Herkkulakko

Oon niin koukussa. Sokerikoukussa. Oon yrittänyt tässä jo jonkin aikaa saada tätä herkuttelua kuriin ja päättänyt, että vain viikonloppuisin saa herkutella. Varmasti moni tietää, että mitä enempi sokeria syö, sen enempi sitä tekee mieli, joten viikonloppujen sokeriövereiden jälkeen mun on ollut hankala lopettaa herkuttelua maanantaina. Varsinkin, jos herkkuja on jossain ollut tarjolla tai jotenkin hassusti on käynyt niin, että niitä on jäänyt vielä kaappiin. Siellä ne lymyilee ja huutelee mun nimeä. Selkärankaahan meikäläiseltä löytyy just saman verran kuin kastemadolta, joten uskotte varmaan, että ei ne kauaa siellä kaapissa notku.

Nyt mulla on mennyt ihan överiksi tää touhu, sillä joka päivä tulee syötyä jotain hyvää ja yleensä sitten viikonloppuisin tulee vedettyä vielä ne sokeriöverit. Nam ja yöh. Nyt homma on saatava kuriin ja ratkaisu siihen on herkkulakko. Selkärangattomalle ihmisille ei mikään ihan piece of cake. Onneksi tähän hommaan sain ystävän mukaan ja yhdessä päätettiin, että lakkoillaan nyt ainakin jouluun saakka. Hei haloo. Yksi kuukausi. Ei pitäisi olla paha. Varmuuden vuoksi kuitenkin lyötiin vetoa ja jos jompikumpi heikkona hetkenä sortuu, tulee se hänelle kalliiksi. Viikonloppuna piti sitten tottakai herkutella koko kuukauden edestä ja nyt tuntuu vähän siltä, että pulla tai karkki ei maistuis, vaikka joku sitä tarjoaisikin. 

Viikonloppuna tuli sokeriherkkujen lisäksi syötyä kyllä terveellisempiäkin herkkuja, kuten sushia. Ah! Niin taivaallista ja vieläpä itsetehtyä. Oli ensimmäinen kerta minulle, kun väsäsin sushia itse, eikä se niin vaikeata ollutkaan. Jäin kyllä jotenkin aivan koukkuun siihen hommaan ja haluan ehdottomasti kehittyä tässä lajissa kokkina. Mielenkiintoista ja herkullista touhua. 

P.S Pakko vielä hehkuttaa ja kertoa kaikille kuinka hyvin meillä viimeyönä nukuttiin. Lyyli söi iltatissin puoli 10 aikaan ja nukkui siitä seitsämään saakka, kunnes heräsi syödäkseen uudelleen ja ruokailun jälkeen jatkoi taas unia. Eikkakin nukkui 13 ja puoli tuntia ja heräsi vasta puoli kymmeneltä, joten tämä äippä sai nukkua ruhtinaalliset reilu 10 tuntia yhdellä pikaisella heräämisellä. Jihuu!

Syksyn satoa

Meillä on nyt nautittu tuoreista marjoista oikein urakalla. Eikka on aivan hulluna erilaisiin marjoihin ja ollaankin kerätty omasta pihasta herkut välipalalle ja puuroihin. Ulos mentäessä Eikka suunnistaa heti marjapensaille ja syö suoraan puskasta. Välillä taitaa vahingossa maistua raakileetkin. 

Tänä syksynä olen koittanut olla ahkera ja myös säilöä kesän ja syksyn maut pakkaseen, jotta niistä pääsee nauttimaan myös talvella. Ensimmäistä kertaa myös hääräsin mehumaijan kanssa ja onnistuneesti sainkin hyvää punaviinimarjamehua aikaiseksi. 

Punaviinimarjaa löytyy meiltä kotipihasta reilusti. Se on jotenkin sellainen marja, että se ei meillä talvella tahdo eksyä oikein pakastimesta käyttöön. Viimevuotisetkin taitaa olla vielä syömättä. Nyt kuitenkin päätin, että marjathan ei puskaan jää, vaan teen niistä mehua. Mikään ei nimittäin ole mielestäni parempaa mehua, kuin itsetehty punaviinimarjamehu. Nam. Vielä riittää puskista keräämistä ja mehun sekaanhan voisi laittaa omasta pihasta myös karviaisia ja viimeiset vadelmat. 

Meillä on omassa pihassa aivan valtavasti vadelmapensaita, sillä ne ovat hieman villiintyneet ja levinneet. Tänä vuonna onkin ollut todella runsas sato ja oksat ovat notkuneet vadelmista. Niitä on kyllä ehkä syöty enemmän kuin pakastettu, mutta on onneksi säilöönkin asti on saatu. Vadelmia meiltä on käynyt muutkin keräämässä, niin eivät pääse marjat mätänemään puskiin. 

Mustikat ostin valmiiksi siivottuna ja samoin mansikat löytyivät torilta. En oikein ole koskaan välittänyt mustikoiden poimimisesta ja nyt mahan kanssa vielä vähemmän houkutti lähteä mättäälle kyykkimään. Mansikoiden kanssa kävi samanlailla, vaikka kyllä pitkään ajattelin ne käydä itse mansikkamaalta keräämässä. 

Puolukat vielä uupuu. Niitä saisikin olla ihan oikein reilusti, sillä vispipuurosta meillä tykkää kaikki. Tänä syksynä voi kyllä olla, että niidenkin poimiminen jää, sillä mahan kanssa metsään ei enää kykene ja vauvan synnyttyä taitaa marjastaminen unohtua. Ehkäpä siis on vielä ainakin yksi reissu tehtävä torille. 

Vielä olisi hetki odotettava omenapuun satoa. Saa nähdä saako sieltä yhtään hyvää omenaa kerättyä vai käykö niinkuin viime syksynä, että omenat olivat niin madon syömiä, ettei niistä päässyt itse nauttimaan laisinkaan. Täytyy toivoa, että edes vähän saisi omenahilloa tehtyä, eikä yhtään haittaisi, jos saisi kerättyä mehuakin varten.

Jouluinen banoffee

Vietettiin vauvajengin pikkujouluja (ilman vauvoja tälläkertaa) ja tottahan herkkujenkin piti kuulua teemaan. Päätin kokeilla suositusta banoffeesta jouluista versiota ja koeversioni pääsikin sitten pikkujouluihin kuulemaan arvostelut. Tykätty ja pidetty! Tätä herkkua on siis meillä myös jouluna ja ajattelin jakaa helpon ja nopean ohjeen myös teidän kanssanne.

Tarvitset:

250g Piparia
100g Voita
1 tlk Karamellisoitua maitoa
2 dl Vispikermaa
1 tl Vaniliinisokeria
1-2 rkl Kanelia
500g Karpaloita (puolukoita)

Murskaa piparit muruiksi ja sekoita sulavoi sekaan. Sekoita kunnolla. Kaada keksimurut irtopohjavuokaan ja levitä tasaiseksi. (Tämän toki voisi tehdä myös valmiiksi pienempiin annoskuppeihin tai itse olen monesti tehnyt suoraan tarjoiltavalle astialle ja tällöin käyttänyt vain irtopohjavuuan reunaa apuna.)

Piparimurupohjan päälle levitetään karamellisoitu maito. (Levitystä saattaa helpottaa, jos pohja on hiukan ehtinyt jähmettyä.) Ja tämän jälkeen lisätään karpalot tasaisesti.

Vatkaa kerma ja mausta se vaniliinsokerilla ja kanelilla. Kanelia voi laittaa oman maun mukaan. Levitä kermavaahto karpaloiden päälle tasaiseksi kerrokseksi ja koristele kakku haluamallasi tavalla. Itse käytin karpaloita ja murustelin piparia pinnalle.

Kakku on ehkä hiukan parempaa kun se on saanut yön yli maustua jääkaapissa.

Ruokailua

Vaikean syöttötuolin valinta - kriisin jälkeen päädyin loppujen lopuksi tanskalaiseen Flexa tuoliin. Tuoli miellytti silmää ja vaikutti yksinkertaiselta ja toimivalta. Tätä se myös on. Nyt muutamien viikkojen käytön jälkeen voin sanoa, että on kyllä onnistunut valinta. 

