Jokaiselta päivältä voisin listata lapseni, mieheni, perheeni, ystäväni, kotini, terveyteni ja sitä rataa, sillä niistä olen päivittäin kiitollinen ja onnellinen. Mutta nyt siis haasteen idea onkin listata, joitain arjen pieniäkin iloja, tapahtumia ja muita positiivisuuksia. Positiivisuudet eivät muuten sitten ole missään paremmuus järjestyksessä.
Aloitan epäloogisesti keskiviikosta:
Keskiviikko
1. Hikilenkki ja jopa hieman jaksettuja juoksuaskelia. Jospa se tästä taas lähtee.
2. Pitkän tauon jälkeen kahvakuulailua. Huh!
3. Sauna.
1. Ulos viritetyt (joulu)valot.
2. Tein yyber mega hyviä lihapullia. Yleensä aina mausteita tulee laitettua liian vähän, mutta nyt oli juuri sopivasti.
3. Tolu tuoksuu, eli puhdas koti.
Perjantai
1. Sain ihanan ystävän vauvansa kanssa koko viikonlopuksi kylään.
2. Illalla lisää mukavia vieraita ja yhdessäloa herkkujen äärellä, tottakai!
1. Sain ihanan ystävän vauvansa kanssa koko viikonlopuksi kylään.
2. Illalla lisää mukavia vieraita ja yhdessäloa herkkujen äärellä, tottakai!
3. Ensi lumi!!!
Lauantai
1. Ystävän lasten tuplasynttärit ja iloiset juhlijat. (Niin isot kuin pienetkin)
2. Kauniit lumiset maisemat.
3. Uusista asioista innostunut lapsi.
Sunnuntai
1. I tuli kotiin <3 (Oli siis viikonlopun reissussa.)
2. Vaunulenkki pirteässä säässä ja hyvässä seurassa.
3. Kahvi.
Maanantai
1. I tuli kotiin <3 (Oli siis viikonlopun reissussa.)
2. Vaunulenkki pirteässä säässä ja hyvässä seurassa.
3. Kahvi.
Maanantai
1. Lapsen ensimmäiset konttaukset.
2. Autossa on nyt talvirenkaat.
3. Pienimuotoiset puutalkoot. (Yllättävä positiivinen asia. Ehkä siitä teki niin mukavaa ulkoilu ja lumessa tarpominen.)
Sitten koittikin tiistai. Päivä, jolloin mikään ei mennyt niinkuin piti ja koko maailmankaikkeus tuntui olevan jotenkin mua vastaan. Kerron siitä hieman.
Kaikki siis alkoi jo aamuyöstä. Eikka on oppinut seisomaan ja aamuyöstä hän nyt sitten aloittaa omassa sängyssä jumppaamisen. Aivan levotonta meininkiä ja minä sitten yritän pitää lasta paikoillaan, että hän nukahtaisi uudelleen. Seuraavan kerran lapsi herättää itkullaan kun vaippa on tulvinut yli. No selvisimme siitä ja päästiin vielä takaisin nukkumaan. Vielä kaksi kertaa heräsin itkuisiin jumppahetkiin. Lopulta nostin pojan viereeni nukkumaan. Kaikki tämä siis 2,5 tunnin aikana, joten itselle unta ei juurikaan aamuyöstä kertynyt. Noustiin ylös 07.30.
Päivä meni Eikkaa vahtiessa (niinkuin yleensä). Silmät pitäisi olla selässäkin, sillä niin nopea hän on liikkeissään ja kun ykkösjuttu on nyt se seisominen. Alas ei osata tulla kuin mätkähtämällä ja välillä ihan unohtuu, että kiinnikkin pitää pitää. Aamukahvi ehti kylmetä kuppiin ja aamupala jäi väliin. Vessassakin käyn niin nopeasti, että välillä piti miettiä, että olinko sittenkään edes käynyt. Ei pysty kaikkea rekisteröimään. Tein lapselle ruokaa ja sekin oli yksi katastrofi. Koiran vesikulhot lenteli ja ruokaa sai siivota seinistä asti. Meidän piti lähteä ulkoilemaankin, mutta ei siitäkään nyt vaan jotenkin tullut yhtään mitään.
I tuli töistä puoli neljä, joten neljältä sain ekaa kertaa ruokaa tälle päivälle. Eikan päiväuniajat kun meni nimittäin kotia siivotessa, lämmittäessä, laskuja maksaessa, koiraa kusettaessa ja pienet päikkärit oli myös itse pakko ottaa, ettei ihan nukahda pystyyn. Illalla lähdin lenkille. Kenkiä laittaessa jalkaan katkesi kengännauha käteen, vaunukoppa ei millään muka mennyt paikalleen ja oikoreitti vaunujen kanssa oli yhtä lumessa tarpomista ja lopulta kannoin vaunut lumipenkkojen yli. Kiukutti! Loppuillan vielä kärsin jäätävistä vatsakivuista. Oli aika hankala keksiä kolmea positiivista tiistai päivästä.
Tiistai
3. Pienimuotoiset puutalkoot. (Yllättävä positiivinen asia. Ehkä siitä teki niin mukavaa ulkoilu ja lumessa tarpominen.)
Sitten koittikin tiistai. Päivä, jolloin mikään ei mennyt niinkuin piti ja koko maailmankaikkeus tuntui olevan jotenkin mua vastaan. Kerron siitä hieman.
Kaikki siis alkoi jo aamuyöstä. Eikka on oppinut seisomaan ja aamuyöstä hän nyt sitten aloittaa omassa sängyssä jumppaamisen. Aivan levotonta meininkiä ja minä sitten yritän pitää lasta paikoillaan, että hän nukahtaisi uudelleen. Seuraavan kerran lapsi herättää itkullaan kun vaippa on tulvinut yli. No selvisimme siitä ja päästiin vielä takaisin nukkumaan. Vielä kaksi kertaa heräsin itkuisiin jumppahetkiin. Lopulta nostin pojan viereeni nukkumaan. Kaikki tämä siis 2,5 tunnin aikana, joten itselle unta ei juurikaan aamuyöstä kertynyt. Noustiin ylös 07.30.
Päivä meni Eikkaa vahtiessa (niinkuin yleensä). Silmät pitäisi olla selässäkin, sillä niin nopea hän on liikkeissään ja kun ykkösjuttu on nyt se seisominen. Alas ei osata tulla kuin mätkähtämällä ja välillä ihan unohtuu, että kiinnikkin pitää pitää. Aamukahvi ehti kylmetä kuppiin ja aamupala jäi väliin. Vessassakin käyn niin nopeasti, että välillä piti miettiä, että olinko sittenkään edes käynyt. Ei pysty kaikkea rekisteröimään. Tein lapselle ruokaa ja sekin oli yksi katastrofi. Koiran vesikulhot lenteli ja ruokaa sai siivota seinistä asti. Meidän piti lähteä ulkoilemaankin, mutta ei siitäkään nyt vaan jotenkin tullut yhtään mitään.
I tuli töistä puoli neljä, joten neljältä sain ekaa kertaa ruokaa tälle päivälle. Eikan päiväuniajat kun meni nimittäin kotia siivotessa, lämmittäessä, laskuja maksaessa, koiraa kusettaessa ja pienet päikkärit oli myös itse pakko ottaa, ettei ihan nukahda pystyyn. Illalla lähdin lenkille. Kenkiä laittaessa jalkaan katkesi kengännauha käteen, vaunukoppa ei millään muka mennyt paikalleen ja oikoreitti vaunujen kanssa oli yhtä lumessa tarpomista ja lopulta kannoin vaunut lumipenkkojen yli. Kiukutti! Loppuillan vielä kärsin jäätävistä vatsakivuista. Oli aika hankala keksiä kolmea positiivista tiistai päivästä.
Tiistai
1. Auringonpaiste.
2. Lenkki hyvässä seurassa kohensi mieltä.
3. Nukkumaan meno.
Toivottavasti tästä päivästä tulisi edes hieman positiivisempi.
Toivottavasti tästä päivästä tulisi edes hieman positiivisempi.
Hei jee, kiva idea tuo haaste! Mäkin teen! :) Ihania positiivisia ja niiiiin tutun kuuloisia negatiivisia. <3
VastaaPoista