Hurvittelusta vauvan saapumiseen

Viikonloppu vietettiin siskoni perheen kanssa Härmässä kylpylässä ja  lauantaipäivä kului powerparkissa. Oli todella mukava viikonloppu ja sää suosi huvipuistossa olijoita. Pieni sadekuuro ei haitannut, koska sillä aikaa oli hyvä pitää taukoa ja syödä jäätelöä. Muut viilettivät hurjissa laitteissa ja me taaperon kanssa hengailtiin huvipuistoalueella. Ei huono vaihtoehto ollut sekään. Käytiin me Eikan kanssa parissa laitteessa, jotka soveltui myös ihan pienille ja joihin minäkin mahduin kyytiin. 


Tosi positiivinen kokemus tuo powerpark. Huvipuiston pohjaratkaisu ja laitteiden sijoittelu oli mielestäni tosi järkevä, eikä alueella kertaakaan tullut fiilistä, että olisi hukassa. Käytävät olivat leveitä ja vaunujen kanssa oli mukava kulkea, kun ei tarvinnut olla supussa ja jonotella ihmismassassa. Laitteita tuntui olevan joka lähtöön. Pisti silmääni kuinka siistiä huvipuistossa oli. Missään ei näkynyt roskia, pöydät oli aina siistejä, roskikset eivät olleet täynnä tai haisseet, vessat olivat puhtaat ja jonot vähäiset. Henkilökunta oli asiallista ja jokaisella laitteella lähtiessä kiiteltiin ja toivotettiin hauskaa päivää.

Ainoana miinuksena oli pikkuväen huvittelu, sillä yksivuotiaallakin pitää olla joko huviranneke (25€) tai kertalippu (5€/kpl), jos meinaa laitteeseen. Sisäänpääsy sentään oli alle 2 vuotiailta ilmainen. Mielestäni alle 2 vuotiaat voisivat päästä vanhempien rannekkeella tai lipulla laitteisiin. Varsinkin kun huoltajan on kuitenkin noin pienen kanssa oltava laitteessa mukana. 

Nyt olo todella on sen mukainen, että viikonloppuna on hurviteltu. Väsyttää ja uuvuttaa. Istuminen sattuu, seisominen sattuu, makaaminen sattuu, nouseminen sattuu, kävely sattuu. Supistaa kokoajan ja ihmeellisiä hikikohtauksia ilmestyy välillä. Närästys on myös melkoista ja se selkeästi liittyy jotenkin asentoihin ja siihen, että lapsi painaa ruokatorvea. Jaloista ei erota nilkkoja tai polvia ja kengät tuntuvat numeroa pienemmiltä.

Raskausviikko 34 on nyt meneillään. Jos uusi vauva syntyy samalla viikolla ja päivillä kuin veljensä, ei raskautta enää olisi jäljellä kuin neljä viikkoa. Vähiin käy ja hyvä niin. Luvassa on todella tuskaiset viimeiset viikot.

Pikkuhiljaa ollaan alettu jo valmistelemaan vauvan saapumista. Saatiin pinnasänky ja petivaatteet pienelle. Sänky pitäisi vain vielä hakea ja siihen pitäisi ostaa patja. Turvakaukalo odottaa pestynä uutta käyttäjää. Ostin pikkuriikkiset housut vauvalle ja heti alkoi tehdä mieli kaivaa pienet vauvanvaatteet esiin ja hypistellä niitä, mutta täytyy nyt odottaa sen verta, että vauvan vaatteille löytyy oma paikka, mihin ne purkaa pahvilaatikosta. Ihan pienimpiä vauvanvaatteita meillä ei muistaakseni montaa ole. Viimeksi nimittäin ne olivat meillä lainassa ystävältäni. Jotain poikamaisia vaatteita toki ostin Eikalle ja ne on kyllä tallessa. Täytyy varmaan vielä parit housut ja bodyt, sekä yökkärit hommata vastasyntyneelle.

Kävin pariviikkoa sitten katsomassa myös uusia lastenvaunuja ja löytyikin mieluinen vaihtoehto. Ehdottomasti haluan rattaiden olevan mahdollisimman pienet ja ketterät. Ei siis leveitä tuplavaunuja, vaan päällekkäin/peräkkäin olevat tuplat, jotka myös kasattuna menevät pieneen tilaan. Kriteerinä oli myös, että meidän turvakaukalon saa runkoon haluttaessa kiinni ja että vaunut toimisi myös yhden lapsen käytössä.

vaunuaitta.fi

Phil & Tedsin Sport -rattaita testailin. Vaikuttavat todella käteviltä ja helppokäyttöisiltä. Ne menevät pieneen tilaan, joten uskon niiden mahtuvan myös meidän autoon. Tosin Vibe -malli miellyttää enemmän meidän molempien silmää ja vaikuttavat ehkä vielä hivenen monipuolisemmilta. En vain taida missään liikkeessä päästä näkemään niitä ihan livenä. Ohikulkijoilla olen kyllä nähnyt, mutta testattua ei ole siis tullut. Voisi kuitenkin ajatella, että toimintaperiaate on hyvinkin sama kuin Sport-mallissa. 