Istuinosa on kovaa muovia ja se on todella helppo pitää puhtaana. Muuten tuoli on puuta. Itse en löytänyt suomesta jälleenmyyjää, joka olisi myynyt tuoliin kuuluvaa pehmustetta, mutta meillä ainakin on pärjätty ihan hyvin ilman. Vauvasetin mukana tuli valjaat, jotka tukevat hyvin lasta, joka ei vielä istu itsekseen (niinkuin meillä) ja pitävät aktiivisenkin lapsen takapuolen penkissä kiinni. Vauvasetin poistamalla ja jalkoja lyhentämällä tuolista saa kätevän juniorituolin. Tuoli on mielestäni kaikinpuolin toimiva ja lisäksi näyttää hyvältä. 

Eikka syö kiinteää ruokaa kolmesti päivässä. Lounas, välipala ja iltapuuro. Hyvän ruokahalun omaava lapsi syö kaikkea ja suuria määriä. Olen pääsääntöisesti tehnyt vielä kaikki lapsen ruuat itse, mutta marja- ja hedelmäsoseita olen jonkin verran ostanut valmiina kaupasta. Kaikki perusmaut on käyty jo läpi ja nyt ollaan jo ruokiin lisätty mausteita, kuten sipulia, valkosipulia, pippuria, paprikajauhetta ja currya. Karjanlanpaisti on Eikan lempiruokaa! Eikka syö periaatteessa samaa ruokaa kuin me, mutta toki muunneltuna se hänelle sopivaksi. Suolaa ei siis käytetä ollenkaan, mausteita vähemmän ja esimerkiksi makaronilaatikon munamaito oli lapsen versiossa tehty korvikemaitoon. 

Onhan tuo syöminen aika sotkuista puuhaa välillä ja sotkuisemmaksihan se vain muuttuu, kun päästään siihen vaiheeseen, että lapsi opettelee itse syömistä. Pakko kyllä hommata jonkinlainen tabletti pöydän suojaksi. Meillä kun vielä on keskellä pöytää rako, niin sieltä raosta on ärsyttävä siivota sitä ruokaa. Ja ehkä muoviläpyskä suojaisi tulevaisuudessa myös mahdollisilta haarukan iskeymiltä.

Halloween

Ihana pitkä aamu. Lapsikin nukkui yhdeksään saakka, eikä aamulla ollut kiire minnekkään. Päätimme skipata vauvauinnin tältä lauantailta, sillä illalla olisi luvassa paljuilua koko perheelle. Aamupäivä kului leipoessa. Porkkana-valkosuklaa kakkua ja minimuffinseja illan juhliin.

Siskoni lapset ovat järjestäneet halloweenbileet jo kuutena vuotena peräkkäin. Ihan vain oma perhe, muutama naapuri ja lapsien pari kaveria on kutsuttu. Talo oli koristeltu hämähäkinseiteillä, lamput oli vuorattu jätesäkeillä ja lapsilla oli pelottavat vamppyyriasut tekoverta myöten. Aikuisetkin olivat pukeutuneet. Ohjelmassa oli herkuttelua, saunomista ja sitä paljuilua. Joku vuosi takaperin lapset järjestivät kauhukammionkin. Lapsille halloween tuntuu kovin hauskalta ja tärkeältä juhlalta. Ehkä se on se jännitys. Ja onhan halloween oikeastaan ainut juhla johon kuuluu pukeutuminen naamiaisasuun. 

Eikkakin oli halloween tunnelmissa :)

Haudalle käytiin viemässä kynttilät. Minä tosin odotin vauvan kanssa autossa sen aikaa, mutta näin kuintenkin upean kynttilämeren hautuumaalla ja muistelin heitä, jotka ovat jo poissa. Samalla tuumin, kuinka kiitollinen olen ihmisistä ympärilläni ja kuinka ihanaa, että he ovat tässä ja nyt.

Iloisena marraskuuta kohti. Kahdet pikkujoulut olisi tiedossa ja lisäksi vähän muutakin juhlaa, sekä yökyläilyjä ja ystäviä. Ja ehkä yksi uusi vauvakin <3 Varmasti siis mukava kuukausi tulossa. 
Mukavaa marraskuuta muillekkin!

