Massiivista kakkavaippaa vaihtaessani silmät vielä ristissä ja vastarintaa havaittavissa mietin, että se aamupala olisi saattanut olla mukavempi vaihtoehto. Toisaalta, ilman tuota haisevaa sontapyllyä en voisi edes haaveilla siitä aamupalasta.
Pyllypyykistä selvittyämme sain suuret halaukset ja märät pusut molemmilta miehiltä. "Hyvää äitienpäivää" toivotti I ja Eikka komppasi häntä hyppimällä päälläni sohvalla ja hokemalla "Äätiä" (äiti). Se kyllä lämmitti suuresti mieltä ja sai leveän hymyn ilmestymään vielä väsyneille kasvoille.
Äitienpäivä vierähti minulla kuitenkin suuremmilta osin töissä. Tälläisinä päivinä ravintoloissa riittää asiakkaita ja päivä kuluikin mukavan nopeasti kokoajan touhutessa. Tottakai sitä mielummin olisi ollut oman perheen kanssa äitienpäivänä ja varmasti perheeni sen tiesikin, sillä töistä lähtiessäni I ja Eikka yllätyksekseni odotti minua työpaikan pihalla ja veivät minut jätskille. Kukkia en saanut, sillä kukkakaupat olivat kuulemma jo ennättäneet mennä kiinni, mutta ensivuonna kuulemma sitten :) Jätskien jälkeen herkuteltiin vielä isoäidin (minun äitini) lettukesteillä ja jännitettiin Suomen peliä.
Loppuilta sujuikin jo sitten ihan tutuissa arkisissa merkeissä; äitinä. Mielensäpahoittaja astui esiin, eikä mikään tietenkään kelvannut. Pelkkää kiukkua ja vastarintaa. Reilun tunnin verran kaikesta hänen kanssaan tapeltuani ja kiukuttelua kuunneltuani lapsi lopulta nukahti onneksi nanosekunnissa omaan sänkyynsä ja itsekkin pääsin lysähtämään vihdoin sohvalle. Huh.
Sitä se äitiys on. Arkistakin arkisempaa höystettynä upeilla hetkillä ja suurilla tunteilla. Suuresti olen kiitollinen pienelle miehenalulle siitä, että hän on tehnyt minusta äidin. Se on hienointa elämässäni ja olen siitä "tittelistä" aika ylpeä. Toivon todella olevani hänelle maailman paras äiti. Siihen ainakin pyrin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti