Mun piti kirjoittaa hieno kirjoitus isistä ja isyydestä, mutta en osannut purkaa mun ajatuksia sanoiksi niin, että joku ymmärtäisi mitä haluan sanoa. Kuitenkin ajatuksena oli kutakuinkin lasten supersankari, jonka kanssa pienet tyttäret haluaa naimisiin ja pienet pojat haluaa juurikin hänen kaltaisekseen. Aikuisena pojat muistuttavat isiään ja tyttäret huomaa aviomiehiensä muistuttavan isiään. Vielä aikuisenakin oma isä on jonkinlainen arjen supersankari, vaikka nykyään jo tietää, ettei hänellä olekkaan yliluonnollisia kykyjä, eikä kolikonkadotus temppu ollutkaan oikeata taikaa.
Nyt oli I:n ensimmäinen isänpäivä. Juhlittiin häntä, sekä myös tottakai isoisää ja pappaa. Käytiin ravintolassa syömässä, kahviteltiin ja istuttiin iltaa porukalla. Mukavan leppoisa sunnuntai.
I on ihana isä. Hän huolehtii pojastaan, toivoo hänelle vain parasta ja suojelee häntä maailman pahuudelta. (Kuten lisäaineilta ja sokerilta. Heh!) Hän hoitaa, laulaa, leikkii, opettaa, naurattaa, kylvettää, syöttää, pukee, silittää, pussaa, halaa, nukuttaa, tuudittaa, rauhoittaa ja kaikkein tärkeintä, rakastaa lastaan. En parempaa isää olisi voinut lapselleni saada. ❤️ Kiitollinen siitä.
Viikonloppu oli muutenkin kovin mukava. Perjantaina perheen kesken saunottiin ja syötiin hyvää ruokaa viinilasin kera. Lauantaina kotoiltiin ja illalla juhlittiin pientä tyttöä ja hänen uutta kaunista nimeään. Mukavaa viikonloppua hieman vain varjosti minun ja Eikan flunssa. Molemmat ollaan hieman köhäisiä ja räkäisiä. Eikalla vielä lisäksi taas hampaat kiusoittelee ja varsinkin unien aikaan kiukuttaa. Syli onkin ollut nyt paras paikka nukahtaa. Eikan hampaat ovat todellakin tehneet jo pitkään tuloaan, mutta läpi asti ei vielä ole yksikään hammas tullut. Ikävää. Kutina ja paineentunne varmasti helpottaisi kun hammas vain tulisi läpi asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti