keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Meille syntyi vauva!


Odotus on vihdoin palkittu ja pienoinen tyttö on saapunut maailmaan. Päivät ovat hurahtaneet uutta ihastellessa ja uuteen tutustuessa. Ei sitä jotenkin muistanut kuinka ihanaa aikaa tämä alkutaival onkaan ja kuinka pieniä ja hentoisia nuo ihmisen taimet ovat. 

Me voidaan typyn kanssa molemmat tosi hyvin. Ollaan saatu levättyä ja syötyä hyvin. Hieman jo ulkoiltukkin. Neiti on heti alusta asti ollut kova syömään. Maito kelpaa ja sitä tuntuu piisaavan. Itsellekkin on kyllä ruoka maistunut hyvin. Olo on ihan mahtava kun ei ole kokoajan huono olo tai närästä. Mikään paikka ei ole kipeä, eikä kipulääkkeitä ole tarvinnut syödä. Mulla näköjään kivut kaikki häviää synnyttämällä, kun toisille ne vasta siinä vaiheessa ilmestyy. 

Isoveli tuntuu olevan ihmeissään uudesta perheenjäsenestä. Vauva kiinnostaa kovasti. Välillä hän silittää (lue: läpsii) vauvaa ja välillä halaa (lue: makaa päällä) pientä. Meininki kotona on ollut aika vauhdikasta, mutta kyllä Eikka jo hieman on tottunut ajatukseen vauvasta ja ymmärtää, että vauvaa hoivataan ja haluaa olla mukana touhuissa. Äitin sylistä on tullut hieman mustasukkaisuutta, mutta sulassa sovussa siihen ovat vielä tähän mennessä molemmat mahtuneet. 

Synnytys meni hyvin ja nopeasti. Sairaalaan mentäessä kätilö kuitenkin oli sitä mieltä, että synnytys ei vielä ollut käynnissä ja että meidän olisi vielä lähdettävä takaisin kotiin odottamaan. Olin todellakin eri mieltä asiasta ja onneksi synnytysosastolla oli tilaa ja saatiin jäädä odottelemaan aamuun saakka, josko "synnytys käynnistyisi". Reilu kaksi tuntia myöhemmin 3 008 g ja 48 cm täyttä rakkautta saapuikin vauhdilla maailmaan. 

Jälkeenpäin ei yhtään kaduta valinta "luomuna" synnyttämisestä, mutta muutaman kerran koitoksen aikana kävi mielessä, että olenko tyhmä vai hullu, kun kieltäydyn kipulääkkeistä. Onneksi neiti oli nopea, niin ei kivuista tarvinnut kovin kauaa kärsiä. Synnytyksestä jäi hyvinkin positiivinen fiilis, vaikka hieman kyllä säikähdin kun tajusin vauvan käytännössä "syöksyvän" maailmaan. 


Nyt me nautitaan koko perhe yhdessä kotona tästä vauvan tuoksusta ja tutustutaan pikkusiskoon. Olo on niin onnellinen ja sydän täynnä rakkautta! ❤️

8 kommenttia:

  1. Oi onnea pienestä tytön tylleröisestä! :)

    Oon lueskellu jo jonki aikaa blogias, mut en oo varma oonko aiemmin kommentoinu mitää. Oon jäänyt vaa lueskeleen, kun huomasin et meil on esikoiset saman ikäset, 04/15 :)

    elanaurajarakasta.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😘

      Kiva kun olet jäänyt seurailemaan 😊

      Poista
  2. Onnea ihanasta vauvasta! Oho, itsekin sinnittelin aika kauan ilman kipulääkitystä mutta en olisi kyllä ilmankaan uskaltanut jäädä. :D Voi että, tulee haikea fiilis tällaisia postauksia lukiessa, kun itsellä jo tyttö vuoden ja kolme kuukautta, vastahan me tultiin sairaalasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😘 Vauva-aika on liian nopeasti ohi. Täytyy yrittää nauttia nyt täysin tästä ajasta, sillä pian tätä ei voi kuin haikeudella muistella.

      Poista
  3. Paljon onnea sinne! :-> Mä en oo tiennyt, et ammattilaiset saattaa herkästikin lähettää kotia tyyppejä, joista itestä tuntuu että nyt se syntyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😘

      Jostain syystä mun supistukset eivät lainkaan näkyneet käyrillä siinä vaiheessa. Kyllä kätilö sitten myöhemmin sanoi, että hän ei olisi ikinä uskonut, että vauva syntyisi sinä yönä.

      Poista