Muutamia tarvikkeita pitää vielä hommata vauvalle, lähinnä syksyä ja talvea ajatellen, mutta ne joutaa vielä hyvin syntymän jälkeenkin. Aikas valmiina täällä siis ollaan jo pikkuisen tuloon. Kunhan lastenhuoneen remontti saataisiin valmiiksi ennen h-hetkeä. Isoveli pääsisi omaan huoneeseen ja vauvan sängyn saisi kasattua omalle paikalleen, meidän sängyn viereen.

Tuntuu ihan lomalta

Viikonloppu vierähti hyvässä seurassa rentoutuen ja omasta vapaa-ajasta nauttien. Oltiin ystävien kanssa viikonloppu mökkeilemässä. Syötiin hyvin ja lilluttiin porealtaassa. Olipa oikein mukavaa kun ei tarvinnut vaihtaa yhtäkään vaippaa ja sai nukkua myöhään. Kaiken kruunasi syöminen ilman kenenkään syöttämistä ja keskeytyksiä. Sunnuntaina sitä palasi ihan uudessa vedossa takaisin kotiin. Tai no.. viimeistään maanantaina oli energiat latautuneet täysin.

Olen kyllä täysin sitä mieltä, että vanhemmat tarvitsevat myös välillä täysin omaa aikaa. Yhdessä ja erikseen. Oman mielenterveyden ja jaksamisen takia. Lapsikin on onnellisempi kun vanhemmat eivät ole väsyneitä tai kireitä. Itse en ole oikein osannut tai raaskinut ottaa sitä omaa aikaa tässä kuluneen vuoden aikana kuin muutamia kertoja. Jännitin etukäteen tätä tyttöjen viikonloppua, sillä Eikasta erossa oleminen yön yli on ollut vaikeaa minulle ja olenkin molemmilla kerroilla hakenut lapsen jo heti aamusta takaisin kotiin. (Toisella kerralla jo ennen yhdeksää.) Nyt  oltiin kuitenkin koko viikonloppu poissa. Mutta ihan turhaa jännitin! Ikävä oli hetkittäin, mutta se onneksi meni nopeasti ohi touhutessa ja jutellessa. Kotona kaikki oli mennyt myös hyvin. Kitinä alkoi vasta kun äiti tuli kotiin. Tottakai. Heh.

Mukavaa olisi vielä loppukesästä tehdä samantyylinen reissu, vaikka vain yhdeksi yöksi tai ihan vaikka vain päiväreissu. Uusi vauva kun syntyy, ei sitä taas henno, eikä oikein voikkaan, reissata ilman vauvaa. Eikka kun syntyi, sitä halusi vain istua vauva sylissä ja nuuhkia ja ihastella häntä kokoajan.

Lomafiilikset eivät jääneet mökille, sille kesäiset ilmat ovat saaneet ulkoilemaan ja touhuamaan kaikenlaista. Aurinkoa on palvottu nurtsilla maaten, kahluualtaassa läträten, ulkona kahvitellen, trampalla pomppien ja käytiimpä puistossa piknikillä ja frisbeegolffaamassa. Olen vähän ahkeroinutkin siinä sivussa mm. ikkunanpesun ja pihahommien parissa. On kyllä niin kesäiset kelit, että väkisinkin on hymy korvissa ja fiilis korkealla. Eilen aurinkoa ottaessa vauva potki ensimmäisen kerran niin, että näin kun vatsa heilui. Mahtavaa! Lämmin kesä kyllä höllii, mutta voi olla, että loppukesästä fiilikset kuumassa kesäsäässä suuren mahan ja turvonneiden raajojen kanssa eivät enää ole kovin korkealla. Täytyy siis nauttia nyt kun vielä voi. 

Vatsa onkin taas jotenkin salakavalasti pullahtanut suuremmaksi. Se on aika alhaalla, niinkuin Eikastakin. Mahan ympärille mahtuvia kesävaatteita ei juurikaan löydy kaapista. Lidlistä kävin hamstraamassa muutaman maximekon ja tänään ajattelin käydä shoppailemassa jos löystyisi kesäisiä mammapöksyjä. Myös jotakin siistimpää ja päällä mukavaa pitäisi löytää ylioppilasjuhliin ja mahdollisiin muihin kesän rientoihin. Tämä ainainen vaateongelma, oli sitten suuri vatsa tai ei. 

Kuusamon kutsuja

Edellinen viikko on kulunut Kuusamossa Ruka-tunturin juurella huippuporukalla. Ystävien kanssa lähdettiin viettämään talvilomaa pohjoiseen. Meitä oli yhteensä kahdeksan aikuista ja kaksi lasta. Vaikkakin loma ei sujunut ihan täysin ongelmitta oli meillä silti kyllä mukavaa ja loma oli (mikä tärkeintä) rentouttava.

Matkaan lähdettiin yöaikaan, jotta meidän yksivuotias ja ystäviemme puolivuotias matkustaisivat suhteellisen hiljaisina ja tyytyväisinä koko matkan. Toki lapset heräsivät kun siirsimme heidät sängyistä autoon, mutta väsyneinä he vain hämmästelivät mitä tapahtuu ja reilun tunnin jälkeen molemmat jo nukkuivatkin sikeästi ja unta jatkuikin aamupalaan saakka. Ruokailun jälkeenkin matka sujui kiukutta ja lapset jaksoivat nätisti istua autossa. Paluumatka sujui hyvinkin samalla kaavalla. Eikalla vähän meinasi lopussa tihkasta, mutta onneksi vasta viimeisillä kilometreillä.

Perjantaina aamulla saavuttiin perille ja lauantaina iltapäivällä ensimmäinen vatsatautipotilas oli vuoteenoma. Voitte siis vaan kuvitella kun pienessä tiivishenkisessä mökissä alkaa yksi oksentamaan, niin leviäähän se tauti kulovalkean lailla. Loppujen lopuksi 7/10 sairastui. Onneksi itse vältyin taudilta vaikkakin nopeasti ohimenevää sorttia tuo tuntui olevan. 

Tauti tottakai vaikutti myös osittain viikon ohjelmiin ja vähempi päästiin koko porukalla yhdessä rientoihin, mutta onneksi edes muutamana päivänä oltiin koko remmi koossa myös mökin ulkopuolella.

I:n kanssa molemmat tosiaan selvittiin taudista, mutta ei meidänkään osalta loma täysin kommelluksitta mennyt. Eikka kärsi vatsavaivoista ja olikin alkuloman todella kiukkuinen. Minä teloin peukaloni hiihtoladulla kaatuessani ja I uitti puhelintaan vessanpöntössä. Itkuhälytinkin koki kovia ja meni rikki, mutta kaikeksi onneksi vatsavaivoista ja hermojen kiristelystä selvittiin, puhelin ja peukalo toimii taas ja itkuhälytin meni takuuseen.

Hiihtoa, laskettelua, moottorikelkkailua, makkaranpaistoa, lenkkeilyä, keilausta, paljuilua, saunomista, kylpylää, lautapelejä, herkuttelua ja valitettavasti myöskin sitä sairastelua on ollut porukan ohjelmassa kuluneella viikolla. 

Kevät oli alkanut pohjoisessakin. Vaikkakin lunta oli vielä isojen hankien verran, oli ladut ja moottorikelkkaurat paikoittain kärsineet auringon paisteesta ja lämmöstä. Kuulemma myös rinteiden kuntoon oli kelit vaikuttaneet. Hiihto oli hieman takkuista osittain pehmeillä, osittain jäisillä ja osittain hiekalla olevilla laduilla.
Muutamia kilometrejä kuitenkin suksittiin eteenpäin ja rinteissäkin väki viihtyi useampana päivänä.

Onhan reissut hieman erilaisia lapsen kanssa kuin ilman, sillä lapsen ehdoilla sitä on matkassa mentävä. Eikka kulki rinkassa mukana hiihtoladuilla ja metsäretkellä. Uimassa, paljussa ja keilaamassa oli lapsi myös mielellään mukana. Oikeastaan kaikkialla muualla hän oli menossa mukana paitsi ei tietenkään laskettelurinteissä. Jopa moottorikelkan kyytiinkin Eikka pääsi ja taisi olla vauhdista mielissään. Ainakin hymystä päätellen. Päiväunet tottakai hieman sotki päivän ohjelmaa. Tai ei ne sotkenut, mutta aina piti suunnitella menot päiväunien ja ruokailujen mukaan. Lapset vielä tietenkin keskenään nukkuivat eriaikaan päiväunensa, joten lasten kanssa ulkoilutkin ajoittui hieman eriaikoihin.

Reissu oli kyllä todella mukava ja tuli täysin tarpeeseen. Hyvässä seurassa mahatautikaan ei tainnut niin suuresti kuitenkaan ketään  harmittaa ja olipahan ainakin vertaistukea. Reissu oli siis kaikinpuolin kiva, mutta kivaa oli myös palata kotiin. Kotiin tullessa oli pakko kiertää talo ympäri ja ihastella omia nurkkia. Sunnuntaina juhlitaan meidän jo yksivuotiasta rakkautta ja viikonloppu meneekin juhlien järjestelyissä.

