Ajatuksia synnytyksestä

Minua ei synnytys pelota. Ei pelottanut ensimmäisestäkään. Se menee niinkuin menee, eikä sitä voi kauheasti suunnitella tai miettiä etukäteen. Toki toivoisin, että kaikki menisi yhtä hienosti kuin viimeksi. Vähän minua toki jännittää, mutta lähinnä jännitän kuinka kiire tulee lähteä sairaalaan.

Ensimmäinen synnytyskokemukseni oli todella positiivinen. Synnytyksen kestoksi on merkitty kahdeksan tuntia, joista vajaa kuusi olimme sairaalassa. Pärjäsin ihan hyvin ilman kipulääkkeitä aina lapsiveden menoon saakka ja sen jälkeen pyysinkin epiduraalin. Mitään kivunlievitystä en kuitenkaan ennättänyt saada, sillä ehdimme olla synnytyssalissa vain 40 minuuttia kun lapsi oli jo maailmassa. Ponnistusvaihe kesti alle kymmenen minuuttia. Sitä voi kai jo kutsua helpoksi synnytykseksi. 

Vointini oli synnytyksen jälkeen toki hieman väsynyt ja sekava, mutta jälkisupistuksia lukuunottamatta ei minulla juuri kipuja ollut. Pystyin istumaan ja kävelemään aivan normaalisti, eikä vessassa käyminenkään tuottanut tuskia. Kipulääkkeitä ei tarvinnut syödä. 

Eikan synnytys todella oli nopea synnytys kun kyseessä oli ensisynnyttäjä. Muutamaan otteeseen minua onkin nyt kätilö suositellut tulemaan tälläkertaa heti sairaalaan kun siltä tuntuu. Kuulemma perushyvä nyrkkisääntö on, että toinen synnytys kestää aikalailla tasan puolet ensimmäisestä. Jos minulla menee lapsivedet kotona ja supistelee jo, olisi kuulemma siinävaiheessa hyvä tilata suoraan ambulanssi, sillä Eikka syntyi alle 2 tuntia vesien menosta ja meillä matkaa synnytysairaalaan on noin 60 kilometriä. Tokihan tämä voi olla aivan toisenlainen synnytys, mutta useimmiten synnytykset kuulemma menevät samalla kaavalla. 

I lähtee toki mukaan synnytykseen. Se on todella suuri tuki ja apu itselle, vaikkei hän mitään voikkaan tehdä. Riittää kun näen hänen kasvonsa ja tarvittaessa hän pitää kädestä kiinni. Heti lapsen syntymän jälkeen on hienoa kokea ensihetket yhdessä. Täytyy meidän siis myös miettiä Eikan hoito synnytyksen ajaksi. Ei olla vielä asiaa mietitty, mutta varmasti asia järjestyy. Hoitopaikka paljon riippuu vuorokaudenajasta ja mille viikonpäivälle synnytys sattuu osumaan. 

Olen miettinyt, että jos synnytys sujuu normaaliin tapaan, ongelmitta ja nopesti, en haluaisi kivunlievitystä tälläkään kertaa. Lämmin kauratyyny selässä rittäisi. Toki sillä heikolla hetkellä, polttavista supistuksista kärsiessäni, saattaa olla, että kiroan kätilön ja koko muun henkilökunnan, ellen saa kaikkea mahdollista, mikä vain auttaisi kipuun. 

Hieman jopa odotan innolla toista synnytystä. Se on varmasti kokemuksena erilainen kuin ensimmäinen kerta. Nyt tiedän itse enemmän ja osaan tulkita supistuksia ja kroppaani. Osaan vastata kätilön kysymyksiin muutakin kuin, että en tiedä. Ensimmäisellä kerralla sitä oli vain yhtä kysymysmerkkiä ja mietti mitä mahtaa seuraavaksi tapahtua. Voisin kuvitella, että toisella kerralla kokemuksesta saa paljon enemmän irti. 

Enkä malta odottaa niitä hetkiä synnytyksen jälkeen. Niitä odotan kaikkein eniten. Kun saa lapsen syliin ja alkaa se tutustuminen pieneen turvonneeseen ja avuttomaan myttyyn. Naaman vääntelyt ja venytykset. Pienet sormet ja varpaat, sekä ensimmäiset haukottelut ja imettämiset. Ja se kun Eikka tulee katsomaan ensimmäisen kerran vauvaa. Ne on elämän parhaimpia kokemuksia ja hetkiä. ❤️

kolmen tunnin ikäinen

Kamalan ihana raskaus

En valitettavasti kuulu niihin naisiin, jotka kokevat raskauden tuoman hehkun ja tuntevat itsensä kauniiksi ja elinvoimaiseksi. En myöskään lukeudu niihin naisiin, joille raskaus on vain iso vatsa ja lisääntynyt virtsaamisen tarve. Minä kuulun niihin naisiin, joita varjostaa koko raskauden ajan epämukavat kivut, säryt ja huono-olo. 

Vaikka kuinka ihanaa onkin odottaa vauvaa ja  tuntea pienen ihmeen elämää sisällään, ei se silti tarkoita sitä, että raskaana olo olisi mukavaa. Ei vaikka kuinka haluaisi, niin olostaan on vaikea nauttia kun sattuu, särkee, oksettaa ja väsyttää.

Paino on alkanut nousta ja sen kyllä huomaa. Jalat muistuttavat sähkötolppia ja sormet prinssinakkeja. Silmät vielä näkyvät poskien takaa, mutta syyskuussa tilanne saattaa olla toinen. Nestettä kertyy, eikä siihen tunnu auttavan mikään. En kovinkaan innoissani odota, miltä peilikuva näyttää loppuraskaudesta.

Maanantaina kävin lääkärissä ja oikeastaan ihan synnärillä saakka, sillä kärsin todella kovasta vatsakivusta, polttavasta selkäkivusta ja napakoista, kipeistä supistuksista. Kivut olivat hyvinkin verrattavissa synnytyskipuihin ja todella jo ehdin säikähtää. Onneksi kuitenkin selvittiin vain sillä säikähdyksellä. Kipujen syytä ei vielä tiedetä, mutta epäilivät virtsakiviä, joiden aiheuttama kipu sai aikaan myös voimakkaita supistuksia. Vauvalla on siis kaikki onneksi hyvin ja minäkin selviän tästä. 

Lääkärissä todettiin myös, että kohdunsuu oli hieman pehmentynyt, vaikka on vielä onneksi napakka. Kohdunkaulaa oli reippaasti vielä jäljellä. Vauva sijaitsee todella alhaalla ja siksi yhdessä runsaiden supistusten takia on olemassa riski, että vauva humpsahtaa synnytyskanavaan jo aikaisessa vaiheessa, niinkuin veljensäkkin  (rv33). Tälläkertaa vain paikat eivät taida olla yhtä "timmissä" kunnossa kuin ensimmäisellä kerralla, joten itse synnytys saattaisi käynnistyä tälläisestä humpsahduksesta. Siksi lääkäri olikin sitä mieltä, että töihin ei ole enään mitään asiaa ja olisi otettava rauhallisesti loppuun saakka.

Olo on jo nyt käynyt ajoittain aika tukalaksi ja vielä olisi viimeinen kolmannes jäljellä. Huh. Vauva siis sijaitsee alhaalla ja sen todellakin huomaa. Se painaa ikävästi alavatsaa ja eritoten virtsarakkoa. Liitoskivut ovat välillä julman kipeitä ja selkäjomotukset häiritsevät unta. Vatsa ahdistaa ja on tiellä. Kenkiä laittaessa närästää voimakkaasti ja välillä on oksennus suussa asti. Hetken jo ehdin luulla ja toivoa, että tämä raskaus olisi edellistä helpompi, mutta pahoin pelkään, että tämä saattaa ollakkin entistä vaikeampi.

Toivottavasti olo ei pahenisi enään kovin paljon, jottei kesä menisi ihan mönkään. Haluaisin kuitenkin jaksaa leikkiä ja touhuta Eikan kanssa muuallakin kuin kotisohvalla. 

Kypsyttelyä

Just nyt

Just nyt kello on 12.29

Just nyt mä nautin hiljaisesta kodista, sillä kaikki muut täällä nukkuu. 

Just nyt mulla on vähän nälkä ja pitäis keksiä mitä ruokaa tänään laittaisi.

Just nyt vauva potkaisi.

Just nyt mua vihloo alavatsaa ja kivuille on koko viikko koitettu löytää selitys.
Just nyt olen sairaslomalla ja se jatkuukin aina äitiyslomaan saakka.

Just nyt teen jotain aivan muuta kuin mitä mun pitäisi.

Just nyt mun pitäisi pistää pyykkikone pyörimään.

Just nyt mä voisin myös käydä keräämässä raparpereja hilloa varten.

Just nyt mun pitäisi soittaa myös neuvolaan.

Just nyt kuulen koiran nuolevan tassujaan.

Just nyt mua närästää.

Just nyt turpoon kuin pullataikina ja tuntuu, että voin kuulla kuinka kroppa kohisee nesteestä.

Just nyt mieheni heräsi ja kömpi makuhuoneesta. 

Just nyt ei tee mieli karkkia. Ihmeellistä.
Just nyt haaveilen aurinkoisesta viikonlopusta.

Just nyt lopetin puhelun äitini kanssa. Hän soitti minulle.

Just nyt ulkona sataa ja mä unohdin eilen auringonottoviltin nurmikolle. 

Just nyt se siis kastuu tuolla ulkona.
Just nyt vauva potkaisi taas.
Just nyt olen miettinyt tulevaisuutta jo useamman vuoden päähän.
Just nyt vähän väsyttääkin.

Just nyt siis vois juoda hieman kahvia. 

Just nyt arki on ollut aika rankkaa vilkkaan taaperon ja hankalan raskauden takia.

Just nyt tuntuu siltä, että en enää ikinä halua olla raskaana.

Just nyt elämällä on todella paljon annettavaa.

Just nyt olen onnellinen. 
Just nyt on kuitenkin hyvä.

Haluan olla tässä, Just nyt!

Hieman väsyttää

Kartanon pönttöuuneissa on pöhissyt tuli muutaman päivänä ja töihin lähtiessä on jalkaan saanut vetää kumisaappaat ja päälle paksumman takin. Kelit muistuttavat nyt enempi perinteistä suomalaista kesää. Toivottavasti pian pääsisi kuitenkin nauttimaan taas auringosta ja lämmöstä. Näillä keleillä kun ei ulkoilu oikein houkuta. (Eikä oikein mikään muukaan.) En kyllä tiedä uskalletaanko ulkoilla omassa pihassa muutenkaan juuri nyt. Meidän katolla meinaan on lokinpesä ja huomasin poikasten taapertavan pihalla. Kaupasta tullessani emo lintu puolusti lapsiaan kirkumalla yläpuolellani ja koitti vielä pommittaa inhasti. Onneksi ei osunut. 

Neuvolassa muuten selvisi syy väsymykseeni. Hemoglobiini näytti 107:ää ja nyt sitten olenkin nauttinut päivittäin rautaa. Ostin nestemäisen rautavalmisteen luontaistuotekaupasta. Se on hellä vatsalle, eikä ole aiheuttanut minulle huonoaoloa, niinkuin jotkut rautavalmisteet. Maanantaina käyn taas lääkärissä ja katsotaan onko raudasta ollut hyötyä. Sain myös neuvolasta verensokerimittarin ja nyt olen mittaillut sokereita parin viikon ajan. Arvot näyttävät hyvältä, joten tuskin jatkotutkimuksia tulee.

Vaikka väsymys välillä vaivaa, ei aikaa ylimääräiselle levolle tahdo löytyä. Nuori herra pitää siitä kyllä huolen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitää meidän arjessa, sillä Eikka on hoksannut kiivetä tuoleille ja pöydille. Ennen ongelmana oli vain keittiöjakkara, mutta nyt hän kiipeilee kaiken mahdollisen päällä. Se on siis tällähetkellä parasta tekemistä. Ei tarvitse kuin antaa koiralle ruokaa, niin siinä ajassa lapsi jo tanssii pöydällä. Silmät on siis oltava selässäkin ja nurkan taakse ei voi hetkeksikään livahtaa. Muutaman kerran hän on jo penkiltä tipahtanut, mutta kun on säikähdyksestään selvinnyt, kiipeää hän penkille heti uudestaan.

