Tarina kellosta

Kello on keramiikkaa ja se on valmistettu Saksassa. "Hettich" siinä lukee. En tiedä mistä tai milloin kello on ostettu, mutta tiedän, että sen on ostanut isoäitini. Ehkä kuuskyt luvulla, mutta mahdollisesti jopa aikaisemminkin. Kello on ehkä alunperin ollut vedettevää mallia ja patteritoiminto on asennettu jälkikäteen, sillä kellon patterikoneisto näyttää hyvinkin itse askarrellulta. Muistelujen mukaan kello on myös alunperin ollut vaaleankeltainen, mutta isoäitini itse maalasi sen mintunvihreäksi, jotta se sopisi keittiön kaappien väriin. Kello toimii moitteetta, mutta "munakello" on valitettavasti rikki. 

Kello on komeillut isäni lapsuudenkodissa keittiön seinällä. Iskä on kuulemma tuhannet kerrat katsonut kyseistä kelloa ja lähtenyt kiireenvilkkaa kouluun, ettei myöhästy. Isovanhempieni muutettua pois kyseisestä kodista, jäi setäni perheineen asumaan asuntoon ja kello jäi paikoilleen. Heidän joskus muuttaessaan asunnosta pois jäi kello  edelleen komeilemaan keittiön seinään.

Vuosia myöhemmin kaverini isä oli ostanut kyseisen asunnon joltain henkilöltä ja minä menin käymään heillä. Ja siis arvaatte jo varmaan, tuo kyseinen kello EDELLEEN komeili samalla paikalla keittiön seinällä. Ihan uskomaton juttu! Kerroin kellosta kaverilleni ja hän kertoi isälleen. Hämmästelimme kuinka kello on pysynyt samassa kohdassa keittiön seinää, vaikka asunnossa on asunut useampi ihminen ja keittiöön oli tehty remonttikin jossain välissä. Kello jäi edelleen tuttuun seinään näyttämään aikaa asunnossa asuville.

Joskus myöhemmin törmäsin kaverini isään, joka kertoi, että oli muuttanut pois asunnosta ja kuulemma kello oli komeillut heidän muuttokuormassaan päällimmäisenä. Hän sanoi, että kello ehdottomasti kuuluisi minulle ja että hän toisi sen minulle. Kellon saatuani vein sen isälleni, joka oli aivan ihmeissään nähdessään tutun vanhan kellon. Hassua kuinka kello on pysynyt ehjänä ja tallessa, sekä loppujenlopuksi päätyi meille. 

Nyt tuo isoäitini maalaama kello komeilee meidän keittiömme seinässä ja luultavasti minun lapseni katsovat samasta kellosta kuin heidän isoisänsä, milloin pitää lähteä kouluun, ettei vain myöhästy.