Cup of coffee

Päikkäri aika, eli hetki omaa aikaa. Yleensä se aika kuluu siivotessa, pyykätessä, kokatessa tai jonkin muun kodin askareen parissa. Ja myös aika usein suihkussaa, sillä se meinaa olla ainut aika kun sinne ehtii. Nyt kuitenkin kaikesta viisaantuneena olen tajunnut, että päiväuniaikaan kahvin saa nauttia rauhassa ja kuumana, joten aika usein keitän kahvit kun lapsi uinahtaa sänkyynsä.

Olen kahvin ystävä. Aina ollut. Raskausaikana ei aina maistunut, mutta muuten harvoin olen kahvista kieltäytynyt. Pidän kahviloista ja ystävien seurassa kahvittelusta, Se on vähän ehkä jopa sellainen harrastus. Nykyään osaan nauttia kahvista myös yksin. Aamukahvi on parasta kun sen saa juoda ihan rauhassa itsekseen. Se vain on harvinaista herkkua. 

Nautin kahvini maidon kanssa. Missään nimessä sitä ei saa pilata sokerilla. Mustanakin menee, jos ei maitoa ole saatavilla, mutta silloin yksi kuppi riittää. Lemppari kahvini on varmaankin cappuccino. Tykkään myös Pauligin suklaakahvista. Mikähän sen nimi oli... Sellainen violetti pakkaus. 

Balin reissulla kävimme tutustumassa kahviplantaasiin. Nähtiin kuinka maailman kalleinta kahvia; Kopi Luwakkia valmistetaan ja olisimme saaneet sitä maistaakkin, mutta jotenkin se siinä kaikessa ihmetyksessä vain jäi. Mutta saatiin maistella kyllä muita erilaisia kahveja ja teetä. Se oli mielenkiintoista ja maistuvaa. 

Yksi parhaimpia ekstempore ostoksia on ollut Pauligin Cupsolo-keitin. Ihanaa kun kotona saa välillä muutakin kuin suodatin kahvia ja vieläpä todella helposti. Olen maistanut myös muiden valmistajien kapselikahveja, mutta kyllä mielestäni Pauligin kahvit ovat ylivoimaisesti parhaimpia. 

Porvoossa

Käytiin I:n ja pikku Eikan kanssa pienellä lomareissulla Porvoossa. Yövyttiin pari yötä ihanan upeassa Haikon kartanossa ja tutustuttiin kaupunkiin, lähinnä Vanhaan Porvooseen, sekä kaupungin tarjoamiin kahviloihin ja ravintoloihin. Kovasti on shoppailtu ja kävelty on niin, että jalkoja särkee. Maha pullollaan sai palata kotiin, sen verran tuli myös syötyä!

Pidän itse aivan valtavasti kaikesta vanhasta, joten viihdyin Vanhan Porvoon alueella ihan vain ihastellen mukulakivetystä, sekä vanhoja rakennuksia putiikkeineen ja kahviloineen. Idylliset joenrantaravintolat vanhoissa ranta-aitoissa houkuttelivat ja oli vaikea valita niistä yksi. Pohdinnan jälkeen päädyttiin ravintola Fryysarinrantaan ruokalistan perusteella. Ei ollenkaan huono vaihtoehto! Alkuun perusvarmat etanat, pääruuaksi maukas pihvi ja jälkiruoka oli yksi parhaimpia, mitä olen koskaan syönyt! I kehui myös omia ruoka-annos valintojaan. Tunnelma ja palvelu oli myös hyvää ja ammattitaitoista. Ravintolassa oli myös ihana kesäterassi, jossa olisimme varmasti viihtyneet jos ilma olisi ollut lämpöisempi.

                      

Haikon Kartano oli todella kokemisen arvoinen paikka. Palvelu oli moitteetonta ja miljöö hipoi täydellisyyttä. Viihdyttiin oikein hyvin, vaikkemme juurikaan käyttäneet hotellin palveluja, eikä aktiviteetteja. Mahdollisuus olisi ollut esim. lotrata kylpylässä, pelata frisbeegolfia kartanon läheisyydessä ja muutama luontopolku lähti aivan hotellin pihasta. Varmasti vielä vierailemme Haikossa joskus uudestaan ja seuraavalla keralla Eikkakin on sitten jo sen ikäinen, että voimme hyödyntää hotellin tarjoamat aktiviteetit. 

                     

               
Eikka jaksoi hyvin reissata äidin ja iskän matkassa! Poika pysyi tyytyväisenä ja suurimmaksi osaksi nukkui kun pyörittiin kaupungilla. Pikku E muuten kasvaa kovaa vauhtia! Viime viikolla 2kk neuvolassa painoa oli tullut yli kilo lisää ja vaakalukema näytti yhteensä 5115 g. Pituuttakin oli kertynyt lisää neljän senttimetrin verran. Hyvin on siis maito riittänyt ja poika on saanut syödäkseen. Peukku sille!  

Nyt sitten alkaa juhannukseen valmistautuminen. Me vietämme sitä ystäviemme seurassa perinteisesti saunoen, grillaten, syöden ja juoden. Koittakaa muutkin nauttia keskikesän juhlasta, vaikkei sää taidakkaan suosia. 

Hyvää juhannusta kaikille! :) 

Ruokaa!

Ruoka on ihanaa ja syöminen vielä ihanampaa! Itse en ole mikään masterchef, enkä ruoanlaitosta niin välitä, mutta perusruokaa osaan tehdä ja todella mielelläni kaikkea ruokaa syön :) I:n kanssa käymme aika usein myös ulkona syömässä ja nauttimassa hyvästä ruoasta. Odotankin jo, että pääsen vatsasta eroon ja pääsen syömään kunnon mureaa pihviä punaviinin kera. Ah! 

Meillä I on nyt dietillä. Kesäkuntoon! On mukava nähdä kuinka toinen pullistelee peilin edessä ja kertoo kuinka paljon vähemmän vaaka tällä kertaa näytti, kun itse pullistelee peilin edessä hieman erilaisin ajatuksin ja peilikuvin. Huoh! "Tää on vaan väliaikasta" -hoen itselleni. 

Meillä syödään yleensä aika suht terveellistä perusruokaa. Lämmin ruoka syödään päivittäin, jopa pari kertaa. I varsinkin on tarkka syömisistään. Toki herkutellaan ja minä varsinkin olen kova herkuttelija, mutta pääsääntöisesti yritämme syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä, liha on tärkeä osa meidän ruokavaliotamme ja minä syön yleensä aamuisin puuroa. Emme osta luomua, mutta suosimme suomalaista ja lähiruokaa, sekä vältämme huonoja rasvoja ja eineksiä. Vitamiineja ja hivenaineita saamme ruokavalion lisäksi vielä lisäravinteina. 

Olemme hiukan jo pohtineet myös tulevan lapsemme ruokavaliota, sitten kun maidosta ja vellistä päästään vähän tuhdimpaan tavaraan. Haluamme, että lapsemme ruoka on mahdollisimman monipuolista ja puhdasta (jos sellaista sanaa voi tänäpäivänä käyttää). Olenkin ajatellut, että tekisin pääosin kasvissoseet itse. Sokeri tulee olemaan meillä ehdoton ei! Herkutella voi muullakin tapaa, jos on tarvis. Varmasti väkisin jossain vaiheessa karkit ja muut sokeriset herkut tulevat kuviohin esim. päiväkodissa ja lastenjuhlissa, mutta ajatuksena on, että yritämme välttää sokerin mussutusta mahdollisimman pitkään ainakin alkuunsa.

Meillä kotona on lapsesta saakka opetettu, että kaikkea pitää edes maistaa. Ei voi tietää tykkääkö, jos ei maista. Eikös ole se jokin tutkimuskin tehty, että pitikö kymmen kertaa maistaa samaa ruokaa, ennen kuin voi oikeasti sanoa, että ei vaan maistu omaan suuhun. Tämän taidan ottaa käytäntöön myös omien lasten kanssa. Kyllähän lapsi on aika kaikkiruokainen ja avoin uusille mauille, mutta helposti vaan sanoo, että ei tykkää. Syöväthän he hiekkaa, kuraa, lunta ja jotkut jopa omaa kakkaansakkin. Luulis nyt aurajuustonkin menevän :) 

Myös ravintolassa syömisen haluaisin opettaa omille lapsilleni jo pienestä. Se miten ravintolassa käyttäydytään ja syödään. Ei ole ärsyttävämpää kuin ravintolassa ympäriinsä kiljuen juoksevat tenavat, jotka käyvät kyyläämässä muiden ruokailijoiden pöydissä, eivätkä yhtään mennessään väistä tarjoilijoita tai muita asiakkaita vaan he juoksevat vaan päin. Tästä tekee satatuhatta kertaa ärsyttävämpää se, että vanhemmat istuvat pöydässä eivätkä edes puutu lapsiensa käytökseen, vaan antavat heidän vapaasti käyttää koko ravintolaa leikkikenttänään. Ärr! Tottakai ymmärrän, että pienet lapset eivät välttämättä malta istua pöydässä kun aikuiset vielä syövät ja rupattelevat, mutta joku raja sillä juoksemisella, huutamisella ja leikkimisellä. Sitä voi tehdä myös niin, ettei se häiritse muita. Kyllä vanhempien pitäisi puuttua lastensa käytökseen ja seurata lastensa tekemisiä. Itse tarjoilijana olen nähnyt aikamoisiakin tapauksia ja kyllä joskus on oikein jäänyt suu auki ihmetyksestä, kuinka vanhemmat antaa lastensa ravintolassa käyttäytyä. Ompa joskus töissä täytynyt myös itse puuttua lasten tekemisiin kun vanhemmat eivät sitä ole tehneet. 
Yritetään muistaa huomioida ne kanssaihmisetkin! 

Pilkkitouhuja

Viikonloppu vierähti vanhempieni luona kylässä ja lauantaina saimme ystävämmekin sinne seuraksi. Päivällä pilkittiin kilpaa ja kehnosta saaliista huolimatta voittajatkin saatiin selville. Onnea vielä heille! :) Ihanaa oli ulkoilla, vaikka keli ei aurinkoisen keväinen ollutkaan. Grillikodassa paisteltiin makkaraa, sekä vaahtokarkkeja ja juotiin lämmintä kaakaota. Illalla sitten mm. saunottiin, tietovisailtiin ja nautittiin fonduesta ja muista herkuista! Kahvin kanssa tarjolla oli kerrassaan suussa sulavaa maapähkinä-snickers kakkua. Oi että! Sunnuntaina sitten turvottikin niin, ettei silmiä näkynyt poskien takaa ja vaatteet ei mahtuneet päälle. Ehkä tää tästä tasottuu pikkuhiljaa. 

Niin ja hyvää hiihtolomaviikkoa lomalaisille! Minun tuleva viikkoni luultavammin on aivan tavallinen ja toistaa samaa kaavaa kuin edellisetkin viikot. Tosin lauantaina on luvassa työporukan kanssa pikkujoulut! :) Stand uppia ja ruokaa hyvässä seurassa. Sitä odotellessa siis! 

Himostus vol.2

Viikonloppu vierähti tyttöjen kanssa Himoksella mökkeillen. Ihanan rentouttavaa! Ei oikeastaan tehty mitään muuta kuin syötiin, juteltiin, lilluttiin poreissa, maalattiin viisi raskausmahaa ja löhöttiin. Ulkonakin olimme vain, jos istuimme porealtaassa. Todellinen löhöloma. 

Meitä oli reissussa seitsämän tyttöä, joista viisi on raskaana. Kaikkien laskettu aika sijoittuu maaliskuun puolenvälin ja huhtikuun lopun välille. Muutama meistä odotaa esikoistaan ja yhdelle on syntymässä jo viides ihanuus. On onni kun on ystäviä, jotka odottavat samaan aikaan. Tämänkin reissun jälkeen olen monesta raskauteen ja vauva-arkeen liittyvästä asiasta paljon viisaampi. Ystäviltä uskaltaa kysyä tyhmimpiäkin kysymyksiä, mitä mielessä on liikkunut ja välillä ei tarvitse edes kysyä, kun he jo mielellään kertovat ja auttavat.

Syöminen on ihanaa ja sitä me todellakin harrastimme mökillä. Perjantaina kävimme ravintolassa syömässä kolmen ruokalajin illallisen ja siitä vielä mökkiin maistelemaan iltakahvin kanssa leipomaani smoothie-kakkua. Ohjeen löysin kinuskikissan sivuilta, mutta sovelsin sitä itse hieman. Aivan erinomaista ja ihanan raikasta kakkua! Aamupalat olivat yhtä runsaita kuin hotelleissa ja pöydän ääressä istuessa vierähtikin useampi tunti. lauantai-illan raclette grillailu oli koitua kohtaloksi, sillä tarjoilut olivat niin hyviä, että syömistä ei olisi millään malttanut lopettaa.

