Vuosi 2014

Mennyttä vuotta mietiskellen ja 2014 julkaisemiani instagram kuvia selaillen ajattelin tehdä pikakatsauksen menneestä vuodestani. Olkaa hyvä! :)

Tammikuussa suunniteltiin jännityneinä tulevia häitä ja juhlittiin huikeita polttareita loistavalla tyttöporukalla! ja jo helmikuun alussa sanoimme I:n kanssa toisillemme tahdon ja vannoimme ikuista rakkautta. Suurin osa menneestä vuodesta on siis ollut ensimmäistä avioliittovuottamme. Joskus jostain luin, vaiko kuulin, että ensimmäinen avioliittovuosi on vaikein. En kyllä missään nimessä allekirjoita tuota. Tämähän on ollut vallan ihanaa! Jopa paikoin liian imelää ;)

Maaliskuun alussa ihana ja suloinen kummipoikani syntyi <3 Hänen kasvuaan ja kehitystään on ollut ilo seurata ja hänestä onkin kasvanut aikaimoinen hurmuri. Kummipojan äidistä on ollut suuri apu ja tuki omaa esikoista odottaessani. Maaliskuussa kävin myös valloittamassa Ylläksen ladut. Ihana reissu tyttöjen kanssa! 

Kesä meni tuttuun tapaan liian nopeasti. Työntäyteinen kesä ei tuonut mukanaan reissuja, mutta aina silti siitä jotain jäi mieleen. Vaikka sitten edes työkaverit jos ei muuta! ;) Juhannus vietettiin kylmässä säässä ystävien ympäröimänä ja perinteisiä Oksasten Olympialaisia saatiin viettää lämpöisessä ja aurinkoisessa kelissä. Jos en ollut töissä olin usein I:n kanssa soutelemassa ja ottamassa aurinkoa tai sitten pelasimme frisbee golfia.

Elokuussa saimme suuria, yllättäviä ja ihania uutisia; Keväällä syntyisi esikoisemme <3 Olimme niin onnellisia uutisesta!

Lokakuussa teimme ensimmäisen ja luultavasti piiiiitkään aikaan viimeisen kahdenkeskeisen ulkomaan matkan. Häämatka Balin auringossa ja Singaporen hälinässä oli mitä parhain. Huippu reissu parhaassa seurassa.

Loppuvuosi onkin sitten mennyt todella nopeasti. Muuttuvaa kehoa tutkiskellessa, hieman pahoinvoidessa ja tulevaisuutta suunnitellessa. Äkisti huomasi, että raskaus olikin edennyt jo puoleenväliin ja etureppu ei mahdu enää mihkään vaatteisiin.

Näin kun jälkeenpäin ajattelee ja miettii mennyttä vuotta 2014 on se ollut todella onnellinen ja rakkaudentäyteinen. On tapahtatunut niin paljon hyvää, eikä äkkiseltään tule mieleen mitään pahaa, mitä olisi sattunut. Meillä on I:n kanssa toisemme, perheemme ja paljon ihania ystäviä ympärillämme. Paljon asioita joista olla kiitollinen <3

Vuosi on ollut elämäni parhain!! Ja tulevaa vuotta odotan todellakin innolla. Mitä kaikkea se voikaan pienen ihmisen myötä tuoda tullessaan ;)

Iloista vuodenvaihdetta kaikille ja rakkaudentäyteistä, sekä onnellista uuttavuotta 2015! <3

Joulunjälkeistä elämää

Joulu meni taas nopeasti ohi. Hälinää ja vilinää riitti moneksi päiväksi kun kaikki sisarukset perheineen valtasivat mummolan, sukuloitiiin ja nähtiin ystäviä, jotka olivat tulleet viettämään joulua paikkakunnalle. Siihen se aika menikin. Ei tarvinnut juuri miettiä, että mitä sitä tekisi :)"Ernestikin" taisi pitää joulusta, sillä masussa on käynyt kova meno joulun aikaan. I:kin tunsi jo pienenpieniä potkuja <3 

Mopsin kanssa pulkkamäessä joulupäivänä.

Tänään vierailin neuvolassa. Paino oli pikkaisen noussut, mutta syytän siitä kyllä joulun herkkuja! Ja eipä onneksi vielä mitään hätää tuon painon suhteen. Paino kun on muutoin laskenut koko odotusajan. Kaikki arvot näyttivät hyviltä. Hb oli laskenut parillakymmenellä pykälällä, mutta oli edelleen 120, joten ei tarvitse rautaakaan alkaa mutustamaan. Parin viikon päästä sitten olisi lääkärillä käynti.

Eilen kävin kinkkua sulattelemassa spinnigissä. Tuntui hyvältä hikoilla oikein kunnolla! Selkäkin kesti polkemisen, mutta voi kaamee mikä närästys! Rennie on ollutkin parasystävä jo useamman päivän ajan. Yöh. Oksennus on vähän väliä suussa ja olo on huono. Piimäkuuria suositteli neuvolan täti.

Nyt sitten kevyesti arkeen palaamista. Muutama työpäivä, uudenvuoden viettoa ystävien seurassa ja taas hieman vapaata. Tuntuu hyvältä! Varsinkin nyt kun on selkä temppuillut, kevyt paluu arkeen tuntuu hyvältä vaihtoehdolta :)

Hyvää joulua!

Yksi yö jouluun! Itsellä sattuu olemaan edessä ruhtinaalliset kuusi päivää joululomaa. Ihanaa! Aion ottaa siitä kaiken irti! Syön ja rentoudun läheisten seurassa. 

Rakastan joulua! Perinteinen joulu on minulle tärkeä. Joulupuuro, joulukuusi, lumiukko-ohjelma, joulusauna, äidin tekemät jouluruuat, pandan konvehdit, haudalla käynti, lahjojen jako, aattoilta ja ähky. Niistä pääosin koostuu minun perinteinen joulu. Niin ja tietysti valkoisesta maisemasta! Loistavaa, että saatiin valkea joulu.  

Tänä jouluna vietämme aattoaamun I:n vanhempien luona. I:n sisko ja veli tulevat sinne myös. Iltapäivällä mennään sitten minun vanhempieni luo syömään ja ilta vietetään siellä. Siskoistani kaksi tulevat perheineen vanhempieni luokse vasta tapaninpäivänä, mutta vanhin siskoni on aattona paikalla, samoin veljeni ja hänen tyttöystävänsä (tai minkä hän töiltään ennättää). Joulunpyhät siis menevät syödessä perheiden luona. Isovanhempia ei meillä kummallakaan I:n kanssa enää ole elossa, joten sukulointi rajoituu aikalailla vain vanhempiimme.

Joulupäivän iltana luultavasti vanhaan tuttuun tapaan nähdään ystäviä ja istutaan heidän kanssaan iltaa. Tänävuonna tosin minun punaviinilasi vaihtuu glögiin :) Tapsanpäivänä perinteisesti täytyy jo heti aamusta rientää seuraamaan perinteistä kinkunsulatus-sählyturnausta koululle ja myöhemmin sitten juhlitaan siskon tytön 8v. synttäreitä. 

Oikein tunnelmallista ja ihanaa joulunaikaa myös teille kaikille! Nauttikaa kiireettömyydestä ja toisistanne. <3

                      

Rakenneultra

Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen tänään vihdoin päästiin kuulemaan "Ernestin" kuulumiset. Jännitti aivan vietävästi! Uni ei illalla tullut millään ja aamulla heräsin jo ennen kukonlaulun aikaa odottelemaan ultraa.

Odotushuoneessa odottaessa ja jännittäessä kerkesi miettimään jo kaikkein kamalimpiakin, mutta onneksi pelko oli aivan turhaa! Rakenneultrassa siis kaikki hyvin :)

Kätilö oli erittäin mukava ja ystävällinen nainen. Tutkimusta seurasi opiskelija ja kätilö kertoi samalla tälle mitä hän näki ja teki. Näin ollen myös me saimme paljon infoa ja kokoajan tiesimme mitä mittailtiin tai tarkasteltiin. Ei siitä muuten mitään olisikaan ymmärtänyt :) 

"Ernesti" painaa nyt 420g, kaikki raajat löytyi ja ne olivat normaaleja. Sydän lyö hyvin ja muutkin sisäelimet olivat oikeilla paikkoillaan ja toimivat niinkuin pitääkin. Vauva vastasi mitoiltaan suurinpiirtein laskettua aikaa, taisi neljällä päivällä heittää. Istukka sijaitsee aivan etuseinämässä ja oli hyvin lähellä kohdunkaulaa. Pääsempä siis vielä raskausviikolla 32 käymään ultrassa, jossa tarkistetaan istukan paikka. 

"Kaikki on vauvalla niinkuin pitääkin. Haluatteko tietää sukupuolen?" Ei haluttu, vaikka hetken kyllä kävi mielessä, että jospa sittenkin. Kuulemma selkeästi näki kumpi sieltä on tulossa. I sanoi autossa, että poikahan se on kun niin selkeästi kerta näkyi :)  Nähtäväksi jää! Jännitetään loppuun saakka.

Mutta ihanaa, että kaikki oli hyvin ja nyt voi huokaista pahimmasta jännityksestä. Iloisin ja luottavaisin mielin kevättä kohti! <3

pötsi rv20

Yötarina

Toinen kuorsaa vieressä sängyllä ja toinen vieressä lattialla. Kuuntelempa tässä keskellä yötä tasaista tuhinaa ympärilläni. Mopsi on paljon kovempi äänisempi. Ennen ei juuri mitkään äänet haitanneet yöunta. Päinvastoin! Saatoin herätä ja ihmetellä kun en kuullut koiran kuorsausta. Nyt kaikki pienimmätkin äänet saa heräämään.

Heräsin siihen, että mopsi lipoo tassujaan. Älytön meteli! Väsytti kuitenkin niin paljon, etten jaksanut tehdä asialle mitään. Nukahdin ehkä heti uudestaan, mutta I heräsi vieressä ja päätti herättää minut tönäisemään koiraa. (Itse ei kai kyennyt?!) Kömmin sängystä hieman ylös ja töytäisin koiraa samalla kun käskin hänen lopettamaan. 

Ihan jo melkein unessa, mutta en kuitenkaan kun mopsi taahaa ja maiskuttaa. Kohta nousee viereeni sänkyä vasten nojailemaan ja pyytää päästä sänkyyn. Lattia on liukas ja kai sokeus on tehnyt sen verta araksi, että ei uskalla nelijalkainen enää hypätä sänkyyn yöllä. Tai mistä lie johtuu, mutta on hänet siis nostettava viereen. Inhottava tunne vatsassa! Ei todella tunnu hyvältä. Olen huomannut tämän aikaisemminkin koiraa nostaessa sänkyyn. Varmaan pitäisi siis tätä välttää. Mopsi ei vaan koskaan pyydä I:n puolelta sänkyyn vaan aina minun. Ja itkee niin kauan, että pääsee. huoh. 

Hetki yrittämistä nukahtaa. Mietin huomisia työjuttuja ja tulevien synttärijuhlien järjestelyjä. Mopsi hyppää takaisin lattialle. Nyt tuhisee, kuorsaa ja inisee. Ja mä valvon! Käyn vessassa ja yritän nukahtaa uudestaan. Tulee nälkä. Ei väsytä. Mä todella tiedän, mitä mulla on edessä kun puhutaan katkonaisista yöunista kun lapsi valvottaa! Mopsi on nyt parin kk ajan pitänut huolen siitä, että totun heräämään kaikkiin pieniinkin ääniin ja ainakin kymmenen kertaa yön aikana. Jos en herää ääniin, herään siihen, että hän kävelee ylitseni tai nukkuu hiuksieni päällä. En vain henno laittaa häntä oven taakse. Silloin herään jatkuvasti siihen kun hän taahaa oven takana ja odottaa, että hän pääsee viereen. Mutta jotain tähän on keksittävä! En ainakaan selviä kahden valvottajan kanssa. 

Taas se itkee sänkyyn. Nostan hänet ja hän asettuu tyynylleni, korvan juureen tuhisemaan. Nukunkohan enää tänäyönä? Hienoa! I:n herätyskello soi. 

p.s Tässähän kävi niin, että mä luovutin ja päätin nousta 05.30. Mopsi nukkuu nyt tyytyväisenä ja ihan hiljaa tuolla sängyssä, eikä muuten ihan heti oo heräämässä.

               

Pötyä pöytään!

Vuoden päivät haaveilin ja tuumin uutta ruokapöytää ja nyt sen vihdoin sain ja se on täydellinen! Kaupoista ei tahtonut millään löytyä sopivan näköistä, kokoista tai hintaista pöytää. Kun löysin sopivan vaihtoehdon oli se aina joko liian suuri/pieni tai järkyttävän hintainen. 

Ystäväni veli on viittävaille puuseppä ja tuli asia puheeksi hänen kanssaan. Ei muuta kun näyttämään kuvia minkälaista olin ajatellut ja hän kehitti päässään siitä suunnitelman. Kaiken kaikkiaan lopputulos on tämä!

Juuri sellainenkin kuin halusin ja oikeastaan vielä vähän parempi kuin kuvittelinkaan. Sopii kuin nenä päähän meidän keittiöön. Ole aivan haltioissani! Valkoinen pieni pirtinpöytä sai vaihtua tähän ihanuuteen. Nyt mahtuu useampikin ruokailemaan pöydän ääreen. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen! Kiitokset Juholle! :)

Nyt vain ehkä täytyy alkaa miettimään uusia verhoja.. hmm..

Raskauden puoliväli saavutettu. Vajaan viikon päästä olisi rakenne ultra ja pääsemme kuulemaan onko pienokaisella kaikki hyvin. Jännittää jo kovasti! Kaikenlaisia ajatuksia sitä päässä pyörii. Täytyy toivoa kovin, että kaikki on niinkuin pitääkin. Sukupuolta emme aio selvittää. Sillä ei ole meille mitään merkitystä ja ompahan kiva jännittää sitä loppuun saakka. I tosin on varma, että se on poika, "Ernesti". :) 

Ihanaa postia! <3

Tänään postissa saapui kirje, joka sai yhtäaikaa kyyneleet virtaamaan ja hymyn muuttumaan nauruksi, nimittäin pyyntö kaasoksi! <3 ihana yllätys! 

               

Ystäväni menevät ensi elokuussa naimisiin ja on todella suuri kunnia päästä yhdeksi morsiammen parhaista naisista. Meitä kaasoja onkin useampi ja aivan loistava tiimi onkin. Jihuu! Tällä porukalla varmasti saadaan hyvät kemut pystyyn.

         

Pariskunnasta molemmat ovat entisiä koulukavereita, tosin aivan eri kouluista. Sulhasen kanssa olen käynyt samaa koulua yläasteen ja lukion ja olemmekin olleet aika läheisiä sieltä saakka. Vanhojentanssitkin tansittiin yhdessä ja nyt juhlimme joulukuussa syntymäpäiviäkin yhdessä. Morsian taas tuli minulle tutuksi kosmetologikoulussa kun olimme samalla luokalla. Muistan vieläkin niin hyvin kun kerran koulussa Tiitalle sanoin, että tietäisin  sulle yhden tosi kivan pojan. Taisivat ekaa kertaa ehkä nähdäkkin minun ansioista, jos en väärin muista ;) 

Aivan ihania ihmisiä molemmat yhdessä ja erikseen. Mahtavaa päästä tekemään heidän suuresta päivästään ikimuistoista! En malta odottaa! <3

Kulkupeli

Ensimmäinen suuri hankinta "Ernestille" tehty, siis lastenvaunut! Meidän taaperomme tulee matkustamaan Crescentin Trike-vaunuissa. Löysimme vaunut käytettyinä, mutta eivät kyllä mielestäni juurikaan häviä uudenveroisille. Edellinen omistaja on ostanut vaunut uutena vuonna 2013 ja ne ovat olleet hyvin vähäisellä käytöllä. Vaunut olivat sellaiset, minkälaisia olin ajatellutkin lapselle. Ja tosiaan vaunuissa ei juuri käytön jälkiä näy. Erittäin siistit ja hyväkuntoiset. Loisto löytö siis! :) 

                        

                        

Mopsi kävi kulkupelin heti nuuskimassa.

               

Vaunurunkoon löytyy myös erikseen kiinnitettävä istuinosa, joten nämä menevät meillä kauan käytössä. Valkoinen väri oli minulle ihan must juttu. Ja kolmipyöräiset vaunut tuntuivat miellyttävän omaa silmää. Yhdistelmävaunuja myös hieman vierastin. Nämä vaunut siis osuivat ja upposivat. Ilahduin suuresti kun näin vaunut ja niiden kunnon. 

Näin lyhyen tutustumisen jälkeen vaunut vaikuttavat hyviltä, muutenkin kuin ulkonäöllisesti. Runko on kevyt ja todella helppo kasata. Kevyet liikuttaa ja pyörivän etupyörän ansiosta ketterän oloiset. Ulkona en tosin ole vielä vaunuja testannut, mutta ainakin sisälle ne liikkuivat hyvin eteen ja taakse, sekä kääntyivät pienessä tilassa. :) 

I tästä innostui ja kuulemma nyt myös hänen pitää saada itselleen uusi kulkupeli. Autokaupoille siis kai!

Muita hankintoja ei juurikaan vauvaa varten olla tehty. Muutama Me&I:n Mopsi vaate minun on tullut hankittua, mutta niistäkin lähes kaikki jo paljon ennen raskaaksi tuloa. Ensimmäinen jo useampi vuosi sitten. Tänään kuitenkin ostin "Ernestille" jumpsuitin. Ajattelin sen olevan kätevä ulkovaatteeksi vauvan synnyttyä. Huhti-toukokuussa kuitenkin on varmaan jo suht lämmin ja vaunuissa on kuitenkin aina peitto lisäksi. Löysin kivan haalarin Polar O Pyretiltä. Velouria oleva jumpsuit sopii kuosinsa puolesta hyvin tytölle ja pojalle. 

                        

Joulukuu!

                    

Aamulla herätessä jännitti kuin pikkutyttöä.. JOULUKUU! Lapsena se tarkoitti ensimmäisen kalenteriluukun avaamista, jos oli malttanut odottaa, eikä käynyt salaa napsimassa suklaita jo aikaisemmin. 

Rakastan joulua!! En tiedä johtuuko se osittain myös siitä, että olen syntynyt joulukuussa. Muistan kuinka innoissaan lapsenakin olin kun joulukuu vaihtui. Se tiesi aina sitä että kohta on synttärit ja sitten kohta tuleekin jo pukki. Pitkät pyhät piirrettyineen ja jouluohjelmineen <3 

Joulun odotus ja jouluun valmistautuminen on ihanaa. Joululahjojen ostaminen ja niiden paketointi, joulukoristeet, joululaulut, jouluherkkujen napsiminen etukäteen, jne. Tänä vuonna jopa I sanoi, että odottaa joulua. I kun ei yleensä ole joulusta juuri välittänyt, muuten kuin notkuvien ruokapöytien verran :) Ehkä mun jouluhulluus alkaa tarttua häneenkin. 

Harmillisen mustaa ja masentavaa on ulkona, eivätkä ole tainneet luvata kelien juuri muuttuvan jouluksi. Yritin hieman virittäytyä joulun tunnelmaan laittamalla pihakuuseen valot ja iskin jouluvaloja myös hieman sisällekkin. Ehkä se tästä vielä. 

               

Mopsi

Minut haastettiin facebookissa koirahaasteeseen. Koirasta pitää laittaa kuva viiden päivän ajan, mutta minäpä toteutankin haasteen nyt täällä blogin puolella kertomalla hauvastamme ja jakamalla arkistojen aarteita.

Meidän Mopsilla on muuten synttärit sunnuntaina. 6v. <3

Mopsipoika tuli minulle 7 viikon iässä. Viidestä pennusta vilkkain sulatti sydämmeni heti!  Kun kävin pentuja katsomassa, roikkui tuleva koiramme housujen lahkeessani kokoajan, eikä irrottanut otettaan. Kai se halusi matkaani :) Pentu oli nopea oppimaan tavoille ja tuhojakin teki todella vähän.

Vilkkaus ei todella ole hävinnyt! Lähes sokea koiramme ei ole näkövammaudestaan huolimatta juurikaan hidastanut vauhtiaan. Kotona kylläkin laiskottaa ja väsyttää ja lempi paikka onkin päivisin sohva (kuorsaus vaan kuuluu), mutta kun joku uskaltautuu kylään tai kun itse lähdemme Mopsin kanssa jonnekkin, on hänessä virtaa kuin pentukoirassa. Villiä menoa! Välillä törmäillään seiniin ja huonekaluihin, mutta se ei tunnu haittaavan.

Mopsi on todella itsepäinen ja oikea jyrmy välillä. Jos hän ei jotain asiaa halua tehdä hän ei sitä tee. Joskus koiran saa väkisin kantaa pihalla pissalle. Yleensä näin käy myöhään illalla tai kovalla pakkasella. Tai jos hän lenkillä päättää, että ei enää kävele kuin kotiinpäin ei auta kuin kääntyä. Hän ei nimittäin liiku. Ei vaikka kuinka väkisin kiskoisi. Mopsi kyllä todella näyttää luonteensa. Hän on kova komentamaan, varsinkin kun lenkin jälkeen ruokakuppiin pitäisi saada heti apetta. 

Hellyyden- ja huomionkipeä koiravauvamme on. Hän on mieluusti sylissä ja rakastaa kehuja ja huomiota. Hän nukkuu vieressämme ja itkee sängyn vieressä vaikka koko yön, jos häntä ei ota viereen. Sokeaksi tultuaan läheisyyden tarve on selkeästi Mopsilla lisääntynyt. Nukkuakkin pitää aivan kylkikyljessä.

Ruuan lisäksi Mopsi rakastaa tyynyjä. Sohvalla hänen on kaadettava sohvatyyny ja aseteltava itsensä siihen sopivasti. Välillä muka itse pitäisi siirtyä, jotta sohvaperuna saa tyynynsä. Sängyssä joudun jakamaan oman tyynyni hänen kanssaan ja hänellä on myös oma pieni tyyny, jota hän on pennusta asti kantanut mukanaan. Iltaisin hän hakee tyynyn omasta pedistään olohuoneeseen ja rauhoittuu sen kanssa lattialle. 

Mopsi on meille enemmän kuin koira. Hän on tärkeä perheenjäsen, jota ilman olisi välillä aika tylsää ja yksinäistä! <3

Niin ja pitää vielä esitellä tämä upea kuva, jonka ystäväni sisko piirsi meille. Se on aivan Mopsimme näköinen ja se on ihana! 

Kukkakin näköjään kuihtuu..

Hoo niinkuin hormoni

Raskaushormonit tuovat tullessaan monta muutosta kehossa, mutta vaikuttavat myös vahvasti ihmismieleen. En itsekkään välillä tunnista itseäni hormonien vaikutuksen alaisena. Vaikka tiedän, että käytökseni tai ajatukseni johtuvat kyseisistä, en silti voi asialla mitään. Ymmärrykseni kaikkia raskaana olevia naisia kohtaan on kasvanut kohdattuani itse herra hormonin. 

Olen aika tempperamenttinen luonne. Mutta ihmettelen suuresti, että se piirre minussa ei raskauden myötä ole lisääntynyt tai korostunut. Päinvastoin! Olen ollut yllättävänkin hyväntuulinen, jopa normaalia paljon hyväntuulisempi koko tähänastisen raskauden ajan. Myös huonovointisena ja väsyneenä. I on tästä varmasti mielissään :) 

Mutta herkempi minusta selvästi on tullut. Joululaulut saivat yhtenä päivänä minut herkistymään ja elokuvat ja sarjat tulee katsottua kyynelien valuessa poskilla. Ehkä älyttömintä on ollut pillahtaa itkuun katsellessani Jyrki Sukulan kuppilat kuntoon-ohjelmaa. Itku tuli ihan vain siiitä syystä, että minusta oli todella onnellista kun he sitten avajaispäivänä saivat ravintolan täyteen asiakkaita. Voi moro! 

Herkempi olen muutakin kuin telkkaria katsellessa. Huomaan ottavani välillä ihan pienetkin asiat hyvin henkilökohtaisesti. Kritiikki on kirosana. Tälläistä ongelmaa minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Koen jotenkin heti olevani huono ja ehkä hivenen loukkaannun. Yleensä tämä tunne on kyllä mennyt nopeasti ohi ja unohtunut, mutta muutama asia on jäänyt mietityttämään. Onkohan oma käytökseni muiden silmissä muuttunut vai kuvittelenko itse vain?

Herään paljon helpommin kaikkeen. Uni onkin ollut aika pätkittäistä. Viimeiset kaksi yötä I ja mopsi ovat olleet poissa ja olen saanut nukkua yksin. Enkä ole herännyt edes vessaan! Olen nukkunut todella sikeästi. Syytän tästä kyllä mopsia. Hän itkee yöllä viereen ja sängyssä vaihtaa asentoa "kevyesti" päälläsi pomppien ja kylkeen rojahtaen. Ennen se ei ole häirinnyt millään tavalla.

Vaikka tilanteen tiedostankin, en voi itkulle, herkkyydelle tai ajatuksilleni mitään. Ihan kuin ne eläisivät välillä ihan omaa elämäänsä ja niihin on itse vaikea vaikuttaa. Olen toki onnekas, Voisihan hormonit vaikuttaa mielialaan vielä paljon pahemminkin. Jatkuva kärttyisyys ja alakuloisuus eivät olisi mukavia seuralaisia. Mielummin itkeskelen vähän kaikelle kuin olisin jatkuvasti vihainen. :)

Siskon luona

Vierailin siskon perheen luona Littoisissa. Kolme yötä vierähti nopeasti. Isompi tyttö (kohta 8v.) oli päivät koulussa, siskoni ja hänen miehensä töissä, joten minä vietin päivisin aikaa nuoremman tyttären (4,5v.) kanssa. Shoppailtiin, ulkoiltiin, katsottiin elokuvia, keskusteltiin ja teimme piparkakkutalon! 

               

               

Vuosi sitten heillä kyläillessäni, teimme tyttöjen kanssa piparkakkutalon ja tänä vuonna nuorempi tytöistä ehdotti, että tekisimme taas. Ihan koko taloa emme tehneet itse, vaan ostimme valmiin talon, minkä sitten koristelimme. Pienempi olisi kovasti halunnut syödä talon heti sen kasattuamme, mutta sovimme että se on koriste ja sen voi syödä sitten lähempänä joulua.

               

               

Vauvasta keskusteltiin myös. Olisi kuulemma kiva, että se olisi tyttö, sillä näillä tytöille ei ole kuin tyttöserkkuja. Nimi voisi kuulemma olla Miia tai Minttu. Pojannimi voisi olla Daniel tai Leevi. Ja Sakari olisi kuulemma myös hyvä nimi. Vois sit kutsua häntä Sakeks :D Kysymyksiä tuli valtavasti. "Mitä se vauva tekee siellä mahassa?" "Kakkaako se?" "Nukkuuko se nyt?" "Heräsikö se nyt?" "Mitä se vauva syö?" "Juoko se limsaa?" "Onko se tyttö vai poika?" Ja vatsani kurniessa pienempi ihmetteli, että röyhtäisikö vauva :D 

Ihanat lapsukaiset! <3 

Joulu on jo ovella!

Tänään se virallisesti alkoi. Joulukausi! Töissä oli ensimmäinen pikkujouluillallinen teatteri esityksineen. Voi kun tätä on taas odotettu! Tai ainakin minä olen odottanut :) Alla muutama kiireessäni nappaama kuva tältä illalta.

               

               

               

               

               

               

Joululauluja, joulun tuoksua ja joulumieltä. Sitä on Vanha Pappila tulvillaan pikkujouluilloissa. Voi sitä ihanuutta! Rakastan joulua! Tämä on viides pikkujoulukauteni kyseisessä talossa ja aina vain se on yhtä ihanaa ja jännittävää. Tästä aina tietää, että joulu siis oikeasti on kohta. Pikkujoulukausi menee aina yhdessä hujauksessaja ja sitten sitä havahtuu siihen, että kaikki omat joulujutut kotona on tekemättä ja joulu on jo viikon päästä. Kiire hommata lahjat ja muut. Tänä vuonna yritän välttyä kiireeltä, mutta saattaa yritykseksi jäädä.

Pakko oli töissä hieman maistella laatikoita ja kinkkua. Voi miten hyvää! Lanttulaatikko on ehdoton suosikkini. Bataattilaatikko heti tokana. Ja onhan kaikki muukin jouluruoka todella hyvää! Paitsi itse en niin välitä graavilohesta. Nyt täytyy vain välttää jouluruoan syöntiä, jotta se vielä aattonakin maistuu hyvälle. 

