Heipparallaa!

Uskallanko hehkuttaa ääneen, kuinka meillä viimeyönä Eikka ei herännyt kertaakaan. Ehkäpä vihdoin meidän yöt palaa ennalleen ja saadaan koko porukka taas nukkua rauhassa. Toivottavasti. Nyt on myös nukkumaanmenot sujuneet ongelmitta. Jes. Toivoa siis on.

Edelleenkään en ole varma itkuhuuto kohtausten syistä, mutta epäilen sitä hammasta. Toisaalta, olen kyllä kuullut, että uniongelmia on esiintynyt muillakin juurikin tässä iässä. Aina ei kaikelle löydy selitystä ja ehkä tämäkin oli taas jokin "vaihe". Niitä kun tuntuu olevan aina vaan. Nytkin jonkinlainen vierastusjuttu on meillä meneillään. Eikka ei ole ikinä koskaan vierastanut. Hän on itse pyytänyt kahvilassa vieraan mummon syliin ja vaunuista vilkutellut vastaantuleville. Nyt kuitenkin vierastamista on alkanut esiintymään myös jopa tutuissa tilanteissa ja tuttujen ihmisten kanssa. Lyyli myös on alkanut vierastamaan, mutta hän onkin aina ollut sellainen äitin "tissiriippa".

Lasten levottomat yöt ovat valvottaneet minua, mutta unettomuutta on myös aiheuttaneet murheet ja suru. Jouduimme hyvästelemään meille niin rakkaan Mopsi koiramme. Ikää hänellä oli jo kahdeksan vuotta ja umpisokea hän oli ollut puolet elämästään. Se ei kuitenkaan menoa haitannut. Erilaiset iho-ongelmat ovat häirinneet koiran elämää pennusta saakka, mutta on aina lääkkeiden ja voiteiden avulla saatu niihin apua. Loppusyksystä iho ongelmat pahenivat, eikä lääkkeet tuntuneet enää helpottavan ja nyt joulun jälkeen ihottuma lehahti muutamassa viikossa todella pahaksi. Koiran olo alkoi olla kutinan ja kivun takia jo tosi tuskallinen. Mieheni kanssa teimme todella vaikean ja inhottavan päätöksen, mikä kuitenkin Mopsille oli varmasti oikea ja hyvä päätös. Nyt ei kutise, eikä satu enää. 

Itkun ja ikävän keskellä on kyllä paljon iloakin, sillä lapsemme saivat uuden serkkutytön ja minä siinä samalla uuden tulevan kummilapsen. Ihanaa! ❤️ Pikkuinen "Hertta" on valloittanut tädin sydämen ja Eikkakin on kovin kiinnostunut vauvasta. Lyyli nyt ei vielä ymmärrä koko vauvaa, mutta sitten kun ymmärtää, heistä varmasti tulee hyvä parivaljakko. Näillä pikkuisilla serkkutytöillä on ikäeroa vain reilu neljä kuukautta. Kävin katsomassa vauvaa sairaalassa Lyylin kanssa ja siis voi luoja kuinka Lyyli kasvoikin isoksi tytöksi sillä reissulla. Kätilökin kutsui häntä isoksi vauvaksi. Minun pientä. Kieltämättä siinä pienen "Hertan" vieressä Lyyli näyttää joltain jättiläisvauvalta. Toistan itseäni, mutta edelleen, aivan liian nopeasti nuo vauvat kasvavat.