Kuusamon kutsuja

Edellinen viikko on kulunut Kuusamossa Ruka-tunturin juurella huippuporukalla. Ystävien kanssa lähdettiin viettämään talvilomaa pohjoiseen. Meitä oli yhteensä kahdeksan aikuista ja kaksi lasta. Vaikkakin loma ei sujunut ihan täysin ongelmitta oli meillä silti kyllä mukavaa ja loma oli (mikä tärkeintä) rentouttava.

Matkaan lähdettiin yöaikaan, jotta meidän yksivuotias ja ystäviemme puolivuotias matkustaisivat suhteellisen hiljaisina ja tyytyväisinä koko matkan. Toki lapset heräsivät kun siirsimme heidät sängyistä autoon, mutta väsyneinä he vain hämmästelivät mitä tapahtuu ja reilun tunnin jälkeen molemmat jo nukkuivatkin sikeästi ja unta jatkuikin aamupalaan saakka. Ruokailun jälkeenkin matka sujui kiukutta ja lapset jaksoivat nätisti istua autossa. Paluumatka sujui hyvinkin samalla kaavalla. Eikalla vähän meinasi lopussa tihkasta, mutta onneksi vasta viimeisillä kilometreillä.

Perjantaina aamulla saavuttiin perille ja lauantaina iltapäivällä ensimmäinen vatsatautipotilas oli vuoteenoma. Voitte siis vaan kuvitella kun pienessä tiivishenkisessä mökissä alkaa yksi oksentamaan, niin leviäähän se tauti kulovalkean lailla. Loppujen lopuksi 7/10 sairastui. Onneksi itse vältyin taudilta vaikkakin nopeasti ohimenevää sorttia tuo tuntui olevan. 

Tauti tottakai vaikutti myös osittain viikon ohjelmiin ja vähempi päästiin koko porukalla yhdessä rientoihin, mutta onneksi edes muutamana päivänä oltiin koko remmi koossa myös mökin ulkopuolella.

I:n kanssa molemmat tosiaan selvittiin taudista, mutta ei meidänkään osalta loma täysin kommelluksitta mennyt. Eikka kärsi vatsavaivoista ja olikin alkuloman todella kiukkuinen. Minä teloin peukaloni hiihtoladulla kaatuessani ja I uitti puhelintaan vessanpöntössä. Itkuhälytinkin koki kovia ja meni rikki, mutta kaikeksi onneksi vatsavaivoista ja hermojen kiristelystä selvittiin, puhelin ja peukalo toimii taas ja itkuhälytin meni takuuseen.

Hiihtoa, laskettelua, moottorikelkkailua, makkaranpaistoa, lenkkeilyä, keilausta, paljuilua, saunomista, kylpylää, lautapelejä, herkuttelua ja valitettavasti myöskin sitä sairastelua on ollut porukan ohjelmassa kuluneella viikolla. 

Kevät oli alkanut pohjoisessakin. Vaikkakin lunta oli vielä isojen hankien verran, oli ladut ja moottorikelkkaurat paikoittain kärsineet auringon paisteesta ja lämmöstä. Kuulemma myös rinteiden kuntoon oli kelit vaikuttaneet. Hiihto oli hieman takkuista osittain pehmeillä, osittain jäisillä ja osittain hiekalla olevilla laduilla.
Muutamia kilometrejä kuitenkin suksittiin eteenpäin ja rinteissäkin väki viihtyi useampana päivänä.

Onhan reissut hieman erilaisia lapsen kanssa kuin ilman, sillä lapsen ehdoilla sitä on matkassa mentävä. Eikka kulki rinkassa mukana hiihtoladuilla ja metsäretkellä. Uimassa, paljussa ja keilaamassa oli lapsi myös mielellään mukana. Oikeastaan kaikkialla muualla hän oli menossa mukana paitsi ei tietenkään laskettelurinteissä. Jopa moottorikelkan kyytiinkin Eikka pääsi ja taisi olla vauhdista mielissään. Ainakin hymystä päätellen. Päiväunet tottakai hieman sotki päivän ohjelmaa. Tai ei ne sotkenut, mutta aina piti suunnitella menot päiväunien ja ruokailujen mukaan. Lapset vielä tietenkin keskenään nukkuivat eriaikaan päiväunensa, joten lasten kanssa ulkoilutkin ajoittui hieman eriaikoihin.

Reissu oli kyllä todella mukava ja tuli täysin tarpeeseen. Hyvässä seurassa mahatautikaan ei tainnut niin suuresti kuitenkaan ketään  harmittaa ja olipahan ainakin vertaistukea. Reissu oli siis kaikinpuolin kiva, mutta kivaa oli myös palata kotiin. Kotiin tullessa oli pakko kiertää talo ympäri ja ihastella omia nurkkia. Sunnuntaina juhlitaan meidän jo yksivuotiasta rakkautta ja viikonloppu meneekin juhlien järjestelyissä.

Kohta pääsee nukkumaan. Jes! Ihanaa käpertyä omaan sänkyyn omiin lakanoihin nukkumaan viimeyön univelkaa pois. 
Suuresti kiitos matkaseurueelle, kiitos koiranhoitajille ja hyvää yötä!