Sovittiinkin jo, että seuraava mökkiviikonloppu järjestetään loka-marraskuussa ja silloin saatamme syömisen lomassa jopa juodakkin ;) Kiitos ystäville tästä viikonlopusta! Jään jo odottamaan seuraavaa reissua :)

Banaanilättyjä

Mieleni alkoi tehdä jotain hyvää!

Iltapalaksi banaanilettuja ja mustikoita. Niin helppoa ja nopeaa. Ja mikä parasta, terveellistä! 

N. 6 kpl pikkulettuja

1 kpl banaania

1 kpl kananmunaa

1 rkl maitorahkaa

Mössäät banaanin ja sekoitat kaikki aineet keskenään. Sitten vain paistat pannulla. En ole koskaan kokeillut isolla paistinpannulla, sillä välillä tuntuu olevan kasassapysymis vaikeuksia noissa pienissäkin :) Voishan tästä tehdä varmaan jonkinlaisen pannariversionkin! 

Nyt syömään! 

Joensuu

                       

Perjantaina töiden jälkeen auto starttasi kohti Joensuuta, I:n ystävän ja hänen kihlattunsa luokse. 300 km matka taittui yllättävänkin nopeasti ja kevyesti. Illalla perille päästessämme meitä odotti lämmin ja ystävällinen vastaanotto ja pientä iltapalaa. Siinä pöydän ääressä istuessa, kuulumisia vaihdellessa ja rupatellessa aika kului kuin siivillä. Huomaamatta kello oli siirtynyt ajassa eteenpäin ja näytti jo kaksi. Vielä olisi juttua riittänyt, mutta nukkuakkin välillä piti.

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdettiin katsomaan miltä näytti Joensuun keskustassa. Vähän shoppailua, kaupunkiin tutustumista ja torikahvittelua.

                         

Hassu yhteensattuma oli se, että minun lapsuudenystäväni asuu Joensuussa ja asia kun joskus tuli puheeksi, huomattiin, että tämä I:n ystävän kihlattu on lapsuudenystäväni kaaso! Molemmat siis Joensuun naisia. No siinä sitten lauantaina soiteltiin kihlatun kanssa lapsuudenkaverille ja kävimme hänen luonaan kylässä. Kyllä se maailma on pieni! 

Lauantaita jatkettiin ravintolapäivällisellä. Ravintolaksi valitsimme Astorian, sen runsaan menun vuoksi. Ruoka oli todella maistuvaa! Kaikki pitivät annoksistaan, palvelu oli hyvää ja ammattitaitoista. Tunnelma ihan ok. Sade kuitenkin yllätti ruokailijat ja jouduimme odottelemaan kuuron ohimenoa. Lähtiessämme bongasimme upean sateenkaaren!

                        

                        

                       

                       

Ilta vierähti pariskunnan luona viiniä juoden ja iltaa viettäen. Lähdimme sitten vielä katsastamaan Joensuun yöelämän. Glorian terassilla tarkeni vielä istua, mutta Ilonan tanssilattia kyllä veti myös puoleensa ;) Kerrassaan todella hauska ilta!  

                       

Aamulla väsytti ja pizza maistui. Suuntasimme Kesäladolle. Pakko hehkuttaa Kesäladon pizzoja. Ehkä parasta pizzaa, mitä olen syönyt! Pizzaa ei voinut sanoa roskaruuaksi. Todella rapea pohja, vähä juuston määrä, tuoreet ja hieman tavallisesta poikkeavat täytteet tekivät pizzasta erikoisen hyvän! Suosittelen kaikille! 

                     

                     

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli täydellinen! Vieraanvarainen ihana ystävä pariskunta piti meistä niin hyvää huolta. Aamupalakin oli kuin hotellissa olisi ollut! Ilmapatjasta ei voi sanoa samaa, mutta hyvin siinäkin nukutti :) Vatsalihakset on kipeinä nauramisesta ja hymyilyttää vieläkin. fiilis on kuin olisi pidempikin loma takana. Nyt kotimatkalla. 

Kiitos J ja E! ❤️