Viimeisiä raskauviikkoja

Raskausviikko 35 meneillään ja alkaa olla aika tukala olo niin  fyysisesti kuin henkisestikin. Fiilis  viimeisen viikon ajan on ollut hyvinkin samanlainen kun Eikkaa odottaessa juuri ennen synnytystä. Itseni puolesta toivoisinkin, että raskaus olisi pian ohitse, mutta lapsen olisi hyvä kypsyä vielä ainakin pari viikkoa.

Väsymys on todella kova, ihan jopa ylitsepääsemätön, mutta vaikka kuinka väsyttää ei nukkumisesta oikein tahdo tulla mitään. Yöt on levottomia. Mahan kanssa ei löydy yhtäkään hyvää asentoa, on kuuma, närästää, lantioon ja alapäähän särkee ja kääntyminen on kivuliasta. Niin ja vessassa käyminen on oikea urakka. Päiväunia, jos yritän nukkua, en jostain syystä saa unta. 

Huono olo on jatkuvaa, eikä oksentaminen ole ollut kaukana. Syöminen tekee pahaa, mutta pakko jotain on syödä. Viimeiset päivät olen lähinnä syönyt leipää ja rahkaa, sekä napostellut jotain pientä.

Perjantaiyönä tuli pari napakkaa ja lyhyttä supistusta, mutta ei sen kummempaa. Menkkakipumaista supistelua on ollut koko viikonlopun ja eilen alkoi "sukkapuikko" kivut. Eli kohdunsuulla vihlovat kipuilut. Jostain luin näiden kipujen johtuvan kohdunsuun pehmenemisestä. En oikein tarkkaa tiedä tästä, mutta muistan että ensimmäisen raskauden loppupuolella oli samanlaista kipuilua. 

Perjantaina kävin neuvolassa. Verenpaine oli edelleen koholla ja paino on noussut todella huimasti parissa viikossa. Eikkaa odottaessa runsaampi verenpaineen ja painon nousu alkoi noin kaksi viikkoa ennen synnytystä. Vauvan pää oli myös laskeutunt todella alas, niinkuin epäilinkin, ja se sijaitsee nyt häpyluun takana synnytyskanavassa. Lantionseudun kivut ja säryt ovat siksi lisääntyneet ja liikkuminen on ajoittain vaikeaa.

Vaikka vauva ei ihan vielä syntyisikään, ei viikkoja enää montaa ole jäljellä. Tällähetkellä ei ole yhtään haikeaa miettiä, että raskaus on pian ohitse. Päinvastoin. Odotan todella jo, että pääsen mahasta ja oloista eroon. Nyt olen sitä mieltä, että tämä on viimeinen kerta kun tähän ryhdyn, mutta koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Aika kultaa muistot ja yllättävän nopeastikkin vielä. Nyt kuitenkin malttamattomana odotan vain sitä hetkeä kun pääsen mahasta eroon ja saan uusimman rakkauden syliin.

Mä olen niin kypsä.

Raskausviikko 34+0.
Ensimmäisessä kuvassa Eikasta ja toisessa kuvassa nyt.
p.s Huomaa "hiukan" turvonneet jalat ja sormet. Ou mai!