Kodin epäkohdat

Jokaisella meistä on varmasti niitä päiviä, kun kotona kaikki näyttää sotkuiselta ja likaiselta. Sisustus on aivan pielessä ja feng shuit ei kohtaa. Kaikkien muiden kodit tottakai ovat kuin suoraan sisutuslehtien sivuilta, mutta oma koti muistuttaa lähinnä pölyistä ja pimeää luolaa vaikka olisi kuinka puunannut ja sisustanut. Minulla ainakin näitä päiviä on usein. 

Nyt kuitenkin koti näyttää kodilta. Puhtaalta ja siistiltä, eikä pahempia ristiriitoja ole. Mutta on kuitenkin jotain pientä sanomista. Ne pienet epäkohdat, jotka rikkovat feng shuini toistuvasti ja häiritsevät omaa silmääni. Päätin näyttää ne teillekkin, ennekuin korjaan asian.

Pahin epäkohta tällähetkellä on lastenhuone. Huoh. Kuten kuvasta saattaa huomata, remontti ei ole edennyt mihinkään suuntaa. On niin paljon muuta kiireellisempää hommaa, että ei vain yksinkertaisesti ehditä lastenhuoneen kimppuun. Ollaan sentään kuitenkin jo aloitettu remontti. Kai sekin on jo jotain. Onneksi tämän hävityksen saa piilotettua oven taakse ja hyvinä hetkinä sen olemassaolon jopa unohtaakin hetkeksi.

Lastenhuoneen remontista johtuen lapsen lelut majailee siis olohuoneen nurkassa. Siinä siis epäkohta nro. 2. Ne ei kyllä milläänlailla kaunista tuota olohuonetta tai sovi sisustukseen. Onneksi leluja ei kuitenkaan tuon enempää ole vielä kertynyt ja tilannehan on väliaikainen. Lapsen maja (suurensuuri pahvilaatikko) kyllä hävisi olohuoneesta hyvinkin piakkoin. Kaivetaan se sitten esiin kun lastenhuone valmistuu.

Ruokailuhuoneen senkin päällä on talven ajan ollut kynttilälyhty ja välillä muitakin kynttiläjuttuja. Nyt on lyhdyt kannettu komeroon odottamaan syksyä ja lipaston päällinen huutaa tyhjyyttään ja kaipaa jotain kaunista. No tyhjä se ei kyllä koskaan ole. Päivän aikana sen päälle kerääntyy kaikenlaista tavaraa, roskaa ja rojua jonka joka ilta saa siivota pois. Ehkä hommaan siihen niin suuren vaasin, että romut ei enää yksinkertaisesti mahdu koristamaan lipaston päällistä.

Makuhuoneessa on aika monta epäkohtaa. Sen sisustaminenkin on jäänyt aivan kokonaa. Pinnasänky siirrettiin sängynvierestä toiselle puolelle makuhuonetta, jotta minä ja lapsi molemmat nukkuisimme paremmin. Tämä onkin auttanut ja meillä on nyt, flunssakautta lukuunottamatta, nukuttu yöt kertaakaan heräämättä. Jee. Mutta eihän pinnasänky nyt oikein sovi tietokonepöydän viereen. Odotellaan siis lastenhuoneen valmistumista, jotta tämäkin sisustusmörkö häviää silmistäni. Pedin petaaminen on tänään jäänyt aivan tyysti ja enää en sitä edes viitsi pedata, sillä kohtahan sinne taas käperrytään uudestaan. Lapsen vaatekaapin päälle aina aikaajoin kerääntyy vanhoja, jo peneksi jääneitä vaatteita, jotka pitäisi kärrätä vintille odottamaan uutta kierrosta. Yllättävää kyllä, mutta ne saa aika kauan odottaa tuossa kaapin päällä. Ehkä otankin ne siitä suoraan käyttöön.   