Kohta pääsee nukkumaan. Jes! Ihanaa käpertyä omaan sänkyyn omiin lakanoihin nukkumaan viimeyön univelkaa pois. 
Suuresti kiitos matkaseurueelle, kiitos koiranhoitajille ja hyvää yötä! 

Vuosi 2015 - Instagram hetkiä

Kuluneeseen vuoteen mahtuu paljon. Paljon pieniä asioita ja jopa niitä kaikkein suurimpia asioita. Yhdellä sanalla kuvattuna vuosi oli onnellinen. Useammalla sanalla sanottuna vuosi oli myös jännittävä, pelottava, haasteellinen, toiveikas, raskas, odottava, iloinen, surullinen, opettavainen ja mitä kaikkea muuta. Tänä vuonna tapahtui suuria asioita. Kaikkein suurimpana vanhemmuus. Se toi mukanaan paljon uutta ja erilaista, jotain aivan  tuntematonta, josta nyt on jo pikkuhiljaa alkanut pääsemään jyvälle. Vanhemmuus on muuttanut meitä ja meidän tulevia vuosia suuresti. Tämä vuosi siis muutti käytännössä kaiken.

Alkuvuosi meni odotellessa. Yli neljä kuukautta olin kotona ja me mieheni kanssa odotimme. Välillä toivoin tosissani, että kaiken olisi voinut peruttaa, sillä oma vointini oli kamala. Oli rankkaa jäädä kotiin vain odottamaan. Päivät ei kuluneet, kun mitään ei voinut tehdä ja ajatukset pyörivät vain yhdessä asiassa. Odotusaika tuntui ikuisuudelta. Mutta odotus onneksi palkittiin suuresti huhtikuussa. Saimme täydellisen pienen pojan, joka on jo nyt opettanut meille niin paljon ja jota rakastamme enemmän kuin mitään muuta.

Olen saanut uusia ystäviä ja uuden suloisen kummilapsen. Ystäväni ovat saaneet lapsia. Yhteensä 9 lasta on syntynyt ystävilleni vuonna 2015 ja yhtä odotetaan syntyväksi helmikuussa. Huikeaa! Varsinainen vauvavuosi. 

Kun on koko vuoden ollut kotona ja viikonloput ovat olleet siis vapaita, on ehtinyt paljon viettää aikaa myös ystävien kanssa. Useimmiten ruuan ääressä (ainakin kuvista päätellen). Tänä vuonna on tajunnut perheen ja ystävien merkityksen toisella tavalla. Kuinka onnekas on perheestä ja ystävistä, jotka ovat lähellä. Heistä on suuri apu ja turva, varsinkin tässä elämäntilanteessa. 

Elokuussa tapahtui taas suuria. Ostimme talon. Talon josta pidämme ja jossa viihdymme, eli siis ostimme kodin. Heti ensisilmäyksellä ihastuimme taloon ja edelleen olemme sen lumoissa. Se tuntuu kodilta ja sitä se todella on. Meidän Villa Unelma. Remontoimme viisi viikkoa yötäpäivää ja vielä on paljon tekemistä, mutta pikkuhiljaa saamme talosta meidän näköisemme.

Lapsen kanssa aika on mennyt nopeasti. Liiankin nopeasti. Vauva on kadonnut ja tilalle on tullut taaperoa muistuttava pieni ukkeli. Jotain vauvan ja taaperon väliltä. Tuo pieni mies vain kävelee tukea vasten joka paikkaan. Pöydältä sohvalle, sohvalta tikkaille, tikkailta keinutuolille ja sitä rataa.

Minun vuoteeni on siis mahtunut paljon, vaikkapa vain pienen ihmisen verran. Toivon ensivuodesta yhtä onnellista vuotta ja paljon iloisia hetkiä.

Onnellista tulevaa vuotta myös teille kaikille!

Maanantai aamu

Kelloja siirrettiin viikonloppuna. Joillekkin se tarkoittaa siis tunnin pisempiä yöunia, mutta ei meille. Lapsi ei vielä osaa ottaa tästä tapahtumasta kaikkea iloa irti, joten meillä herättiin tänäänkin jo ennen seitsämää. Jotenkin ei niin aikaisin osaa vielä itse tehdä mitään. Siispä keitin aamupalaksi puuroa ja kahvia ja kirjoitan nyt tätä blogia kynttilän valossa aamupalalla. Mopsi kävi ulkona ja asettui sohvalle nukkumaan, lapsi leikkii lattialla, Huomenta suomi mölyää taustalla ja I:kin nousi juuri sängystä. 

Ulkona on vielä hämärää ja taivas on sen verran pilvinen, että ei sää taida ihan heti kovin aurinkoiseksi muuttuakkaan. Väriloisto on siirtynyt puista maahan ja luonto näyttää enää vain todella harmaalta ja masentavalta. On kuitenkin aika lämmin, eikä yölläkään ollut pakkasen puolella. Jokuhan povasi lämmintä syksyä ja talvea. Jostain kyllä luin myös uutisen, joka lupasi jäätävän kylmää talvea. No se nyt ainakin on varmaa, että talvi tulee.

Viikonloppu oli kiva ja rentouttava. Vähän jopa sellainen miniloma. Oltiin nimittäin Turussa mun siskon perheen luona kylässä. Eikka viihtyi ja nautti serkkutyttöjen huomiosta ja me aikuiset nautittiin hyvästä ruuasta ja rennosta yhdessäolosta. Viikonloppu menee niin kamalan nopeasti. Paljon olisi tekemistä, mutta ei vaan kaikkea ehdi millään ja aika loppuu aina kesken.

Shoppailuun löytyy kuitenkin aina aikaa. Heh! 

Löysin vauvalle ihania vaatteita ja kivan kirpparilöydön, nimittäin Marimekon karkurit-hupparin. Kunto oli todella hyvä, vain pieni tahra hihassa, joka saattaa lähteä ihan tahranpoistoaineella. Hintaa oli vain neljä kokonaista euroa. Hieman on vain vielä reilua kokoa, mutta kyllähän se joskus on sopiva. 

Eikka muuten on nyt oppinut ryömimään ja viikonlopun aikana vauhti on vain kiihtynyt ja matkat pidentyneet. Lattialla ei esteetkään tunnu välttämättä haittaavan menoa, joten mikään ei enää ole turvassa lattiatasolla. Mopsikaan ei siis taida enää tulla sohvalta alas. Kovasti kiinnostaa myös jo korkeammalle sijaitsevat esineet, että saas nähdä millä tahdilla tuo liikkuminen oikein kehityy.

Kattomiehetkin saapuivat työmaalleen. Näin taas uusi viikko alkaa. Mukavaa syksyistä viikkoa kaikille! 

Sekopää

Voi miten mukava viikonloppu olikaan! Ihanan rentoo olemista yhdessä Eikan ja I:n kanssa. Lisäksi lauantai iltana saatiin muutama ystävä kylään, sekä käytiin kuuntelemassa loistavaa musiikkia paikallisessa ravintolassa. Vaikka sunnuntai aamuna väsyttikin ja väsyttää vähän varmaan vieläkin, niin on kuitenkin jollain tapaa virkeä olo. Oli kiva nähdä ystäviä ja puhua välillä muustakin kuin kakan koostumuksesta ja oksentelusta. Vaikka ihan hyviä puheenaiheita nekin toki on. Heh!

On hyvä kyllä välillä ottaa omaa aikaa ja rentoutua. Ihan noin niinkuin oman mielenterveyden ja jaksamisen takia. Pääkin alkaa ehkä toimimaan hieman paremmin kun on vähän ulkoiluttanut itseään. Pää on kokoajan täynnä ajatuksia ja kai ne jotkut äitihormoonit ja tunteet vielä sekottaa tän pollan aikaajoin ja sekamelska on valmis. Unohtelen asioita, puhun aivan höpöjä, ajatukset jumittaa, masentelen ihan ihmeellisistä asioista, keitin kahvia ilman vettä, lisäsin lapsen iltapuuroon marjasoseen sijasta raejuustoa, pesin pyykkiä ilman pesuaineita ja unohdin koiran puoleksitoistatunniksi pihalle. En yhtään tajunnut, että koira oli vielä ulkona kun vedin oven kiinni. Siskontyttöni kysyi päiväunilta herättyään, että missä mopsi on ja minä sanoin, että pötköttää sohvalla. No eipä pötköttänyt. Siellä se onneksi vain makoili rappusilla ja odotti, että pöhkö emäntä päästäis sen takaisin sisälle ja syömään. 

Tällähetkellä yleisimmät ilmaukset minun suustani taitaa olla "Ainiin.", "Unohdinkin kertoa, että..." ja "Mitähän mun piti tehdä?". 

Eikös ole jokin tutkimuskin tehty, että naiselta häviää hetkellisesti 2% aivokapasiteetistä raskaaksi tultuaan. Tämän voin kyllä allekirjoittaa! Epäilen, että myös toiset 2% häviää kun lapsi syntyy. Milloinhan ne aivot vain sitten palaa ennalleen? Entäs tää yliherkkyys? Telkkaristakaan ei enää uskalla katsoa mitään jännempää, koska menee kuitenkin yöunet tai vähintään alkaa itkettää. Hieman menee tunteisiin siis kaikki.

Tunteet nousee kyllä niin herkästi pintaan. Eikka tosiaan oli lauantaina yökylässä mun siskon luona. Olihan se ihan kamalaa muka jättää se sinne, vaikka nukkumaan jäikin. Kotimatkalla piti itkeä tihrustaa parikin kertaa. Eikalla oli kyllä kaikki mennyt tosi hyvin. Vietyäni hänet siskon luo, hän oli nukkunut ensin puolitoista tuntia päiväunia, jonka jälkeen valvoi kaksi tuntia ja menikin jo yöunille. Syömään hän oli herännyt yöllä kerran. Aamulla en itse osannut nukkua myöhään, sillä puolentunnin välein heräilin ja katsoin kelloa, että joko saa hakea vauvan kotiin. Kymmenen jälkeen taisin jo lähteä hakemaan häntä, sillä oli niin ikävä.

Nyt on muuten paras aika syksystä! Puissa on vielä kauniin värisiä lehtiä, on suht lämmintä, eikä pimeys tule vielä liian aikaisin. Kynttilät on kaivettu esiin ja nehän palaakin sitten joka ilta. Ulkona on raikas ja hapekas keli jatkuvasti. Parhaimmat lenkkikelit onkin mielestäni juuri tähän aikaa vuodesta. Nyt täytyy nauttia tästä syksystä ja väriloistosta, sillä kohta on taas synkkää ja harmaata. Se on masentavaa kun ei puissa ole lehtiä, sataa ja pimeäkin tulee jo iltapäivällä. Sitä sitten kestää niin kauan, kunnes tulee talvi ja lumi. 
Mutta eihän tässä ole jouluunkaan kuin vajaa kolme kuukautta. Ihanaa!! Rakastan joulua ja ensi joulu onkin tärkeä ja erikoinen, sillä se on pikku Eikan ensimmäinen <3

Hulinaa

Kartanossa on riittänyt normaalia enempi hulinaa viimeisten kolmen päivän aikana. On käynyt paljon vieraita kylässä ja meidän kummityttömme, siskoni nuorimmainen, on ollut meillä päivät hoidossa ja keskiviikkona hän jäi vielä yökyläänkin. 2,5 vuotias reipas tyttönen on ollut viihdyttämässä Eikka serkkua ja auttamassa vauvan hoidossa.  "Ounou, Eikka itkee!" On ollut yleisin hokema ja tuttia on kiikutettu jokeltelevan lapsen suuhun. Tai jos Eikka ei pidä mitään ääntä, häntä kuulemma aina silloin väsyttää.

Eilen kävi kylässä myös toinen kummityttöni kolmen isoveljensä kanssa. Pieni, puolivuotias, neiti oli iloinen ja ryömi tyytyväisenä lattialla poikien hurjastellessa ralliautolla hänen ympärillään. Olikin jännä juttu kun pojat hoksasivat, että meidän takapihalla on junarata ja kun siitä kulkee oikeita juniakin. Kolme päätä oli pällistelemässä ikkunassa, kun taajamajuna huiteli ohitse. Äiti  katsoi pojilleen aikataulusta myös seuraavan junan ja sitä menimmekin odottelemaan pihalle. "Koska se juna oikein tulee?" Ja tulihan se kun malttoimme hetken odottaa.

Viikko onkin kulunut todella nopeasti. Juurihan oli maanantai ja me kävimme katsomassa kolmen vuorokauden ikäistä pientä prinsessaa. Eikan kummitäti ja hänen puolisonsa saivat esikoisensa. Ihana tytöntyllerö! <3 En kestä! Sellainen pieni nyytti, joka tuoksui taivaalliselle. Niin täydellinen. Eikka vaikutti jo ihan isolta pojalta siinä pienen myttysen vieressä, eikä voinut uskoa, että vajaa puolivuotta takaperin meillä oli yhtä pieni nyytti sylissämme. Tai oikeastaan vielä melkein kilon verran pienempi. Nyyh. Eilen tämä uusi vauva äitinsä kanssa kävivät viihdyttämässä meidän iltaamme. Vauvakuumeeni vaan yltyy tälläisistä ihanuuksista ympärillä! Vaikka vauvahan tuo meidänkin rakkaus vielä on <3

Tuliaisia pienokaiselle.

Eikka lähteekin lauantaina ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa hoitoon ja vieläpä oikein yökylään saakka. Huh! Kuinkahan mä tästä selviän? Tähän mennessä taitaa olla 4-5h pisin aika, jonka olen lapsesta ollut erossa ja sekin on tainnut tapahtua ihan kaksi kertaa. Tänä aamuna meinasi jo harmittaa ja ajattelin perua kaiken, kun en kestänyt ajatusta, että vauva ei olekkaan kotona. Haha! Vähän säälittävää. :D Lapsi kyllä varmasti pärjää mainiosti ja aloitettuamme iltapuuron ovat yösyötötkin vähentyneet ja välillä riittää vain yksi syöttö yöllä. Pakko kyllä myöntää, että on kiva päästä viettämään iltaa ystävien seurassa ilman, että tarvitsee viihdyttää pikkumiestä saman aikaisesti. Ja mukavaa, että pääsemme I:n kanssa molemmat lähtemään. Kiitos siskoni! Saattaa olla, että aamulla on jo kiire hakea murunen takaisin kotiin. :)

Porvoossa

Käytiin I:n ja pikku Eikan kanssa pienellä lomareissulla Porvoossa. Yövyttiin pari yötä ihanan upeassa Haikon kartanossa ja tutustuttiin kaupunkiin, lähinnä Vanhaan Porvooseen, sekä kaupungin tarjoamiin kahviloihin ja ravintoloihin. Kovasti on shoppailtu ja kävelty on niin, että jalkoja särkee. Maha pullollaan sai palata kotiin, sen verran tuli myös syötyä!

