Meillä asuu taapero!

Ei, ei, ei, ja EI. Sanavarastoni on välillä hyvinkin yksitoikkoinen. Lapsi selkeästi jo koettelee rajojaan. Hän tietää kyllä mihin ei saa koskea ja mitä ei saa tehdä, mutta hän tekee sen silti. Kun häntä kieltää, hän loukkaantuu. Joko hän itkee dramaattisesti tai sitten hän murisee ja kiukkuaa takaisin. Kielto ei tietenkään auta. Hän yrittää samaa heti uudestaan ja uudestaan. Kovapäinen kun on. 

Jos sotku ennen tarkoitti sitä, että vauvan lelut olivat pitkin olohuoneen lattiaa, tarkoittaa sotku nyt sitä, että lelut ovat pitkin taloa. Eikä sekään vielä riitä. Matto on rullalla jossain nurkassa, olohuoneen pöytää on taas käytetty taaperokärrynä ja se löytyy toisesta nurkasta, kengästäni löytyi kadoksissa ollut lapsen sukka, pärekorista kadonnut tutti ja pari lelua, vessapaperirulla on pyöritetty kasaksi vessan lattialle, lehtikorin lehdet on heitelty korista ja revitty, jokatoinen töpseli on irti seinästä ja laatikoiden, sekä kaappien sisältö on levitetty lattialle. 

Eikka ottaa jo askelia ilman tukea ja välillä hän innostuu ja kävelee jo pitkiäkin matkoja. Yleensä matka tyssää kynnyksen kohdalle ja meno jatkuu kontaten, mutta tänään on ollut ensimmäinen päivä kun hän on selkeästi kävellyt enemmän kuin kontannut. Hän osaa kiivetä sohvalle ja hän myös tietää kuinka sieltä tullaan alas, vaikkakin hän siinä kyllä vielä hieman tarvitsee apua. Hän pitää autoista ja osaa päristellä niillä leikkiessään. Eikalla on kuusi hammasta ja ne ovat puhjetessaan aiheuttaneet hieman kiukkua. Yöt ovat hampaiden puhkeamisen takia olleet välillä vähän levottomia, mutta onneksi vain vähän. Tutti rauhoittaa yöllä onneksi heti.

Eikka on edelleen kiltti ja hyväntuulinen lapsi. Hän on utelias, rohkea ja sosiaalinen. Hän viihtyy ihmisten seurassa ja tykkää leikkiä muiden lasten kanssa. Hän pitää leluista ja leikeistä, joista kuuluu kova metelija esimerkiksi imurointi on Eikan mielestä maailman parhainta tekemistä. Hän kulkee imurista kiinni pitäen ja nauraa räkättää mennessään. Hän on aktiivinen ja tykkää hieman rajuimmistakin vauhti leikeistä. Eikassa on villikon lisäksi myös rauhallinen puoli. Hän tykkää halia ja pusia ja kotona ollessa hän usein pyytää syliin ja tykkää rauhoittua siinä. Aamuisin kun hän herää, nostan hänet meidän sänkyymme, jossa hän tykkää vielä köllötellä kainalossa jonkin aikaa. 

Eikka on myös todella itsepäinen. Asioiden on mentävä tottakai niinkuin hän haluaa ja jos ei mene hän suuttuu ja kiukkuaa. Välillä hän suuttuu ihan itsekseenkin. Varmaan leluilleen, sillä kesken leikin hän saattaa murahtaa ja heittää lelut maahan. Sitten kiukkuaa itsekseen hetken, noukkii lelut ja jatkaa leikkiään. Kiukku kyllä usein unohtuu nopeasti kun keksitään vain jotain muuta mukavaa tekemistä ja vielä sellaista tekemistä onkin onneksi helppo keksiä.

Eikka syö kaikkea ja hyvällä ruokahalulla. En osaa sanoa mikä on hänen lempiruokaansa, sillä kaikki on tähän asti kelvannut, mitä hänelle ollaan annettu. Itsetehdyt ruuat kyllä tuntuvat maistuvan hieman paremmin kuin purkkiruuat, mutta kyllä valmisruuatkin ovat hätätapauksissa kelvanneet. Ainakin sen verran, että nälkä on lähtenyt.

Päiväunia Eikka nukkuu pääsäntöisesti enää yhdet pisemmät (n. 2-4h) ja ne nukutaan ulkona. Yöunille hän menee yleensä mielellään ja rauhoittuukin itsekseen sänkyynsä. Häntä häiritsee jos sängyn vieressä on joku ja varsinkin jos häntä yrittää nukuttaa. Silloin menee koko homma ihan leikiksi ja nukahtamisesta ei tule mitään. Vieressä hän ei osaa nukkua, sillä hän vain pyörii ja hyörii ja uni on todella levotonta. Liekö sitten kuuma vai mikä ahdistaa. Kun Eikka on nukahtanut hän nukkuu sikeasti, eikä heräile normaaleihin ääniin tai vaikka häntä siirtäisi muuallekkin nukkumaan. Myös vaipanvaihto onnistuu herättämättä herraa.

Ihan uskomatonta, että vauva aika on nyt Eikan osalta ohi ja tilalle on tullut itsepäinen ja eloisa taapero. Vuosi on mennyt aivan liian nopeasti! Olo on tosi haikea, mutta toisaalta sitä innoissaan myös odotta seuraavaa vuotta tämän rakkauden kanssa ja kaikkea mitä se tuo tullessaan. 

Pian juhlitaan yksivuotiasta!