Vuodenvaihdetta juhlimme lasten ja ystävien kanssa saunoen ja paljuillen. Eikalle hommasimme tähtisädetikkuja ihailtavaksi ja pieniä perhosraketteja, jotka eivät pidä juurikaan ääntä, sillä pauketta poika hieman pelkää. Isoimmat pommit paukutellaan sitten vasta yöllä, kun lapset ovat untenmailla. Vuodenvaihteeseen kuuluu myös tinat, hyvää ruokaa, lautapelit ja kuohuva.
Vuosi 2016 on ollut hyvä. Vuoden alussa saimme tietää Lyylin tulosta ja yli puolet vuodesta keskittyikin raskauteen ja odottamiseen. Hyvässä ja pahassa. Syyskuun alussa perheemme kasvoi kun neiti vihdoin syntyi. Loppuvuosi onkin sitten kulunut häntä ihastellessa ja ihmetellessä, sekä totutellen uuteen arkeen.
Eikka vietti ensimmäistä syntymäpäiväänsä keväällä. Hän on oppinut kuluneena vuonna paljon uutta. Kävelemään, juoksemaan, hyppimään, kiipeilemään, uusia sanoja ja tapoja on tullut paljon. Hän on vuodessa muuttunut vauvasta isoksi pojaksi ja muuttanut omaan uuteen huoneeseen, jota monta kuukautta hänelle remontoitiin.
Vuoteen 2016 on mahtunut myös todella paljon ystäviä. Uusia ja vanhoja. On ollut mahtavaa huomata kuinka ystävät ovat pysyneet meidän perheen arjessa ja juhlassa mukana ja kuinka tärkeitä heistä on tullut myös Eikalle. Hän on niin innoissaan kun saamme vieraita tai käymme isojen tai pienten ystävien luona kylässä.
Perhe on ollut äärimmäisen suuri tuki eritoten tänä vuonna. Raskausaika oli todella rankka, eikä nyt ihan helpolla aina olla kahden lapsen kanssakaan päästy. Hoitoapua ja vertaistukea on löytynyt valtavissa määrin. Ja välillä riittää ihan vain kun saa itse aikuista seuraa. Erityisesti olen kiitollinen omille vanhemmilleni, jotka ovat jaksaneet "nauttia" meidän perheen seurasta viikottain ja välillä useamminkin, sekä viihdyttäneet lapsia ja auttaneet lasten hoidossa. On ihanaa kun vanhempien luona saa juoda kahvikupin rauhassa ja joskus pääsee jopa saunaan ihan kahdestaan miehen kanssa. Kiitos siis suuresti!
Itsellä vuosi 2016 on mennyt keskittyen raskauteen ja lapsiin. Tuntuu, että vuosi vain humahti ohitseni enkä kerinnyt ajatella itseäni laisinkaan. Nyt toivonkin, että vuosi 2017 olisi enemmän myös minun vuosi. Ehkä ehtisin panostamaan hieman myös itseeni ja oppisin hellittämään lasten kanssa. He varmasti pärjäisivät hetkittäin myös ilman minua. Jos vaikka aloittaisin uuden harrastuksen ja nauttisin enemmän myös omasta ajasta. Olisi myös todella hienoa, jos aikaa löytyisi enemmän myös parisuhteelle. Ehkä ainakin loppuvuodesta kun Lyyli täyttää sitten jo vuoden, eikä ehkä roiku tissillä jatkuvasti.
Viimeiset kolme vuotta, elämässämme on tapahtunut paljon isoja asioita. Menimme naimisiin, aloin odottamaan esikoistamme, hän syntyi, ostimme omakotitalon, aloin odottamaan toista lasta, hän syntyi ja nyt meitä on yhtäkkiä nelihenkinen perhe isossa hirsitalossa ja tulevaisuudesta ei hajuakaan. Sitä haaveilee omasta perheestä ja talosta, mutta mitäs sitten kun ne haaveet on jo täyttyneet? Ehkä vuonna 2017 on hyvä hengähtää ja nauttia päivä kerrallaan välillä istahtaen miettimään, että mitä sitä sitten seuraavaksi.
Lystikästä vuotta 2017!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti