siskoni kanssa. Riisipuuro, joulusauna, joulurauhanjulistus, kalapöytä, haudoilla käynti, joulupukki ja jouluruoka. Siinä pääpiirteittäin meidän joulu. Lapset odottivat innoissaan pukkia. Pukin tulessa he reippaasti lauloivat pukille, halasivat häntä, auttoivat jakamaan lahjoja ja vielä antoivat pukille karkkia hänen lähtiessään. Eikka pääsi myös pukin syliin. Hän ei ollenkaan pelännyt pukkia. Ihmetteli vain ja hamusi pukin partaa. Illalla lapset leikkivät lahjaksi saamillaan leluilla ja aikuiset pitelivät mahoistaan kiinni haaveillen vielä juustopöydästä. 

Joulupäivän kattaus olikin sitten meillä täällä kartanossa. Koko perhe oli paikalla, eli 11 aikuista ja 7 lasta. Pöytää pidennettiin, jotta kaikki mahtuisivat syömään. Silti lasten ruokailu jouduttiin suorittamaan ensin, sillä niin pitkää pöytää ei meille kyllä mahdu, että meidän koko perhe mahtuisi saman pöydän ääreen yhtäaikaa. Illalla saimme vielä vieraita kylään ja vietetiin iltaa syöden (kuinkas muutenkaan) ja pelaillen.

Tapaninpäivänä ei tanssittu, mutta syötiin taas. Viimeinen joulukattaus ja seurana olivat I:n sisko ja veli, siskon poikaystävä ja I:n kummitäti. Loppuja ruokia annettiin vieraillemme mukaan ja loput jämät menivät roskiin. Kinkku jäi. Illalla ystäviemme kanssa syötiin jo tortilloja. Kyllä vain maistui hyvälle! 

Siskon tytöltäni (5v.)  kysyttäessä, mikä on hänen mielestään joulussa parasta, oli vastaus "No se tunnelma." Hän oli kyllä niin oikeassa ja tänä vuonna tunnelma oli totisesti kohdillaan. 
Seuraavaksi pakataan perhe autoon ja suunnataan alennusmyynneille!

Joulu on jo ovella

Viimeisiä viedään. Nimittäin jouluvalmisteluissa. Ensiviikolle jää kauppahommat ja ruokien laitto tottakai, sekä myös kuusen hankinta. Tyydymme tänävuonna hieman pienempään kuuseen, jonka asennamme jotenkin hieman korkeammalle, niin ettei pienet kätöset yllä. Katsotaan nyt, mitä siihen kehitellään. Kuusen koristeistakin puuttuu vielä tähti ja valot. 

Joulukortikuvat sittenkin tuli räpsittyä. Torstaina, eli ei siis yhtään liian myöhäistä. Ne piti alunperin ottaa jo paljon aikaisemmin, mutta ei ollut tonttulakkia. Vihdoin kun saatiin lakki, niin Eikka päätti ottaa iskua tuolilta ja sai kauniin mustan silmän, mikä ei oikein mätsää sen lakin kanssa. Nyt ekstempore päähänpisto, että vielähän ehtii. Torstai iltana kuvattiin, perjantaina käytiin sitten kehittämässä kuvat paikallisessa valokuvaliikkeessä ja maanantaina viedään vielä postiin. Yllättävän helppo kuvattava tuo meidän pieni tonttu, kun ei vaan yhtään yritä liikoja. Heh! 

Perjantaina juhlittiin meikämannen synttäreitä. 26 vee. Oujee! Eikka pääsi ekaa kertaa isoäitilään yökylään ja me saatiin tilalle muutama hyvä ystävä. Käytiin keilaamassa ja istuttiin loppuilta juustopöydän ympärillä. Oikein oli mukava ilta ja Eikallakin oli mennyt kaikki hyvin.

Omat synttärit kuuluvat ehdotomasti jouluun ja joulun odotukseen. Näin kun on aivan joulun alla syntynyt, on yleensä joululahjat ja synttäritlahjat saanut samassa. Toki lapsena muistettiin erikseen. Omat synttärit kun on juhlittu, tietää, että aivan kohta on siis joulu. Oi en malta odottaa!

Ihashtuttava Nosh

Noshin Kiva taskutunika

Nosh collegemekko ja legginssit

Reilu viikko sitten meillä hypisteltiin ihania Nosheja. Mun piti kutsuista räpsiä kuviakin, mutta se  siinä vilskeessä ihan unohtui. Vaatekutsut on niin loistava syy kutsua läjä ystäviä kylään ja herkutella. Ja saa vielä shoppaillakkin samalla. bueno!

Olen kyllä niin ihastunut Noshin vaatteisiin. Ne ovat todella mukavia päällä. Pehmeitä ja joustavia. Ihan kuin ei olisi vaatteita ollenkaan. Ne ovat laadukkaita. Vaatteet eivät nukkaannu tai haalistu pesussa ja ne säilyttävät hyvin mallinsa. Eivät siis kulahda, vaikka minäkin pesen ohjeista huolimatta melkein aina vaatteet 60 asteessa. Kuosit ja värit ovat mieluisia ja uusia vaatteita ilmestyy mukavasti vähän useammin kuin kaksi kertaa vuodessa. Harmillesesti vain moni suosikkivaate myydään loppuun jo ennenkuin on itse ehtinyt päästä kutsuille asti niihin tutustumaan, eikä lisä eriä yleensä tule.

Noshin Krokotiili body

Noshin mustat baggy housut

Noshin raitabody

Juurikaan kokemusta minulla ei vielä ole isompien lasten vaatteista, mutta ainakin vauvojen koot, ovat hyvin reilua mitoitusta. Meillä bodya koossa 50-56 käytettiin vielä samaa aikaa kun osa vaatteista oli 68. Tällähetkellä käytössä olevat Noshin bodyt on kokoa 62-68, vaikka poika eilen neuvolassa mitattiin 71,5 cm pitkäksi. Eikä edes bodeissa olevaa jatkopalaa ole tarvinnut ottaa käyttöön ja vaatteissa on muutenkin vielä hiukan kasvunvaraa. Menevät siis pitkään lapsen päällä.

Naisten vaatteet mielestäni vastaavat hyvin kokoaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta niistä edustajat usein mainitsevatkin, että mitä kokoa oikeasti tuote vastaa. 

Joulupaperiin käärin kummitytölle Noshin taskutunikan, mikä pienelle menee vielä pitkän aikaa kivasti mekkona. Eikalle ostin raitapaidan ja leggarit, mutta molemmat ovat vielä reilua kokoa, joten saavat hetken lymyillä kaapissa ennenkuin tulevat käyttöön. 

8 Kuukautta

Aamu alkaa aina hampaattomalla hymyllä ja tarinoilla. Kun tarinat on kerrottu, naureskeltu ja muutamat suukot vaihdettu on pojalla seuraavaksi kiire lattialla ja hetken päästä aamupuurolle. Näin alkaa meidän päivät 8 kuukautisen ihanuuden kanssa. 

Eikka on aurinkoinen pieni mies. Hän on rohkea ja utelias, sekä hyvin vikkelä ja eläväinen lapsi. Myös tempperamenttisuutta ja itsepäisyyttä löytyy. 

Päiväunet hän nukkuu edelleen neljä kertaa päivässä ja ne kestää 
1-2,5 tuntia. Hän nukkuu pääsääntöisesti päikkärit ulkona ja siellä uni tuleekin aina nopeasti. Iltaisin tahtoo unille meno olla välillä hankalaa, sillä lasta kiinnostaisi nukkumisen sijaan 

enemmän sängyssä seisoskelu ja tapetin rapsuttelu.

Ruoka maistuu hyvin. Aamu- ja iltapuuro, sekä kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Välipalaksi tissiä. Aamulla aikaisin herätään myös kerran tissille ja jatketaan sen jälkeen unia vielä hetken. Nokkamukista ollaan opeteltu juomaan, mutta se ei oikein suju. Paremmin Eikka juo ihan lasista tai mukista hörppien. 

Lapsi ei tahtoisi olla lattialla enää juuri laisinkaan. Hän vain seisoisi. Alas hän ei osaa vielä tulla. Hän kävelee tukea vasten jo hienosti vasemmalle päin. Vain vasemmalle. Oikealle päin hän ei liiku laisinkaan. Lempi puuha on pyöriä olohuoneen pöytää ympäri. Eilen hän käveli jo muutamia askelia eteenpäin tuolia työntäen mukanaan. 

Hän osaa kädellään jo näyttää mitä hän haluaa ja minne hän tavoittelee. Hän osaa suukottaa (Tai sitten hän vain yrittää syödä naamani). Hän myös osaa näyttää selkeästi mistä pitää ja mistä ei.

Eikka pitää mm. huomiosta, kutittelusta, koirista, kaukosäätimistä, ruuasta, musiikista ja televisiosta. Hän ei pidä liioin pukemisesta, vaipanvaihdosta, eikä nenän pyyhkimisestä. 

Vauva on kasvanut ja kehittynyt hurjasti. Eihän hän oikeastaan enää mikään vauva edes ole. Taaperoa tuo alkaa enempi muistuttamaan. ❤️

 

Heips!

Joulukuun ensimmäiset päivät ovat olleet kiireisiä ja välillä jopa vauhdikkaita. Ne on myös venyneet välillä todella myöhään. Voi ehkä jopa sanoa, että aikaiseenkin. Siitä syystä myös blogi on ollut hiljainen. Nyt kerron pikaisesti hieman kuulumisia.

Lapsen kanssa on vilkasta. Meno on niin hurjaa, että en tahdo pysyä perässä. Ensimmäinen taisteluhaavakin on jo saatu, nimittäin musta silmä. Eikka otti tuolin kanssa yhteen. Voittajasta en ole varma, sillä siinä kisassa molemmat selätettiin. 

Illat ovat venyneet öiksi ja yöt välillä jo melkein aamun puolelle, sillä jos ei minua ole valvottanut lapsi olen katsonut Grayn anatomiaa. Olen siis aivan koukussa! Bongasin kyseisen sarjan siis vasta nyt ja katsomistahan riittää monen kauden verran. Sarja todella tempaisee mukaansa, eikä illalla malta mennä nukkumaan kun pitää katsoa vielä yksi jakso.. ja yksi.. ja yksi..

Järjestimpä tuossa Nosh kutsutkin ja tupa täyttyi naisista ja lapsista. Ihania uutuuksia! Valinnan vaikeus iski. Eikalle tilasin (ylläripylläri) raitaa. Housut tilasin kutsuilta ja aikaisemmin netin kautta tilasin paidan. Tilasin myös samalla kummitytölle joululahjan, sillä hän näytti niin ihastuttavalta sovittaessaan uutta taskumekkoa. Oma tilaukseni menikin ihan uusiksi kun en osannut päättää. Enkä oikein kyllä osaa päättää vieläkään. 

Kävin hieman totuttelemassa työelämäänkin. Voi miten mukavalta se tuntui. Todella kivaa vaihtelua tähän vauva-arkeen. Vaikka toki viihdyn myös kotona lapsen kanssa, mutta onhan se niin erilaista. Töissä saa olla ajattelematta kotiarjen pyörittämistä, saa aikuista seuraa ja pienen tauon lapsen hoidon vastuusta. Mutta on töistä ihana palata kotiinkin ja kyllä työpäivän aikana ehti ikäväkin jo hieman tulla. Helmikuun alussa äitiyslomani loppuu ja pitäisi päättää mitä sitten. Jonkinlainen ajatus ja suunnitelma asiasta on, mutta moni asia pitää vielä varmistaa. 

Joulu valmistelut ovat käynnissä. Jouluvalot on asennettu, piparkakkutalo koristeltu, joululaatikot odottavat pakastimessa, joululahjojakin on jo ostettu (hyvin aikaista minulta), lapsen jouluvaatteet tonttulakkia myöten hommattu ja jouluherkkujen maistelu on aloitettu. Vielä puuttuu osa lahjoista, suurinosa jouluruuista (jopa kinkku) ja joulukuusen koristeista. Koko kuusi on muutenkin ongelma! Haluan ehdottomasti kuusen ja vieläpä aidon ja oikean, sillä mikään ei tuo paremmin joulun tunnelmaa kuin kuusi. Uskon myös, että Eikka on samaa mieltä. Kauniit pallot, kimaltavat nauhat ja säihkyvät valot, ovat varmasti lapsen mieleen. Minnehän sen kuusen laittaisi, ettei joulu ihan kokonaa mene vahtiessa kuusta ja lasta. Miten teidän perheissä joulukuusi asia hoituu kun on pieniä talossa?