Pikaisia kuulumisia

Vielä täällä ollaan maha pystyssä. Uh.

Nyt olisi raskausviikko 37+4. Eikka syntyi näillä lukemilla ja olin jo aivan varma, ettei uusi vauva viihtyisi mahassa yhtä pitkään. Olin väärässä. Tämähän viihtyy ja varmaan viihtyy vielä pitkään ihan vain kiusakseni. Reilu viikko takaperin sairaalassa vielä ajattelin, että varmasti viikon sisällä hän syntyy ja lääkäritkin olivat hieman sitä mieltä, että vauva olisi valmis pikkuhiljaa tulemaan, mutta sairaalassa vietetyn yön jälkeen on ollut rauhallista, eikä juurikaan ole ollut merkkejä lähenevästä synnytyksestä.

Toissayönä valvoin kuitenkin taas supistusten takia ja kun supistukset alkoivat käymään kunnolla kipeiksi, otin kellon esille, jotta voin laskea supistusten välin, mutta kun sain puhelimen käteen loppuivat supistukset siihen. Mieskin tokaisi aamulla, että ei se sitten taaskaan syntynyt. No ei! Tämä vauva on kyllä aikamoinen jahkailija. Hieman kyllä jännittää, että kuinka valmiiksi hän saa paikat valmisteltua jahkailullaan ja pääntyöntämisellään, että ilmestyyköhän hän maailmaan sitten kiireellä ja kertarytinällä. Ou nou.

Onneksi päivät ovat kuitenkin odottamisesta huolimatta menneet nopeasti. Eikan kanssa riittää kyllä tekemistä ja ohjelmassa on ollut muutakin. Eilen illalla ihana ystävä tuli kylään ja toi tullessaan ämpärillisen puolukoita. Oli koko illaksi tekemistä kun siivottiin puolukat ja iltapalaksi keittelin vielä vispipuuroa. Tämä päivä kului ulkoleikeissä isovanhempien luona.

Torstaina olisi taas neuvola. Toivon kyllä, ettei sinne tarvitsisi enää mennä, mutta tuskimpa ehdin synnyttämään ennen sitä. Olen jo alkanut henkisesti varautumaan siihen, että raskausviikot paukkuu yliaikaa ja lapsi syntyy vasta syyskuun loppupuolella. Ei varmaan olisi kannattanut vitsailla yliaikaisesta raskaudesta ja olla niin varma, että tämä syntyisi viikolla 38.

Etsi Eikka <3