Väsymykseen on selkeästi vaikuttaneet myös työt. Työpäivän jälkeen olo on nuutunut ja illalla jopa hieman tuskainen. Kroppaa särkee ja supisteluille ei näy loppua. Kotihommat tulee tehtyä puolivillaisella ja vähänväliä tulee seurattua kelloa, että koska onkaan iltapuuron aika. Eilen, hyvänyön toivotuksen jälkeen, nautin kodin hiljaisuudesta ja omasta seurastani sohvalla karkkipussin kanssa. Kovin kauaa en ehtinyt nauttia kunnes uni vei voiton. I tuli iltavuorosta ja herätti minut sohvalta kömpiäkseni sänkyyn jatkamaan. Aamulla onneksi uni maistui myös pienelle miehelle ja herättiin yhdessä vasta puoli kymmeneltä. Luksusta.

Tänään ei (vielä) väsytä, joten taidamme lähteä Eikan ja mopsin kanssa vaunulenkille. Myöhemmin tänään päästään juhlimaan paria pientä synttärisankaria. Mukavaa lauantaita ja muistakaa levätä viikonlopuna! 

Kesäsuunnitelmia

Eletään kesäkuuta, koulut ovat loppuneet ja kesä on virallisesti alkanut. Kesät menee aina hurjan nopeasti riippumatta keleistä, lomista tai menoista. Tekemistä tuntuu riittävän aina, vaikka ei etukäteen olisi mitään suunnitellutkaan. Mä olen haaveillut kiireettömästä ja lämpöisestä kesästä. Auringonottoa, ulkoilua, grillailua, saunomista ja ihania kesäöitä. 

Meillä ei kesäksi kovin montaa menoa ole vielä lukkoon lyöty. Oma olotila ja jaksaminen vaikuttaa paljon loppukesän suunnitelmiin ja siksi ollaankin jätetty suunnitelmat vielä avoimiksi. Ainakin yksi Turun reissu on tulossa ja viikonloppuloma johon sisältyy ainakin huvipuisto. Juhannuksen suunnitelmat ovat jo lukkoonlyöty ja siihen kuuluu ainakin ystäviä, grillailua, kesäkisoja ja luultavasti myös hyttysiä, vesisadetta ja kylmää ilmaa. Perinteisesti.  

Eikka on vielä niin pieni, ettei hän kaipaa sen kummempia lomareissuja. Hän viihtyy kun saa olla ulkona ja mennä menojaan. Uinti on yksi Eikan lempipuuhista ja talviturkin hän heittikin viikonloppuna. Tuntui viihtyvän rantavedessä, vaikka taisi olla hieman kylmempää vettä kuin kotipihan kahluualtaassa. Heh! Mutta vaikka ei lapsi vielä sen kummempaa kaipaakkaan, niin me aikuiset kyllä kaivataan. Ja tottakai lapsen ehdoilla on mentävä. Siksi ollaankin I:n kanssa suunniteltu ihan vain leppoisasti mökkeilyä ja asuntovaunuelämää. Pääsee kotinurkista hetkeksi, mutta ei tarvitse kauas matkustaa.

Ihan pelkkää loikoilua ei kesä kuitenkaan ole. Elokuun alkuun mennessä meidän olisi hyvä saada lastenhuone kuntoon. Eikka ehtisi oppimaan ja tottumaan omassa huoneessa nukkumiseen, ennen vauvan syntymää. Olen myös suunnitellut, että jospa kesän aikana tutustuisimme taaperon kanssa pottaan ja aloittaisimme vihdoin pottailuharjoituket. Tutista luopuminen olisi myös yksi kohta suunnitelmalistalla. Jos saisi edes aloitettua nämä "projektit" kesällä, sillä syksyllä varmasti riittää tohinaa ihan ilman minkäänlaisia "projekteja". 

Mun kesä menee siis masua kasvatellessa ja h-hetkeä odotellessa. Odotan innolla I:n lomaa, jotta päästään lomailee koko perhe yhdessä. Toivottavasti kelit suosii ja aurinko paistaa, vaikka kai tässä tilanteessa mun pitäisi toivoa viileää kesää ja aikaista syksyä.