Hieman väsyttää

Kartanon pönttöuuneissa on pöhissyt tuli muutaman päivänä ja töihin lähtiessä on jalkaan saanut vetää kumisaappaat ja päälle paksumman takin. Kelit muistuttavat nyt enempi perinteistä suomalaista kesää. Toivottavasti pian pääsisi kuitenkin nauttimaan taas auringosta ja lämmöstä. Näillä keleillä kun ei ulkoilu oikein houkuta. (Eikä oikein mikään muukaan.) En kyllä tiedä uskalletaanko ulkoilla omassa pihassa muutenkaan juuri nyt. Meidän katolla meinaan on lokinpesä ja huomasin poikasten taapertavan pihalla. Kaupasta tullessani emo lintu puolusti lapsiaan kirkumalla yläpuolellani ja koitti vielä pommittaa inhasti. Onneksi ei osunut. 

Neuvolassa muuten selvisi syy väsymykseeni. Hemoglobiini näytti 107:ää ja nyt sitten olenkin nauttinut päivittäin rautaa. Ostin nestemäisen rautavalmisteen luontaistuotekaupasta. Se on hellä vatsalle, eikä ole aiheuttanut minulle huonoaoloa, niinkuin jotkut rautavalmisteet. Maanantaina käyn taas lääkärissä ja katsotaan onko raudasta ollut hyötyä. Sain myös neuvolasta verensokerimittarin ja nyt olen mittaillut sokereita parin viikon ajan. Arvot näyttävät hyvältä, joten tuskin jatkotutkimuksia tulee.

Vaikka väsymys välillä vaivaa, ei aikaa ylimääräiselle levolle tahdo löytyä. Nuori herra pitää siitä kyllä huolen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitää meidän arjessa, sillä Eikka on hoksannut kiivetä tuoleille ja pöydille. Ennen ongelmana oli vain keittiöjakkara, mutta nyt hän kiipeilee kaiken mahdollisen päällä. Se on siis tällähetkellä parasta tekemistä. Ei tarvitse kuin antaa koiralle ruokaa, niin siinä ajassa lapsi jo tanssii pöydällä. Silmät on siis oltava selässäkin ja nurkan taakse ei voi hetkeksikään livahtaa. Muutaman kerran hän on jo penkiltä tipahtanut, mutta kun on säikähdyksestään selvinnyt, kiipeää hän penkille heti uudestaan.

Väsymykseen on selkeästi vaikuttaneet myös työt. Työpäivän jälkeen olo on nuutunut ja illalla jopa hieman tuskainen. Kroppaa särkee ja supisteluille ei näy loppua. Kotihommat tulee tehtyä puolivillaisella ja vähänväliä tulee seurattua kelloa, että koska onkaan iltapuuron aika. Eilen, hyvänyön toivotuksen jälkeen, nautin kodin hiljaisuudesta ja omasta seurastani sohvalla karkkipussin kanssa. Kovin kauaa en ehtinyt nauttia kunnes uni vei voiton. I tuli iltavuorosta ja herätti minut sohvalta kömpiäkseni sänkyyn jatkamaan. Aamulla onneksi uni maistui myös pienelle miehelle ja herättiin yhdessä vasta puoli kymmeneltä. Luksusta.

Tänään ei (vielä) väsytä, joten taidamme lähteä Eikan ja mopsin kanssa vaunulenkille. Myöhemmin tänään päästään juhlimaan paria pientä synttärisankaria. Mukavaa lauantaita ja muistakaa levätä viikonlopuna!