Tänä vuonna(kaan) en aio sen koommin joulua laittaa kotiin. Emme joulunpyhinä juurikaan ole kotona, joten tuntuu se hieman turhalta laittaa kotia joulukuntoon. Toki jotain pientä on laitettava, mutta ihan vain pientä. Nissen kyllä kaivoin jo eilen esiin! :) 

               

Muistot kansissa

Vihdoin ja viimein otin asiakseni plärätä kaikki hääkuvat läpi ja sain jopa samaan syssyyn tilattuakin ne. Häistähän on jo yli 9kk, että aikaisemminkin olis ehkä ehtiny.

Päätin tilata ifolorilta kuvakirjan. Todella kätevä! Vie vähän tilaa kaapissa, mukavempi selata kuin albumi, hintakaan ei ollut paha ja olipa vielä aika helppo toteuttaakkin. Tosin kuvien valitseminen kirjaan tuntui itseltä vievän ikuisuuden. Vaikea valita niin monesta ne parhaimmat. Olin kirjaan kyllä ihan super tyytyväinen! Voisi ihan ottaa tavaksi tilata tuo kuvakirja. Kuvat kun ovat koneella, ei niitä kyllä juurikaan tule selattua, eikä esiteltyä muille.

Kuvia selaillessa muistui meidän päivä taas elävästi mieleen. Oli kyllä niin mainiot juhlat! Juuri sellaiset häät, mitä toivoimme. Kaasot ja bestmanit olivat oikeasti nähneet paljon vaivaa suunnitellessaan upeat polttarimme ja häämme. Heistä oli myös todella suuri apu järjestelyissä. Me viihdyimme paremmin kuin hyvin ja niin tuntui viihtyvän vieraatkin. Ihanaa, että oli kaikki tärkeät ihmiset ympärillä. Unohtumaton päivä! <3

Meidän isä on parempi kuin teidän isä!

Ihanaa isänpäivää isät, iskät, faijat, isukit, papat, vaarit, ukit, iso-isät ja muut!

Ja erityisen ihanaa isänpäivää omalle rakkaalle ja tärkeällä, iki-ihanalle isälle! ❤️

Pesänrakennusta

Tänään oli heivattava puristavat ja epämukavat vanhat työhousut kaapiin ja otettava tilalle paljon mukavammat ja vähemmän puristavat äitiyshousut. Kotona housuja sovitellessani huomasinkin, että olihan tuo pötsi jo ihan selkeästi kasvanut. Ei siis ihme, että vanhoissa housuissa olo tuntui tukalalta. Vatsaa siinä pällistellessä heräsi jonkinlainen pesänrakennusvietti; Lastenhuone.

Meillä kun tosiaan rivitalokolmiossa on se yksi "ylimääräinen" huone, voisi sitä kamaria hyvin jo alkaa valmistella lastenhuoneeksi, vaikka eihän vauva omaa huonetta tarvitse vielä hetkiin. Hyvä syy kuitenkin päästä jo sisustamaan ;) 

Innostuin selailemaan tapetteja. Periaatteessa nykyisessäkään ei ole mitään vikaa, mutta...
Siinä selaillessani tajusin, että tapettia valittaessa pitää ottaa huomioon monta eri asiaa. Sukupuoli olennaisesti ainakin meillä määrää aika paljon. Järkevintä on siis varmaan valita tapetti, joka sopii sekä tytön, että pojan huoneeseen. Tai sitten tapetoida vasta kun lapsi on syntynyt ja sukupuoli varmasti selvillä. Pitää myös miettiä kuinka usein jaksaa huonetta tapetoida. Tai siis kuinka usein I suostuu tapetoimaan ;) Valitseeko tapetiksi sellaisen, mitä lapsikin jaksaa katsella vielä kouluikäisenä vai vaihtaako sitten uuden kun tapetti käy liian lapselliseksi. 

Toki mietin myös tapetin hintaa. Kuinka paljon tapettiin viitsii sijoittaa? Saanko ihan hermoromahduksen kun kalliiseen tapettiin on ilmestynyt jonkun mielestä upea taideteos ja pienet rasvaiset kädenjäljet. Tätä pitää varmaan vielä pohtia.

Tässä muutama omaa silmää miellyttävä vaihtoehto:

     Boråstapeter Lilleby lintutapetti

      

     Ferm Living Half moon

   Studio Ditte Birdhouse 

Marimekko Karkulaiset

Esta Painted Wood