torstai 31. maaliskuuta 2016

Neuvolakuulumisia

Ihanaa kun alkuraskauden pahimmat viholliset; väsymys ja huono olo, alkavat olla pääasiassa takanapäin. Jaksaa tehdä kaikkea normaalisti, eikä tarvitse enää pakottaa itseään siivoamaan tai ulkoilemaan, eikä illat kulu sohvalla huonoa oloa voivotellessa ja ruokaa vältellessä. Olo on yllättävänkin normaali ja raskaudesta voi nauttia hymyssä suin.

Eikkaa odottaessa ensimmäiset selkäkivut ja issiässäryt alkoivat jo raskausviikolla 13 ja pahenivat selkeästi puolessavälissä raskautta. Nyt selkäkipuja ei ole ollut lainkaan ja toivon todella ettei niitä ilmaantuisikaan. Ne rajoittivat todella paljon normaalia arkea ja kun yritti kuitenkin jotain tehdä, kivusta ja särystä huolimatta, oli olo myöhemmin sen mukainen. Huono olo voimistui ja supisti. Jollei supistukset olleet kipeitä, niin "harjoitussupistuksia" kesti koko illan ja seuraava yön. Pahimpina päivinä kaupassakäynti sai supistukset alkamaan ja säryt pahenemaan.



En malta odottaa, että saan taas tälläisen myttyräisen syliin.

Neuvolassa kaikki oli eilen normaalisti. Verenpaine ja hemoglobiini näyttivät hyvältä ja sydänäänetkin kuuluivat pienen etsinnän jälkeen. Luultavasti istukka sijaitsee sen verran etuseinämässä, että virtaukset ja minun oma syke häiritsivät vauvan sykkeen löytymistä ja kuulumista. Onneksi ne kuitenkin löytyivät ja napakasti pienen sydän löi, 153 kertaa minuutissa. 

Seuraavaksi meillä onkin sitten rakenneultra käynti. Jännittävää! Silloin vauvan näkee paljon selvemmin ja kuvista ymmärtää enempi itsekkin. Eikan rakenneultrassa meille kerrottiin, että lapsella on kaunis amorinkaari ja onhan hänellä. Ihan uskomatonta, että he näkivät sen jo silloin. Emme ole vielä keskustelleet kysymmekö lapsen sukupuolen, mutta itse en välttämättä haluaisi tietää. Emme kysyneet Eikastakaan, vaikka kätilö kertoi selvästi näkevänsä kumpi sieltä olisi tulossa. En tiedä tekeekö sillä tiedolla mitään, sillä jos kerrottaisiin hänen olevan vaikka tyttö, en osaisi itse luottaa tietoon kuitenkaan niin paljon, että uskaltaisin mekkoja ja tyttövaatteita ostaa etukäteen. Ja eipä tuo tieto mitään muuttaisi, sillä aivan yhtä innoissaan täällä odotetaan on sieltä kumpi tahansa tulossa.



2 kommenttia:

  1. Niin suloinen tuo kuva, etten kestä.♥
    Ja ihanaa että sydänäänet löytyivät pienen etsinnän jälkeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekkin <3 Eikka on kuvassa muistaakseni kahden viikon ikäinen.

      Poista