Eteisen matto oli väliaikainen ratkaisu syksyllä kun muutimme. Se väliaikainen ratkaisu vain edelleen sattuu olemaan meitä vastassa, joka päivä kun kotiin tulemme tai sieltä lähdemme. Sopivaa mattoa ei siis ole vielä tullut vastaan ja ihan kovin aktiivisesti en sitä viimeaikoina ole edes katsellutkaan. Seinällä oleva kenkäkaappi on edelleen kiinnittämättä seinään, joten sinne ei kenkiä vielä voi laittaa. Kaappi kaatuu päälle ihan ilman painoakin kun sitä hieman mennessään huitaisee. Hyvin ollaan kyllä tämä reilu puolivuotta selvitty ilman kenkäkaapin tilaa, mutta kun se siihen eteiseen on syksyllä laitettu, niin toivoisin kyllä, että sitä joskus voisi myös käyttää.

Sitten ehkä "noloin" epäkohta, joka tällähetkellä kodissani ottaa silmiini. Kuihtuneet ruusut maljakossa. Ne on siinä kököttäneet jo muutaman päivän. Pidän todella paljon kukista maljakossa, mutta olen ihan tolkuttoman huono/laiska korjaamaan kuihtuneita kukkia pois. Mikä siinä voi muka olla niin vaikeaa?! Tämä on siis hyvinkin yleinen näky meillä. Ehkä tähän on alkanut jo hieman tottumaan, sillä nykyään ne saa aika pitkäänkin olla tuossa pöydällä, ennenkuin oikeasti hermostun itselleni ja tuolle rumilukselle ja heivaan ne menemään.

Nyt kuitenkin korjaan korjattavissa olevat epäkohdat ja valmistaudun iltavuoroon. Huomenna juhlitaankin sitten jo vappua. Hauskaa ja riemukasta työväenjuhlaa kaikille ja muistakaa herkutella simalla ja munkeilla!

Tyttö vai poika?

Netissä on useita erilaisia leikkimielisiä testejä, joiden avulla voit testata kumpaa sukupuolta todennäköisemmin odottaa syntyväksi. On myös erilaisia vanhankansan uskomuksia ja teorioita sukupuolen ennustamisesta. Ajattelin ihan leikkimielellä ja aikanikuluksi kerätä näitä uskomuksia yhteen ja testata ja katsoa millaisia tuloksia testit ja uskomukset meille näyttävät.

Millainen maha. Tyttövauvaa odottaessa maha on alhaalla ja leviää myös sivuille, kun taas poikaa odottaessa maha on suoraan edessä ja ylhäällä. No minulla oli kuulemma jo Eikkaa odottaessa aivan selkeä tyttömaha ja taitaa tämä nyt olla ihan samanlainen. Olen myös kuullut, että tyttömaha olisikin ylhäällä ja poikamaha päinvastoin alhaalla. En siis välttämättä luottaisi tähän väittämään.

Tytöt vie äidiltä kauneuden. Tässä raskauksessa ihoni on ollut normaali, mitä nyt muutama näppy taisi nousta ihan alussa. Eikkaa odottaessa alkuraskaudesta ja loppuraskaudesta minulla ilmeni jonkinsortin akne kasvoissa ja selässä, vaikka poikalasta odottaessa pitäisi kuulemma ihon hehkua.

Kuivat kädet on merkki pojasta ja pehmeät kädet taas kertovat tytön tulosta. Eikasta käteni olivat kyllä selkeästi kuivat ja kutisivat. Nyt ne ovat mielestäni aivan normaalit.

Linea negra, eli tumma viiva vatsassa ennustaa poikaa. Ja muistanko oikein, että varsinkin jos viiva meni navan yli, oli se varma pojan merkki. Eikasta minulla oli kyllä linea negra, mutta nyt en ole vielä sitä havainnut.

Pahoinvointi kertoo usein tyttövauvasta. Kummassakaan raskaudessa minulla ei ole ollut kovinkaan pahaa oloa. Vain sellaista etovaa oloa ja jonkinsortin ruokahaluttomuutta. Nykyisessä raskaudessa olo on ollut entistä parempi.

Närästys saattaa kuulemma olla merkki tytöstä. Kuulemma myös, jos närästää, niin syntyy tuuhea tukkainen lapsi. Minä sain kaljun pojan kovasta närästyksestä huolimatta. Vielä ei onneksi ole närästys tässä raskaudessa kovinkaan paljon piinannut.

Sydämen sykkeestä voi kuulemma myös päätellä tulevan sukupuolen. Tyttövauvoilla on tiheä syke ja pojilla hidas (alle 140). Tarkistin oikein neuvolakortista, niin Eikan sydämen sykkeet ovat joka kerta mitattu yli 140. Välillä jopa hipoen 160:tä.

Ruokahimot. Poikaa odottavan tekee mieli happamia ja suolaisia ruokia ja tyttöä odottava himoitsee makeaa ja raikasta. Mitäs jos himoitsee mitä sattuu?

Tyttövauvaa hikotuttaa ja poikavauva potkii. 

Jos rinnat kasvavat heti raskauden alussa, on odotettavissa tyttö. Jos oikea rinta kasvaa enemmän on tulossa poika, jos taas vasen kasvaa enemmän on odotettavissa tyttö. Tämän mukaan siis odotamme poikaa.

Poikavauva on mahassa vilkkaampi ja tyttö rauhallisempi. Eikka oli oikea sähikäinen. Ei siis hetken rauhaa ja ultratkin oli hankalia kun lapsi liikkui kokoajan. Liikkeistä on hankala vielä päätellä, mutta ainakin ultrassa ja neuvolassa on uutta vauvaa joutunut joka kerta herättelemään.


Poika:

Ei aamupahoinvointia. 
Et ole muuttunut ulkonäöllisesti tai jopa hehkut. 
Säärikarvojen kasvu on kiihtynyt. 
Tekee mieli happamia ja suolaisia ruokia. 
Eteenpäin työntyvä masu, raskautta ei havaitse takaapäin. 
Vauvan sydämensyke hidas (<140) 
Potkut napakoita ja kovia. 
Linea negra. 
Lapsi on siitetty pohjoistuulella.
Isä on nuori.
Sinulla on terävä ilme. 
Sängyn alla on hedelmöityshetkellä ollut miehisiä työkaluja, kuten vasara.
Olit yhdynnässä ovulaation aikaan. 
Odotat esikoista. 
Elitte leppoisaa elämävaihetta lasta tehdessänne. 
Kätesi ovat kuivat. 
Olet rauhallinen ja hyväntuulinen. 
Vauvan isä lihoo odotusaikana. 
Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät. 
Jos raskausaikana löylyä heitettäessä kiuas paukahtaa.
Poikaolo 


Tyttö:

Sänky on hedelmöityshetkellä ollut poikittain lattialautoihin nähden.
Pahoinvointia raskauden aikana.
Isä on saunonut ahkerasti (tyttösiittiöt kestävät lämpöä paremmin)
Kukkiva iho.
Olet kiukkuinen.
Äiti on nauttinut paljon maitotuotteita.
Lapsi on siitetty etelätuulen aikaan.
Ikenet verestävät.
Vauva on kova hikkaamaan.
Vauvan potkut eivät ole kovin rajuja.
Vauvan syke tiheä.
Närästys.
Sinulla on jatkuvasti lempeä ilme.
Vatsasi leviää sivulle.
Makean himo.
Olit yhdynnässä muutama päivä ennen ovulaatiota.
Ei linea negraa.
Edellinenkin lapsesi on tyttö.
Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne.
Kädet aiempaa pehmeämmät.
Tyttöolo.

Näiden uskomusten ja väitteiden perusteella meille olisi  luultavamminkin tulossa tyttö. Mutta hieman minua kyllä epäilyttää tulos, sillä näiden uskomusten perusteella Eikankin kuuluisi olla tyttö. Jokin siis näissä ehkä mättää.

Halusin vielä testata kuuluisaa sormustestiä. Eli tarvitaan sormus ja hius. Hius pujotetaan sormuksen läpi ja sitä roikotetaan odottavan äidin vatsan päällä. Jos sormus alkaa kiertämään ympyrää vatsan päällä on vatsassa tyttö ja jos taas sormus heiluu heilurin lailla edestakaisin on vatsassa poika. Tämän mukaan vatsassa lymyilee pikkuveli. 

Syyskuussa onneksi sitten samme tietää kumpi se on! 

Juhlintaa ja piikkejä

Eilen juhlittiin Eikan syntymäpäiviä. Valitettavasti kaikki kutsutut eivät päässeet paikalle, mutta väkeä kyllä riitti siltikin. Tarjolla oli kahvin lisäksi karjalanpiirakoita, chili-tonnikalapiirakkaa Kinuskissan ohjeella, cocktailburgereita, pientä makeaa ja tietysti kakku. Vadelma-mascarponekakku suklaapohjalla. Ai nami! Kakkua koristi hieno potkuauto. Samanlainen, minkä Eikka sai kastelahjaksi isovahemmilta. Samainen potkuauto oli teemana myös yksivuotiskuvissa ja auto löytyi myös pienen miehen synttärikutsuista, jotka allekirjoittanut ihan itse askarteli. Huh. Ensivuonna jotain yksinkertaisempaa. 

Eikka oli juhlista innoissaan! Hän nautti kaikesta siitä huomiosta mitä sai ja iloisena taapersi juhlijoiden seassa. Tarjottavat kun iskettiin pöytään tuli Eikallekin kiire omalle paikalle syömään. Vähän cocktailtikkuja, riisipiirakkaa, popcorneja ja tottakai hieman kakkuakin piti päivänsankarin saada. Omat herkut kun oli syöty, tuli aika lähteä kierrokselle, jospa jonkun muun lautaselta vielä löytyisi evästä. Hieman tuli itku, kun äiti ei enää antanutkaan lisää kakkua, mutta onneksi uudet lelut piristivät ja herkut unohtuivat.

Eikka sai upeita lahjoja ja oli itsekkin innoissaan niistä. Lähinnä hän ymmärsi sen, että hänelle ojennettiin jotain omaan käteen, mutta sekös olikin oikein kivaa. Hymyssä suin hän kantoi paketteja. Paketeista ilmestyi mm. kengät, pyyhe, astioita, legoja, rakennuspalikoita, parkkihalli, jalkapallo, peltorit, pyjama, autoja ja jotain pientä muutakin. Uusilla leluilla on ollut kiva leikkiä ja niiden kanssa hän onkin viihtynyt pitkiä aikoja. Lahjaksi tuli myös jotain pienen omaan huoneeseenkin, mikä myös miellytti äitin silmää. Kummitäti näköjään tietää ;)

Kuva: Miia Juntunen @miiajuntunenphotography

Juhlat olivat kaikinpuolin onnistuneet ja viihtyisät. Tänään oli kuitenkin palattava lomaviikon ja juhlinnan jälkeen takaisin arkeen. Meillä arki alkoi niinkin ikävästi kuin neuvolakäynnillä, jossa Eikka sai kolme rokotepiikkiä. Yhyy. Oltiin kuitenkin Eikan kanssa molemmat reippaita, eikä itketty kovinkaan paljon. Äiti piti silmiä kiinni kun lasta pistettiin ja lapsikin sai mielensä takaisin hyvinkin nopeasti. Eikka oli kasvanut pituutta pari senttiä ja nyt hän on 76 cm pitkä. Painoa on himpun alle 10,5 kg. 

Mitään uutta tai ihmeellistä ei neuvolassa tälläkertaa tullut. Puhetta oli Eikan unitottumuksista ja neuvolan täti suosittelikin Eikan laittamista jo omaan huoneeseen nukkumaan, sillä yön uniset havahtelut luultavasti vain ovat lapsen tapa tarkistaa, että onhan äiti varmasti lähellä. Mitä aikaisemmin lapsen laittaa omaan huoneeseen, sen helpommin hän oppii nukkumaan yksin, eikä havahdu yöllä ja näin ollen lapsi itsekkin nukkuu paremmin. Meidän täytynee vain odottaa lastenhuoneen valmistumista. Remontti on siis aivan kesken vielä ja tässä on vielä paljon muuta touhua, ennenkuin sen kimppuun ehtii taas.

Huomenna saadaan kylään taas vauvaystäviä. Jipii! Tai suurin osahan porukasta on jo taaperoita, eikä mitään vauvoja enään. Täytyy aloittaa vauvakierros uudestaan. Mä olen jo hyvässä etumatkassa tässä.. Mites muut? :)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kuusamon kutsuja

Edellinen viikko on kulunut Kuusamossa Ruka-tunturin juurella huippuporukalla. Ystävien kanssa lähdettiin viettämään talvilomaa pohjoiseen. Meitä oli yhteensä kahdeksan aikuista ja kaksi lasta. Vaikkakin loma ei sujunut ihan täysin ongelmitta oli meillä silti kyllä mukavaa ja loma oli (mikä tärkeintä) rentouttava.

Matkaan lähdettiin yöaikaan, jotta meidän yksivuotias ja ystäviemme puolivuotias matkustaisivat suhteellisen hiljaisina ja tyytyväisinä koko matkan. Toki lapset heräsivät kun siirsimme heidät sängyistä autoon, mutta väsyneinä he vain hämmästelivät mitä tapahtuu ja reilun tunnin jälkeen molemmat jo nukkuivatkin sikeästi ja unta jatkuikin aamupalaan saakka. Ruokailun jälkeenkin matka sujui kiukutta ja lapset jaksoivat nätisti istua autossa. Paluumatka sujui hyvinkin samalla kaavalla. Eikalla vähän meinasi lopussa tihkasta, mutta onneksi vasta viimeisillä kilometreillä.

Perjantaina aamulla saavuttiin perille ja lauantaina iltapäivällä ensimmäinen vatsatautipotilas oli vuoteenoma. Voitte siis vaan kuvitella kun pienessä tiivishenkisessä mökissä alkaa yksi oksentamaan, niin leviäähän se tauti kulovalkean lailla. Loppujen lopuksi 7/10 sairastui. Onneksi itse vältyin taudilta vaikkakin nopeasti ohimenevää sorttia tuo tuntui olevan. 

Tauti tottakai vaikutti myös osittain viikon ohjelmiin ja vähempi päästiin koko porukalla yhdessä rientoihin, mutta onneksi edes muutamana päivänä oltiin koko remmi koossa myös mökin ulkopuolella.

I:n kanssa molemmat tosiaan selvittiin taudista, mutta ei meidänkään osalta loma täysin kommelluksitta mennyt. Eikka kärsi vatsavaivoista ja olikin alkuloman todella kiukkuinen. Minä teloin peukaloni hiihtoladulla kaatuessani ja I uitti puhelintaan vessanpöntössä. Itkuhälytinkin koki kovia ja meni rikki, mutta kaikeksi onneksi vatsavaivoista ja hermojen kiristelystä selvittiin, puhelin ja peukalo toimii taas ja itkuhälytin meni takuuseen.

Hiihtoa, laskettelua, moottorikelkkailua, makkaranpaistoa, lenkkeilyä, keilausta, paljuilua, saunomista, kylpylää, lautapelejä, herkuttelua ja valitettavasti myöskin sitä sairastelua on ollut porukan ohjelmassa kuluneella viikolla. 

Kevät oli alkanut pohjoisessakin. Vaikkakin lunta oli vielä isojen hankien verran, oli ladut ja moottorikelkkaurat paikoittain kärsineet auringon paisteesta ja lämmöstä. Kuulemma myös rinteiden kuntoon oli kelit vaikuttaneet. Hiihto oli hieman takkuista osittain pehmeillä, osittain jäisillä ja osittain hiekalla olevilla laduilla.
Muutamia kilometrejä kuitenkin suksittiin eteenpäin ja rinteissäkin väki viihtyi useampana päivänä.

Onhan reissut hieman erilaisia lapsen kanssa kuin ilman, sillä lapsen ehdoilla sitä on matkassa mentävä. Eikka kulki rinkassa mukana hiihtoladuilla ja metsäretkellä. Uimassa, paljussa ja keilaamassa oli lapsi myös mielellään mukana. Oikeastaan kaikkialla muualla hän oli menossa mukana paitsi ei tietenkään laskettelurinteissä. Jopa moottorikelkan kyytiinkin Eikka pääsi ja taisi olla vauhdista mielissään. Ainakin hymystä päätellen. Päiväunet tottakai hieman sotki päivän ohjelmaa. Tai ei ne sotkenut, mutta aina piti suunnitella menot päiväunien ja ruokailujen mukaan. Lapset vielä tietenkin keskenään nukkuivat eriaikaan päiväunensa, joten lasten kanssa ulkoilutkin ajoittui hieman eriaikoihin.

Reissu oli kyllä todella mukava ja tuli täysin tarpeeseen. Hyvässä seurassa mahatautikaan ei tainnut niin suuresti kuitenkaan ketään  harmittaa ja olipahan ainakin vertaistukea. Reissu oli siis kaikinpuolin kiva, mutta kivaa oli myös palata kotiin. Kotiin tullessa oli pakko kiertää talo ympäri ja ihastella omia nurkkia. Sunnuntaina juhlitaan meidän jo yksivuotiasta rakkautta ja viikonloppu meneekin juhlien järjestelyissä.

Kohta pääsee nukkumaan. Jes! Ihanaa käpertyä omaan sänkyyn omiin lakanoihin nukkumaan viimeyön univelkaa pois. 
Suuresti kiitos matkaseurueelle, kiitos koiranhoitajille ja hyvää yötä! 

Meillä asuu taapero!

Ei, ei, ei, ja EI. Sanavarastoni on välillä hyvinkin yksitoikkoinen. Lapsi selkeästi jo koettelee rajojaan. Hän tietää kyllä mihin ei saa koskea ja mitä ei saa tehdä, mutta hän tekee sen silti. Kun häntä kieltää, hän loukkaantuu. Joko hän itkee dramaattisesti tai sitten hän murisee ja kiukkuaa takaisin. Kielto ei tietenkään auta. Hän yrittää samaa heti uudestaan ja uudestaan. Kovapäinen kun on. 

Jos sotku ennen tarkoitti sitä, että vauvan lelut olivat pitkin olohuoneen lattiaa, tarkoittaa sotku nyt sitä, että lelut ovat pitkin taloa. Eikä sekään vielä riitä. Matto on rullalla jossain nurkassa, olohuoneen pöytää on taas käytetty taaperokärrynä ja se löytyy toisesta nurkasta, kengästäni löytyi kadoksissa ollut lapsen sukka, pärekorista kadonnut tutti ja pari lelua, vessapaperirulla on pyöritetty kasaksi vessan lattialle, lehtikorin lehdet on heitelty korista ja revitty, jokatoinen töpseli on irti seinästä ja laatikoiden, sekä kaappien sisältö on levitetty lattialle. 

