perjantai 16. lokakuuta 2015

Puolivuotias


Eikka on iloinen ja onnellinen lapsi. Hän on tyytyväinen kun vain saa ruokaa ja unta tarpeeksi ja tekemistä on riittävästi, ettei vaan tylsisty. Hän hymyilee ja nauraa paljon. Välillä toki harmittaakin, mutta harvoin hän turhasta narisee ja kiukkupäiviä on ollut yleisesti ottaen aika vähän. Eikka pitää erityisesti vesileikeistä, musiikista ja Ainu-pupustaan, jonka kanssa hän aina nukkuukin.

Eikka on sosiaalinen vauva. Hän viihtyy ihmisten seurassa, eikä hälinä ja meteli ympärillä tunnu häiritsevän. Päinvastoin. Hänestä on mielenkiintoista seurata mitä ympärillä tapahtuu ja kotona tuntuu usein olevan liian hiljaista ja rauhallista. Hän ei vielä ainakaan vierasta, vaan jaksaa hymyillä iloisesti uusillekkin tuttavuuksille. Eilen ravintolassa naapuripöydän mummutkin oli aivan myytyjä kun Eikka heille hymyili ja naureskeli.

Eikalla on aika lyhyt pinna ja hän kyllä heti kertoo, jos jokin ei miellytä. Eikka myös tylsistyy yllättävänkin nopeasti. Kokoajan pitäisi viihdyttää tai kantaa sylissä. Lattialla on niin kauan mukavaa, kunnes kyllästyy leluihin tai ne ovat hänen ulottumattomissaan, eli noin 10 minuuttia. Tällä hetkellä lattialla ollessa alkaa myös harmittaa kun ei pääse eteenpäin. Hyppykiikussa hän tuntuu viihtyvän. Lieneekö syynä pystyasento vai hyvät näköyhteydet (varsinkin television suuntaan). Hän saattaa hetken viihtyä itsekseenkin, jos vain Mopsi on lähettyvillä. Se on sen verta hauska tapaus, että Eikka hekottelee koiralla itsekseen. 

Eikka osaa jo hienosti kääntyä ympäri, eikä tahdo selällään enää oikein viihtyäkkään. Kovaa vauhtia hän menee myös navan ympärillä. Välillä peppu nousee ilmaan ja yritetään mönkiä eteenpäin, mutta vielä ei jalat potki tarpeeksi, eivätkä kädet vedä kunnolla perässä. Eilen ensimmäistä kertaa hän kuitenkin hoksasi, että käsillä hän pystyy vetämään itseään eteenpäin. Pienen matkan kerrallaan hän jo pääsi eteenpäin. 

Eikka on myös aika äänekäs lapsi. Aina on ollut. Itku on ollut syntymästä asti kantava ja kovaääninen. Nyt hän on alkanut kokeilemaan ääntään enempi. Hän mörisee, murisee ja nyt uusin juttu on korkeat äänet. Hiljaisia hetkiä on nukkuessa, mutta muuten lapsen jokeltelu ja nauru kuuluu kodissa. 

Eikka on oikea ahmatti. Suursyömäri! Hänellä on loistava ruokahalu. Ja se näkyi neuvolan puntarissakin. 8 340g. Taas oli melkein kilo tullut painoa lisää ja pituuttakin 3 cm. Jopa nestemäinen särkylääke menee maiskutellen alas ja harmitellaan kun loppui kesken. Olemme maistelleet ja syöneet soseita jo pari kuukautta, eikä vielä ole millekkään ruualle irvistelty ja yleensä kaikki menee, mitä lautaselle laitetaan. Iltaisinkin iso annos puuroa soseineen ja hörppy tissiä vielä päälle. Unikin tulee helposti kun on vatsa pullollaan. 

Meillä nukuttaan yöt edelleen hyvin. Nyt on hieman kutisevat ikenet öisin kiusoitellut, mutta yleensä siis nukutaan 12 tuntia ja syömään herätään kahdesti, joskus vain kertakin riittää. Aamulla saatetaan kölliä yhdessä vielä melkein tunnin verran naureskellen ja leikkien ennenkuin noustaan ylös. Hitaat aamut Eikan kanssa ovat parhaita! 

Puolivuotta on menny niin nopeasti, ettei sitä tajuakkaan. Olen nauttinut täysin äitiydestä ja olen todella onnellinen. Välillä tuntuu, että sydän pakahtuu tästä kaikesta onnen ja rakkauden määrästä, mitä tunnen tuota pientä ihmistä kohtaan. ❤️ 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti