Väärä hälytys

Rv 36+4

Viikonloppuna huomasin omassa olossani hieman muutoksia. Huono olo lisääntyi, samoin väsymys. Turvotus ja verenpaineet nousivat iltaisin ja teki öistä entistä levottomampia. Öisin supistikin kai. En ole ihan varma siitä, sillä en tiedä olenko nähnyt sittenkin vain unta. 

Maanantaina olo jatkui ja illalla pääsi itku. Sanoin miehelleni, että ei voi olla enää normaalia, että on niin paha olla ja joka paikkaa kolottaa. Mittailin verenpaineita, jotka tuntuivat vain nousevan kokoajan ja ihmettelin leposykettä, joka korkeimmillaan oli 96. Ylävatsaan alkoi sattua ja tuntui, että päätäkin hieman särki. Oireet viittasivat raskausmyrkytykseen. Päätin soittaa äitipolille, että saan mielenrauhan ja kysyä kuinka toimitaan. Käsky kävi lähteä heti tutkittavaksi. 

Äitipolilla olin myöhään illalla ja jouduin jonkin aikaa odotelemaan ennenkuin pääsin lääkärin vastaanotolle. Sisätutkimus osoitti, että paikat ovat hyvinkin jo pehmenneet ja valmiin oloiset. Kohdunsuu oli 2 cm auki ja kohdunkanavaa oli vielä hieman jäljellä. 

Painoarviota ei pystytty kunnolla saamaan, sillä vauvan pää on jo niin alhaalla, ettei sitä voinut mitata, mutta silmin nähden kuulemma hyvän kokoinen ja valmiin oloinen. 

Verenpaineet olivat sairaalassa mitattuna ihan ok, eikä verikokeissa tai virtsanäytteessä ollut mitään myrkytykseen viittaavaa. Jäin kuitenkin hetkeksi vielä käyrälle makoilemaan, koska haluttiin seurata vauvaa. Siinä pötkötellessä alkoi supistaa. Ei kipeästi, mutta napakasti. Supistukset piirtyivät käyrälle ja kätilö kertoi niiden olevan säännöllisiä ja ne tulivat tasan viiden minuutin välein. En siis päässytkään kotiin, vaan osastolle odottelemaan josko synnytys käynnistyisi. 

Yö meni supistellessa, eikä unta juurikaan kertynyt. Aamulla puoli 7 kuitenkin supistukset vain yhtäkkiä lakkasivat. Se olikin vain väärä hälytys. Olo oli aamulla hyvä. Aamupala maistui ja verenpaineet näyttivät myös todella hyvältä. Mikäs siinä kun sai pötkötellä vuoteessa melkein puoli kahteen iltapäivällä. Lääkäri oli sitä mieltä, että pääsen kotiin odottelemaan synnytyksen käynnistystä, mikä voi tapahtua kuulemma tänään, huomenna tai vaikkapa kahden viikon päästä. 

Nyt on ollut sitten rauhallista. Muutamia yksittäisiä supistuksia vain. Olenkin käynyt testailemassa meidän uusia menopelejä siinäkin toivossa, että se saisi vauvaan hieman liikettä. Jos en synnytystä saa käynnistymään, niin ainakin olen saanut raitista ilmaa ja paikat entistä kipeimmiksi. 

Levätäkin toki voisi, mutta eihän se ihan niin yksinkertaista ole yksivuotiaan kanssa ja kun ei tässä vaiheessa enää ole niin väliä vaikka syntyisikin. Yhtään en laittaisi vastaan vaikka tulisi jo ensi yönä. Kypsiä tässä ollaan molemmat, minä ja vauva.