Eikka ottaa jo askelia ilman tukea ja välillä hän innostuu ja kävelee jo pitkiäkin matkoja. Yleensä matka tyssää kynnyksen kohdalle ja meno jatkuu kontaten, mutta tänään on ollut ensimmäinen päivä kun hän on selkeästi kävellyt enemmän kuin kontannut. Hän osaa kiivetä sohvalle ja hän myös tietää kuinka sieltä tullaan alas, vaikkakin hän siinä kyllä vielä hieman tarvitsee apua. Hän pitää autoista ja osaa päristellä niillä leikkiessään. Eikalla on kuusi hammasta ja ne ovat puhjetessaan aiheuttaneet hieman kiukkua. Yöt ovat hampaiden puhkeamisen takia olleet välillä vähän levottomia, mutta onneksi vain vähän. Tutti rauhoittaa yöllä onneksi heti.

Eikka on edelleen kiltti ja hyväntuulinen lapsi. Hän on utelias, rohkea ja sosiaalinen. Hän viihtyy ihmisten seurassa ja tykkää leikkiä muiden lasten kanssa. Hän pitää leluista ja leikeistä, joista kuuluu kova metelija esimerkiksi imurointi on Eikan mielestä maailman parhainta tekemistä. Hän kulkee imurista kiinni pitäen ja nauraa räkättää mennessään. Hän on aktiivinen ja tykkää hieman rajuimmistakin vauhti leikeistä. Eikassa on villikon lisäksi myös rauhallinen puoli. Hän tykkää halia ja pusia ja kotona ollessa hän usein pyytää syliin ja tykkää rauhoittua siinä. Aamuisin kun hän herää, nostan hänet meidän sänkyymme, jossa hän tykkää vielä köllötellä kainalossa jonkin aikaa. 

Eikka on myös todella itsepäinen. Asioiden on mentävä tottakai niinkuin hän haluaa ja jos ei mene hän suuttuu ja kiukkuaa. Välillä hän suuttuu ihan itsekseenkin. Varmaan leluilleen, sillä kesken leikin hän saattaa murahtaa ja heittää lelut maahan. Sitten kiukkuaa itsekseen hetken, noukkii lelut ja jatkaa leikkiään. Kiukku kyllä usein unohtuu nopeasti kun keksitään vain jotain muuta mukavaa tekemistä ja vielä sellaista tekemistä onkin onneksi helppo keksiä.

Eikka syö kaikkea ja hyvällä ruokahalulla. En osaa sanoa mikä on hänen lempiruokaansa, sillä kaikki on tähän asti kelvannut, mitä hänelle ollaan annettu. Itsetehdyt ruuat kyllä tuntuvat maistuvan hieman paremmin kuin purkkiruuat, mutta kyllä valmisruuatkin ovat hätätapauksissa kelvanneet. Ainakin sen verran, että nälkä on lähtenyt.

Päiväunia Eikka nukkuu pääsäntöisesti enää yhdet pisemmät (n. 2-4h) ja ne nukutaan ulkona. Yöunille hän menee yleensä mielellään ja rauhoittuukin itsekseen sänkyynsä. Häntä häiritsee jos sängyn vieressä on joku ja varsinkin jos häntä yrittää nukuttaa. Silloin menee koko homma ihan leikiksi ja nukahtamisesta ei tule mitään. Vieressä hän ei osaa nukkua, sillä hän vain pyörii ja hyörii ja uni on todella levotonta. Liekö sitten kuuma vai mikä ahdistaa. Kun Eikka on nukahtanut hän nukkuu sikeasti, eikä heräile normaaleihin ääniin tai vaikka häntä siirtäisi muuallekkin nukkumaan. Myös vaipanvaihto onnistuu herättämättä herraa.

Ihan uskomatonta, että vauva aika on nyt Eikan osalta ohi ja tilalle on tullut itsepäinen ja eloisa taapero. Vuosi on mennyt aivan liian nopeasti! Olo on tosi haikea, mutta toisaalta sitä innoissaan myös odotta seuraavaa vuotta tämän rakkauden kanssa ja kaikkea mitä se tuo tullessaan. 

Pian juhlitaan yksivuotiasta!