Pidän itse aivan valtavasti kaikesta vanhasta, joten viihdyin Vanhan Porvoon alueella ihan vain ihastellen mukulakivetystä, sekä vanhoja rakennuksia putiikkeineen ja kahviloineen. Idylliset joenrantaravintolat vanhoissa ranta-aitoissa houkuttelivat ja oli vaikea valita niistä yksi. Pohdinnan jälkeen päädyttiin ravintola Fryysarinrantaan ruokalistan perusteella. Ei ollenkaan huono vaihtoehto! Alkuun perusvarmat etanat, pääruuaksi maukas pihvi ja jälkiruoka oli yksi parhaimpia, mitä olen koskaan syönyt! I kehui myös omia ruoka-annos valintojaan. Tunnelma ja palvelu oli myös hyvää ja ammattitaitoista. Ravintolassa oli myös ihana kesäterassi, jossa olisimme varmasti viihtyneet jos ilma olisi ollut lämpöisempi.

                      

Haikon Kartano oli todella kokemisen arvoinen paikka. Palvelu oli moitteetonta ja miljöö hipoi täydellisyyttä. Viihdyttiin oikein hyvin, vaikkemme juurikaan käyttäneet hotellin palveluja, eikä aktiviteetteja. Mahdollisuus olisi ollut esim. lotrata kylpylässä, pelata frisbeegolfia kartanon läheisyydessä ja muutama luontopolku lähti aivan hotellin pihasta. Varmasti vielä vierailemme Haikossa joskus uudestaan ja seuraavalla keralla Eikkakin on sitten jo sen ikäinen, että voimme hyödyntää hotellin tarjoamat aktiviteetit. 

                     

               
Eikka jaksoi hyvin reissata äidin ja iskän matkassa! Poika pysyi tyytyväisenä ja suurimmaksi osaksi nukkui kun pyörittiin kaupungilla. Pikku E muuten kasvaa kovaa vauhtia! Viime viikolla 2kk neuvolassa painoa oli tullut yli kilo lisää ja vaakalukema näytti yhteensä 5115 g. Pituuttakin oli kertynyt lisää neljän senttimetrin verran. Hyvin on siis maito riittänyt ja poika on saanut syödäkseen. Peukku sille!  

Nyt sitten alkaa juhannukseen valmistautuminen. Me vietämme sitä ystäviemme seurassa perinteisesti saunoen, grillaten, syöden ja juoden. Koittakaa muutkin nauttia keskikesän juhlasta, vaikkei sää taidakkaan suosia. 

Hyvää juhannusta kaikille! :) 

Vauvoja vauvoja vauvoja!

Ne viisi mahaa, mistä on kuviakin täällä, ovat (kutakuinkin) hävinneet ja tilalle on tullut viisi ihanaa pientä persoonaa ❤️ Tänään viisi pientä sitten tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Kaikki vauvat ovat syntyneet 3 viikon ja 2 päivän sisään. Hassua! Joku vois vaikka luulla, että oli sovittu juttu :)

Näistä vauveleista yksi on "Ernestin" pikkuserkku ja kaksi vauvoista on taas "Ernestin" pikkupikkuserkkuja. Sekin on huisin hassua! :) 

On se vaan todella ihanaa kun on ystäviä, jotka ovat samassa tilanteessa samaan aikaan. Juuri heille on hyvä puhua vauvailuun liittyvistä asioista niiden oikeilla nimillä, eikä tarvitse miettiä kyseleekö tyhmiä tai kiinnostaakohan heitä nyt kuunnella vauvajuttuja, kun kaikilla tuntuu olevan tämä vauvailu nyt aikalailla puheenaiheena muutenkin :)

Ja mikä parasta, vauvoja tulee vielä tänävuonna monta lisää lähipiiriini! <3

Vauvakutsut

Olen aikaisemminkin blogissa maininnut kuinka onnekas olen kun minulla on ympärilläni ihania ihmisiä ja tärkeitä ystäviä. Nyt taas hymyssä suin ajattelen ystäviäni ja olen niin kiitollinen heistä. Ihanat ystäväni nimittäin järjestivät minulle eilen vauvakutsut! Tupa täyttyi mahtavista naisista ja he toivat vielä ruokaakin tullessaan! Voi mikä onnenpäivä! :D 

Minun vauvakutsuillani ei ollut vaippakakkua tai minkäänlaisia vauva-aiheisia leikkejä, enkä kyllä olisi sellaisia kaivannutkaan. Minusta oli ihanaa saada kaverit kylään, vaihtaa kuulumisia ja höpötellä niitä näitä kaikkien kanssa ilman kiirettä ja hälinää ympärillä. Tarjottavat oli herkullisia! Tulikin syötyä niin, etten tiennyt oliko maha pinkeänä syömisestä vai supistuksista. Minä ja "Ernesti" saatiin myös vierailta ihania ja tarpeellisia lahjoja <3 

Ja mitä olisi vauvakutsut ilman lastenvaatteita. NOSHit oli rekissä esillä ja jokainen pääsi hypistelemään vaatteita. Tilasin vauvalle vielä vähän jotain, vaikka lupasinkin itselleni, että vaatteet saa jäädä kauppaan siihen asti, kunnes tiedän kumpiko sieltä tulee. En vain millään voinut tyytyä pelkkään hypistelyyn :)

PULLUKKA KIITTÄÄ JA KUMARTAA!

Kompotti

Rentouttava ja mukava pääsiänen alkaa olla takanäpäin. Minun ja I:n pääsiäseen kuului mm. Hyvää ruokaa, paljuilua, löhöilyä, ystäviä, perhettä, lasten syntymäpäiväjuhlia ja I ehti viettää ystävänsä varpajaisiakin.  

Kummityttömme täytti 2 vuotta ja lahjaksi hänelle ompelin kesämekon Marimekon Kompotti kankaasta ja askartelin vielä asuun sopivan pannan tytölle. Hurjan söpö! Mekko oli onneksi sopiva ja taisi olla tytölle itselleenkin mieluinen. Pantakin sai ihan rauhassa olla päässä, eikä häirinnyt leikkejä :)

Kangasta jäi hieman vielä yli. Mitähän kivaa siitä keksisin? 

Puhtaat kengät

Ihana ihana kevät aurinko vaan jaksaa paistaa! Se saa kyllä mielen virkeäksi ja positiiviseksi. Ainut miinuspuoli tässä auringonpaisteessa on se, että se paljastaa kaikki pölyhiukkaset, koirankarvat ja tahrat ja koti näyttää kamalan sotkuiselta. Hyi yäk! 

Meillä on nyt se aika vuodesta, kun imuroidaan taas päivittäin. Ystävämme Mopsi haluaa keventää oloaan kesäksi ja luopuu nyt ylimääräisistä karvoistaan. Sitä karvaa sitten riittääkin! Mopseilla karvaa on niin tiheään ja paljon, että lyhytkarvaiseksi koiraksi sitä ei voisi uskoakkaan kuinka sitä irtoaa. Ja tuntuu, että se on ihan sama kuinka paljon koiraa harjaa, ei auta yhtään! Imuri siis saa huutaa jatkuvasti. Ja nyt vielä suureksi suruksi kätevä varsi-imurimme meinaa sanoa sopimuksensa irti. Olen kyllä yrittänyt puhua sille kauniisti, jotta se siitä vielä virkoaisi, mutta heikolta näyttää. 

Kevätsiivousta suunnitellessa ja aloittaessa iski kuitenkin laiskuus. Siivous ei imurointia pidemmäksi jatkunut kun keksinkin tehdä kevätsiivouksen kodin sijaan kengilleni. Valkoiset nahkaiset Converset ovat talven aikana muuttuuneet ei niin valkoisiksi. Välillä olen nahkaosia pyyhkäissyt, mutta en sen enempää ole alkanut kenkiä hinkkaamaan. Nyt päätin kokeilla kuinka puhtaat niistä saa.

Ennen

Jälkeen

Nauhat laitoin likoamaan klorittiveteen ja kengät hinkkasin puhtaaksi ihmesienellä. Sillä lähtikin oikein hyvin, mutta saumakohtiin  ja kenkien kärjessä olevaan röpelöisempään kumiosaan jäi vielä likaa. Hinkkasin siis kumiosat vielä Fairylla ja hammasharjalla. Putsasin nahkaosan vielä tekstiilinsuojaus aineella ja suihkutin lopuksi suoja-ainetta kauttaaltaan kenkiin ja annoin kuivua. Lopputulos on kyllä loistava! Tottakai käytön jälkiä näkyy, mutta sehän on selvää. Nauhat olisi saaneet ehkä olla puhtaammat, mutta eipä tuo haitanne. Voin ostaa uuden nauhat, jos jossain vaiheessa tuntuu siltä. 

Olisko aika laittaa punaisetkin pesuun?